Jokapaikan nyhtökaurapiirakka (reseptivaihtis Linssinööri)

Monelle Linssinööri tarkoittaa ensisijaisesti hyviä seitan -ohjeita. Niitä löytyykin jokalähtöön, aina pääsiäispaistista joulupöytään ja keskikesän grillailuhetkiin. Oma suosikkini on ehdottomasti kanatyyliset seitanpihvit, joihin lisään vielä reilusti valkosipulia. Seitanin valmistus on kuitenkin melko aikaavievää puuhaa ja nyt halusin kokeilla jotain tosi simppeliä.

Tämän piirakan pyöräytin itseasiassa aamulla, muiden vielä nukkuessa. Jätin leipomisen viimetinkaan ja yllätyksekseni huomasin, että ohje oli vielä yksinkertaisempi kuin olin ensisilmäyksellä katsonut (alkuperäisen ohjeen löydät täältä). Täytteen aineksia ei tarvitse kuullottaa pannulla! Paprikan pilkkominen taitaa olla työläin osuus, eikä siinäkään kauaa vierähdä. Piirakka hävisi kyläpaikassa hyvin nopeasti parempiin suihin. Raikkaan salaatin kanssa se oli oikein maistuva iltapala. Täyte hyytyy soijajogurtin ansiosta ja piirakka pysyy hyvin kasassa. Pidin tästä kovasti myös siksi, että lopputulos on ruokaisa, mutta ei kovin raskas. Juustoa kun ei täytteeseen laiteta, eikä sitä kaipaakaan. Nyt ohjeeseen! 🙂

Tämä piirakka syntyy todella vain muutamasta aineksesta.

Jokapaikan nyhtökaurapiirakka

Ainekset

  • 1 pkt valmista piirakkataikinaa (suolaista, esim. Pirkka piirakkataikina)
  • 1 pkt nyhtökauraa (nude)
  • 1 paprika
  • 1 rkl öljyä
  • 1 tl sitruunamehua
  • 1 tl vaahterasiirappia
  • 1 tl broilerimaustetta
  • ½ tl paprikajauhetta
  • ½ tl juustokuminaa
  • 2 dl soijajogurttia
  • 2 dl sipulinmakuista kaurakermaa

Ohje

  1. Käsittele piirakkataikina paketin ohjeen mukaan. Kuutioi paprika.
  2. Sekoita kulhon pohjalla öljy, sitruunamehu, vaahterasiirappi, broilermauste, paprikajauhe ja juustokumina. Nypi nyhtökaura hieman pienemmiksi palasiksi ja lisää kulhoon. Sekoita mausteliemi tasaisesti nyhtökauran joukkoon.
  3. Lisää vielä soijajogurtti, kaurakerma ja paprikakuutiot.
  4. Kaada täyte piirakkapohjan päälle. Paista 200 asteessa noin 35 minuuttia.

Vinkki! Piirakkaan sopivat hyvin myös vaikkapa aurinkokuivatut tomaatit.

Uunista ulos!

Lukunurkka: Vegaanin kotiruokaa osa 2.

Nyt arvion saa Paula Heinosen keväällä ilmestynyt Vegaanin kotiruokaa. Paula pitää siis suosittua Pidempi Korsi -vegaaniruokablogia, jossa kokataan kotoisasti herkullisia vegaanisia ruokia ja leivonnaisia. Vegaanin kotiruokaa tarjoaa nimensä mukaisesti suomalaiset kotiruokareseptit vegaanisina versioina. Kirjan reseptit ja ruokakuvat ovat Paulan itsensä käsialaa.

Olen kokkaillut paljon Paulan reseptejä ja monet niistä ovat jääneet arki-arsenaaliin. Kotiruoka taas on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Kotiruoka tarkoittaa tuttuja makuja ja rakenteita (lapset tykkää) sekä täytettä eväsrasiaan (mies tykkää). Kyllä kiitos. Vielä jos ruoka on nopea valmistaa, kiinnostaa vielä enemmän! Olin siis odottanut tätä kirjaa jo tovin. Lisäksi olen saanut kunnian tutustua Paulaan lähemmin kevään aikana, joten olen hieman myös myötäelänyt kirjan valmistumisprosessia. Jännittävää, eiköhän aloiteta! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirjan teemaväri on raikkaan kirkas vihreä. Opus erottuu varmasti muista keittokirjoista, joten kotonakaan sitä ei kauaa tarvitse hyllystä etsiä. Kirjassa on yli 200 sivua ja se painaakin yli kilon. Kovien kansien ansiosta sitä on silti helppo käsitellä. Kirjassa on paljon kuvia. Ruokakuvat ovat yksinkertaisia ja houkuttelevia ja niissä itse asia on aina pää-osassa. Jokaisesta reseptistä on suuret, koko sivun kuvat. Eri kappaleiden välillä on myös fiilistelykuvia. Näiden parhaimistoa mielestäni on tietenkin kuvat, joissa pienet, supersöpöt ihmisenalut vierailevat ruokapöydässä.

Kirjan alussa on kymmenen kohdan alustus lukijalle, jossa kerrotaan kirjan sisällöstä ja kuinka ohjeita kannattaa lähestyä. Seuraavilla aukeamilla on kasviproteiinien sekä kasvimaitojen ”pikakurssi”, eli selostetaan eri tuotteiden ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista. Vaikka itselle moni asia on jo itsestäänselvyys, täytyy muistaa, että monelle nämä tuotteet ovat edelleen vieraita. Nämä selostukset madaltavat varmasti kynnystä ryhtyä kokeilemaan ohjeita.

Vegaanin kotiruokaa on täynnä ihanan värikkäitä ja simppelejä ruokakuvia. (Kuva: Paula Heinonen).

Reseptit 4/5

Reseptit on jaoteltu valmistustavan tai ruokalajin mukaan. Kirjasta löytyy 10 kastiketta, 10 keittoa, 17 liedellä valmistettavaa ruokaa, 17 uunissa valmistettavaa ruokaa, 13 viikonloppu -ruokaa ja 24 makeaa syötävää. Kaikki klassikot nakkikastikkeesta kaalilaatikkoon ja Hanna-tädin kakkuihin löytyy. Makaronilaatikolle on ohjeita jopa kaksin kappalein, mikä onkin vähintäänkin kohtuullista.

