Vegaanin karmiva halloween -kattaus

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna, pyhäinpäivän aattona vietetään halloweenia. Halloween eli ”All Hallow`s Eve” tarkoittaa kaikkien pyhien aattoa ja se on ollut alkujaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä. Juhla on iso juttu Euroopassa lähinnä niissä maissa, joissa kelttiläinen perinne on vahvana, Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Suomessa juhlaa vietetään lähinnä sen Amerikkalaisessa muodossa. Kukapa ei innostuisi keppostelemaan kaikella karmivilla, öklöttävillä ja selkäpiitä karmivilla asioilla.

Tällaisissa juhlissa ruoka on suuressa osassa ja halloweenina onkin hauskaa pistää pöytä koreaksi. Ensialkuun vegaanisten purtavien keksiminen voi tuntua hieman haastavalta. Monissa valmiissa halloween -herkuissa on jos ei lihaa, niin ainakin munaa, maitoa, liivatetta tai muita eläinperäisiä lisä-aineita. Syötävää kuitenkin löytyy vaikka millä mitalla. Näissä tarjottavissa sisältö ei olekaan se pää-asia, vaan tarjolle voi asettaa samoja asioita kuin illanistujaisissa muutenkin. Juju on lähinnä väreissä, esillepanossa ja ruokien viimeistelyssä. Yltäkylläisyyden ja älyttömän sokerimäärän sijasta tällä tavoin tarjottavat voivat olla tarkoin valittuja, hieman arkisempia ruokia. Meidän taloudessa halloween on nykyään jos ei odotetuin, niin ainakin vuoden odotetuimpien juhlien kärkipäässä. Tähän postaukseen olen koonnut vinkkejä ja reseptejä, joita on kertynyt vuosien varrella. Toivottavasti kauheudet välittyvät ruudun toisellekin puolelle! 😀


Suolaista purtavaa

Yksi halloweenin tunnetuimmista symboleista on kaiverrettu kurpitsa. Kaiverrettu kurpitsa toimii tietysti lyhtynä, mutta siitä saa myös hauskan tarjoiluastian dipille. Jos et jaksa ryhtyä kaivertamaan kurpitsaa, miltei yhtä näyttävän lopputuloksen, mutta rutkasti helpommalla saat kaivertamalla oranssin paprikan. Kuten kuvista näkyy, yrjöävät paprikat ja kurpitsat ovat olleet meillä suosiossa! Paprika on jo valmiiksi ontto vihannes, joten sisältä ei tarvitse poistaa kuin siemenkota ja sen jälkeen muotoilla silmät ja suu. Vihreä avokadodippi on hauska tarjottava jo värinsäkin puolesta. Dippi valmistuu muussaamalla yhden avokadon, puristamalla joukkoon valkosipulin kynnen, lisäämällä muutaman ruokalusikallisen kaurafraichea ja sitruunamehua. Mausteeksi suolaa ja pippuria. Oranssia porkkana-auringonkukansiemendippiä /tahnaa valmistaaksesi paahda neljä isohkoa porkkanaa halkaistuna 175 `C:ssa 30 minuuttia. Voit käyttää myös grillivastusta. Kääntele paahdon aikana. Porkkanat ovat valmiita, kun ne ovat pehmenneet. Siirrä porkkanat reunalliseen kulhoon ja lisää mukaan ½ dl paahdettuja auringonkukansiemeniä, ½ dl vaaleaa tahinia, 2 rkl sitruunamehua ja aja tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Halutessasi voit lisästä mukaan aurinkokuivattua tomaattia tai paahtaa porkkanoiden kanssa yhden suippopaprikan (10 min riittää paprikan paahto-ajaksi).

Vihreä avokadodippi ja oranssi porkkana-auringonkukansiementahna sopivat naksujen ja leivän kaveriksi.

Dippien kaverina maistuvat maissinaksut, ruissipsit, perunalastut, hapan- ja kaurakorput sekä pehmeä leipä. Linssi – ja kikhernesipsit ovat myös herkullista purtavaa ja niitä löytyykin marketin hyllyltä jo useaa sorttia. Suureksi iloksi olen onnistunut valmistamaan kikhernenachoja myös kotona. Reseptin näihin herkullisiin lastuihin löydät alla olevasta linkistä:

Yllättävät nachot kikhernejauhoista G

Kikhernejauhoista voit valmistaa helposti lastuja myös omassa keittiössäsi.

Lohkoperunat ovat maistuva tarjottava illanistujaisissa. Halloweenin tyyliin voit valmistaa perunoita ensin keittämällä tai höyryttämällä ne kuoripäällisinä. Anna jäähtyä ja muotoile sen jälkeen perunalle pelottavat kasvot. Sudi sen jälkeen perunoiden pintaan rypsiöljyä ja ripota timjamia ja suolaa pintaan. Paahda lopuksi 225 asteessa 10 minuuttia.

Paahdetut perunat halloweenin tyyliin.

Kasviksista voi myös muotoilla maiseman Makki- ja Nakkaran tyyliin ja samalla keksiä, mitä ihmettä kuvaelmassa on meneillään. Ohjeet tarjottimen laatimiseen löydät tästä postauksesta:

Halloween -tarjotin sadonkorjuun henkeen

Myös erilaiset pyörykät sopivat hyvin tarjottaviksi, koska ne usein maistuvat sekä lämpiminä, että kylminä. Erilaisia vegaanisia pyöryköitä löytyy kauppojen kylmähyllystä sekä pakastealtaasta. Herkullisia ovat esimerkiksi Anamman soijapyörykät, Leivon leipomon Boltsit ja Apetitin kasvispyörykät. Jos pyöryköitä haluaa valmistaa itse, kannattaa kokeilla vaikkapa näitä:

Helpot linssipyörykät

Hernaripyörykät

Soijarouhepihvit (muotoile taikinasta pieniä pyöryköitä)

Pizza- ja leipäpohjaiset pikkusuolaiset sekä muffinivuoassa tehtävät syötävät ovat myös nappi valinta. Kannattaa kokeilla vaikka jotain näistä:

Vöner -pizzakupit

Hyrrät tofu- tai soijarouhetäytteellä

Vegaaniset munakasmuffinit

”Lumottu metsä” -tarjotin 😀

Makeat tarjottavat

Lisää askarteluohjeita halloween -tyylisiin hedelmiin ja vihanneksiin löydät tästä postauksesta:

Halloweenin hevi -herkut

Ihanan raikasta naposteltavaa!

Ihanan pehmeä ja täyteläinen kurpitsapiiras on oivallinen päätös halloween -herkuttelulle. Piiraassa on rapealla kaura-mantelipohjalla mm. pehmeää tofua, kondensoitua kookosmaitoa, kurpitsasosetta ja sitruunamehua sisältävä täyte. Tässä piiraassa on kaikki kohdallaan! Reseptiin pääset täältä:

Unelmien kurpitsapiiras G

Unelmien kurpitsapiiras on nimensä veroinen herkku.

Ruokien koristeluvinkit

Melkein mistä vaan ruoasta saa halloween -tyylisen lisäämällä siihen ”hämähäkkejä”, ”silmiä”, ”irvistyksiä” tai ”hämähäkinseittiä”. Esimerkiksi piirakan tai pizzan päälle saa muotoiltua hauskoja hämähäkkejä mustista oliiveista. Ensiksi kannattaa suikaloida kuusi jalkaa ja asetella ne ruoan pintaan. Kun jalat ovat paikoillaan, lisää päälle pitkittäin halkaistu oliivi hämäkin ruumiiksi. Parhaiten hämähäkki pysyy kasassa paiston aikana, jos piiraan/pizzan pinta on mahdollisimman tasainen.

Pizza margherita ääääk – HÄMÄHÄKEILLÄ!

Hämähäkin seitin voit pursottaa vaikkapa sosekeiton, vanukkaan, smoothien tai kakun pinnalle. Pursottamiseen kannattaa käyttää paksua kasvipohjaista jogurttia, fraichea tai rahkavalmistetta. Kakun päälle hyvä pursotettava on kauravispi. Vispiä voi halutessaan tukevoittaa Cream fix -jauheella. Lusikoi massa pursotinpussiin ja tee pussin kärkeen pieni reikä. Pursota kuvio tasaiselle pinnalle ja viimeistele coktailtikun avulla.

Sokerimassasta muotoiltu hämähäkki vierailulla smoothiekulhossa.

Hullun hämähäkkimiehen ampuma seitti suklaakakun pinnalla. Suklaakakku pitää sisällään kaakao- kakkupohjan ja tummalla suklaalla sekä raakalakritsijauheella maustettua kauravispiä.

