Suklaakiisseli

Kiisseli on klassikkojälkiruoka jo kotitaloustunneilta. Siitä voi toki olla montaa mieltä voiko kiisseliä sanoa jälkiruoaksi ollenkaan, mutta tätä suklaakiisseliä kyllä voi. Keitin tästä useita eri versioita, kunnes vihdoin resepti oli kohdallaan. Rakenne on paksu ja vanukasmainen, ja suklaista makua voi säädellä oman mieltymyksensä mukaan. Käytän pohjana valmista kaurapohjaista kaakaojuomaa, jolloin kiisselin tekoon ei yksinkertaisimmillaan tarvitse kuin kaakaojuomaa ja maizenaa. Simppeliä ja herkullista!

Suklaakiisseli

  • Annoksia: 4
  • Tulosta

Ainekset

  • 0,75l kaurapohjaista kaakaojuomaa
  • 4 rkl maissitärkkelystä
  • kaakaojauhetta, sokeria maun mukaan
  • koristeluun kauravispiä, suklaarouhetta, mansikoita

Ohje

  1. Mittaa kaakaojuoma ja maissitärkkelys paksupohjaiseen kattilaan. Sekoita voimakkaasti.
  2. Kuumenna seosta koko-ajan sekoittaen, kunnes se alkaa paksuuntua. Maistele ja lisää kaakaojauhetta ja sokeria tarvittaessa.
  3. Ota kattila liedeltä ja anna seoksen jäähtyä hieman.
  4. Jaa tarjoiluastioihin ja siirrä jääkaappiin hyytymään n. 2 tunniksi.
  5. Vispaa hieman kauravispiä vaahdoksi ja mausta vaniljalla. Annostele nokare vispiä kiisseleiden päälle, paina vaahtoon muutama mansikkaviipale ja ripota päälle suklaarouhetta.

Kiisseli sopii piristämään ihan tavallista arkipäivää.


Portobello -pekoni ja tofukokkeli

Tässä tulee reseptit, jotka sopivat kuin nenä päähän kiireettömiin viikonloppuaamuihin. Uunissa paahdetut sienet ovat jotain todella herkullista ja maistuvat mahtavalta majoneesin, tuoreiden kasvisten ja rapean leivän kanssa. Sienistä vapautuu paahtaessa ihanaa umami-makua ja marinadi tuo hapokkuutta ja suolaisuutta sopivassa suhteessa. Voit käyttää Portobellojen sijaan myös suuria herkkusieniä, mutta herkullisimman lopputuloksen saat Portobelloilla.

Sieniviipaleiden paahtuessa uunissa voi pannulla pyöräyttää tofukokkelin. Tofukokkeli on todella helppo valmistaa ja sitä voi myös varioida lukemattomilla tavoilla. Musta suola tuo kokkeliin munamaista makua ja lisäämällä tilkan kaurakermaa teet kokkelista vielä mehevämpää.

Mitä isompi sieni, sitä vähemmän työtä. Puolitoista Portobelloa vie koko uuninpannun.
Uunista ulos!

Portobello-pekoni

  • Annoksia: 4
  • Tulosta

Ainekset

  • 1 ½ -2 Portobellosientä tai n. 200g suuria herkkusieniä
  • 4 rkl rypsiöljyä
  • 1 tl sitruunamehua
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 tl sipulijauhetta
  • ½ tl paprikajauhetta
  • ripaus timjamia ja mustapippuria
  • tarjoiluun rapeakuorista leipää, valkosipulimajoneesia (vegaanista), salaattia ja tomaattia

Ohje

  1. Lämmitä uuni 150 asteeseen. Pese sienet ja viipaloi ohuiksi siivuiksi. Asettele sienet leivinpaperilla vuoratulle uuninpannulle.
  2. Sekoita marinadin ainekset. Sudi marinadia sieniviipaleille. Halutessasi voit myös kastaa viipaleet marinadiin, mutta silloin sitä kannattaa valmistaa tuplamäärä.
  3. Paahda uunissa n. 20-30 minuuttia viipaleiden paksuudesta riippuen.
  4. Tarjoa leivällä runsaiden lisukkeiden kanssa. Herkullisia leipiä tulee, kun paahdat leipäviipaleet pannulla öljyssä ja lisäät lopuksi valkosipulia pintaan.

Vinkki! Nämä sienet maistuvat herkulliselta myös esimerkiksi pastassa tai pizzassa (jos mitään sattuu jäämään :D).

Tofukokkeli

Ainekset

  • ½ sipuli
  • 1 paprika
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 1 pkt tofua (a`n. 300g) (maustamaton tai kylmäsavu)
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 tl juustokuminaa
  • 1tl paprikajauhetta
  • ½ tl savupaprikajauhetta
  • ½ tl mustaasuolaa tai tavallista
  • tilkka kaurakermaa

Ohje

  1. Kuori ja pilko sipulit. Huuhdo paprika ja paloittele reilun kokoisiksi paloiksi.
  2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää mausteet, silputtu sipuli sekä paprika. Paista keskilämmöllä niin kauan, että kaikki ainekset alkavat saada väriä. Murusta tofu joukkoon.
  3. Kuumenna hetki ja lisää tilkka kaurakermaa. Anna hautua hetki ja tarjoile 🙂

Vinkki! Kokkeliin sopii hyvin muutkin kasvikset tai palkokasvit. Lisäämällä joukkoon purkin kidneypapuja, kokkelista riittää ainakin kuudelle hengelle.


Kauraisa välipalaherkku G

Meillä syödään paljon Yosan jogurtteja. Lapset pitävät raikkaasta mausta ja koostumukseltaankin ne ovat näppäriä. Yosa -nimi tulee alunperin sanasta ”kiesa”, eli kiisseli. Kiesa on kotoisin Karjalasta ja sen on käymisteitse hapatettu kaurakiisseli. Kiesaa olisi mahtava kokeilla joskus. Toistaiseksi tulin sattumalta keksineeksi keinon, miten tehdä miltei samanlaista välipalaa ihan itse ja vähemmällä vaivalla. Se syntyi, kun halusin hyödyntää ylijääneen kaurapuuron ja lisäsin sen smoothien joukkoon. Kylmä kaurapuuro ei sinänsä ole kovin houkutteleva herkku. Hyllyvä, haalea, geelimäinen keko, jossa on outo suutuntuma. Mutta se tekee hyvää elimistölle. Ja miten arvokas ja huipputrendikäs raaka-aine tuo pohjolan kaura onkaan tälläkin hetkellä!