Maustepippuri ja rakkaus taitavat olla ne ainekset, jotka antavat kotiruoille sen ”mummon kosketuksen”. Näissä ohjeissa ei varmasti ole unohdettu kumpaakaan. Paulan tyyli on muutenkin mutkaton ja perinteinen, ohjeet ovat helposti lähestyttäviä. Ohjeissa ei ole kovin kummallisia aineksia ja työvaiheiden määrä on minimissä. Aika moni ohje sisältää jotain valmista kasviproteiinituotetta, kuten Oumphia, Vöneriä, Nyhtökauraa tai einespyöryköitä. Pidän myös tallaisia ohjeita varsin tarpeellisina, koska monesti arkiruoka on juurikin einesten täydentämistä monipuoliseksi ateriaksi. Samalla ohjeissa kuitenkin korostetaan kasvisten syönnin tärkeyttä ja vinkataan muista tavoista toteuttaa ohjetta. Kerrotaan esimerkiksi mitä kasviksia kastikkeen joukkoon voi lisätä tai miten eri tavoin ruoan voi maustaa. Miltei kaikissa ruokakuvissa on myös salaatti tai lisuke mukana, joten tätäkään asiaa ei tarvitse lähteä uudestaan pohtimaan. En tiedä sinusta, mutta itselläni on monesti seuraavanlainen ongelma. Lounaan tai päivällisen valmistettuani totean, että ruokaa on tehty, mutta ei sitten kuitenkaan ole. Tarkoitan siis, että sitä ei välttämättä jääkään seuraavalle päivälle tai eväsrasian täytteeksi. Tämän kirjan ruoista todella moni ruokalaji on sellainen, jota voi syödä seuraavana päivänä ja sopii myös evääksi. Laatikot ja keitot ovat tyypillisesti tällaisia ruokia. Keitot -osio oli muutenkin erityisen ilahduttava. Lapsetkin syövät tosi mielellään keittoja ja soppaa on helppo tehdä kerralla isompi kattila. Jostain kumman syystä vegaanisia versioita perinteisille keitoille on erityisen haastava keksiä. Bongasin useamman uuden vaihtoehdon!

Kasviproteiinien listassa palkokasvit saavat Paulalta ykköspaikan. Kirjan jokaisen ohjeen kasviproteiininlähteen voi vaihtaa papuihin tai linsseihin. Kirjan kiinnostavimpia ohjeita ovatkin mielestäni juuri ohjeet, joissa papuja tai linssejä on käytetty uudella tavalla. Currylla maustettu linssikastike, papukiusaus, makaronilaatikko linsseillä ja lehtikaalilla sekä kikhernecarbonara houkuttelivat. Päätin kokeilla viimeiseksi mainittua yhtenä pitkän päivän iltana, jolloin tarvitsin illallista vain ja ainoastaan itselleni. Kaurakermalla, valko- ja kevätsipulilla, vegaanisella parmesaniraasteella sekä tujauksella sitruunamehua tämä pastaruoka oli taivaallista ja valmista viidessätoista minuutissa.

Kikhernecarbonara on supernopea ja maukas arkiruoka.

Toinen kokeilemani ohje oli pannukakku. Pannukakku on aina varma ja laiskan vaihtoehto silloin, kun ei jaksa ryhtyä paistamaan lättyjä. Ainekset sekaisin ja uuniin. Olen aiemmin tehnyt pannukakkuni kauramaitoon, mutta nyt noudatin ohjetta täsmällisesti ja tein taikinan soijamaitoon. Tulos oli herkullinen. Maku oli pyöreämpi ja täyteläisempi. Tämä pannukakku onnistui hienosti, vaikka käyttämäni uuni oli jo vanha, vinossa ja parhaat päivänsä muutenkin jo nähnyt. Mökin varastossa paistui todellakin paras pannukakku ikinä, joka ei tarvinnut seurakseen kuin tuoreita marjoja ja nokareen kauravispiä.

Vegaaninen pannukakku onnistui hienosti myös mökkiolosuhteissa ja katosi todella nopsaan parempiin suihin!

Kirjan pannukakkuohje julkaistiin hiljattain myös netissä . Artikkelin yhteydessä käytiin keskustelua ohjeesta ja huomio kiinnittyi tietysti sokerin määrään. Taikinaan tulee toki reilusti sokeria, mutta saman verran (tai itseasiassa enemmän) tulee myös yhteen netin suosituimmista pannukakku -ohjeista. Monesti ajatellaan edelleen, että kasvisruoka ja erityisesti vegaaninen kasvisruoka tarkoittavat ensisijaisesti terveellistä. Se on toki monesti sitäkin. Tässä kirjassa on kyse uuden ajan kotiruoasta, joka on sitä tuttua ja turvallista, mutta vegaanista. Tällöin on helpompi ottaa nämä ruoat osaksi arkea, kun ne ovat oikeasti helposti lähestyttäviä. Lorautetaan kastikkeeseen kermaa ja herkutellaan silloin tällöin makealla pannukakulla, ihan kuin ennenkin. Tehdään se kuitenkin ”uuden ajan tyyliin”!

Ainoa miinuspiste tulee reseptien uutuusarvosta. Tähän kirjaan on koottu parhaimmistoa, mikä tarkoittaa, että osa on jo julkaistu muualla. Jos seuraat aktivisesti blogia tai sinulla on jo Paulan aiemmin kirjoittama kirja, olet melko varmasti törmännyt osaan ohjeista jo aiemmin.