Juotavat

Juotavaksi juhlaan käy esimerkiksi eriväriset mehut ja kivennäisvedet sekä niistä sekoitetut boolit. Hauska tarjoiluehdotus boolille on ”veriset kämmenet” -jääpalat. Tätä boolia varten tarvitset:

  • 2 l valmista vihreää päärynämehua tiivisteestä valmistettuna
  • ½ l vahvaa mustaherukkamehua
  • kivennäisvettä
  • kertakäyttöiset kumihanskat

Täytä kumihanskat mustaherukkamehulla ja solmi ne tiiviisti kiinni kuminauhalla tai vaikkapa pienellä hiuslenkillä. Jos haluat varmistua, että jääpalat eivät vain pääse sotkemaan pakastinta, laita vielä muovipussi hanskojen päälle. Laita hanskat pakastimeen lappeelleen ja huolehdi siitä, että sormet saavat olla mahdollisimman suorassa. Anna jäätyä vähintään yön yli.

Kaada päärynämehu laakeaan kulhoon ja lisää halutessasi kivennäisvettä hapoksi. Jos haluat boolista hapokkaampaa, voit käyttää nesteenä pelkkää kivennäisvettä ja lisätä vain päärynämehutiivistettä joukkoon. Ota lopuksi hanskat pakkasesta käytä niitä nopeasti lämpimässä vedessä. Leikkaa hanskat varovasti irti jääpaloista. Yritä saada kämmen ehjänä irti, mutta jos muutama sormi katkeaa, se ei ole katastrofi. Aseta jääpalat booliin ja valmista on! Sulaessaan jääpalat värjäävät vihreän boolin tumman harmaaksi ja maku muuttuu vielä paremmaksi.

Vinkki! Hauska efekti tulee myös, jos teet vihreän boolin sijasta läpinäkyvän boolin vaikkapa sitruunavirvoitusjuomasta ja vihchystä. Jääpalat ”vuotavat verta” sulaessaan.

Mustaherukkamehulla täytetyt kumihanskat eli ”veriset kämmenet” -jääpalat.
Tämä booliastia oli hivenen pieni veriselle kämmenelle. Yksi sormi täytyi katkaista!

Unelmien kurpitsapiiras G

Harvoin kehtaan hehkuttaa reseptejäni kovin massiivisesti, mutta TÄMÄ PIIRAS ON IHANA!! ❤ Olen niin kovin iloinen ja ylpeä tästä reseptistä, koska sen kehittämiseen on tarvittu kymmeniä reseptikokeiluja. Se on myös simppeli valmistaa ja se sisältää kerrassaan nerokkaita raaka-aineita. Reseptin kehittäminen lähti halusta tehdä jenkkityylisiä ”lemon bars” -leivonnaisia. Rapean kaura-mantelipohjan päällä on täyteläistä ja raikasta täytettä. Kokeilin leivosten leipomista piirasmuotoon ja jossain vaiheessa keksin vähentää sitruunan määrää, maustaa pohjan kanelilla ja täytteen kurpitsalla. Täytteen muita aineksia tuskin arvaisit, joten paljastetaan ne. Tittidii – pehmeää tofua ja kondensoitua kookosmaitoa! Nerokasta, vaikka itse sanonkin. Harmi, ettei Jalotofu enää valmista pehmeää tofua. Onneksi silken tofua on myynnissä etnisissä liikkeissä sekä isompien markettien hyllyillä, yleensä siellä missä on sushi -tarvikkeita. Itse käytin tätä kyseistä tofua. Myös kondensoitua kookosmaitoa löydät isoimmista marketeista säilykehyllyltä, leivonta-osastolta tai hillojen vierestä. Piiraan päälle voit vielä pursottaa kauravispiä ja koristella hauskoilla kurpitsakoristeilla. Ohjeen kurpitsojen muotoiluun sokerimassasta löydät reseptin alta.

Unelmien kurpitsapiiras

  • Annoksia: 10
  • Tulosta

Ainekset

Pohja

  • 3 dl kaurahiutaleita (tarvittaessa gluteenittomia)
  • 120 g mantelijauhetta
  • 3 rkl fariinisokeria
  • n. ½ – ¾ dl maidotonta margariinia
  • 2 tl kanelia/pumpkin spice -mausteseosta
  • ripaus suolaa

Täyte

  • 350 g silken -tofua
  • 1 tlk a`320 g kondensoitua kookosmaitoa
  • n. 1 dl kurpitsasosetta
  • 1 dl sokeria
  • ½ dl sitruunamehua
  • 2 rkl maissitärkkelystä
  • 1 tl vaniljasokeria

koristeluun kasvipohjaista vispiä ja oranssia ja mustaa sokerimassaa

Ohje

  1. Aseta uuni lämpenemään 175 asteeseen. Mittaa kulhoon kaurahiutaleet, mantelijauhe, fariinisokeri, kaneli ja suola. Sekoita. Lisää margariini ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kun otat taikinaa käteesi, sinun tulisi pystyä muotoilemaan se palloksi. Jos taikina on liian murenevaa, lisää hieman margariinia.
  2. Ota keskikokoinen piirakkavuoka ja voitele se. Painele taikina tasaiseksi kerrokseksi vuokaan ja sen reunoille. Paista 10 minuuttia uunin keskitasolla. Tee sillä aikaa täyte.
  3. Mittaa kaikki täytteen aineet kulhoon ja aja tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Kaada täyte pohjan päälle ja paista vielä 20 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä hieman.
  4. Koristele jäähtynyt piiras mieleiselläsi kasvipohjaisella vispillä ja sokerimassakoristeilla.

Huom! Jos haluat piiraasta gluteenittoman, tarkasta vielä sisällysluettelosta, onko käyttämäsi tofu gluteenitonta.

Huom! Listan vegaanisista leivontatarvikkeista/koristeista löydät osoitteesta vegaanituotteet.net. Jotkut sokerimassat sisältävät eläinperäisiä lisä-aineita.

Vinkki! Samalla ohjeella voit tehdä myös hurmaavan sitruunapiiraan. Käytä silloin täytteeseen 1, 5 dl sitruunamehua ja jätä kurpitsasose pois. Lisää sitruunan makua saat kun raastat vielä reilusti kuorta mukaan. Jätä pohjan aineksista kaneli pois.

Kurpitsojen muotoiluun tarvitset oranssia ja mustaa sokerimassaa, coktail -tikkuja ja lankaa. Muotoile ensin pieni pallo oranssista sokerimassasta ja vedä langanpätkä pallon ympäri. Kiristä lankaa niin, että se jättää uomat pallon pintaan.
Toista sama vielä neljä kertaa, jotta uomia on joka puolella palloa. Sen jälkeen ota pala coktailtikkua ja tee sillä reikä kurpitsan keskelle. Seuraavaksi pyörittele tikun päähän pieni määrä mustaa sokerimassaa. Kostuta hieman reikää kurpitsan keskellä ja työnnä pala massaa kurpitsan keskelle coktailitikun avulla. Vesitilkka toimi liimana ja kurpitsan kanta pysyy paikallaan kun annat kurpitsojen kuivahtaa hieman. Voit muotoilla osaan kurpitsoja myös pieniä lehtiä.
Pieni kurpitsaperhe on valmis 🙂


Halloweenin hevi -herkut

Tyypillisesti halloween -herkut ovat makeita, eri värisiä sokeriluomuksia. Herkut kuuluvat toki juhlaan, mutta pienellä kekseliäisyydellä halloweenin tuntua saa valmistettua myös hedelmistä ja vihanneksista. Viimeistään elokuun vaihtuessa syyskuuksi yksi lempipuuhistani on selata Pinterestiä ja etsiä ideoita karmiviin ja hauskoihin herkkuihin. Tänä vuonna lapsetkin osallistuivat suunnitteluun ja 6 -vuotias välillä jopa ohjasi ja muistutti yksityiskohdista 😀 Nämä kolme raikasta ja rouskuvaa tarjottavaa olivat hitti. Mandariinit alkavat pikkuhiljaa olla makeita ja mehukkaita ja varastoporkkanatkin ovat vielä varsin herkullisia. Appivanhempien kesämökillä kasvavat porkkanat ovat todella hurjan kokoisia ja niistä tulikin näyttäviä kurpitsakuvioita. En ollut aiemmin älyttömän innostunut biscoff- keksilevitteestä, mutta raikkaan vihreän omenan kanssa makuyhdistelmä on lyömätön. Ei kun askartelemaan!

