Lukunurkka: Chocochilin arkiruokaa – 30 minuutin vegaanireseptit

Chocochilin arkiruokaa – 30 minuutin vegaanireseptit on Elina Innasen viides keittokirja. Elina on pitänyt suosittua Chochochili -ruokablogia jo 11 vuoden ajan. Kun Elina kyseli lukijoilta reseptitoiveita, todella usein vastaus kuului ”nopeaa arkiruokaa”. Tottahan se on, joka päivä täytyy syödä ja välillä tuntuu, että ideat ovat todella vähissä. Samat perunat ja makaronit lisukkeilla kiertää kehää. Simppeleille vegaanisille resepteille oli siis tilausta ja tässä niitä nyt on, koko kirjan täydeltä.

Elina on vegaanisen reseptiikan konkari, jonka ohjeita pidetään mutkattomina ja luotettavina. Sellaisina, joihin moni sekasyöjäkin turvautuu, vaikka ei olisi koskaan ennen kokkaillut mitään tarkoituksella vegaanista. Olen syönyt paljon Elinan ohjeilla tehtyä ruokaa. Erityisesti juhlissa tai illanistujaisissa, kun kysyn ”voinko syödä tätä” tai ”mistä otit ohjeen” , joku huikkaa ”joo, se on sen Chochochilin”. En oikein tiedä miksi, mutta itse en ole kovinkaan paljoa Elinan ohjeisiin tutustunut. Jotain kohtuu uutta siis tiedossa! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirjan ulkoasu on raikas ja simppeli. Fontti on helppolukuista ja selkeää. Kirja tuntuu tukevalta käteen ja sivut pysyvät hyvin auki. Jo heti kansikuva kertoo kirjan näkökulman arkiruokaan – mitään perinteistä kotiruokaa ei ole luvassa. Ruokakuvat ovat myös yksinkertaisia ja kauniita. Kuvausrekvisiittaa on käytetty todella vähän, itse ruoka on ehdottomasti pääosassa. Mitä enemmän kirjaa selailee, sitä enemmän tulee vakuuttuneeksi siitä, että suurin toive tällä hetkellä olisi saada maistaa. Edes vähän.

Monissa vegaanisia reseptejä sisältävissä keittokirjoissa on nykyään alustuksena kappale, jossa kerrotaan resepteissä käytettävistä raaka-aineista. Niin tässäkin. Mielestäni se on täysin aiheellista, vaikka moni sekasyöjäkin kokeilee ja tutustuu rohkeasti kasvipohjaisiin tuotteisiin ja ne saattavat olla jo kovinkin tuttuja. Kuitenkin jokaisella kokkaajalla on ne omat suosikkiraaka-aineet, joita voi olla hyvä avata hieman enemmän. Elinan reseptit ovat saaneet vaikutteita monista eri kulttuureista ja esimerkiksi harissat, misot ja tahinit ovat ihan perus mausteita. Minullekin oli ihan aiheellista lukea mitä eroa on vaalealla ja tummalla tahinilla – ilmankos se oli niin kitkerää. Lisäksi kirjan alussa on myös aukeamallinen vinkkejä ruoanlaiton nopeuttamiseksi. Toden totta, hyvä järjestys ja kunnon välineet nopeuttavat ruoanlaittoa! Raaka-aineiden esivalmistelu ja esimerkiksi pastan keitinveden esikiehauttaminen vedenkeittimessä jäävät varmasti käyttöön meidän keittiössä.

Välipalapöydässä tänään – kvinoavispipuuro!