Vegaanin näkökulma 5/5

Kirjan kaikki ohjeet ovat luonnollisesti vegaanille soveltuvia. Erityisesti alustustekstien ja mutkattomien ohjeiden ansiosta kirja sopii hienosti myös ensimmäiseksi oppaaksi henkilölle, jolle vegaaninen kasvisruoka on ihan uusi juttu. Perinteisten kotiruokien kautta on helppo lisätä kasviperäisten ainesten osuutta ruokavaliossa. Kokeneempikin vegaani löytää myös varmasti uusia ideoita ruokapöytään. Bonuksena osa ohjeista vaatii aktiivista kokkausaikaa vain pienen hetken ja ainekset lähtevät kaupasta mukaan pikkurahalla. Esimerkiksi lapsiperheen ruokavastaava laittaa tanssiksi tässä vaiheessa 😀

Yhteispisteet 14/15

Tämä keittokirja on mielestäni sellainen paketti, että voin suositella sitä ihan jokaiseen talouteen, joka vain on kiinnostunut kokeilemaan uuden ajan kotiruokaa. Olit sitten vasta kiinnostunut kasvisruoasta tai jo pidemmän linjan harrastaja – tarvitset tämän kirjan!


Lukunurkka: Vegaanin kotiruokaa osa 1 – Haastattelussa Paula Heinonen

Lukunurkkaan on tällä kertaa saapunut arvioitavaksi Paula Heinosen keväällä ilmestynyt Vegaanin kotiruokaa. Paula pitää suosittua Pidempi Korsi -vegaaniruokablogia, jossa kokataan kotoisasti herkullisia vegaanisia ruokia ja leivonnaisia. Paulalta on aiemmin (2016) ilmestynyt Vegeä -niminen keittokirja, jossa oltiin kesäisissä tunnelmissa. Vegaanin kotiruokaa tarjoaa nimensä mukaisesti suomalaiset kotiruokareseptit vegaanisina versioina.

Alkukeväästä, kun tiet olivat vielä loskaiset ja hallitus myllerryksessä – tapahtui muutakin! Kuten tämä ihana päivä. Olin vielä kotona nuorimmaisen kanssa. Syötiin banaanijäätelöä aamupalaksi ja lähdettiin sitten Paulan luo kylään. Pirpana teki tehokasta tupatarkastusta ja minä yritin napsia kuvia Paulan kokkaillessa. Ilmassa oli jännitystä, olihan uusi keittokirja jo pitkällä. Minun täytyi (ja täytyy edelleen) nipistää itseäni välillä. ”Tässä minä nyt olen, Paula Heinosen kotona!”. Käytin tietysti tilanteen hyväksi ja halusin kuulla lisää kirjan aiheesta ja tekoprosessista. Joten tässä olkaa hyvät 🙂

1. Miten kirjan aihe valikoitui?
Se tapahtui suurinpiirtein tammikuun 2018 Vegaanihaasteen jälkeen, kun päätin kirjoittaa Vegaanin kotiruokaa -kirjan. Alkuvuoden vegaanihaasteen aikana käy todella vilkas keskutelu facebook-ryhmissä. Jatkuvasti törmää siihen, että ihmiset haluavat vinkkejä täyttäviin arkiruokiin ja varsinkin reseptejä tuttuihin kotiruoka -klassikoihin. Vegaaninen kotiruoka on ollut mulle sydämen asia ja reseptit olivat kutakuinkin pöytälaatikossa valmiina toimintaan. Kirjaa ennen olin jo jakanutkin näitä klassikkoreseptejä blogissa ja niille oli paljon kysyntää.

2. Mistä sait inspiraatiota kirjan tekoprosessin aikana?
Mulla on sellainen fiilis, ettei mun hirveästi tarvinnut kaivella inspiraatiota kirjan teon aikana. Kaikki sujui aika luonnostaan ja heräsin joka päivä innoissani tekemään kirjaa. Toki selailin ruokakuvia Pinterestissä muistuttaakseni itselleni lisätä jotain koristeita ruoka-annoksen päälle. Lisäksi googlasin tietenkin suomalaisten tämän hetken suosikkiruoat saadakseni vahvistuksen, että olin oikeilla jäljillä.

3. Kerro vähän reseptin kehittämisprosessista? Oliko joitain ohjeita, joita testasit useita kertoja? 
Niinkuin tuossa aikaisemmin sanoin, niin reseptit kutakuinkin olivat jo valmiina. Tämä on sellaista ruokaa, jota kokkaan päivittäin. Se miten kehittelin reseptejä kirjan teon aikana, niin yritin tehdä kaikesta vieläkin helpompaa ja simppeliä. Kirjassa ei ole kuin ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta mitään vaikeasti saatavilla olevia raaka-aineita, taikka outoja mausteita. Teen myös reseptit sillä tavoin, että saan pidettyä mitat helppoina ja huolettomina. Eli mun ohjeissa ei tarvitse mittailla neljännesosia otsa kurtussa, vaan toivon mukaan kun reseptin oppii niin pelkkä koura riittää mitaksi.

4. Keittokirjan tekeminen on varmasti iso projekti, jonka aikana sattuu ja tapahtuu. Tapahtuiko joitain hauskoja kommelluksia? 
Tätä tapahtuu muutenkin kuin vain kirjan teon aikana – unohdan aina jonkun tärkeän ainesosan kauppaan. Omasta mielestä se on vain ärsyttävää, mutta kun sitä tapahtuu jatkuvasti niin tuleehan siitä jo pikkuhiljaa komediaa.

5. Henkilökohtainen lempiohje? (jos tätä saa kysyä :D)
Tähän ei ole yhtä vastausta, koska eri päivinä kaipaa erilaisia ruokia. Jos nyt yksi pitää nostaa niin kirjan Oumphista tehty Stroganoff – kun sen tekee oikeana päivänä, se on taivaallista!

Loppuun vielä neljä nopeaa kysymystä.

Neljä raaka-ainetta, joita löytyy aina kaapista?
Sipulia, pastaa, soijarouhetta ja ketsuppia.


Yksinkertaisin kotiruoka syntyy?
Ylläolevista aineksista! Yksinkertaisia kotiruokia missä on vain muutama ainesosa on hurjan monia, mutta lähestyisin asiaa näin. Yksinkertaisin kotiruoka on sellainen, joka on niin tuttu, että sen valmistaminen sujuu kuin tanssi. Mä kokkailen usein makaronilaatikkoa päivinä kun mun aivot on jo antanut kaikkensa – se on sellainen ruokalaji mitä oon kokannut 1001 kertaa, joten keittiössä ei tarvitse ruokaa laittaessa ajatella mitään vaan kroppa työskentelee melkein kuin itsekseen. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?