Halloweenin hevi -herkut

Ainekset

Mandariinikurpitsat

  • 4 madariinia
  • pieni pala kurkkua

Porkkanakurpitsat

  • 4 paksua porkkanaa

Irvistävät omenat

  • 2 vihreää omenaa
  • 2 tuoretta mansikkaa
  • 6 teelusikallista Biscoff -levitettä
  • 6 kokonaista mantelia

Ohje

  1. Mandariinikurpitsat. Kuori mandariinit huolellisesti. Leikkaa kurkusta pieniä viipaleita pituussuunnassa (kuorta saa olla mukana). Aseta kurkun palanen puoliksi mandariinin sisään. Valmista!
  2. Porkkanakurpitsat. Kuori porkkanat ja poista kanta. Tee porkkanaan pitkittäin kaksi viiltoa pystypäin ja sen jälkeen hieman sivumpaan toiset viillot niin, että kaksi kaistaletta irtoaa molemmin puolin. Kun katsot porkkanan päätyä, sen pitäisi jo muistuttaa kurpitsan muotoa. Loivenna vielä hieman lovia ja leikkaa porkkana poikittain viipaleiksi. Valmista!
  3. Irvistävät omenat. Pese omenat. Aseta omena pystyyn leikkuulaudalle ja lohko se pystypäin kolmeen tai neljään yhtä suureen sektoriin (riippuen omenan koosta). Tee samon toiselle omenalle. Leikkaa omenoihin viillot suuksi ja poista palat. Muotoile sen jälkeen silmät (varo näppejäsi!). Tämän jälkeen levitä suihin reilusti Biscoff -tahnaa. Viipaloi mantelit ohuiksi suikaleiksi ja sen jälkeen pitkittäisiksi puikoiksi. Aseta mantelin paloja hampaiksi omenan suuhun. Viipaloi lopuksi mansikat pitkittäin ja aseta jokaiselle omenalle kieli paikoilleen. Valmista!

Vinkki! Omenoista saat gluteenittomia käyttämällä keksilevitteen tilalla maapähkinävoita.

Porkkanat eivät kuulemma ole koskaan maistuneet yhtä hyville 😀

Imettäjän helpot energiapallot

Suomessa on vietetty tällä viikolla kansainvälistä imetysviikkoa. Aihe on tärkeä ja usealle äidille sellainen, jota ei hirveästi välttämättä tule mietittyä etukäteen. Enpä miettinyt minäkään, muuta kuin että haluan imettää. Se vaan ei ollutkaan yhtään niin yksinkertaista, kuin olin kuvitellut. Onneksi apua löytyi neuvolasta ja erityisesti Imetyksen tuki Ry:stä. Imetyksen tuki Ry:n sivuilla tuli useaan kertaan vierailtua pikkulapsiaikana ja jokaiseen pulmaan löytyi lopulta apua. Tärkeää oli tietysti myös läheisten tuki ja kannustus. Tuolta ajalta muistan tunteet laidasta laitaan, mutta erityisesti NÄLÄN. NÄLKÄ. KOKO-AJAN. KOKO-AJAN NÄLKÄ! N-Ä-L-K-Ä. Olen aina pitänyt kovasti ruoasta ja syömisestä, mutta imettäessä välillä loppui inspiraatio kesken. Juuri kun oli saanut syötyä huolella kootun ison aterian, saattoi jo tunnin päästä olla kova nälkä. Välillä kävi niin, että en yksinkertaisesti enää jaksanut keksiä mitä söisin. Avuksi löysin tiheäenergiset välipalat, joita oli aina käden ulottuvilla. Pähkinät ja kuivatut hedelmät olivat helppoja ja hyvin säilyviä. Niitä löytyikin sitten joka takin ja laukun taskusta (ihme kyllä eivät koskaan päätyneet pyykkikoneeseen asti).

Energiapallot syntyvät helposti vain neljästä raaka-aineesta.

Vaihtelun vuoksi pyöräytin välillä bliss balsseja tehosekoittimessa. Netistä löytyy monenlaisia ohjeita tällaisiin energiapalloihin, mutta tämä ohje on yksi helpoimpia mihin olen törmännyt. Aineksia on neljä ja ne kuuluvat ainakin meillä ihan perus kuivakaapin sisältöön. Reseptistä vinkkaisi tuttavani ja sen jälkeen se on hieman muokkautunut käytössä. Kaurahiutaleita jauhetaan ensin hienoksi tehosekoittimessa ja sen jälkeen mukaan lisätään taateleita, kookoshiutaleita, maapähkinävoita, kaakaojauhetta ja hyppysellinen suolaa. Vettä lisätään muutama tilkka, vain sen verran että massa sekoittuu tasaiseksi. Massa pyöritellään palloiksi ja säilytetään jääkaapissa. Pallot voi hyvin myös pakastaa.

Imettäjän helpot energiapallot

  • Annoksia: 15 kpl
  • Tulosta

Ainekset

  • 2 ½ dl kaurahiutaleita (gluteenittomia tarvittaessa)
  • 1 ¼ dl kookoshiutaleita
  • 8 – 10 kpl kivetöntä tuoretta taatelia (myynnissä kauppojen hevi-osastolla)
  • 1 rkl maapähkinävoita
  • 1 rkl kaakaojauhetta
  • ripaus suolaa
  • 1 – 2 rkl vettä

Ohje

  1. Aseta kaurahiutaleet tehosekoittimeen. Aja hetki, kunnes hiutaleet ovat hienoa murua. Lisää kookoshiutaleet, taatelit, maapähkinävoi, kaakaojauhe ja ripaus suolaa. Pyöritä hetki. Jos massa on hankalaa saada tasaiseksi, sammuta kone välillä ja kaavi massa kannun seiniltä takaisin keskelle. Voit lisätä tilkan vettä jo tässä vaiheessa. Kun massa on mielestäsi sopivan tasaista, siirrä se tehosekoittimesta laakeaan kulhoon. Voi lisätä vielä tilkan vettä, jotta pystyt työstämään massaa paremmin.
  2. Pyörittele palloiksi ja nauti. Pallot säilyvät jääkaapissa noin viikon.

Vinkki!

Voit käyttää massan maustamiseen myös kanelia ja kardemummaa. Jos tarjoat pallot heti, voit pyörittää ne lopuksi kaakaojauheessa tai kookoshiutaleissa (kookoshiutaleet tarttuvat paremmin jos pallon pinta on kostea). Maapähkinävoin voi korvata muulla mieluisella pähkinävoilla, esimerkiksi cashew- tai mantelivoilla.


Puolukka-kauraneliöt

Puolukkaa tuli tänä syksynä mukavasti. Itse en ole päässyt marjametsään tänä syksynä, mutta anoppi toi suuren sangon aivan täydellisiä puolukoita. Puolukkaa tulee käytettyä eniten survoksena ruoan kanssa tai smoothieissa vaikkapa makean banaanin makuparina. Hapokas marja tarvitseekin riittävästi makeutusta seurakseen.

Näiden neliöiden ohje on ilmestynyt alunperin Pirkka -lehden joululiitteessä joskus 2000 -luvun taitteessa (miten niin kerään vanhoja reseptejä 😀 ). Se taisi sisältää joitain eläinperäisiä ainesosia ja päälle tuli vielä reilu kerros kinuskikuorrutetta. Mielestäni kinuski oli ehdottomasti liikaa. Pohja oli jo sellaisenaan kovin makea ja tarvitsi jotain raikastusta. Ohjeesta muokkautui pikkuhiljaa sopiva ja hauska sekä vaivaton hätävara vaikkapa yllätysvieraille. Uunista tullessa varsinkin reunapalat ovat keksimäisen rapeita ja keskellä koostumus on enemmän mehevää. Happaman ja makean liitto on herkullinen ja jääkaappisäilytyksessä maku vain paranee ja neliöistä tulee ihanan sitkeitä.

Puolukka-kauraneliöt

  • Annoksia: 25
  • Tulosta

Ainekset

  • 200 g maidotonta margariinia
  • 9 dl kaurahiutaleita (voit käyttää osaksi myös suuria kaurahiutaleita)
  • ½ dl vehnäjauhoja
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 1 ½ dl sokeria
  • 4 tl vaniljasokeria
  • ½ dl tummaa siirappia
  • 3-4 dl puolukoita

Ohje

  1. Aseta uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sulata margariini.
  2. Sekoita keskenään kaurahiutaleet, vehnäjauhot, leivinjauhe ja sokerit. 
  3. Sekoita sulatettu rasva jauhoseokseen ja lisää lopuksi joukkoon siirappi. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja taputtele tasaiseksi. Painele puolukat kevyesti taikinan päälle ja paista uunin alaosassa n. 15 minuuttia. 
  4. Anna jäähtyä hieman ja leikkaa paloiksi. Säilytä jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa. Neliöt kestävät hyvin myös pakastamista.

Hankala kysymys kuuluu – haluatko rapean sitkeän reunapalan vai mehevämmän palan keskeltä?

Lukunurkka: Lapsiperheen vegaanikeittokirja

Tällä kertaa lukunurkassa on vuorossa syksyn odotettu kirjauutuus, Lapsiperheen vegaanikeittokirja – helppo arki Chocochilin resepteillä (Kosmos 2020). Kirjan ovat kirjoittaneet Chocochili -blogista tunnettu keittokirjailija Elina Innanen ja toimittaja sekä tietokirjailija Suvi Auvinen. Kuvat ovat Elinan käsialaa ja kirjan graafisesta suunnittelusta vastaa Sanna-Reeta Meilahti. Suvi on ollut perustamassa Vegefirmaa, jonka asiakkaina on useat isot kasvipohjaisten tuotteiden valmistajat ja missiona tehdä kasvissyönnistä uusi normaali. Vegefirman tunnetuin ponnistus on ollut jo usean vuoden ajan pohjoismaiden suurin kasvisruokatapahtuma Vegemessut Helsingin Kaapelitehtaalla. Suvin ensimmäinen tietokirja ”Lihan loppu”, ilmestyi viime syksynä ja käsittelee lihansyönnin vääjäämätöntä loppua useista eri näkökulmista. Suvilla on pohjalla myös pedagogin opinnot ja yhdessä Elinan ruokaosaamisen kanssa kirjaa onkin lähdetty tekemään vahvalla alan tuntemisella.