Tämä välipala on nopea ja ravitseva. Se on kuin smoothie, mutta rakenne on paksumpi. Jos säilytät sitä kylmässä, siitä tulee vielä paksumpaa (eli jos vettä hujahtaa vahingossa liikaa joukkoon, pistä herkku jääkaappiin hetkeksi). Paksun rakenteen ansiosta pienten lasten on helpompi lusikoida välipala oikeaan osoitteeseen. Tätä ei tarvitse juoda pillillä, eikä tämän nauttimisen jälkeen (välttämättä) tarvitse käydä suihkussa. Pää-asiallinen raaka-aine on siis keitetty kaura (kaurapuuro) ja lisänä on paljon raikkaita marjoja/hedelmiä. Kaiken lisäksi lisättyä sokeria puhdas nolla! 🙂 Kokeile jompaa kumpaa versiota tai sovella itse omasi!

Keltainen , hedelmäinen välipala

Kauraisa välipala

Ainekset

  • 3 dl kylmää veteen ja/tai kasvimaitoon keitettyä kaurapuuroa (tarvittaessa gluteenittomista kaurahiutaleista)
  • Keltaiseen välipalaan: 2 nektariinia & 1 dl mangososetta / Lilaan välipalaan: 1 omena, 1 dl vadelma/mansikkasosetta & 1 dl mustikoita
  • tujaus sitruunamehua
  • vettä nesteeksi

Ohje

1.Paloittele hedelmät ja mittaa muut ainekset tehosekoittimeen vettä lukuun ottamatta. Lisää tilkka vettä kerrallaan, kunnes kaikki ainekset pyörivät ja sekoittuvat tasaiseksi massaksi. Tarkista maku ja tarjoile! 

Muokkaa vauvalle!

Tämä välipala on sellaisenaan sopiva vauvalle puolen vuoden iästä alkaen.

Nam!


Soijarouhe-perunalaatikko

Olen fiilistellyt simppeleitä kotiruokia Jere Niemisen Vegaanin kotiruokakirjaa selatessani. Teen perunalaatikon usein kylmäsavutofusta, mutta nyt tofut oli jo syöty ja muutenkin halusin käyttää kuivavarastoja. Kaupassa käynti kun on supistunut 1-2 kertaan viikossa.

Kirjassa oli hyvin yksinkertanen soijarouhe-perunalaatikon ohje ja ajattelin heti, että tuota täytyy kokeilla. Suurensin ohjetta ja tein muitakin pieniä muutoksia. Kypsensin laatikon matalammalla lämmöllä ja huomattavasti kauemmin, mutta nyt neste oli suurustunut herkuliseksi ja vuoka tummunut päältä ja reunoilta juuri sopivasti. Lopputulos oli vielä parempi kuin mitä odotin. Tämä on edullinen, yksinkertainen, riittoisa ja ilmeinen hitti lasten keskuudessa. Oikea arkiruokien aatelia. Lämmin suositus! Vaihtelua saat kokeilemalla erilaisia maustettuja ruokakermoja tai lisäämällä mieluisia kasviksia joukkoon väriä tuomaan.

Soijarouhe-perunalaatikko

  • Annoksia: 6
  • Tulosta

Ainekset

  • 2 ½ dl soijarouhetta
  • ½ dl rypsiöljyä
  • n. 1 ½ dl vettä soijarouheen turvottamiseen
  • 3 rkl soijakastiketta (tarvittaessa gluteenitonta)
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 1 kg peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
  • 4 ½ dl kaura- tai soijakermaa
  • 2 dl vettä
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl mustapippuria
  • maidotonta margariinia vuoan voiteluun

Ohje

  1. Laita uuni lämpenemään n. 200 asteeseen. Voitele laakea uunivuoka maidottomalla margariinilla.
  2. Ota paistinpannu ja lisää rypsiöljy ja soijarouhe. Kuullota rouhetta hieman ja lisää vesi joukkoon puolen desin erissä. Lisää vettä lisää aina vasta, kun edellinen erä on imeytynyt rouheeseen. Mausta soijakastikkeella ja paprikajauheella.
  3. Sekoita kaikki ainekset uunivuoassa.
  4. Paista uunin keskitasolla n. 1 h. Tarjoa ketsupin ja raikkaan salaatin tai wokattujen kasvisten kera.

Vinkki!

Saat gluteenittoman version käyttämällä gluteenitonta soijakastiketta ja kasvikermoista gluteenitonta kaurakermaa tai soijakermaa.

Muokkaa vauvalle!

Tätä laatikkoa vauva voi maistella 7kk iästä alkaen pienin muutoksin. Jätä soijakastike ja suola pois ohjeesta ja voitele vuoka rypsiöljyllä.

Tämä laatikko oli välitön hitti!

Oranssi sosekeitto ja helppo peltileipä

Meillä ei kovin usein syödä sosekeittoja. Lasten mielestä niissä on jotain epäilyttävää. Yhtenä sunnuntaipäivänä onnistuin kuitenkin valmistamaan sosekeiton, jossa ei toden totta ollut mitään epäilyttävää. Sosekeittojen valmistamisessa parasta on se, että aineksia ei tarvitse pilkkoa. Riittää, että lohkot niitä vain hieman. Keiton makeus mahdollistaa sen, että sinne voi ujuttaa myös linssejä – ilman että kukaan huomaa mitään.

Keiton kanssa on pakko saada leipää. Peltileipä on oikein mainio ratkaisu, jos haluaa leipää, mutta haluaa päästä siinäkin helpolla. Nämä ohjeet sopivat hyvin myös arkipäivään, koska ne eivät vaadi paljoa aktiivista läsnäoloa keittiössä. Reilussa tunnissa valmistuukin sekä keitto, että leipä – ja välissä kerkeää tyhjätä tiskikoneen ja laittaa vaikka pyykit.