Rakkain kotiruokamuisto?
Hyviä kotiruokamuistoja löytyy paljonkin mummoloista, jotka ovat tosin melko jauhelihapainotteisia. Niistä on päällimäisenä mielessä se, että ruuassa maistaa eron jos siihen on ripoteltu ripaus rakkautta ❤ . Uudempina rakkaina kotiruokamuistoina ovat ne, kun on onnistunut veganisoimaan jonkun lapsuuden ruuan. Tässä on tietenkin isossa roolissa myös tuotteiden kehitys.


Paras pöytäseura? 
Kylläpä on Aino vaikeita kysymyksiä! Olen ollut mukana Vegaaniliiton toiminnassa täällä Vaasassa nyt vuoden alusta ja siellä on kyllä ihan supermukavia tyyppejä. Heidän kanssa on tullut istuttua pöydän ääressä jo aika moneenkin otteeseen. Valitsen heidät!


Kello viiden tee leikkimökissä

Sain alkukeväällä kunnian suunnitella ruokapalsta Animalia Ry:n lehteen teemalla helppoa, nopeaa ja kesäistä lapsiperheille. Aukeamalle mahtui neljä reseptiä, joista ajattelin nyt jakaa kaksi täällä blogissa.

Kohmeiset herkkuleivokset ovat kauravispillä viimeisteltyä banaanijäätelöä, jotka jäädytetään leivosvuoissa ja kumotaan tarjoiluvaiheessa keksin päälle. Täydellistä helleherkkua! Kolmioleivissä maistuu myös mansikka, jonka seurana on paistettua Yosa – kaurapalaa. Kaurapala on todella monikäyttöinen ja maistuu paistettuna herkulliselta ihan sellaisenaankin myös esimerkiksi salaateissa. Nämä herkut on suunniteltu nautittavaksi pienessä leikkimökissä kukkahattu päässä parhaiden pehmoisten ystävien seurassa teetä posliinikupista siemaillen. Tai toki näitä voi nautiskella myös laiturin nokassa tai missä vain kesää fiilistellen 🙂

Kohmeiset herkkuleivokset

  • Annoksia: 8 suupalaa
  • Tulosta

Ainekset

  • 1 viipaleina pakastettu banaani
  • 1 dl pakastemarjoja
  • ½ dl vispautuvaa kaurakermaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 8 vegaanista keksiä tarjoiluun
  • 1 dl tuoreita marjoja koristeluun

Ohje

  1. Mittaa kaikki leivosmassan aineet tehosekoittimen kulhoon ja anna hieman sulaa. Aja tasaiseksi massaksi.
  2. Asettele muffinipellin syvennyksiin 8 paperista muffinivuokaa. Jaa leivosmassa vuokiin (voit käyttää myös pieniä leivosvuokia). Pakasta noin tunnin ajan.
  3. Kumoa kohmeiset leivokset keksien päälle ja koristele tuoreilla marjoilla!

Mansikka-kaurapala kolmioleivät

  • Annoksia: 8 suupalaa
  • Tulosta

Ainekset

  • 1 pkt Yosa -kaurapalaa
  • rypsiöljyä
  • 4 siivua paahtoleipää
  • vegaanista margariinia
  • 6 suurta mansikkaa
  • tarjoiluun kurkkua ja herneitä sekä coktailtikkuja

Ohje

    1.Viipaloi kaurapala n. 0,5cm ohuiksi siivuiksi. Paista rypsiöljyssä molemmin puolin.

  1. Voitele paahtoleivät margariinilla ja asettele kaurapalaviipaleet kahden leivän päälle. Viipaloi mansikat ja lado kaurapalaviipaleiden päälle. Aseta toiset leipäviipaleet kansiksi ja leikkaa kumpikin leipä nurkasta nurkkaan ristiin.
  2. Seivästä coktailtikuilla ja koristele kurkkuviipaleilla sekä herneillä. 

Reseptivaihtis: Linssinööri

Aika on kypsä reseptivaihtiksen kolmannelle osalle! Tämä haastattelu on tehty jo kevättalvella, mutta mielestäni oikea julkaisuaika onkin nyt – grillikauden keskellä. On aika tutustua lähemmin Linssinööri -blogia emännöivään Hetaan. Blogi on ollut pystyssä vuodesta 2017 ja ohjeet ovat olleet aika paljon esillä netin vegaaniryhmissä. Hyvin usein keskusteluketjuissa vähintään joku ehdottaa Linssinöörin ohjetta, eikä ihme! 🙂 Samaistun helposti Hetan kokkaustyyliin ja erityisesti seitanohjeet ovat olleet meillä kovassa käytössä. Jo blogin nimi on mielestäni todella kekseliäs ja hauska. Omaa blogia perustaessa muistan miettineeni, että voi kumpa olisin itse keksinyt yhtä oivaltavan nimen! Linssinööri -blogissa on paljon suhteellisen simppeleitä, mutkattomia ja toimivia ruokaohjeita. Pääosassa nimenomaan arkiruoat, joissa ei turhia kikkailla. Ote kokkaamiseen onkin ennenkaikkea rento, Heta on ”allerginen” kaikenlaisille ylimääräisille työvaiheille. Blogin erikoisuutena on myös reseptien lopusta löytyvät sekä aikuisen, että lapsen täysin rehelliset arviot ruoista. Varsinkin lapsen reaktiot ovat välillä niin hyvin kuvattuja, että niille ei voi olla vähintäänkin hymyilemättä. Mutta nyt päästetään Heta vastaamaan kysymyksiin! 🙂

Nyhtökaurastifado on täynnä ihania makuja. (kuva:Linssinööri)

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi!

Moikka, olen Heta, Linssinööri-blogin pitäjä. Tykkään kaikenlaisesta luovasta puuhastelusta, kirjoittaminen ja musiikki ovat tärkeitä niin kuin myös ruokahommat, ja viime aikoina olen vähän viritellyt myös kierrätyshenkisiä käsitöitä. Asun Helsingin Itä-Pasilassa puolison, 3-vuotiaan poikamme ja kahden mustavalkoisen kissaherran kanssa. Varsinaiselta ammatiltani olen toimittaja ja viestijä, teen leipätyökseni opettajien ammattilehteä.