Tavallisista keittokirjoista teos eroaa monella tavalla. Se on räätälöity palvelemaan kohderyhmää seuraavasti 1. Kirja pohjautuu kuuden viikon kiertävään ruokalistaan (42 vrk:n päivällinen suunniteltu valmiiksi!) 2. Kirja on tehty yhteistyössä laillistetun ravitsemusterapeutin, Leena Putkosen kanssa. Ruokalistaa noudattamalla voi olla varma, että ruoasta saa tarvittavat ravintoaineet. 3. Kirjassa on myös paljon tietoa ja vinkkejä usein vanhempia askarruttaviin asioihin liittyen vegaaniseen ruokavalioon ja lapsiperheen ruokailuun ylipäätään. 4. Reseptit ovat ravitsemuksellisen sisällön lisäksi myös makumaailmaltaan ja koostumukseltaan suunniteltu sopimaan erityisesti lapsiperheille.

Tällaiselle kirjalle on ollut huutava tarve. Yhä useampi vanhempi haluaisi valmistaa enemmän kasvisruokaa, mutta pää on täynnä kysymyksiä eikä oikein tiedä mistä aloittaa. Lisäksi lasten ruokailun järjestäminen on muutenkin jo valmiiksi välillä todella haastavaa – miten ihmeessä ujuttaa perheen ruokavalioon enemmän kasvisruokaa? Vaikka kasvipohjaisia tuotteita on markkinoilla yhä enemmän ja kasvissyönnistä on tulossa hyvää vauhtia yleisempää, välillä tuntuu, että rämpii suossa vailla suuntaa. Tiedän, että olen oikealla tiellä kokatessasi kasvispohjaista ruokaa, mutta yhteiskunnan normit ovat vahvoja ja usein saa olla perustelemassa valintojaan. Esipuheeseen oli hyvin kiteytetty ajatuksia aiheesta.

”Kasvatuksen tehtävä on valmistaa lapsia siihen maailmaan, jossa he tulevat elämään. Ruoka on merkittävä kysymys ilmastokriisin keskellä kasvavalle sukupolvelle, ja siirtymä kohti kasvipohjaisempaa ruokavaliota on jo meneillään. Meillä on kasvattajina vastuu siitä, että opetamme lapset syömään ilmastokestävää ruokaa jo tänään. ”

Elina Innanen ja Suvi Auvinen, Lapsiperheen vegaanikeittokirja (Kosmos 2020)

Vegaaninen butter tofu, seurana keitettyä ohraa ja wokattua parsakaalia.

Ulkoasu 5/5

Kirjan ulkoasu on raikas ja selkeä. Fontti on vahva ja siten myös helppolukuinen. Kirja on melko kapea leveyssuunnassa, minkä vuoksi sitä on näppärä selata ja se mahtuu hyvin mukaan kokkauspuuhiin keittiöntasolle. Kirja on painava, mutta ei häiritsevän raskas kuitenkaan. Ensisijaisesti kirja on kuitenkin tarkoitettu aikuisen selattavaksi. Ruokakuvat ovat herkullisia, ja niissä itse reseptin ruoka pääsee ehdottomasti oikeuksiinsa. Reseptin toivottu lopputulos ei todellakaan jää epäselväksi ja se on aina ehdoton plussa. Mikään ei ole ikävempää, kun jos joutuu arvailemaan miltä valmiin ruoan tulisi näyttää. Muutamassa kuvassa on myös hieman kohderyhmän elämään kuuluvaa reksivisiittaa (kyniä, piirrustuksia, legoja) tai muuta väriä ja vaihtelua tuomassa. Uskon, että kuvitus on kuitenkin aika hillitty siitäkin syystä, että kohderyhmää ei haluta alleviivata liikaa. Näistä resepteistä on iloa kaikille.

Kirjassa vuorottelevat resepti- ja tieto-osiot. Alkuun kerrotaan kirjan ideasta ja raaka-aineista, vegaaniruoasta ja ravitsemuksesta, raskausajan ja pikkulasten vegaaniruokailusta, sekä kiertävästä ruokalistasta, johon kirja perustuu. Kaupunkien ja kuntien, sekä monen lounaspalveluja tarjoavan yrityksen ruokalistasuunnittelu pohjautuu juurikin kuuden viikon kiertävään ruokalistaan. Jos samantyyppinen suunnitelmallisuus tuo säästöjä ja muita hyötyjä suurille ruokapalvelun tarjoajille, miksei se toisi sitä myös pienempiin keittiöihin? Ja tietysti apua jokapäiväiseen kysymykseen – mitä me syödään tänään? Jokaisella viikonpäivällä on oma ruokalajinsa, ja joissain tapauksissa myös pääraaka-aineensa. Tällöin on helpompaa myös syödä monipuolisesti. Mielestäni kirjan runko on varsin toimiva. Alkuun tuntui, että hieman arvokkaampia raaka-aineita (nyhtökaura, tofu, härkis, beanit, vegenakit ym) käytetään paljon, mutta ne jakautuvatkin aika tasaisesti eri viikoille. Yhdellä viikolla papuja, linssejä ja juureksia hyödynnetään niin paljon, että vain kolmena päivänä seitsemästä käytetään tofua, vegenakkeja ja Bean:itia. Kokonaisuus on siis ravitsemuksellisesti, mutta myös taloudellisesti hyvin tasapainossa. Lisäksi jotkin viikonpäivät ”tukevat toisiaan”, esimerkiksi jos maanantaina peruna & kastike -päivänä tekee tuplasatsin perunalisäkettä, sitä jää myös tiistain nopeiden pannuruokien, kuten esimerkiksi pähkinäisten punajuuripihvien seuraksi lautaselle. Arkipäiville on myös valittu mahdollisimman nopeasti syntyviä ruokia, kun taas viikonlopuille enemmän aikaa vaativia ohjeita.

Uuniriisi on hauska vuokaruoka ja siitä voi versioida jääkaapin sisällön mukaan.

Reseptit 5/5

Kirja siis pohjautuu kiertävään kuuden viikon ruokalistaan, jossa jokaisella viikonpäivällä on oma ruokalajinsa. Maanantaina kastiketta ja perunaa, tiistaina nopeita pannuruokia, keskiviikkona pastaa, torstaina keittoa, perjantaina herkkuruokaa, lauantaina riisi- ja nuudeliruokia ja sunnuntaina uuniruokia. Yhteensä päivällisreseptejä on 42 kappaletta. Näiden lisäksi kirjasta löytyy reseptit neljään lisukesalaattiin, 12 välipalaan, kuuteen jälkkäriin ja yhdeksän reseptiä lasten kutsuille. Reseptit ovat tyyliltään taattua Chocochiliä ja moni ohje alkaa heti kiinnostaa. Sloppy joe -sämpylät, sushi -bowl, mac & cheese ja kukkakaalikorma vilahtelevat sivuilla, mutta vastapainoksi löytyy paljon perinteisempiäkin kotiruokaklassikoita. Tuoreet yrtit, jokin uusi kasvis ruoan seassa tai muu yksityiskohta vievät ruokalajin kuitenkin vähintäänkin uudelle levelille. Nakkikeitto viimeistellään persiljapestolla, makaronilaatikon sekaan silputaan lehtikaalia ja pyttipannuun parsakaalia. Reseptit ovat helppolukuisia ja ohje kuvineen mahtuu aina yhdelle aukeamalle. Jokaisessa ohjeessa on annos- tai kappalemäärän lisäksi aina myös arvio reseptin kokkaamiseen menevästä ajasta. Ruoanlaiton ripeys on muutenkin otettu ohjeissa huomioon ja usein tekstissä kerrotaan esimerkiksi mitä voit tehdä samalla kun taikina vetäytyy tai paistinpannu kuumenee. Myös muutamia hyviä kikkoja ruoanlaiton nopeuttamiseen löytyy ja esimerkiksi cashewpähkinöiden tuntien liottamisen sijaan ne mikrotetaan mukissa vedellä peitettynä.