Oranssi sosekeitto

Ainekset

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 peruna
  • 1 kg porkkanoita
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 1rkl paprikajauhetta
  • 1 kasvisliemikuutio
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • 1 dl punaisia linssejä
  • 1/2 tl mustapippuria
  • kuivattua chiliä

Ohje

  1. Kuori porkkanat, peruna ja sipulit. Lohko hieman pienemmiksi
  2. Kuumenna rypsiöljy kattilassa ja lisää sipuli. Kuullota sipuli ja lisää porkkanat ja peruna. Lisää paprikajauhe ja kääntele kasviksia hieman. Lisää tomaattipyree ja kasvisliemikuutio. Kaada vettä kattilaan niin paljon, että kasvikset peittyvät. Anna poreilla kannen alla n.25 min.
  3. Kun kasvikset ovat pehmenneet, lisää huuhdellut linssit. Anna linssien kypsyä miedolla lämmöllä n. 10 min. Kurkistele välillä kannen alle ja lisää vettä tarvittaessa.
  4. Mausta keitto lopuksi mustapippurilla (ja halutessasi kuivatulla chilillä). Soseuta. Jos keitto on liian paksua, lisää hieman vettä joukkoon. Tarjoa kuumana peltileivän kaverina 🙂

Vinkki! Keiton päälle voi paahtaa vielä pähkinöitä. Tämä toimii meillä ainakin maistamisen kannustamisena. Jokainen syö ainakin ne pähkinät ja samalla tulee maistaneeksi keittoa.

Muokkaa vauvalle!

Jätä liemikuutio laittamatta ja vauva voi syödä keittoa 7kk eteenpäin.

Helppo peltileipä

  • Annoksia: 20 palaa
  • Tulosta

Ainekset

  • 5 dl vettä
  • 35 g tuorehiivaa / 1 pss kuivahiivaa
  • 4 dl kaurahiutaleita
  • 1 tl suolaa
  • 5-6 dl vehnäjauhoja
  • ½ dl rypsiöljyä
  • pinnalle auringonkukansiemeniä

Ohje

  1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva joukkoon. Lisää kaurahiutaleet, suola ja vehnäjauhot. Sekoita hyvin. Sekoita lopuksi öljy taikinan joukkoon. Taikina saa jäädä melko löysäksi.
  2. Vuoraa uuninpelti leivinpaperilla ja kaada taikina sille. Peitä leivinliinalla ja anna kohota noin 40 minuuttia.
  3. Ripottele päälle auringonkukansiemeniä ja paista 225 asteessa n.20 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä.

Vinkki! Voit myös korvata yhden desin kaurahiutaleita erilaisilla leseillä tai rouheilla. Jos haluat leipään pirtsakan värin, voit korvata osan vedestä porkkanamehulla.

Muokkaa vauvalle!

Ota vauvalle pieni osa taikinaa sivuun ennen suolan lisäämistä ja paista pieni leipänen erikseen vaikkapa toisella pellillä.


Keväinen kattaus – menu & kattausvinkit by Teija/Pieni astiakauppa

Kevään mittaan on kiva fiilistellä kasvavan valon määrää. Tekee mieli vaihtaa tummat värit iloisempiin ja raskaat maut pirteämpiin. Kattaminen tarkoittaa meillä yleensä lautasta, veistä ja haarukkaa, kuppia. Juhlapyhinä servettiä ja ehkä pöytäliinaa. Joskus repäisin ja laitoin lasten synttäreillä mustikanvarpuja valkoisen liinan päälle. Se oli hyvä idea se. En ole siis kummoinen kattaja. Kun ruoka vihdoin on valmista, ei sillä sen kummemmin muuten ole väliä miltä pöytä näyttää. Pienillä asioilla ruokailutilanteesta voi kuitenkin tehdä aivan erilaisen.

Ensimmäiset Pienen astiakaupan astiat kotiutuivat meidän kaappeihin muutamia vuosia sitten. Astiat ovat siis käsintehtyä Puolalaista keraamiikka pääosin yhdeltä tehtaalta – Ceramica Artystycznasta. Astiakaupan sivuilta voi käydä ihastelemassa astioita ja seuraamassa, kuinka kuviot syntyvät taitavissa käsissä. Meille tuli ensin pieniä kulhoja yksi kerrallaan. Pian huomasin, kuinka aamupuurokin maistui tyystin erilaiselta kun sen söi valkoisen kulhon sijasta vaikkapa kukkakuvioisesta. Sittemmin meille on hankittu myös muutama kookkaampi tarjoilukulho ja pieniä lautasia. Haluaisin oppia käyttämään astioita paremmin hyödyksi kattauksessa ja tuntuman mukaan moni muukin. Tein aiemmin Facebookissa postauksen aiheesta ja moni kyseli astioiden perään. Olen huomannut, että Pienen astiakaupan yrittäjällä Teijalla on silmää kattamiseen muutenkin ja kysäisin häntä haastatteluun. Teija lähti innolla mukaan. Joten tässä olkaa hyvät 🙂

Pieni astiakauppa on nimensä mukaisesti pieni astiakauppa Helsingin Bulevardilla. Kuva: Pieni Astiakauppa

Haastattelussa Teija Tuohimaa/ Pieni Astiakauppa

  1. Pieni Astiakauppa maahantuo kaunista, kestävää ja käsintehtyä keramiikkaa Puolasta. Mistä alunperin syntyi rakkaus näihin astioihin?

V: Olen tutustunut näihin asioihin saksalaisen ystäväni kautta. Kävimme joulumyyjäisissä ja hämmennyin täydellisesti nähdessäni kauniita ja niin kuviollisia astioita. Ostin kuitenkin kolme astiaa aikeinani antaa ne joululahjaksi. No, kävikin niin, että kotiin päästyäni avasin paketit ja olin aivan hullaantunut! Kyseiset astiat eivät koskaan päätyneet joululahjaksi, vaan ovat meidän perheessä edelleen ahkerassa käytössä. Aikaa tuosta on kulunut jo 18 vuotta. Sen sijaan myöhemmin kyllä ostin näitä astioita lahjoiksi 🙂

Sadoista eri kuvioinneista on varaa valita. Kuva: Pieni Astiakauppa

2. Boleslawiec -keramiikka on ihanan värikästä ja erilaisia kuviointeja on mieletön määrä. Millä perusteella valitsette astiat myymälänne valikoimiin? 