2. Linssinööri -blogissa on toinen toistaan herkullisemman kuuloisia ja mutkattomia reseptejä. Reseptien kehittely näyttää olevan sinulle todellinen intohimo. Kuinka kipinä syttyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta?

Joo, nimenomaan reseptien kehittelyssä on jotain, mikä kiehtoo. En oikeastaan ole koskaan ollut mikään erityinen superkokki tai ruokaintoilija, mutta kasvis- ja vegaanisten ruokien tekeminen on kiinnostanut pitkään. Kiinnostus syttyi varmaan joskus teini-iässä, kun lopetin lihansyönnin eikä ”lihankorvikkeita” tai valmiita kasvisruokia ollut kovin hyvin saatavilla. Oli kivaa, jos sai laitettua jotain täyttävää ja herkullista ilman lihaa. Olin siihen aikaan jossain määrin innoissani sellaisen Puutteenperä-nimisen nettisivun lakto-ovo-vegeresepteistä. Ajankohta oli 90-luvun loppua, jolloin nettikin oli aika uusi juttu. Sivusto näyttää yhä olevan pystyssä, mutta näyttääpä se hauskan retrolta! Vegaaniseen ruuanlaittoon sain ensikosketuksen Chocochilin blogista, oli hienoa tajuta, että täysin vegaanisesti pystyy tekemään kaikkea hyvää, tosin en ehkä siinä vaiheessa vielä kunnolla tajunnut vegaanisuuden pointtia. Kunnolla tempauduin vegaanikokkauksen maailmaan tammikuussa 2015, kun osallistuin ensimmäistä kertaa Vegaanihaasteeseen. Kampanja on todella mahtavasti ja innostavasti suunniteltu: opin paljon helppoja reseptejä, tutustuin vegaanisiin tuotteisiin ja sain tietoa eläinten asemasta eläintuotannossa. Blogi-idea puolestaan syntyi äitiyslomalla, kun olin todennut, että ruuanlaitto voi pikkulapsen kanssa olla todella vaikeaa ja helpoille resepteille on toden totta tarvetta. Tuntui, että helppojen ja nopeiden niksien kehittely voisi olla se oma tontti, mikään pikkutarkkuutta vaativien gourmet-herkkujen kehittelijä en oikein ole.


3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Tempe, ravintohiivahiutaleet ja munakoiso. Tempe on suht uusi tuttavuus, mutta tykkään tosi paljon sen miedosta mutta omaperäisestä mausta ja rakenteesta. Se on täyttävää ja proteiinipitoista, mutta ei mikään tekemällä tehty lihankorvike (joissa ei niissäkään ole mitään vikaa) vaan ihan oma hieno, perinteikäs ruokalajinsa. Ravintohiivahiutaleet taas ovat ihan mahtava maun tuoja moniin ruokiin. Munakoiso on lemppari varsinaisista kasviksista, se on vaan yksinkertaisesti niin hyvää. Olen viime aikoina tehnyt aika usein baba ganoushia, mutta pitäisi opetella tekemään munakoisosta jotain uusiakin ruokalajeja.


4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria/leipomasi herkku? 

Tuli jostain syystä mieleen kanelipullat, joita leivoin joskus opiskeluaikana opiskelukavereille. Ne olivat sellaiset korvapuusteja överimmät kierrepullat, joissa oli paksu ja rapea kanelitäyte. Jotenkin leipoessa kävi niin, että kun piti ottaa kaneli ja ripotella sitä taikinan päälle, tempaisinkin hyllystä vahingossa grillimausteen ja ripsottelin sitä oikein hyvän satsin. Sitten tietysti paniikissa raavin sitä siitä pois ja lisäsin kanelia tilalle, mutta ihan kaikki grillimauste ei lähtenyt pois. Oli sitten pakko jättää se niin, muut maut onneksi kuitenkin peittivät sitä eikä grillimauste nyt ihan täydellisen väärää makumaailmaa ollut. Pullat saivatkin sitten tosi paljon kehuja! En tiedä, oliko se grillimausteen ansiosta vai siitä huolimatta.

Kanatyyliset seitanpihvit ovat yksi monista nerokkaista Linssinöörin seitanohjeista. (kuva: Linssinööri).


5. Jos saisit kokata/leipoa jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit/leipoisit ja mitä se olisi?

Ehkä lähestyn tätä nyt enemmän vaikuttamisen kuin mukavan ruokahetken näkökulmasta ja valitsen Donald Trumpin! Voisin laittaa hänelle kanatyylisiä seitanpihvejä. Ateriahetki olisi varmaan ihan kauhea ja hän vihaisi minua ja pihvejäni, mutta sitten hän voisi tviitata siitä jotakin hirveää, ja pihvit tulisivat maailmanlaajuisesti tunnetuiksi. Sitten kaikki järkevät ihmiset ympäri maailman kokeilisivat niitä, ja näin säästettäisiin paljon kanoja kärsimykseltä. Tuosta koettelemuksesta palautuakseni voisin kyllä sitten tehdä vielä toisen satsin pihvejä ja tarjota niitä vaikkapa Margaret Atwoodille, se voisi olla antoisa ja mielenkiintoinen ateria.


Kvinoa-kasvispihvi uunissa

Tämä ohje on alunperin julkaistu Yhteishyvän Sesonki -osiossa numerossa 2/19. Tämä pihvi sisälsi niin paljon herkullisia ainesosia, että en vain voinut olla kokeilematta sitä. Vaihtelin kasviksia ja lisäsin mukaan vielä vähän lisää herkullisia ainesosia, kuten toisen purkin kauratuorejuustoa ja hieman ravintohiivahiutaleita. Lisäksi korvasin ohjeessa olleet vehnäjauhot kikhernejauhoilla, joten pihviä voi kutsua myös miltei gluteenittomaksi (Oatlyn Påmackan sisältää gluteiinia korkeintaan 100 ppm). Kvinoa on minulle melko uusi tuttavuus ja se toden totta toimii kasvispihvissä erityisen hyvin. Tässä on melko paljon esivalmisteluja, mutta itse paistaminen sujuu kuin itsestään ja yhdestä satsista riittää pitkäksi aikaa syötävää. Pihviä voi myös pakastaa vaikkapa kätevinä kahden annospalan erinä, jolloin on helppo napata vaikka hätävaraeväs töihin. Ja kasviksia voi tietysti vaihdella sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään 🙂