Aina kun jotain reseptiä mainostetaan lapsiystävälliseksi, minulla on aika korkeat odotukset. On kaunis ajatus, että lapsi oppii syömään samaa ruokaa kuin aikuiset. Aina se ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Toki lapsia on erilaisia ja kaikilla on omat mieltymyksensä. Vähän suolan ja hieman miedompien mausteiden lisäksi on joitain muitakin asioita, joihin kiinnitän huomiota kokatessani kasvisruokaa nimenomaan lapsille. Kasvikset ja pavut esillä vai piilossa? Kastike ruoan seassa vai erikseen? Onko ruoka sileää vai onko sattumia? Millainen purutuntuma valmiissa ruoassa on? Lapset aistivat ruoan muutenkin vahvasti ja joskus pelkkä tuoksu tai värisävy voi johtaa täystyrmäykseen. Jonkun lapsen lempikasvis voi olla ranskanperuna. Bloggaamisen ja muiden vanhempien vertaistuen myötä olen tutustunut äitiin, jonka lapsi ei syö edes ranskalaisia. Tästä kirjasta löytyy reseptejä todella monipuolisesti ja moneen makuun. Värikkäät kuvat ja herkulliset lisukkeet houkuttavat kokeilemaan, vaikka ensituntumalta ei olisikaan varmaa, onko ruoka menestys.

Paprikahummuspasta oli yllättävän hyvin myös lasten makuun.

Ensimmäisenä kirjan ohjeista kokeiltiin vegaanista butter tofua. Kyseinen ruokalaji on kiinnostanut jo pitkään ja nyt ryhdyin toimeen. Kastikkeeseen lisättävä mantelijauhe toi kivaa täyteläisyyttä ja ruoka onnistui mielestäni kohtuullisen hyvin, vaikka ihan kaikkia mausteita ei kaapeista löytynytkään. Aikuisten kesken tämä oli hitti, lapsille pelkkä tuoksu jo oli liian vahva. Aion ehdottomasti kuitenkin kokata tätä uudestaankin, koska potentiaalia tässä kyllä on.

Seuraavana tehtiin uuniriisiä. Olen tietoisesti vähentänyt riisin kokkaamista, koska kotimaisiakin käyttökelpoisia vaihtoehtoja löytyy nykyään runsaasti. Silloin tällöin se on kuitenkin ihan hauskaa vaihtelua. Vuokaan aseteltiin keitettyä riisiä ja tomaattista Bean it -kastiketta ja lopuksi koko komeus meni vielä toviksi uunin. Lopputulos oli hyvä ja kaikki söivät, ketsupin kera tosin. Lasten kannalta ruoka ei sisältänyt mitään erityisen poikkeavia elementtejä ja plussana oli se, että kuten laatikkoruoissa yleensä, kastike on sekoittuneena muuhun ruokaan ja sen menekki on parempi. Toinen esimerkki tällaisesta ”sekoitetusta” ruoasta on kokeilemamme paprikahummuspasta. Paprika menee meillä tuoreena, mutta ruoissa se on yleensä vältelty raaka-aine. Uskalsin kuitenkin ryhtyä toimeen, koska tässäkään ruoassa ei ollut muita ”epätavallisia” elementtejä. Paahdetuista paprikoista ja kikherneistä surautettu hummus oli herkullista ihan sellaisenaan ja se oli yllättävän pehmeän makuista (joskus hummuksessa on sellainen hieman pistävä sivumaku). Ruokapöydässä tunsin iloa ja ylpeyttä, minä olin uskaltanut kokeilla ja lapset maistelivat rohkeasti. Sovittiin yhdessä, että seuraavalla kerralla korvataan osa paprikasta tutummilla tomaateilla – hyvää varmasti sekin 🙂

Lasten osallistaminen ruoanlaittoon pienestä pitäen kannattaa jos vain aikaa on. Savutofupyörykät voi tehdä moneen eri muotoon 😀

Tavasin melko tarkasti kirjasta löytyvän vinkkiosion valikoiville perheille. Olen lukenut aiheesta paljon kirjallisuutta, mutta silti kappale toi aiheeseen uusia näkökulmia. Lapset ovat usein mukana ruoanlaitossa, mutta useammin jälkkäri- tai leivontapuuhissa, koska pääruoan toivoo valmistuvan mahdollisimman ripeästi. Tästä lähtien aion kuitenkin ajan puitteissa ottaa lapset enemmän mukaan myös pääruoan tekoon. Aivan varmasti ruokaan suhtautuu ennakkoluulottomammin, jos saa tutustua raaka-aineisiin jo valmistusvaiheessa. Savutofupyöryköistä tuli sitäpaitsi paljon parempia täydellisen epätäydellisinä. Tuo resepti oli muutenkin aivan huippu. Simppelit raaka-aineet, nopea tehdä ja niin herkullisia!

Savutofupyörykät perunamuusin ja uuniporkkanoiden kanssa.

Kikherneomeletti on meillä ihan vakio aamupala. Kirjan resepti oli varsin toimiva. Perunajauhon lisääminen taikinaan tuo siihen hyvää rakennetta, lopputulos on kuohkeampi ja hieman mehukkaampi kuin pelkillä kikhernejauhoilla. Kala Namak eli musta suola sopii myös ehdottomasti tähän ruokaan, onneksi sitä saa nykyään jo isommista marketeista. Kirjan vinkistä innostuttiin myös kaivamaan piparimuotit ja kirjaimet esiin ja tajusin, että kuopus ei olekaan koskaan päässyt kokeilemaan ”askartelua” kasvisten tai hedelmien kanssa. Hän oli aivan liekeissä! Kylläpä oli hauskaa ja maistuvaa.

Kirjan resepteistä kokeiltiin vielä perunanachoja ja mansikka-porkkanasmoothieta. Perunanachot ovat pellillinen paahdettuja perunasiivuja erilaisilla lisukkeilla ja kastikkeilla. Idea oli tosi kiva ja muunneltavissa oleva konsepti. Smoothie oli ihanan raikas ja pirteä viikonloppuaamun aloitus. Reseptejä jäi vaikka kuinka monta potentiaalista vielä kokeilematta ja erityisesti välipalojen pariin aion palata nopeastikin. Resepteistä on varmasti iloa myös silloin, kun lapset tulevat kouluikään ja alkavat enemmän kiinnostua eri maiden ruokakulttuureista.

Kikherneomeletti -puput riviin järjesty!

Vegaanin näkökulma 5/5

Kaikki kirjan reseptit ovat vegaanisia ja suuri osa on jos ei valmiiksi, niin ainakin muokattavissa myös gluteenittomiksi. Ravitsemusterapeutin kanssa suunniteltu kiertävä ruokalista on mainio kokonaisuus, jota voi käyttää hyödyksi haluamallaan tavalla. Sieltä voi kokkailla ohjeen tai pari, tai käyttää pohjana ja täydentää muutamalla oman perheen suosikilla. Kirjassa on paljon hyvää tietoa ja vinkkejä, sekä runsaasti erityisesti arkeen sopivia reseptejä. Plussana vielä ravitsevat välipalat ja hauskat reseptit lastenkutsuille. Mielestäni se on vielä enemmän, kuin mitä luvattiin. Totean myös, että tämä on todella keittokirja muillekin kuin lapsiperheille. Jo nopean vilkaisun jälkeen voi todeta, että tällaista ruokaa voisi aivan hyvin syödä vaikka yhden hengen sinkkutaloudessa elävä opiskelija.

Yhteispisteet 15/15

Tämän kirjan ja reseptien perään on huudeltu pitkin keskustelupalstoja ja muita somekanavia jo hyvä tovi. Teos tuli tarpeeseen ja se on mitä lupaa. Nerokas paketti. Suosittelen 15/15.


Savutofukiusaus

Aloin päivittämään blogiin listaa hyväksi havaituista arkiruoista ja yksi ohje puuttui joukosta. Tämä ei varmasti ole ensimmäinen eikä viimeinen blogi, josta löytyy savutofukiusauksen ohje. Ruoka on yksinkertaisuudessaan niin hyvä ja helppo. Työvaiheita on kaksi (pilko tofu ja sekoita ainekset) ja pää raaka-aineita kolme (savutofu, peruna-sipulisekoitus ja kaurakerma) – paljoa helpommaksi ei enää voi mennä! Savutofu on maukas raaka-aine, joka maistuu meillä koko perheelle. Se on hyvää sellaisenaan leivällä, viipaloituna ja kevyesti uunissa paahdettuna tai pannulla paistettuna. Ja se sopii mainiosti kiusaukseen. Peruna-sipulisekoitus on mahtava tapa oikaista, kun perunaa eikä sipulia tarvitse alkaa esivalmistella. Kesti kauan, ennen kuin löysin nämä kilon kokoiset pussit, mutta nyt sellainen löytyy melkein aina pakastimesta. Nelihenkinen perhe syö tästä vuoallisesta kaksi päivää, ja ehkä ruokaa jää vielä evääksikin.

Herkullinen arkiruoka syntyy vain kolmesta raaka-aineesta! Mausteita voi vaihdella mielensä mukaan.