Reseptit 5/5

Reseptit on jaoteltu seitsemään osioon. Kirjasta löytyy 9 salaattia, 8 keittoa, 13 pääruokaa, 10 pasta & nuudeliruokaa, 7 leipää/burgeria/wrappia, 6 välipalaa ja 8 jälkkäriä. Täytyy sanoa, että olin aluksi hieman hämmentynyt kirjan reseptikattauksesta. Arkiruokaa – mitä arkiruokaa nämä ovat? Olin niin juurtunut mielikuvaan siitä mitä arkiruoka on, että en osannut nähdä mitä kaikkea se voisi olla. Niimpä, ei arkiruoan tarvitse aina olla perinteistä kotiruokaa. Töiden jälkeen ruoan täytyy olla pöydässä ripeästi, joten se taitaakin olla tärkein kriteeri. On ihan ok syödä vaikka lämpimiä voileipiä/wrappeja ruokaisalla täytteellä vaikkei olekaan viikonloppu. Kun vihdoin pääsin ulos boksista, aloin innostua toden teolla. Juuri tätä olin odottanut. Uusia ideoita, tapoja ja makuja.

Kerrottakoon tässä välissä, että ohjeet olivat helppolukuisia ja testaamissani resepteissä annettu aikamääre piti paikkansa. Erityisen hyvilläni olin siitä, että taas oli varattu koko aukeama ohjeelle. Yhdellä vilkaisulla, kääntämättä sivua näet siis aina sekä selkeän ohjeen, että kuvan ruoasta.

Resepteistä ensimmäisenä alkoi kiinnostaa runsaat salaatit, pasta & nuudeliruoat sekä kaikki missä on tofua. Tofu worshipper, minä täällä! Laskin, että kirjan 61 reseptistä 13 käytetään tofua, joten vaihtoehtoja riittää. Ohjeissa hyödynnetään kekseliäästi kasviksia ja yrttejä, sekoitetaan herkullisia kastikkeita ja marinadeja ja käytetään luovasti mausteita. Aineksia ei kuitenkaan ole ympätty ohjeisiin huvin vuoksi, vaan jokaisen ainesosan käyttö tuntuu olevan harkittua. Kyllähän se on jo aiemmin tullut todettua, kuinka paljon yksikin mauste voi muuttaa ruoan makua. Yhtä kaikki, ruoanlaiton ripeyden ohella ruoan herkullisuuteen todella kiinnitetään huomiota.

Ensimmäisenä ohjeista kokeilin kvinoavispipuuroa. Ohjeeseen tuli makeuttajaksi omenasosetta ja siinä kehotettiin käyttämään kotimaista kvinoaa, koska se puuroutuu paremmin kuin ulkomailta tuotu. Ohjeen pystyi siis tekemään kokonaan kotimaisista aineksista, eikä siinä ole lisättyä sokeria juurikaan. Puolukkasurvoksen ja turkkilaistyyppisen kaurajogurtin kanssa puuro maistui hyvin. Kvinoalle ominainen hieman kitkerä maku tuli kuitenkin hieman häiritsevästi läpi. Tähän ratkaisuksi Elina vinkkasi, että puuron tekoon voisi puolukan sijaan käyttää joitain miedompia tai makeampia marjoja. Täytyy testata!

Nuudelisalaatti oli maukas, raikas ja täynnä rouskuvia kasviksia.

Seuraavaksi valmistin saunaeväät minulle ja ystävälleni. Tofuwrapit ja välipalasmoothiet olivat täys kymppi. Wrappiin käärittiin mausteista tofukokkelia, hummusta ja salaattisekoitusta. En ollut aiemmin uskaltanut maustaa kylmäsavutofua sen kummemmin ja se saikin ihan uuden ulottuvuuden lisämausteista. Smoothieen taas surautettiin mm. soijarahkaa, kasvimaitoa, vadelmia ja ruusunmarjasosetta. Pakastealtaasta löytyvä ruusunmarjasose oli minulle ihan uusi juttu. Se sopi mainiosti smoothieen ja oli kyllä herkkua ihan sellaisenaankin.

Kirjassa oli useita todella houkuttelevia salaattiohjeita. Runsaita ja herkullisen näköisiä. Rakastan sellaisia salaatteja, joita syödessä on täysi työ analysoida mitä kaikkea edessä olevasta kulhosta löytyy ja miten raaka-aineet on käsitelty ja maustettu. Moni näistä salaateista sopisi varmasti myös illanistujaisiin tai buffet -pöytään. Tällä kertaa kokeilin nuudelisalaattia joka oli wokin tyyppinen, paitsi että mitään muita aineksia ei kuumennettu kuin nuudelit ja tofu. Vihersalaatti puuttui täysin, mutta tuoreita yrttejä oli runsaasti. Salaatti oli törkeän hyvää. Suurin ahaa -elämys oli, että parsakaali on herkullista raakanakin. Itse asiassa parempaa kuin kypsänä.

Yhden kattilan gnoccit valmistui kymmenessä minuutissa.

Pääruoista testasin yhden kattilan gnocceja, joka oli lähimpänä meidän perinteistä arkiruokaa. Ruoka oli todella vaivaton ja taisi itseasiassa valmistua kymmenessä minuutissa. Ulkonäkö ei ollut kummoinen, mutta maku oli kohdillaan. Täydellistä ruokaa kirpeässä pakkasessa ulkoilun jälkeen.

Pastaruokia oli myös useita houkuttelevia, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tofu limonelloa. Tähän resepti löytyy myös Chochochilin blogista täältä. Olin lukenut ruoasta paljon hehkutusta, ja se ei pettänyt. Pasta on vegaaniversio helsinkiläisen Cafe Bar no 9:n suositusta pollo limonello -kanapastasta. Täyteläistä kastiketta taittaa reilu tujaus sitruunaa, ja se värjäytyy kauniin keltaiseksi kurkumalla. Pastan seassa on herkullisia tofupaloja ja persilja viimeistelee kokonaisuuden. Tämä on niin sanotusti koukuttavaa settiä. Itse lisäsin ohjeeseen vielä sitruunankuorta ja saapuvan kevään kunniaksi wokkasin päälle tankoparsaa. Mistähän muuten johtuu, että tätä arvostelua tehdessä on usein tehnyt mieli parsaa? 😀

Tofu limonello on ihanan keväinen pastaruoka.

Vegaanin näkökulma 4/5

Kaikki Chochochilin ohjeet ovat luonnollisesti vegaanisia. Monet ohjeet ovat myös pienin muutoksin muokattavissa gluteenittomiksi. Resepteissä käytettävät raaka-aineet ovat myös hankittavissa kohtuullisella budjetilla. Jotkut reseptit ovat itseasiassa todellista budjettiruokaa. Kirja lunastaa kaikin tavoin lupauksensa ja on oiva apuri niin arkena kuin viikonloppunakin. Aivan takuuvarmasti löytyy myös uutta kokattavaa, niin kekseliäitä ohjeet ovat.

Mietin pitkään, voinko olla antamatta täysiä pisteitä tästä viimeisestä osiosta. Koin sen kuitenkin oikeutetuksi. Koska tottakai, kerron nimenomaan sellaisen vegaanin näkökulman, jolla on lapsia. Ainut miinuspiste tulee siis siitä, että näitä ruokia on hieman hankala asettaa varsinkin arkena pöytään, jossa istuu kaksi tarha-ikäistä. Lempiruokanaan keitetty peruna. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan, tiedäthän jo että Elina on kirjoittamassa Suvi Auvisen kanssa lapsiperheen vegaanikeittokirjaa! Mahtavaa.

Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 14/15. Kirjan avulla valmistat nopeasti herkullista, värikästä ja monipuolista vegaaniruokaa. Saat uusia ideoita ja opit ehkä käyttämään enemmän mausteita ja yrttejä. Ennen kaikkea käsityksesi arkiruoasta saattaa muuttua. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän kirjaan 🙂

*kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

One thought on “Lukunurkka: Chocochilin arkiruokaa – 30 minuutin vegaanireseptit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s