Kvinoa-kasvispihvi uunissa

  • Annoksia: 8
  • Tulosta

Ainekset

  • 100 g cashewpähkinöitä
  • 2 dl kvinoaa
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 sipulia
  • 1 keskikokoinen parsakaali
  • 200 g juuriselleriä
  • 2 porkkanaa
  • 2 prk (a`150 g ) Oatly Påmackan kauratuorejuustoa
  • 3 tl erilaisia kuivattuja yrttejä maun mukaan (esim. meiramia ja basilikaa)
  • 1 tl suolaa
  • ½ tl mustapippuria
  • 1 dl ravintohiivahiutaleita
  • ½ dl kikhernejauhoja

Ohje

  1. Aseta pähkinät kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että ne peittyvät. Huuhdo ja keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan.
  2. Kuori ja pilko sipulit pieneksi hakkelukseksi. Huutele ja paloittele parsakaali hienoksi silpuksi.
  3. Kuori selleri ja porkkanat ja raasta karkeaksi raasteeksi.
  4. Säädä uuni 200 asteeseen. Soseuta pähkinät liotusvesineen sauvasekoittimella.
  5. Sekoita keskenään isossa kulhossa kvinoa, hienonnetut kasvikset, kauratuorejuusto, soseutetut pähkinät ja mausteet. Kääntele lopuksi joukkoon kikhernejauhot.
  6. Vuoraa uuninpelti leivinpaperilla ja taputtele massa pellille tasaiseksi kerrokseksi. Leikkaa pihvi 16 palaan.
  7. Paista uunissa n. 30 min. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua. Koristele rucolalla ja cashew -pähkinöillä. Tarjoa lisänä vaikkapa yrteillä ja sitruunalla maustettua maustamatonta soijajogurttia ja raikasta salaattia.

Muokkaa vauvalle!

Tätä pihviä voi hyvin valmistaa myös vauvalle (6kk eteenpäin). Jätä tuolloin suola ja kauratuorejuusto kokonaan pois ohjeesta. Näiden ainesten sijasta voit käyttää tuplamäärän cashewpähkinöitä ja lorauttaa taikinan sekaan hieman kaurakermaa, jos se tuntuu liian kuivalta.


Pupun pullakupit

Muffinipellistä on moneen, mutta olettekos kokeilleet käyttää sitä ”väärinpäin”? Pienille pullahirmuille syntyy hauskoja kuppeja, jotka voi täyttää vaikkapa kermaisella persikkatäytteellä. Sokerinkaan määrä ei nouse hurjaksi. Näppärä syödä käsin ajattelin, kunnes 3v alkoi kaivaa persikanpaloja täytteen seasta.. 😀

Ihanat täytetyt pullakupit pääsiäisen tunnelmissa – olkaa hyvä! 

Pupun pullakupit

  • Annoksia: 8
  • Tulosta

Ainekset

Pullataikina
-50 g vegaanista margariinia
-1 1/4 dl vettä tai kauramaitoa
-12 g tuorehiivaa  
-½ dl sokeria
-1 tl kardemummaa
– ½ suolaa
-n. 4 dl vehnäjauhoja

Täyte
-1 prk (2 dl) vispautuvaa kaurakermaa 
-100 g Oatly Påmackan-levitettä
-1 prk (n. 425 g) säilykepersikanpuolikkaita 
-1 rkl sitruunamehua 
sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan

Ohje

1.Sulata margariini. Lämmitä neste kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva joukkoon. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Sekoita joukkoon sokerit, kardemumma ja suola. Lisää noin puolet jauhoista muutamassa osassa ja sekoita taikinaa hetki. Lisää loput jauhot vähitellen samalla koko ajan kädellä vaivaten. Lisää sulanut margariini alustamisen lopulla. 

2.Taikina on valmista, kun se on 1. kimmoisaa, 2. irtoaa kulhosta ja 3. irtoaa kädestä. Kohota taikinaa noin 45 minuuttia joko leivinliinalla peitettynä tai esimerkiksi mikroaaltouunissa (vedoton ja lämmin paikka). 

3.Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kumoa taikina hyvin jauhotetulle tasolle. Vaivaa taikinaa hetki jauhojen kanssa. Ota muffinipelti ja voitele se nurjalta puolelta. Pyörittele taikinasta 8 palloa ja kauli ne ohuiksi lätyiksi. Aseta taikinalätyt muffinipellin kohoumien päälle ja siisti ylimenevät reunat. Voit halutessasi penslata kupit kauramaidolla.

4.Paista 200 asteessa uunin keskiosassa n. 12 min. Anna jäähtyä hieman ja irrota kupit muffinipellistä. 

5.Vispaa kaurakerma ja sekoita kauratuorejuusto mukaan. Valuta persikan puolikkaat ja kuutioi pieniksi kuutioiksi (säästä halutessasi muutama puolikas koristelua varten!). Sekoita persikkakuutiot ja sitruunamehu täytteeseen. Mausta sokereilla ja lusikoi pullakuppeihin. Koristele persikkaviipaleilla.

Pullakupit saavat muotonsa väärinpäin käännetystä muffinipellistä.
Ihanan pehmeä pullakuppi valmiina täytettäväksi!

Kadehdittava kookos-limepiiras

Tämä resepti on yksi Pikkumassujen suosituimmista ohjeista. Piiras syntyy helposti pää-asiassa viidestä raaka-aineesta, jotka löytyvät jokaisesta lähikaupasta. Soijajogurtista ja kookoskermasta tehty täyte hyytyy uunissa ihanan pehmeäksi ja täyteläiseksi makuelämykseksi, jonka raikastaa kirpsakka lime. Ohje on helppo muuntaa myös gluteenittomaksi käyttämällä gluteenittomia digestivekeksejä. Ja onhan kyseinen resepti vieraillut myös Viimeistä murua myöten -blogissa – käy kurkkaamassa täällä!