Tätä kiusausta ei kuitenkaan kutsuta meillä savutofukiusaukseksi. Tofu ei ole aina kuulunut esikoisen herkkuihin. Tänä syksynä välkky eskarilainen kuitenkin muutti kelkkansa suuntaa tavatessaan kirjaimia tofupaketin kyljestä. ”Jalo” -termissä on jotain ritarillista, mikä pienen pojan maailmassa viittaa johonkin hyvin merkitykselliseen. Tofu taitaa myös ulkonäöltään muistuttaa hieman juustoa ja niin hän alkoi kutsua savutofua ”jalojuustoksi” ja tätä ruokaa siis ”jalojuustokiusaukseksi”. Tämä jalo ruoka maistuu hänelle nyt erittäin hyvin – ja vain nimi on vaihtunut 😀 Tästä ruoasta tulee puhua aina erityisellä kunnioituksella ja ehkäpä itsekin tunnen itseni hieman ylväämmäksi tätä valmistaessani.

Savutofukiusaus

  • Annoksia: 8
  • Tulosta

Ainekset

  • 2 pkt a`300g savutofua
  • 1 kg peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
  • 2 prk a`2 dl kaurakermaa
  • 1 dl ravintohiivahiutaleita
  • 2 tl kuivattua timjamia
  •  ½ tl mustapippuria
  • 1 tl suolaa
  • maidotonta margariinia vuoan voiteluun

Ohje

  1. Aseta uuni lämpenemään 200 asteeseen. Purista tofuista enimmät nesteet ja kuutioi paloiksi.
  2. Voitele isokokoinen uunivuoka. Lisää kuutioitu tofu, peruna-sipulisekoitus, kaurakermat ja mausteet. Kääntele ainekset sekaisin.
  3. Paista uunin keskitasolla noin tunti. Tarjoa raikkaan salaatin ja etikkapunajuurien kera.

Vinkki! Tähän kiusaukseen voit käyttää mausteita mielesi mukaan. Jotkut pitävät tillistä, jolloin savutofun savuisuuden ja tillin ansiosta vuoasta tulee hieman ”kalaisa”.

Gluteeniton? Jalotofun maustetut eli kylmäsavu ja marinoitu muuttuivat hiljattain virallisesti gluteenittomiksi tuotteiksi. Jos haluat kokonaan gluteenittoman kiusauksen, tarkista vielä sisältääkö käyttämäsi kaurakerma gluteenia.


Lukunurkka: Vegaanin kotiruokakirja

Tänään lukunurkassa on vuorossa Jere Niemisen legendaarinen Vegaanin kotiruokakirja (Moreeni 2010). Reseptit ja kuvat ovat Jeren itsensä käsialaa. Ulkoasusta ja taitosta vastaa Satu Kontinen. Kirjan teossa on auttanut suuri joukko avustajia ja reseptien testailijoita, mukaan lukien mm. Kamomillan Konditoria – ruokablogia pitävä Satu Saunio. Ilmestymisestä on ehtinyt vierähtää jo kymmenisen vuotta. Tutustuin kirjaan luultavimmin Veganihaasteen reseptipankin kautta, josta löytyykin useita (laskin 13kpl) kirjan reseptejä. Vuosien vieriessä huomasin kokanneeni todella montaa ohjetta kirjasta, jota en ollut koskaan saanut käsiini. Kauan etsiskelin, kunnes ystäväni kanssa tuli ohimennen puhetta kirjasta ja hän kertoi, että hänellä oli ollut oma kappaleensa jo vuosia! Kirja on siis loppuunmyyty, eikä sitä periaatteessa saa ostettua enää mistään. Oman kappaleensa voi kuitenkin vielä löytää kirppiksiltä tai antikvariaatista. Myös monessa kaupunginkirjastossa on oma kappaleensa, joten kirjaa kannattaa tiedustella myös sieltä.

Miksi ajattelin, että tämän kirjan on päästävä lukunurkkaan? Yleensä arvostelen vain uusia kirjoja, mutta vegaanisten keittokirjojen saralla tämä on teos, jota ei vain yksinkertaisesti voi ohittaa. Lisäksi minulla on tietysti omatkin tarkoitusperät. Halusin todella ajatuksella pureutua tähän kirjaan, käyttää sen reseptejä arjen helpotuksina ja ehkä tuoda samalla muutaman idean blogiinkin. Kirja on ollut uraa uurtava teos kymmenen vuotta sitten, ja kyllä siinä on paljon ammennettavaa näin kymmenen vuotta myöhemminkin. Tällä aikaa vegaanisten tuotteiden kirjo on laajentunut valtavasti ja uusia kirjoja ja blogeja resepteineen ilmestynyt hurja määrä. Silti nimenomaan kotiruoka on aihe, jota ei kovin nopeasti veganisoida tarpeeksi. Lisäksi kirja on merkityksellinen myös siksi, että reseptien loihtija on mies. En halua ottaa kantaa sukupuolirooleihin sen enempää, mutta havaintojeni mukaan miehillä on omat suosikkinsa ja makumaailmansa myös vegaanisissa ruokalajeissa. Seitan, savutofu, hernekeitto ja muut kotoisat, välillä hieman raskaammatkin ruoat ovat niitä, joita oma puolisoni usein pyytää tekemään.

Nakkikastke oli täysosuma.

”Meillä ei ole ennestään vahvaa kasvisruokakulttuuria, ja Suomessa tarjoillut kasvisruoat ovat usein lainoja sellaisista maista, joissa kasvisruoalla on pidemmät perinteet kuten Välimeren maista tai Aasiasta. Näin ollen tavallisesti kasvissyöjäksi ryhtyessään tulee valinneeksi ruokavalion muutoksia laajemminkin eikä kasvissyöjäksi ryhtyminen ole vain lihan poisjättämistä. Tästä syystä kasvisruoka saattaa joskus vaikuttaa vieraalta ja vaikeasti lähestyttävältä. ”

Jere Niminen, Vegaanin kotiruokakirja (Moreeni 2010)

Yllä oleva lainaus on kirjan alustuksesta. Mielestäni tässä on hyvin tiivistettynä ajatus, mikä osittain on läsnä edelleen. Tällaisia kirjoja tarvitaan, jotta kasvisruoka on entistäkin helpommin lähestyttävää. Ruoka on niin paljon muutakin kuin ruokaa, ja sillä on suuri merkitys, jos tuttua ja turvallista ruokaa pystyy ruokavalion muuttuessa edelleen valmistamaan. Raaka-aineet vain vaihtuvat.

Ulkoasu 3/5

Kirja on nostalginen ilmestys. Pehmeät kannet tekevät siitä helposti selattavan ja tämäkin yksilö on kuitenkin aika hyvin säilynyt kovasta käytöstä huolimatta. Pehmeissä kansissa on se miinus, että se ei istu kirjahyllyyn yhtä hyvin kuin kovakantinen (toisaalta jos kirja on suurimman osan ajasta keittiön pöydällä, se ei liene ongelma). Pehmeiden kansien ansiosta kirja ei myöskään ole kovin painava, vaikka sivuja on 168. Kirjan väritystä hallitsee punaisen, ruskean ja vihreän eri sävyt. Kirjan eri osioiden sivut on värikoodattu, mikä on mielestäni ihan näppärä ominaisuus. Kuvat ovat symppiksiä, osa hieman huonossa valossa otettuja tai muuten vähän epäselviä. Joissain kohti teksti menee kuvan päälle, ja tekstiä joutuu tihrustamaan tarkasti selvää saadakseen. Tästä tulee miinusta, mutta kokonaisuuttaa arvioidessa mielestäni kuvat ovat todellakin sivuseikka. Kymmenen vuotta sitten vegaanisia, suomenkielisiä keittokirjoja oli saatavilla heikosti ja useassa kirjassa oli kuvituskuva/kuvia ei ollut ollenkaan, ei ainakaan kaikista ohjeista. Siinä mielessä kirja oli tälläkin saralla verrattain edistyksellinen.

Kirjan alussa on neljä alustuskappaletta. Ensimmäisessä Jere kertoo hieman omista ajatuksistaan kasvissyöjäksi ja vegaaniksi ryhtymisestä ja mitä kirjalla halutaan osoittaa. Kolme seuraavaa kappaletta esittelevät muutamia pulmia, joita vegaaniseen ruoanlaittoon siirtyessä voi kohdata ja tietysti ratkaisuja niihin. Vastauksen saa kysymyksiin ”miten kokkaan ja leivon ilman kananmunaa?”, ”mistä vegaani saa proteiinia?” ja ”mitä vegaani laittaa leivänpäälle?”. Samalla kappaleiden lomassa ohjeistetaan, miten kirjan reseptejä kannattaa toteuttaa ja mitä kannattaa ottaa huomioon.

Tomaattinen tofu-pastavuoka.