V: Kuvioiden valitseminen astioihin vie paljon aikaa ja ajatusta, sillä kuvioita on todellakin satoja mistä valita. Suomalaiset pitävät paljon sini-valkoisista astioista, mutta yritämme myös löytää jotain vihreistä astioista pitäville. Se sinällään on haastavaa, sillä sinisiä kuvioita on valittavana paljon enemmän kuin vihreän sävyisiä. Valitsemme myös aina jotain uusia kuvioita pieniä eriä. 

3. Pieni bonuskysymys tähän väliin (ei tarvitse vastata jos et halua :D). Rehellisesti sanottuna kuinka paljon astioita kotoasi löytyy? Entäpä millaisiin astioihin kannattaa ylipäätään panostaa? 

V: Meiltä kotoa löytyy mielestäni kohtuullinen valikoima astioita: suurin osa on puolalaista Boleslawiec-keramiikkaa, mutta myös Iittalan ja Arabian asioita, uusia sekä vanhoja. 
Tämän päivän suuntaus on, että ostettaisiin vähemmän, mutta laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Ymmärrettävää on, että se ei aina ole mahdollista. Suureen astiaan voi aina laittaa tarjolle myös vähemmän ja tässä keramiikassa se itse asiassa tuo astian kauniit kuviot paremmin vielä esiin, kun esim. kulho ei ole täpötäynnä. Eli isompi on parempi! Toisaalta myös nykyään laitetaan monikulttuurista ruokaa ja monille pienille kupeille on käyttöä. Asioita kannattaa käyttää luovasti eri tarkoituksiin eli pyöreässä piirakkavuoassa voi valmistaa vaikka uunikasviksia tai että suorakaiteenmuotoisessa uunivuoassa voi tehdä piirakan. Nykyään kuluttajat myös arvostavat sitä, että astiat ovat helposti puhdistuvia ja että ne voi pestä koneessa. Myymämme keramiikka on kovan lasituksen ansiosta helposti puhdistuvaa.

Hillityllä servetillä, lasilla ja kukilla kattaukseen saa raikkautta. Kuva: Pieni Astiakauppa

4. Suomalainen design on yleensä melko pelkistettyä myös astioissa. Käytetään paljon valkoista ja hillittyjä kuviointeja. Värikkäistä astioista saa paljon iloa ruokapöytään, mutta astioiden yhdistely saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Kerro parhaat niksisi näyttävän ja iloisen kattauksen aikaansaamiseksi? 🙂 

V: Mielestäni kattaukseen ei kannata suhtautua liian vakavasti! Valkoisilla astioilla saadaan virallinen ja hillitty vaikutelma, joka sopiikin joihinkin tilaisuuksiin. Valkoisiin astioihin on helppo lisätä muutama värillinen ja kuviollinen astia, ja heti saadaan aikaiseksi iloisempi ja rennompi tunnelma. Vieraatkin viihtyvät paremmin pöydässä, missä kaikki ei ole laitettu millilleen. Ruoka ja ruokailu on iloinen asia ja on onni, jos pöydän ympärille saadaan kokoontumaan ystäviä ja sukulaisia. Ruoka yhdistää ja olemme kaikki tyytyväisiä täydellä vatsalla 🙂 Ruoka on myös oiva tapa osoittaa ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta. Kattauksesta ei myöskään kannattaisi ottaa stressiä – astiat ilmaisevat kodin ja sen asukkaiden persoonallisuutta. Jokainen kattaa, niinkuin haluaa ja ehtii 🙂 Jos tekee kauniin kattauksen, sillä myös viestii ruokailijoille, ”tervetuloa” ”kiva saada teidät meille”.
Jonkinlaisina ohjeina voisi olla- ”mix and match” eli käyttää yksivärisiä sekä värikkäitä/kuviollisia astioita. Kirkas lasi rauhoittaa värikästä kattausta.

– Serveteilllä ja lautasliinoilla sekä pöytäliinan tai tablettien avulla voi muuttaa kattauksen luonnetta esim. keväiseksi/ syksyiseksi

– Kukilla tai vihreillä oksilla saa kattaukseen uutta ilmettä

– Kesäaikaan kattaukseen sopivia kukkia ja vihreitä löytyy myös omasta pihasta / luonnosta. Jos kattaus on kovin ’eläväinen’, vihreät oksat maljakossa rauhoittavat

– Lautasliinat voi esimerkiksi sitoa narulla tai nauhalla ja sujauttaa kukan tai vihreän oksan nauha alle

– Kaikkien astioiden ei tarvitse olla samaa sarjaa! Sen ei kannata olla myöskään este kotijuhlien järjestämiseen. Kaikki astiat käyttöön ja ystäviltä lainaksi, jos omat ei riitä

– Pienetkin lapset tykkäävät auttaa kattamisessa ja ottaa osaa, joten annetaan heille mahdollisuus 🙂 Siitä on paljon hyötyä myöhemmin!

Keväinen kattaus

Teijan vinkit luettuani valmistin brunssin, jonka kattamiseen käytin hieman enemmän aikaa. Yllättävää oli, kuinka hyvin eri kuviot ja värit sopivat yhteen, kun niitä tasapainottamassa on hieman hillitympiäkin astioita. Kuten monesta muustakin astiakaapista tässä maassa, meiltäkin löytyy valkoista Iittalaa ja jonkun verran myös Pentikkiä. Ehkä sitä Arabiaakin. Kun ruoka on värikästä, eri ruokalajit yhdistyvät kokonaisuudeksi kun samat sävyt toistuvat sekä astioissa että useassa eri tarjoiltavassa. Vastavärejä kannattaa käyttää hyödyksi. Tarjoile keltainen tai oranssi ruoka sinisestä astiasta, sininen keltaisesta, punainen vihreästä jne. Vain mielikuvitus on rajana. Eikä se tosiaan ole niin vakavaa 🙂

Ruoissa käytin paljon värejä ja raikkaita makuja. Tämä kattaus sopisi hyvin myös pääsiäisen aikaan. Pöydän päätähtenä on kevään kuningasvihannes tankoparsa, jota löytyy kahdestakin ruokalajista. Parsan valmistus helpottui huomattavasti, kun tajusin että sitä ei tosiaan tarvitse keittää. Pannulla wokkaamalla se säilyttää napakkuutensakin helpommin. Paahdettu peruna-parsasalaatti koostuu monesta eri elementistä ja sen voikin tarjota yhdestä astiasta tai osina useasta pienemmästä. Salaatin kanssa tarjotaan raikasta yrttistä kastiketta. Proteiinipitoisesta kikhernejauhoista valmistuvat ”munakkaat” valmistuvat helposti muffinivuoassa ja ovat herkullinen tarjottava ruoan kanssa tai välipalana. Raaka-aineita muuntelemalla niistä voi tehdä lukemattomia eri versioita. Toinen tuhdimpi ruoka on Tofu limonello, jonka ohje löytyy Chocochili -blogista. Sitruunaisia pastoja on pyörinyt nyt somessa paljonkin ja vegaanien versio myös tästä kikhernepastasta sopisi varmasti tähän kattaukseen.

Jälkiruoaksi paistoin Crohveleita, eli vohveleita kaupan valmiista Croissant -taikinasta (pieni säilyketölkki, löytyy valmisruokahyllystä). Herkun valmistat näin: avaa purkki valmista croissant -taikinaa, venytä valmiiksi leikatut palat neliöiksi, paista vohveliraudan välissä, pyöritä kaneli-sokeriseoksessa ja tarjoile haluamiesi lisukkeiden kanssa! Postauksen alla olevassa kuvassa crohvelin päällä on marjoja ja suklaa-pähkinälevitettä, koska lapset vaativat. Keväisempää twistiä annokseen saisi kun vohvelin päälle kokoaisi marjojen sijaan hieman kauravispistä ja maustamattomasta kaura/soijajogurtista sekoitettua vaahtoa, tuoretta mangoa ja passionhedelmää. Ja ehkä vähän sitä suklaata. Nam!

Keväinen kattaus kokonaisuudessaan.
Vahvat värit ovat näyttäviä. Bongaa oranssi väri kolmesta paikasta ja keltainen kuvan joka lautaselta.
Värikkäistä ja näyttävistä kulhoista tarjottaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kulho ei ole täpötäynnä.
Kukat tuovat paljon ilmettä ja juhlan tuntua kattaukseen.

Keväinen kattaus

Pääruoat

Vegaaniset aamupalamuffinit

Keväinen paahdettu peruna-parsasalaatti

Tofu limonello (Chocochili)

Jälkiruoka

Crohvelit haluamillasi lisukkeilla

Juomaksi

Vichyä, porkkana-inkiväärimehua, kahvia, teetä

Pääsiäispöydän jälkiruoaksi sopisi mainiosti myös nämä herkut: Pupun pullakupit tai Kookos-limepiiras.

Haastattelu on tehty jo aiemmin tänä vuonna, ennen poikkeusolojen alkua. Ystäviä ja sukulaisia ei toki nyt ole mahdollista kutsua syömään. Juuri nyt kuitenkin jokainen tarvitsee piristystä ja omankin perheen kesken kannattaa mahdollisuuksien mukaan kokoontua pöydän ääreen ja nauttia kivasti katetusta hyvästä ruoasta.


Keväinen paahdettu peruna-parsasalaatti G

Kevät on täällä! Tykkään kovasti fiilistellä kaikilla ihanilla raikkailla mauilla pääsiäisen lähestyessä. Tämä salaatti sisältää paljon kaikkea ja se on helposti muunneltavissa. Joskus kokoan sen kaikkinensa kulhoon, mutta toisinaan se katetaan pöytään komponentteina. Tuolloin jokainen voi koota haluamansa annoksen pienistä kulhoista.

Paahdetut perunat on herkullinen pohja salaatille ja kivaa vaihtelua pastasalaatille. Tankoparsa on jo useampana vuonna kuulunut meidän pääsiäisherkkuihin. Aloin valmistamaan parsaa useammin kun tajusin, että keittämisen sijaan se kannattaa vain wokata kevyesti pannulla.

Keväinen paahdettu peruna-parsasalaatti

  • Annoksia: 6
  • Tulosta

Ainekset

Salaatti

  • 1 kg perunoita
  • 3 rkl rypsiöljyä
  • 1 tl suolaa
  • ½ tl mustapippuria
  • 1 pkt (a`300g) marinoitua tofua
  • ½ punasipuli
  • 1 nippu tankoparsaa
  • 1 rkl rypsiöljyä
  • ripaus suolaa
  • 1 rs kirsikkatomaatteja
  • 1 pss jääsalaattia
  • 250 g tuoretta pinaattia

Kastike

  • ½ dl rypsiöljyä
  • 2 rkl balsamiviinietikkaa
  • 2 rkl sinappia
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 2 dl silputtua persiljaa

pinnalle paahdettuja cashewpähkinöitä, sitruunansiivuja

Ohje

  1. Aseta uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pese perunat huolellisesti. Lohko perunat ja pyörittele öljyssä. Lisää suola ja mustapipuri. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja asettele perunat sille tasaisesti. Siirrä uuniin.
  2. Ota marinoitu tofu pakkauksesta. Viipaloi suunnilleen puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja painele talouspaperilla enin neste pois.  
  3. Paahda perunoita noin 20–25 minuuttia, ja lisää sitten tofuviipaleet perunoiden päälle. Paahda vielä n. 10 minuuttia,  kunnes perunat ovat kypsiä ja tofu sekä perunat ovat saaneet hieman väriä. Ota uunista ja anna jäähtyä. 
  4. Huuhtele parsat ja poista kannat (n. 1-2cm varresta). Kuori ja viipaloi punasipuli. Kuumenna laakea paistinpannu ja lisää tilkka öljyä. Kuullota sipuli ja lisää parsat. Wokkaa parsoja n. 5 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä, mutta silti vielä napakkoja. Mausta suolalla. 
  5. Huuhtele salaatti, pinaatti ja kirsikkatomaatit. Halkaise kirsikkatomaatit. 
  6. Kokoa salaatti laakeaan astiaan. Jääsalaatti, pinaatti ja kirsikkatomatit pohjalle, paahdetut perunat päälle, kolmas kerros parsa-punasipuliseosta ja päälle vielä paahdetut tofut. Aineksia on paljon, joten voit joko koota kaikki yhteen tai tarjota osan aineksista erikseen pienistä kulhoista. 
  7. Mittaa rypsiöljy, balsamiviinietikka, sinappi ja sitruunamehu kulhoon ja vispaa voimakkaasti. Kääntele persiljasilppu joukkoon. Lisää salaatin pinnalle tai tarjoa erikseen. 

Vinkki! Tästä salaatista saa muokattua monia versioita. Tofun voi vaihtaa paketilliseen pannulla paistettua Yosa kaurapalaa tai muutamaan desiin kypsiä vihreitä linssejä. Kesällä se valmistuu uusista perunoista ja päälle sopii hienosti myös mansikat!


Lukunurkka: Chocochilin arkiruokaa – 30 minuutin vegaanireseptit

Chocochilin arkiruokaa – 30 minuutin vegaanireseptit on Elina Innasen viides keittokirja. Elina on pitänyt suosittua Chochochili -ruokablogia jo 11 vuoden ajan. Kun Elina kyseli lukijoilta reseptitoiveita, todella usein vastaus kuului ”nopeaa arkiruokaa”. Tottahan se on, joka päivä täytyy syödä ja välillä tuntuu, että ideat ovat todella vähissä. Samat perunat ja makaronit lisukkeilla kiertää kehää. Simppeleille vegaanisille resepteille oli siis tilausta ja tässä niitä nyt on, koko kirjan täydeltä.

Elina on vegaanisen reseptiikan konkari, jonka ohjeita pidetään mutkattomina ja luotettavina. Sellaisina, joihin moni sekasyöjäkin turvautuu, vaikka ei olisi koskaan ennen kokkaillut mitään tarkoituksella vegaanista. Olen syönyt paljon Elinan ohjeilla tehtyä ruokaa. Erityisesti juhlissa tai illanistujaisissa, kun kysyn ”voinko syödä tätä” tai ”mistä otit ohjeen” , joku huikkaa ”joo, se on sen Chochochilin”. En oikein tiedä miksi, mutta itse en ole kovinkaan paljoa Elinan ohjeisiin tutustunut. Jotain kohtuu uutta siis tiedossa! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirjan ulkoasu on raikas ja simppeli. Fontti on helppolukuista ja selkeää. Kirja tuntuu tukevalta käteen ja sivut pysyvät hyvin auki. Jo heti kansikuva kertoo kirjan näkökulman arkiruokaan – mitään perinteistä kotiruokaa ei ole luvassa. Ruokakuvat ovat myös yksinkertaisia ja kauniita. Kuvausrekvisiittaa on käytetty todella vähän, itse ruoka on ehdottomasti pääosassa. Mitä enemmän kirjaa selailee, sitä enemmän tulee vakuuttuneeksi siitä, että suurin toive tällä hetkellä olisi saada maistaa. Edes vähän.

Monissa vegaanisia reseptejä sisältävissä keittokirjoissa on nykyään alustuksena kappale, jossa kerrotaan resepteissä käytettävistä raaka-aineista. Niin tässäkin. Mielestäni se on täysin aiheellista, vaikka moni sekasyöjäkin kokeilee ja tutustuu rohkeasti kasvipohjaisiin tuotteisiin ja ne saattavat olla jo kovinkin tuttuja. Kuitenkin jokaisella kokkaajalla on ne omat suosikkiraaka-aineet, joita voi olla hyvä avata hieman enemmän. Elinan reseptit ovat saaneet vaikutteita monista eri kulttuureista ja esimerkiksi harissat, misot ja tahinit ovat ihan perus mausteita. Minullekin oli ihan aiheellista lukea mitä eroa on vaalealla ja tummalla tahinilla – ilmankos se oli niin kitkerää. Lisäksi kirjan alussa on myös aukeamallinen vinkkejä ruoanlaiton nopeuttamiseksi. Toden totta, hyvä järjestys ja kunnon välineet nopeuttavat ruoanlaittoa! Raaka-aineiden esivalmistelu ja esimerkiksi pastan keitinveden esikiehauttaminen vedenkeittimessä jäävät varmasti käyttöön meidän keittiössä.

Välipalapöydässä tänään – kvinoavispipuuro!

Reseptit 5/5

Reseptit on jaoteltu seitsemään osioon. Kirjasta löytyy 9 salaattia, 8 keittoa, 13 pääruokaa, 10 pasta & nuudeliruokaa, 7 leipää/burgeria/wrappia, 6 välipalaa ja 8 jälkkäriä. Täytyy sanoa, että olin aluksi hieman hämmentynyt kirjan reseptikattauksesta. Arkiruokaa – mitä arkiruokaa nämä ovat? Olin niin juurtunut mielikuvaan siitä mitä arkiruoka on, että en osannut nähdä mitä kaikkea se voisi olla. Niimpä, ei arkiruoan tarvitse aina olla perinteistä kotiruokaa. Töiden jälkeen ruoan täytyy olla pöydässä ripeästi, joten se taitaakin olla tärkein kriteeri. On ihan ok syödä vaikka lämpimiä voileipiä/wrappeja ruokaisalla täytteellä vaikkei olekaan viikonloppu. Kun vihdoin pääsin ulos boksista, aloin innostua toden teolla. Juuri tätä olin odottanut. Uusia ideoita, tapoja ja makuja.

Kerrottakoon tässä välissä, että ohjeet olivat helppolukuisia ja testaamissani resepteissä annettu aikamääre piti paikkansa. Erityisen hyvilläni olin siitä, että taas oli varattu koko aukeama ohjeelle. Yhdellä vilkaisulla, kääntämättä sivua näet siis aina sekä selkeän ohjeen, että kuvan ruoasta.

Resepteistä ensimmäisenä alkoi kiinnostaa runsaat salaatit, pasta & nuudeliruoat sekä kaikki missä on tofua. Tofu worshipper, minä täällä! Laskin, että kirjan 61 reseptistä 13 käytetään tofua, joten vaihtoehtoja riittää. Ohjeissa hyödynnetään kekseliäästi kasviksia ja yrttejä, sekoitetaan herkullisia kastikkeita ja marinadeja ja käytetään luovasti mausteita. Aineksia ei kuitenkaan ole ympätty ohjeisiin huvin vuoksi, vaan jokaisen ainesosan käyttö tuntuu olevan harkittua. Kyllähän se on jo aiemmin tullut todettua, kuinka paljon yksikin mauste voi muuttaa ruoan makua. Yhtä kaikki, ruoanlaiton ripeyden ohella ruoan herkullisuuteen todella kiinnitetään huomiota.

Ensimmäisenä ohjeista kokeilin kvinoavispipuuroa. Ohjeeseen tuli makeuttajaksi omenasosetta ja siinä kehotettiin käyttämään kotimaista kvinoaa, koska se puuroutuu paremmin kuin ulkomailta tuotu. Ohjeen pystyi siis tekemään kokonaan kotimaisista aineksista, eikä siinä ole lisättyä sokeria juurikaan. Puolukkasurvoksen ja turkkilaistyyppisen kaurajogurtin kanssa puuro maistui hyvin. Kvinoalle ominainen hieman kitkerä maku tuli kuitenkin hieman häiritsevästi läpi. Tähän ratkaisuksi Elina vinkkasi, että puuron tekoon voisi puolukan sijaan käyttää joitain miedompia tai makeampia marjoja. Täytyy testata!

Nuudelisalaatti oli maukas, raikas ja täynnä rouskuvia kasviksia.

Seuraavaksi valmistin saunaeväät minulle ja ystävälleni. Tofuwrapit ja välipalasmoothiet olivat täys kymppi. Wrappiin käärittiin mausteista tofukokkelia, hummusta ja salaattisekoitusta. En ollut aiemmin uskaltanut maustaa kylmäsavutofua sen kummemmin ja se saikin ihan uuden ulottuvuuden lisämausteista. Smoothieen taas surautettiin mm. soijarahkaa, kasvimaitoa, vadelmia ja ruusunmarjasosetta. Pakastealtaasta löytyvä ruusunmarjasose oli minulle ihan uusi juttu. Se sopi mainiosti smoothieen ja oli kyllä herkkua ihan sellaisenaankin.

Kirjassa oli useita todella houkuttelevia salaattiohjeita. Runsaita ja herkullisen näköisiä. Rakastan sellaisia salaatteja, joita syödessä on täysi työ analysoida mitä kaikkea edessä olevasta kulhosta löytyy ja miten raaka-aineet on käsitelty ja maustettu. Moni näistä salaateista sopisi varmasti myös illanistujaisiin tai buffet -pöytään. Tällä kertaa kokeilin nuudelisalaattia joka oli wokin tyyppinen, paitsi että mitään muita aineksia ei kuumennettu kuin nuudelit ja tofu. Vihersalaatti puuttui täysin, mutta tuoreita yrttejä oli runsaasti. Salaatti oli törkeän hyvää. Suurin ahaa -elämys oli, että parsakaali on herkullista raakanakin. Itse asiassa parempaa kuin kypsänä.

Yhden kattilan gnoccit valmistui kymmenessä minuutissa.

Pääruoista testasin yhden kattilan gnocceja, joka oli lähimpänä meidän perinteistä arkiruokaa. Ruoka oli todella vaivaton ja taisi itseasiassa valmistua kymmenessä minuutissa. Ulkonäkö ei ollut kummoinen, mutta maku oli kohdillaan. Täydellistä ruokaa kirpeässä pakkasessa ulkoilun jälkeen.

Pastaruokia oli myös useita houkuttelevia, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tofu limonelloa. Tähän resepti löytyy myös Chochochilin blogista täältä. Olin lukenut ruoasta paljon hehkutusta, ja se ei pettänyt. Pasta on vegaaniversio helsinkiläisen Cafe Bar no 9:n suositusta pollo limonello -kanapastasta. Täyteläistä kastiketta taittaa reilu tujaus sitruunaa, ja se värjäytyy kauniin keltaiseksi kurkumalla. Pastan seassa on herkullisia tofupaloja ja persilja viimeistelee kokonaisuuden. Tämä on niin sanotusti koukuttavaa settiä. Itse lisäsin ohjeeseen vielä sitruunankuorta ja saapuvan kevään kunniaksi wokkasin päälle tankoparsaa. Mistähän muuten johtuu, että tätä arvostelua tehdessä on usein tehnyt mieli parsaa? 😀

Tofu limonello on ihanan keväinen pastaruoka.

Vegaanin näkökulma 4/5

Kaikki Chochochilin ohjeet ovat luonnollisesti vegaanisia. Monet ohjeet ovat myös pienin muutoksin muokattavissa gluteenittomiksi. Resepteissä käytettävät raaka-aineet ovat myös hankittavissa kohtuullisella budjetilla. Jotkut reseptit ovat itseasiassa todellista budjettiruokaa. Kirja lunastaa kaikin tavoin lupauksensa ja on oiva apuri niin arkena kuin viikonloppunakin. Aivan takuuvarmasti löytyy myös uutta kokattavaa, niin kekseliäitä ohjeet ovat.

Mietin pitkään, voinko olla antamatta täysiä pisteitä tästä viimeisestä osiosta. Koin sen kuitenkin oikeutetuksi. Koska tottakai, kerron nimenomaan sellaisen vegaanin näkökulman, jolla on lapsia. Ainut miinuspiste tulee siis siitä, että näitä ruokia on hieman hankala asettaa varsinkin arkena pöytään, jossa istuu kaksi tarha-ikäistä. Lempiruokanaan keitetty peruna. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan, tiedäthän jo että Elina on kirjoittamassa Suvi Auvisen kanssa lapsiperheen vegaanikeittokirjaa! Mahtavaa.

Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 14/15. Kirjan avulla valmistat nopeasti herkullista, värikästä ja monipuolista vegaaniruokaa. Saat uusia ideoita ja opit ehkä käyttämään enemmän mausteita ja yrttejä. Ennen kaikkea käsityksesi arkiruoasta saattaa muuttua. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän kirjaan 🙂

*kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta


Vegaaniset aamupalamuffinit

Monelle onkin jo tuttu kikhernejauhoista valmistettava omeletti, mutta taikina taipuu myös munakkaisiin. Munakkaat paistuvat näppärästi missäs muussakaan kuin muffinivuoassa! 😀 Nämä siis voivat olla ”munakkaita” tai muotonsa vuoksi muffineja. Tämä ohje on kulkenut matkassa jo vuosia ja siitä on olemassa useita versioita. Täytteitä vaihtelemalla voi tehdä lukemattomia erilaisia variaatioita tilanteen mukaan. Oli sitten kyseessä ihan tavallinen aamupala tai juhlakahvitus, tässä sopiva tarjottava. Tällä kertaa halusin jotain keväistä ja siksi valitsin täytteeseen keltaista ja oranssia – maissia ja keltaista kirsikkatomaattia. Kevät on jo nurkan takana!

Vegaaniset aamupalamuffinit

  • Annoksia: 8
  • Tulosta

Ainekset

  • 1 pieni sipuli
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 200g pakastemaissia
  • 3 dl vettä
  • 2 ½ dl kikhernejauhoja
  • ½ dl ravintohiivahiutaleita
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ½ tl suolaa
  • ½ tl mustapippuria
  • 3 rkl Oatly oatgurt Turkish / kaurafraichea
  • vegaanista margariinia vuoan voiteluun
  • kourallinen kirsikkatomaatteja koristeeksi

Ohje

1.Aseta uuni lämpenemään 200 asteeseen.

2.Kuori ja hienonna sipuli. Ota laakea paistinpannu ja kuumenna rypsiöljy. Kuullota sipuli ja lisää pakastemaissi. Kuumenna vielä hetki ja aseta sivuun.

3.Mittaa kikhernejauhot kulhoon. Lisää joukkoon ravintohiivahiutaleet, leivinjauhe, suola ja mustapippuri. Sekoita. Lisää vesi pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Lisää lopuksi halutessasi turkkilaistyyppistä kaurajogurttia.

4.Ota muffinivuoka ja voitele sen kolot (8 kpl) margariinilla. Jaa maissi-sipuliseos voideltuihin koloihin ja kaada päälle kikhernejauhoseos. Sekoittele varovasti massa ja vihannekset sekaisin, jotta kaikki vihannekset eivät jää pohjalle. Lisää lopuksi halutessasi pinalle muutama viipale kirsikkatomaattia. Paista uunin keskitasolla 30–35 minuuttia ja tarjoile joko lämpimänä tai kylmänä!

Vinkki!

Gluteenittoman version saat kun jätät kaurajogurtin pois (tilalle voit lisätä vaikka hieman rypsiöljyä tai vastaavan määrän soijapohjaista fraichea.)

Muokkaa vauvalle!

Jätä ohjeesta suola ja turkkilainen kaurajogurtti pois. Nämä muffinit ovat oivallista syötävää vauvalle 7kk iästä eteenpäin! 🙂

Aamupalamuffinit sopivat hienosti vaikkapa brunssille.

Porkkanapiirakka (reseptivaihtis Kanelikeidas)

Kanelikeidas -blogi on harmillisesti lopetettu. Sain kuitenkin Nooralta luvan siirtää tämän kerrassaan hurmaavan herkullisen porkkanapiirakan talteen omaan blogiini. Ohje on ollut todellinen menestys Nooran lähipiirissä enkä epäile yhtään. Niin herkkua se on. Mehevän ja mausteisen pohjan päälle levitetään kermaisen sitruunaista kuorrutetta ja lopuksi komeus koristellaan pähkinärouheella. Pohjaan tulee melko paljon porkkanaraastetta, mutta se sulautuu hyvin taikinaan joten älä epäröi 🙂 Tämä piirakka on oivallinen tarjottava, kun haluat hurmata vieraat kahvipöydässä.

Porkkanaleivokset

  • Annoksia: 12
  • Tulosta

Ainekset

Pohja:

  • 5,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 0,5 tl suolaa
  • 2 tl kanelia
  • 1 tl neilikkaa
  • 0,5 tl muskottipähkinää
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 3,5 dl fariinisokeria tiiviiksi puristettuna
  • 1 dl rypsiöljyä
  • 0,5 dl omenasosetta
  • 2 dl kauramaitoa
  • 1 tl omenaviinietikkaa
  • 4,5 dl raastettua porkkanaa (raaste saa olla karkeaa)
  • 100 g rouhittuja saksanpähkinöitä

Kuorrutus: 

  • 1 prk (225 g) Tofutti-soijatuorejuustoa
  • 100 g vegaanista margariinia (esim. Tummansininen Keiju)
  • 1 dl tomusokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 0,5 sitruunan raastettu kuori

Pinnalle: 

  • Mantelirouhetta

Ohje

  1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 
  2. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda, suola ja mausteet keskenään. 
  3. Mittaa toiseen kulhoon fariinisokeri, rypsiöljy, omenasose ja kauramaito ja sekoittele kunnes sokeri on sulanut. Lisää joukkoon lopuksi omenaviinietikka ja sekoita. 
  4. Sekoita jauhoseos nesteiden sekaan ja lisää joukkoon porkkanaraaste ja saksanpähkinärouhe. Sekoita kevyesti. 
  5. Kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (30 cm x 22 cm) ja paista noin 30 minuuttia. 
  6. Kuorrutusta varten sekoita kaikki ainekset yhteen ja levitä jäähtyneen piirakkapohjan päälle. Koristele mantelirouheella.

Vinkki! Leivokset kannattaa valmistaa jo tarjoilua edeltävänä päivänä, jolloin ne ehtivät maustua ja mehevöityä jääkaapissa. Tällöin maut tulevat entistä paremmin esiin!

Piirakan päälle levitetään ihanaa sitruunaista ja kermaisen pehmeää kuorrutusta.