Kadehdittava kookos-limepiiras

  • Annoksia: 8
  • Tulosta

Ainekset

Pohja

  • n. 120 g vegaanisia digestive-keksejä (tarvittaessa gluteenittomia)
  • ½ dl kookoshiutaleita
  • 2 rkl maidotonta margariinia

Täyte

  • ½ dl limemehua
  • 3 rkl maissitärkkelystä
  • 4 dl maustamatonta soijajogurttia
  • 1 dl kookoskermaa
  • ¾ dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria

Ohje

1.Aseta uuni lämpenemään 175 asteeseen.

2.Murskaa keksit kulhossa, lisää kookoshiutaleet ja margariini ja nypi sormin tasaiseksi massaksi.

3.Vuoraa irtopohjavuoka (noin 20 cm) leivinpaperilla ja taputtele keksimassa tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle. Paista pohjaa 175 asteessa noin 10 minuuttia.

4.Sekoita täytteen aineet huolellisesti keskenään ja kaada vuokaan esipaistetun pohjan päälle. Paista piirasta vielä noin 35-40 minuuttia ja anna sitten piiraan jäähtyä.

5.Siirrä jäähtynyt piiras jääkaappiin ja anna sen kiinteytyä muutaman tunnin ajan. Koristele halutessasi piiras esimerkiksi marjoilla tai hedelmillä!


Luotettava pastakastike (G)

Tässä sinulle kastike, jota parhaiten kuvaa sana LUOTETTAVA. Sen valmistaminen on niin helppoa, ettei se yksinkertaisesti voi mennä pieleen kovin helposti. Se myös hyvin todennäköisesti maistuu kaikille ja on ravintosisällöltään kunnossa. Aineksia ei ole montaa ja ohje on myös muunneltavissa. Vaihtelun vuoksi voit käyttää ohjeessa lähes mitä kasviproteiinin lähdettä ikinä haluatkaan.

Luotettava pastakastike (G)

Ainekset

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 porkkanaa
  • 1 pala selleriä
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 2 purkkia (a`2 dl) paseerattua tomaattia
  • 6 dl vettä
  • 1 kasvisliemikuutio
  • 2 dl härkäpapurouheseosta tai tummaa soijarouhetta
  • 1 rkl soijakastiketta (gluteenitonta tarvittaessa)
  • yrttejä ja mustapippuria maun mukaan

Ohje

1.Pilko sipulit hienoksi. Kuori porkkanat ja selleri ja raasta karkeaksi raasteeksi.

2.Kuumenna rypsiöljy isossa kasarissa ja kuullota sipulit läpikuultaviksi. Lisää porkkana ja selleri ja paista hetki.

3.Lisää paseerattu tomaatti, vesi, kasvisliemikuutio sekä härkäpapu/soijarouhe ja keitä miedolla lämmöllä hämmennellen n. 10 min. Mausta soijakastikkeella, valkopippurilla ja mieleisillä yrteillä! Jos maku vaatii vielä jotain, voit kokeilla lisätä ripauksen sokeria tai pienen tujauksen sitruunamehua.

Muokkaa vauvalle!

Tämä kastike maistuu mainiosti myös alle 1 -vuotiaille! Tee kastiketta vauvalle (7kk lähtien) seuraavasti: 1. Käytä proteiinina soijarouhetta. 2. Jätä soijakastike ja kasvisliemikuutio pois tai lisää ne vasta, kun olet ottanut vauvan annoksen sivuun.


Lukunurkka: Ruokaan rakastunut

Tänään lukunurkan arvion saa Marita Erikssonin esikoiskirja Ruokaan rakastunut. Reseptit ja kuvat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ovat Maritan itsensä käsialaa. Kirjan on toimittanut Heidi Holmavuo ja kannesta, ulkoasusta ja taitosta vastaa Olli Järvinen. Marita pitää suosittua aamupaloihin, kasvisruokaan ja terveellisiin herkkuihin erikoistunutta @myblissktchn Instagram -tiliä. Olen seurannut Maritaa jo jonkin aikaa ja menin aivan sekaisin kun kuulin tästä kirjasta. Katsokaa nyt tuota kanttakin, eikö ole hurmaava! Vaikea pukea tätä ajatusta sanoiksi, mutta muotoilisin sen jotenkin näin: Varokaa, täältä tulee katu-uskottava vegaaniherkkujen -boss lady! Ei kuitenkaan jyräävä, tai ilkeämielinen. Vaan viattomasti ruokaan rakastunut alanvaihtaja. Ja sitähän Marita onkin.

Smoothiekulhon taiteilua Maritan ohjeilla. Ei ole helppo laji! 😀

Kuten monet hyvät ideat, tämänkin kirjan kipinä syttyi äitiyslomalla. Marita teki ruokaremontin ja alkoi miettiä uutta kanavaa luovuudelle. Alkoi syntyä reseptejä toisen perään ja samalla hän alkoi viihtyä kameran takana yhä enemmän. 2016 -vuonna alkanut matka on nyt saatu kansien väliin. Aika käydä kimppuun! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirja on totisesti Maritan itsensä näköinen. Kivan hempeän punaisen käyttö taustasävynä tasapainottaa muuten hieman rokahtavaa tyyliä. Kirja on jaettu seitsemään osioon teemoittain. Osioiden välissä on alustustekstiä, ajatuksia tai muita huomioita. ”Keittiötarinat” ja reseptit soljuvat sulassa sovussa läpi kirjan. Kuvat ovat totisesti tässä kirjassa tärkeässä osassa. Ne ovat kauniita ja pysäyttäviä, kuin taideteoksia. Kuvat pääsevät hyvin oikeuksiinsa sivun kokoisina, mutta kirja ei silti ole turhan kookas. Mielestäni oikein sopivan kokoinen kaveri keittiöön.