Reseptit 5/5

Reseptejä kirjasta löytyy 78 kpl, joista pääruokien ohjeita on 56 kpl. Reseptit on jaettu reseptien proteiininlähteiden perusteella seuraavaan viiteen ryhmään: soijarouhe, seitan, soijasuikaleet, tofu, palkokasvit & hamppu & vegaanimakkarat. Loput osiot ovat hampurilaiset, suolaiset pikkupurtavat, perunalisukkeet ja jälkiruoat. Ohjeiden pääpaino on todellakin perinteisissä suomalaisissa kotiruokaklassikoissa kuten nakkikastike, makaronilaatikko, kiusaukset, keitot, karjaton paisti, perunasoselaatikko, leikkeet, murekkeet ja pyörykät. Muutamia ”uusia kotiruokia”, kuten lasagne, wokki, pizza ja hampurilainen on otettu mukaan. Tutun ja kotoisen ruoan lisäksi kirjan lähtökohtana on, että kasvisruokakin voi olla maistuvaa ja täyttävää, mutta silti mutkatonta valmistaa. Sanoisin, että tässä tavoitteessa on onnistuttu. Resepteissä proteiini on pääosassa eikä rasvaakaan ei ole säästelty.

Kirjan resepteissä on lukuisia hienoja oivalluksia ja muita ilahduttavia seikkoja. Seuraavaksi listaan näistä muutamia. Kirja on tehty aikana, jolloin vegaanisten valmistuotteiden kirjo ei ollut vielä kovin laaja. On ihan mahtavaa, että vaihtoehtoja on. On kuitenkin hyvä muistaa, kuinka helposti kuivatuotteistakin saa ruokaa. Ja edullisesti! Soijarouhe. Soijasuikaleet. Mielestäni soijarouhe on edelleen yksi parhaista tavoista korvata tavallisissa resepteissä oleva jauheliha. Yksi kirjan oivalluksista on ennen turvottamista lisätä pannulle reilu loraus öljyä. Tällöin ruoasta tulee täyttävämpää ja maut pääsevät paremmin esiin. Kirjan alustuksessa kerrotaan, että useimmissa resepteissä soijarouheen voi kuitenkin halutessaan korvata kotimaisella härkäpapu- tai hernerouheella. Myös soijasuikaleita käytetään monipuolisesti ja niiden valmistamiseen annetaan hyviä vinkkejä.

Erityisen huomion kohteena kirjassa on myös seitan. Seitan on yksi monista syistä, jonka vuoksi aikoinaan aloin kokkailla enemmän vegaanisesti. Vehnästä erotetaan sitkoproteiini eli vehnägluteeni ja saadaan vehnägluteenijauhoja. Jauhot maustetaan, lisätään hieman jatkeaineita kuten korppu- tai kikhernejauhoja, sekoitetaan nesteen kanssa taikinaksi ja keitetään tai hörytetään ja/tai paistetaan. Tuloksena on sitkoinen, hyvin lihaa muistuttava ja proteiinipitoinen ruoka. Nykyään vehnägluteiinijauhoja saa hyvin varustelluista marketeista, kun aiemmin sitä myivät vain erikoisliikkeet. Kirjassa on yhteensä kahdeksan seitanohjetta, lähinnä erilaisia leikkeitä ja paisteja. Vegaanihaasteen reseptipankista kannatta kokeilla esimerkiksi tätä sienestäjänleike -reseptiä. Kynnys seitanin valmistamisen aloittamiseen saattaa olla korkealla. Lähtökohtaisesti ajattelemme, että jonkin valmistaminen jauhoista alkaen on työlästä. Käytännössä se on kuitenkin vain taikinaksi sekoittamista ja kypsentämistä. Myös seitanin valmistamiseen kirjasta löytyy todella hyviä vinkkejä ja huomioita, joista osa oli minullekin uusia.

Yksi kirjan neronleimauksista – purkkihernekeiton käyttäminen raaka-aineena.

Facebookin vegaaniryhmissä näkee myös usein kyselyjä ”kuinka saada kasvispyörykät/pihvit pysymään kasassa”? Kirjassa kysymykseen vastataan neljän raaka-aineen voimalla. Korppujauhot, perunajauhot, puurohiutaleet ja hienoksi raastettu raaka peruna. Useimmissa pyörykkäohjeissa käytetään useampaa konstia, jotta haluttu lopputulos saavutetaan. Erityisesti raastetun perunan käyttö on uudenlainen ja erityisen toimiva. Peruna kiinteyttää, pitää koossa ja tuo myös mehukkuutta. Tölkkihernekeiton käyttäminen raaka-aineena on myös asia, johon en ole törmännyt missään muualla. Kuinka helppo tapa käyttää kotimaista hernettä! Hernekeitto on monelle tuttu ja sen maku on melko neutraali, jota voi myös helposti jatkojalostaa. Massa on myös jo valmiiksi melko jähmeää, joten se pysyy aika hyvin kasassa jo valmiiksi. Hernettä on perinteisesti käytetty monipuolisesti suomalaisessa keittiössä. Tutustumisen arvoinen toinen kasviperäinen proteiininlähde, jota on käytetty paljon ruoka-aineena Suomessa 1800 -luvulla on hamppu. Ruokahampun siemenet ovat proteiinipitoisia ja sisältävät paljon hyviä rasvoja. Olen käyttänyt hamppurouhetta lähinnä lisänä ruoissa, mutta kirjan hamppupihvit- ja pyörykät aion ehdottomasti vielä testata.

Soijarouhekiusaus maistui hyvin koko poppoolle. Edullista ja helppoa ruokaa.

Kirjan reseptejä on helppo lukea. Raaka-aineet on esitetty loogisesti etenemisjärjestyksessä ja mittayksiköt ovat selkeitä. Jokaisesta reseptistä on kuva samalla aukeamalla reseptin kanssa. Usein ohjeen kyljessä on myös lisukkeen ohje tai vähintään tarjoiluehdotus. Reseptit on mitoitettu yleensä 4 – 6 henkilölle. Muuta ohjeesta ei otsikossa kerrotakaan. Ruokalajit ovat kuitenkin kaikki nopeahkoja valmistaa, eikä kummempia esivalmisteluja välttämättä tarvitse tehdä yhdessäkään ohjeessa. Reseptit on suunniteltu maku, helppous ja täyttävyys edellä. Myös mausteita käytetään paljon, ja kokeilemani reseptit olivat ainakin sellaisenaan varsin hyvän makuisia. Kokkasin kirjasta soijarouhe-perunalaatikkoa, hernepyöryköitä, nakkikastiketta, tomaattista tofu-pastavuokaa ja korvapuusteja. Aiemmin olen kokkaillut myös papupyöryköitä, soijarouhelasagnea ja seitanpihvejä. Linkkaan alle blogistani löytyvät reseptit, joissa on tarkempaa analyysiä ohjeista. Uskon siis että useimmat ohjeet jäävät arkikäyttöön ja tulen löytämään vielä useamman uuden suosikin. Tulevaisuudessa aion kokeilla vielä ainakin kebakkoja, makaronilaatikkoa, keittoa, palapaistia ja hampunsiemen -reseptejä.

Linssipyörykät

Soijarouhe-perunalaatikko

Hernaripyörykät

Vegaanin näkökulma 5/5

Kirjan kaikki reseptit ovat luonnollisesti valmiiksi vegaanisia, eli kokattavaa riittää. Pääruokia kirjassa on runsaasti ja niissä käytetään varsin budjettiystävällisiä raaka-aineita. Tässä onkin oiva apuri arjen pyörittämiseen. Reseptit ovat perinteistä suomalaista kotiruokaa perinteisessä muodossa. Yksinkertaisuudessaan reseptit ovat myös lapsiystävällisiä. Kirjassa on paljon hyviä oivalluksia ja vinkkejä vegaaniseen ruoanlaittoon ja näistä oivalluksista saa irti varmasti pidemmänkin linjan vegaani. Esimerkiksi gluteenitonta tai ketogeenista ruokavaliota noudattavalle kotikokille kirja ei ehkä ensisilmäyksellä tarjoa paljoakaan kokattavaa. Gluteenittomia ohjeita kuitenkin löytyy ja sovellustaitoinen saa iloa kirjasta. Ketogeeniseen ruokavalioon voisi sopia ainakin hampunsiemen -reseptit.

Pullaa ja kylmää kauramaitoa!

Yhteispisteet 13/15

Kirja on sympaattinen ja rehellinen keittokirja, oodi vegaanisen suomalaisen kotiruoan ystävälle. Allekirjoittaneen mielestä teos on merkittävä vielä kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen. Tutustu resepteihin Vegaanihaasteen reseptipankissa tai etsi kirjastosta omaan keittiöösi hypisteltäväksi. Lämmin suositus!


Suolaiset hyrrät tofu- tai soijarouhetäytteellä

Aina silloin tällöin tekee mieli leipoa jotain pikkusuolaista vaihtelua iltapalapöytään. Hyrrät maistuvat iltapalalla, mutta ne sopivat aivan yhtä hyvin myös juhlapöydän suolaiseksi tarjottavaksi. Hyrrät ovat periaatteessa vähän kuin pieniä pizzoja, mutta täyte on yksinkertaisempi ja se jää taikinan sisään. Täyte levitetään taikinan päälle, koko komeus rullataan tiiviiksi rullaksi ja rulla pilkotaan annospaloiksi. Hyrriin olen kehittänyt kaksi erilaista tomaattista täytettä. Toisessa on mehevää maustettua soijarouhetta ja vegejuustoa ja toisessa marinoitua tofua ja kauratuorejuustoa. Maut ovat simppeleitä ja myös lasten suosikkeja. Jos aikaa on, kannattaa taikina ehdottomasti tehdä itse. Jos kuitenkin haluat oikaista, näistä saa näppärän tarjottavan nopeasti käyttämällä valmista pizzataikinaa.

Itse tehty taikina on vaivan arvoinen!
Hyrrät soijarouhetäytteellä valmiina rullattavaksi!

Suolaiset hyrrät kahdella tapaa

  • Annoksia: 20
  • Tulosta

Ainekset

Taikina

  • 2 dl kauramaitoa
  • 25 g tuorehiivaa
  • 1 dl maustamatonta soijajogurttia
  • ½ tl suolaa
  • 1 rkl sokeria
  • ¾ dl vehnärouhetta/kauraleseitä 
  • n. 7 dl vehnäjauhoja
  • 50 g vegaanista margariinia

tai

  • 1 kpl pizzantekopakkaus eli ”pizzakit” a´600g (sisältää pohjataikinan ja tomaattikastikkeen)

Tofutäyte

  • 100 g kauratuorejuustoa (esim. Oatly Påmackan)
  • 1 pkt (a `300 g) marinoitua tofua
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • ½ tl mustapippuria
  • ripaus suolaa (tarvittaessa)
  • voiteluun kauramaitoa
  • pinnalle auringonkukansiemeniä

Soijarouhetäyte

  • ½ sipuli
  • 2 dl soijarouhetta
  • 2 dl vettä
  • 2 rkl soijakastiketta
  • 4 rkl tomaattipyrettä
  • ½ tl mustapippuria
  • ripaus suolaa
  • lisäksi n. 100 g raastettua vegejuustoa (esim. Porlammin VegePlus).
  • voiteluun kauramaitoa

Ohje

  1. Lämmitä kauramaito kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva. Lisää soijajogurtti, suola, sokeri ja vehnärouhe. Sekoita taikinaa ja lisää samalla vehnäjauhot joukkoon pienissä erissä. Sulata margariini ja lisää joukkoon alustuksen loppupuolella. Lisää tarvittaessa vielä jauhoja. Taikinan tulee olla pehmeää, mutta sen täytyy kuitenkin olla muotoiltavissa jo tässä vaiheessa. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa noin tunnin ajan.
  2. Tofutäyte. Mittaa kauratuorejuusto ja tomaattipyre kulhoon. Kuivaa tofusta enimmät nesteet painelemalla talouspaperilla ja murusta joukkoon. Sekoita tahnaksi ja mausta pippurilla. Lisää hieman suolaa jos tarpeen. Soijarouhetäyte. Kuori ja hienonna sipulin puolikas hienoksi silpuksi. Ota paistinpannu ja lisää rypsiöljy, sipuli ja soijarouhe. Kuullota hieman ja lisää vesi joukkoon puolen desin erissä. Lisää vettä lisää aina vasta, kun edellinen erä on imeytynyt rouheeseen. Mausta soijakastikkeella, tomaattipyreellä, mustapippurilla ja suolalla. Ota täyte hellalta ja anna jäähtyä. Raasta juusto raasteeksi ja kääntele soijarouheen joukkoon.
  3. Kaada hyvin noussut taikina kunnolla jauhotetulle leivinpöydälle ja kauli suorakaiteen muotoiseksi (noin 35×40 cm) levyksi. Jos käytät valmista pizzataikinaa, avaa rulla ja levitä se tasolle.
  4. Levitä täyte taikinan päälle ohueksi kerrokseksi ja kääri levy rullalle. Viipaloi rulla noin 1 cm paksuisiksi paloiksi ja aseta palat lappeelleen leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Taputtele paloja hieman pyöreämmiksi ja painele matalaksi. Voitele kauramaidolla. Paista 200 asteessa noin 15–20 minuuttia.

Muokkaa vauvalle!

Voit tehdä hyrriä myös vauvalle 7kk eteenpäin. Tällöin valmista taikina itse ja jätä siitä suola pois. Tofutäytteeseen käytä maustamatonta tofua ja korvaa kauratuorejuusto vaikkapa kaurakermalla. Voit käyttää lisäksi suolattomia mausteita kuten oreganoa, basilikaa ja hieman enemmän tomaattipyrettä. Soijarouhetäytteeseen voit käyttää kaikkia ohjeen aineksia, paitsi soijakastiketta, suolaa ja vegejuustoa. Mausta yrteillä ja tässäkin täytteessä vegejuuston tilalle voit laittaa kaurakermaa. Lisää kaurakerma jo täytteen ollessa pannulla ja anna imeytyä soijarouheen sekaan.

Vinkki!

Täytteitä voi muokata omien mieltymysten mukaan paljonkin. Molempiin täytteisiin voisivat sopia pilkotut oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit sekä erilaiset siemenet. Soijarouhetäytteeseen voit halutessasi lisätä hienoksi raastettua porkkanaa tai kesäkurpitsaa.

Jos käytät valmista pizzataikinaa, voit käyttää osan pakkauksen mukana tulleesta tomaattikastikkeesta täytteen maustamiseen tomaattipyreen sijaan.

Valmis pizzataikina on helppo tapa oikaista kun aikaa ei ole.
Taikina kannattaa jakaa veitsellä ensin puoliksi ja sitten puolikkaat vielä puoliksi. Tämän jälkeen jokaiseen lohkoon viisi osaa. Nyt sinulla on 20 tasakokoista palaa 🙂
Paloja kannattaa vielä muotoilla hieman pyöreämmiksi ja litistää matalammiksi.
Valmiista taikinasta tehdyt hyrrät ovat esteettisemmän näköisiä, mutta maussa ne häviävät hieman. Vai mitä sinä pidät, kokeile ihmeessä!

Kaura-rusinakeksit

Arjen alettua pientä välipalaa on hyvä olla koko-ajan lähettyvillä. Rusinakekseistä on olemassa monenmoisia versioita. Meillä leivotut pehmoiset kaura-rusinakeksit ovat kehittyneet vuosien varrella varsin toimivaksi välipalaksi tai pikkuherkuksi. Ne vievät makeannälän ja pitävät myös nälkää. Kekseissä on käytetty makeutuksena sekä banaania, että vaahterasiirappia. Yhdistelmä on monen kokeilun tulos ja mielestäni se toimii hyvin. Halutessaan siirapin voi kuitenkin helposti korvata toisella banaanilla, jolloin kekseissä on vain banaanin ja rusinan oma sokeri. Myös erilaisia siemeniä tai rouheita voi halutessaan lisätä takinaan. Varsin muokattava ohje siis, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla. Työvaiheet ovat yksinkertaiset ja jos kotoa löytyy pikku-apureita, heidät kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan leipomaan! 🙂

Kaura-rusinakeksit

  • Annoksia: 16
  • Tulosta

Ainekset

  • 3 ½ dl kaurahiutaleita
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • ¼ tl soodaa
  • ¼ tl kanelia
  • ¼ tl suolaa
  • ½ tl vaniljasokeria
  • 1 banaani
  • 1 dl vaahterasiirappia 
  • ⅔ dl rypsiöljyä
  • 1 ¼ dl rusinoita

Ohje

  1. Aseta uuni lämpenemään 200 asteeseen. 
  2. Mittaa kulhoon kaurahiutaleet, vehnäjauhot, sooda, kaneli, suola ja vaniljasokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Muussaa banaani haarukalla niin hienoksi, että seokseen ei jää sattumia. Lisää jauhoseokseen muussattu banaani, vaahterasiirappi ja öljy. Sekoita tasaiseksi. Kääntele lopuksi joukkoon rusinat. 
  3. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Jaa taikina 16 osaan leivinpaperin päälle ja muotoile pyöreiksi pikkuleiviksi. Paista uunin keskiosassa noin 10–12 minuuttia. Keksit säilyvät ilmatiiviisti pakattuna huoneenlämmössä n. 1 viikon.

Muokkaa vauvalle!

Jätä taikinasta suola pois ja vaihda vaahterasiirappi toiseen muusattuun banaaniin. Kekseistä tulee vielä hieman pehmeämpiä, mutta vauvaystävällisiä. Etenethän vauvan taitojen mukaan myös sattumien kanssa. Jos pureskelua ei ole treenattu vielä paljoakaan, suosittelen käyttämään hienojakoisia kaurahiutaleita ja pilkkomaan rusinat pieneksi silpuksi. Keksejä voi tarjota vauvan maisteltavaksi n. 7 kk iästä eteenpäin.

Vino pino kauraisia herkkuja!