Reseptit 4/5

Kirjasta löytyy laskelmieni mukaan 69 reseptiä. Kirjan pää-osassa ovat puuro ja sen kyytipojat, herkut (bliss ballssit, vohvelit, raakakakut ym.) ja kulhot sekä smoothiet. Ensimmäisen selailun jälkeen puolet sivuista on hiirenkorvalla. Ääh mitä ihania makuyhdistelmiä, ja nuo värikkäät kuvat! Mieli tekee heti lähteä kauppaan. Tuoreita marjoja ja hedelmiä ja muita pieniä yksityiskohtia pursuavat kulhot ja smoothiet saavat suorastaan pään pyörälle. Kokonaisuuden kruunaa kahdeksan suolaista reseptiä ja kuusi ruokamuistoa. Koko kirjasta eniten odotinkin juuri mainittuja, koska nämä osiot tuovat paljon uutuusarvoa Maritan resepteihin jo ennestään tutustuneille. Suolaisten ohjeiden päätähtiä ovat tofu ja tempe, joista syntyy pientä suolaista purtavaa. Ruokamuistot puolestaan pohjautuvat 96 -vuotiaan Karjalasta kotoisin olevan Lahja -mummun synnyttämiin muistoihin. Mummu on ollut aikaansa edellä ja painottanut aina kasvisvoittoisen ruokavalion terveellisyyttä. Perinneherkut on päivitetty gluteenittomiksi kolmen polven yhteisvoimin. Ruokamuistoja myös minussa herätti uudella tavalla valmistettu rusina-porkkana-raaste ja piimäkakku. Muut osion ohjeet olivat minulle uusia, mutta todella kiehtovia.

Suolaisista ohjeista päädyin kokeilemaan salaattia, joka koostuu paahdetuista perunoista, hyvin maustetusta tofumurusta ja raikkaista lisukkeista. Meillä asuu monta perunafania, joten tämä ruoka sopi kuin nenä päähän. Tässä oli jokaiselle jotain. Lapset herkuttelivat lähinnä perunoilla ja miehen kanssa maistelimme enemmän tofua ja lisukkeita. Kokkaan paljon tofusta ja en vaan koskaan saa siitä tarpeekseni. Olen kuitenkin vähän laiska maustaja, joten nyt tuli kokeiltua jotain ihan uutta. Tähän nimittäin tuli mm. sipulijauhetta, savupaprikaa, cayennepippuria, kanelia ja vaahterasiirappia. Lopputulos oli herkullinen! Kylkeen tein vielä meidän lempidippiä (muusattua avokadoa, valkosipulia ja kaurafraichea). Kokeilin kirjan ohjeista myös mango-omena-inkiväärisorbettia Yosa greek stylen kanssa ja hui se oli täydellistä. Ihanan kylmää ja raikasta, makeaakin, mutta siinä oli myös inkiväärin tuomaa särmää. Sopi hienosti sunnuntaibrunssille.

Tofu- ”chorizo” -perunasalaatti avokadodipillä.

Reseptit ovat loogisesti jäsenneltyjä ja pää-osin selkeitä. Yksi seikka tosin hieman häiritsi. Haluan keittokirjani ehdottomasti niin, että ainesosaluettelo ja teko-ohje mahtuvat samalle aukeamalle. Tässä kirjassa tällainen menettely ei ole joka ohjeen kohdalla mahdollista, koska myös sivun kokoinen kuva on samalla aukeamalla. Hieman laajempi raaka-ainelista tai pidemmät teko-ohjeet johtavat siihen, että tekstiä täytyy jatkaa seuraavalle aukeamalle. Tämä teettää hieman lisätyötä reseptejä lukiessa, kun sivuja joutuu käännellä kesken ohjeen. Toisaalta ohjeiden kirjoitustapaa on kyllä mietitty perusteellisesti ja joissain ainesosalistoissa on ympättynä työvaiheita (esim. raaka-aineen perässä lukee kuinka se tulee esikäsitellä) , jotta teko-ohje olisi lyhyempi. Annan kuitenkin myös paljon arvoa sille, että kuva on samalla aukeamalla ainesosalistan kanssa, koska se tekee myös kirjan selailusta eli ”mieluilusta” mielekkäämpää. Joskus täytyy priorisoida ja tämä oli kuitenkin hyvä ratkaisu näinkin 🙂


Vegaanin näkökulma 4/5

Kirjan kaikki reseptit ovat lähtökohtaisesti vegaanisia ja gluteenittomia, mahtavaa! Tunne on sama, kuin astuessa sisään vegaaniystävälliseen ravintolaan. Oikeasti, voinko ottaa ihan mitä vain?!! 😀 Yhä useammat noudattavat myös gluteenitonta ruokavaliota, jonka yhdistäminen vegaaniseen ruokavalioon nähdään usein melko haastavana. Tämä kirja siis ilahduttaa molempia! Toki kirjan ihanat kuvat saavat veden kielelle varmasti aivan jokaiselta, ruokavalioon katsomatta.

Omasta keittiöstäni löytyy aineksia useisiin kirjan resepteihin jo valmiiksi. Lasken itseni kuitenkin jonkinsorttiseksi ruokahifistelijäksi. Tästä päästäänkin seuraavaan ajatukseen. Tämä kirja on hifistelykirja. Monet reseptit tai annokset koostuvat useista elementeistä ja työvaiheet vaativat jonkinlaista etukäteisvalmistelua. Tuoreita marjoja, eksoottisiakin hedelmiä ja arvokkaita pähkinöitä käytetään runsaasti, joten kustannukset reseptiä kohden nousevat melko korkeiksi. Kirjan johdannossa sanotaankin todella osuvasti seuraavaa: ”Tämän kirjan tarkoitus on olla pikamatka pois arjesta. Halpa loma, helppo terapia, mitä vain, joka saa sinut unohtamaan hetkeksi arjenjuoksun ja vastaamattomat sähköpostit”. Meillä tämä kirja on varmasti käytössä juurikin silloin, kun on varaa panostaa ja tuoda vähän luksusta pöytään. Kuten esimerkiksi kiireettöminä viikonloppuaamuina.

Mango-omena-inkiväärisorbetti ystävysten brunssilla.


Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 13/15. Tekijänsä näköinen, selkeästi omaa linjaansa toteuttava inspiraation lähde. Kirjaa selailee haltioituneena, vaikka ei olisi aikomustakaan ryhtyä kokkauspuuhiin. Kun haluat arjen luksusta tai ruokahalu on kateissa, tässä on oiva lääke. Erityisesti gluteenitonta ruokavaliota noudattava tai muuten erityisen kokeilunhaluinen vegaani saa kirjasta paljon irti.

*kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta