Lukunurkka: Lapsiperheen vegaanikeittokirja

Tällä kertaa lukunurkassa on vuorossa syksyn odotettu kirjauutuus, Lapsiperheen vegaanikeittokirja – helppo arki Chocochilin resepteillä (Kosmos 2020). Kirjan ovat kirjoittaneet Chocochili -blogista tunnettu keittokirjailija Elina Innanen ja toimittaja sekä tietokirjailija Suvi Auvinen. Kuvat ovat Elinan käsialaa ja kirjan graafisesta suunnittelusta vastaa Sanna-Reeta Meilahti. Suvi on ollut perustamassa Vegefirmaa, jonka asiakkaina on useat isot kasvipohjaisten tuotteiden valmistajat ja missiona tehdä kasvissyönnistä uusi normaali. Vegefirman tunnetuin ponnistus on ollut jo usean vuoden ajan pohjoismaiden suurin kasvisruokatapahtuma Vegemessut Helsingin Kaapelitehtaalla. Suvin ensimmäinen tietokirja ”Lihan loppu”, ilmestyi viime syksynä ja käsittelee lihansyönnin vääjäämätöntä loppua useista eri näkökulmista. Suvilla on pohjalla myös pedagogin opinnot ja yhdessä Elinan ruokaosaamisen kanssa kirjaa onkin lähdetty tekemään vahvalla alan tuntemisella.

Tavallisista keittokirjoista teos eroaa monella tavalla. Se on räätälöity palvelemaan kohderyhmää seuraavasti 1. Kirja pohjautuu kuuden viikon kiertävään ruokalistaan (42 vrk:n päivällinen suunniteltu valmiiksi!) 2. Kirja on tehty yhteistyössä laillistetun ravitsemusterapeutin, Leena Putkosen kanssa. Ruokalistaa noudattamalla voi olla varma, että ruoasta saa tarvittavat ravintoaineet. 3. Kirjassa on myös paljon tietoa ja vinkkejä usein vanhempia askarruttaviin asioihin liittyen vegaaniseen ruokavalioon ja lapsiperheen ruokailuun ylipäätään. 4. Reseptit ovat ravitsemuksellisen sisällön lisäksi myös makumaailmaltaan ja koostumukseltaan suunniteltu sopimaan erityisesti lapsiperheille.

Tällaiselle kirjalle on ollut huutava tarve. Yhä useampi vanhempi haluaisi valmistaa enemmän kasvisruokaa, mutta pää on täynnä kysymyksiä eikä oikein tiedä mistä aloittaa. Lisäksi lasten ruokailun järjestäminen on muutenkin jo valmiiksi välillä todella haastavaa – miten ihmeessä ujuttaa perheen ruokavalioon enemmän kasvisruokaa? Vaikka kasvipohjaisia tuotteita on markkinoilla yhä enemmän ja kasvissyönnistä on tulossa hyvää vauhtia yleisempää, välillä tuntuu, että rämpii suossa vailla suuntaa. Tiedän, että olen oikealla tiellä kokatessasi kasvispohjaista ruokaa, mutta yhteiskunnan normit ovat vahvoja ja usein saa olla perustelemassa valintojaan. Esipuheeseen oli hyvin kiteytetty ajatuksia aiheesta.

”Kasvatuksen tehtävä on valmistaa lapsia siihen maailmaan, jossa he tulevat elämään. Ruoka on merkittävä kysymys ilmastokriisin keskellä kasvavalle sukupolvelle, ja siirtymä kohti kasvipohjaisempaa ruokavaliota on jo meneillään. Meillä on kasvattajina vastuu siitä, että opetamme lapset syömään ilmastokestävää ruokaa jo tänään. ”

Elina Innanen ja Suvi Auvinen, Lapsiperheen vegaanikeittokirja (Kosmos 2020)

Vegaaninen butter tofu, seurana keitettyä ohraa ja wokattua parsakaalia.

Ulkoasu 5/5

Kirjan ulkoasu on raikas ja selkeä. Fontti on vahva ja siten myös helppolukuinen. Kirja on melko kapea leveyssuunnassa, minkä vuoksi sitä on näppärä selata ja se mahtuu hyvin mukaan kokkauspuuhiin keittiöntasolle. Kirja on painava, mutta ei häiritsevän raskas kuitenkaan. Ensisijaisesti kirja on kuitenkin tarkoitettu aikuisen selattavaksi. Ruokakuvat ovat herkullisia, ja niissä itse reseptin ruoka pääsee ehdottomasti oikeuksiinsa. Reseptin toivottu lopputulos ei todellakaan jää epäselväksi ja se on aina ehdoton plussa. Mikään ei ole ikävempää, kun jos joutuu arvailemaan miltä valmiin ruoan tulisi näyttää. Muutamassa kuvassa on myös hieman kohderyhmän elämään kuuluvaa reksivisiittaa (kyniä, piirrustuksia, legoja) tai muuta väriä ja vaihtelua tuomassa. Uskon, että kuvitus on kuitenkin aika hillitty siitäkin syystä, että kohderyhmää ei haluta alleviivata liikaa. Näistä resepteistä on iloa kaikille.

Kirjassa vuorottelevat resepti- ja tieto-osiot. Alkuun kerrotaan kirjan ideasta ja raaka-aineista, vegaaniruoasta ja ravitsemuksesta, raskausajan ja pikkulasten vegaaniruokailusta, sekä kiertävästä ruokalistasta, johon kirja perustuu. Kaupunkien ja kuntien, sekä monen lounaspalveluja tarjoavan yrityksen ruokalistasuunnittelu pohjautuu juurikin kuuden viikon kiertävään ruokalistaan. Jos samantyyppinen suunnitelmallisuus tuo säästöjä ja muita hyötyjä suurille ruokapalvelun tarjoajille, miksei se toisi sitä myös pienempiin keittiöihin? Ja tietysti apua jokapäiväiseen kysymykseen – mitä me syödään tänään? Jokaisella viikonpäivällä on oma ruokalajinsa, ja joissain tapauksissa myös pääraaka-aineensa. Tällöin on helpompaa myös syödä monipuolisesti. Mielestäni kirjan runko on varsin toimiva. Alkuun tuntui, että hieman arvokkaampia raaka-aineita (nyhtökaura, tofu, härkis, beanit, vegenakit ym) käytetään paljon, mutta ne jakautuvatkin aika tasaisesti eri viikoille. Yhdellä viikolla papuja, linssejä ja juureksia hyödynnetään niin paljon, että vain kolmena päivänä seitsemästä käytetään tofua, vegenakkeja ja Bean:itia. Kokonaisuus on siis ravitsemuksellisesti, mutta myös taloudellisesti hyvin tasapainossa. Lisäksi jotkin viikonpäivät ”tukevat toisiaan”, esimerkiksi jos maanantaina peruna & kastike -päivänä tekee tuplasatsin perunalisäkettä, sitä jää myös tiistain nopeiden pannuruokien, kuten esimerkiksi pähkinäisten punajuuripihvien seuraksi lautaselle. Arkipäiville on myös valittu mahdollisimman nopeasti syntyviä ruokia, kun taas viikonlopuille enemmän aikaa vaativia ohjeita.

Uuniriisi on hauska vuokaruoka ja siitä voi versioida jääkaapin sisällön mukaan.

Reseptit 5/5

Kirja siis pohjautuu kiertävään kuuden viikon ruokalistaan, jossa jokaisella viikonpäivällä on oma ruokalajinsa. Maanantaina kastiketta ja perunaa, tiistaina nopeita pannuruokia, keskiviikkona pastaa, torstaina keittoa, perjantaina herkkuruokaa, lauantaina riisi- ja nuudeliruokia ja sunnuntaina uuniruokia. Yhteensä päivällisreseptejä on 42 kappaletta. Näiden lisäksi kirjasta löytyy reseptit neljään lisukesalaattiin, 12 välipalaan, kuuteen jälkkäriin ja yhdeksän reseptiä lasten kutsuille. Reseptit ovat tyyliltään taattua Chocochiliä ja moni ohje alkaa heti kiinnostaa. Sloppy joe -sämpylät, sushi -bowl, mac & cheese ja kukkakaalikorma vilahtelevat sivuilla, mutta vastapainoksi löytyy paljon perinteisempiäkin kotiruokaklassikoita. Tuoreet yrtit, jokin uusi kasvis ruoan seassa tai muu yksityiskohta vievät ruokalajin kuitenkin vähintäänkin uudelle levelille. Nakkikeitto viimeistellään persiljapestolla, makaronilaatikon sekaan silputaan lehtikaalia ja pyttipannuun parsakaalia. Reseptit ovat helppolukuisia ja ohje kuvineen mahtuu aina yhdelle aukeamalle. Jokaisessa ohjeessa on annos- tai kappalemäärän lisäksi aina myös arvio reseptin kokkaamiseen menevästä ajasta. Ruoanlaiton ripeys on muutenkin otettu ohjeissa huomioon ja usein tekstissä kerrotaan esimerkiksi mitä voit tehdä samalla kun taikina vetäytyy tai paistinpannu kuumenee. Myös muutamia hyviä kikkoja ruoanlaiton nopeuttamiseen löytyy ja esimerkiksi cashewpähkinöiden tuntien liottamisen sijaan ne mikrotetaan mukissa vedellä peitettynä.

Aina kun jotain reseptiä mainostetaan lapsiystävälliseksi, minulla on aika korkeat odotukset. On kaunis ajatus, että lapsi oppii syömään samaa ruokaa kuin aikuiset. Aina se ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Toki lapsia on erilaisia ja kaikilla on omat mieltymyksensä. Vähän suolan ja hieman miedompien mausteiden lisäksi on joitain muitakin asioita, joihin kiinnitän huomiota kokatessani kasvisruokaa nimenomaan lapsille. Kasvikset ja pavut esillä vai piilossa? Kastike ruoan seassa vai erikseen? Onko ruoka sileää vai onko sattumia? Millainen purutuntuma valmiissa ruoassa on? Lapset aistivat ruoan muutenkin vahvasti ja joskus pelkkä tuoksu tai värisävy voi johtaa täystyrmäykseen. Jonkun lapsen lempikasvis voi olla ranskanperuna. Bloggaamisen ja muiden vanhempien vertaistuen myötä olen tutustunut äitiin, jonka lapsi ei syö edes ranskalaisia. Tästä kirjasta löytyy reseptejä todella monipuolisesti ja moneen makuun. Värikkäät kuvat ja herkulliset lisukkeet houkuttavat kokeilemaan, vaikka ensituntumalta ei olisikaan varmaa, onko ruoka menestys.

Paprikahummuspasta oli yllättävän hyvin myös lasten makuun.

Ensimmäisenä kirjan ohjeista kokeiltiin vegaanista butter tofua. Kyseinen ruokalaji on kiinnostanut jo pitkään ja nyt ryhdyin toimeen. Kastikkeeseen lisättävä mantelijauhe toi kivaa täyteläisyyttä ja ruoka onnistui mielestäni kohtuullisen hyvin, vaikka ihan kaikkia mausteita ei kaapeista löytynytkään. Aikuisten kesken tämä oli hitti, lapsille pelkkä tuoksu jo oli liian vahva. Aion ehdottomasti kuitenkin kokata tätä uudestaankin, koska potentiaalia tässä kyllä on.

Seuraavana tehtiin uuniriisiä. Olen tietoisesti vähentänyt riisin kokkaamista, koska kotimaisiakin käyttökelpoisia vaihtoehtoja löytyy nykyään runsaasti. Silloin tällöin se on kuitenkin ihan hauskaa vaihtelua. Vuokaan aseteltiin keitettyä riisiä ja tomaattista Bean it -kastiketta ja lopuksi koko komeus meni vielä toviksi uunin. Lopputulos oli hyvä ja kaikki söivät, ketsupin kera tosin. Lasten kannalta ruoka ei sisältänyt mitään erityisen poikkeavia elementtejä ja plussana oli se, että kuten laatikkoruoissa yleensä, kastike on sekoittuneena muuhun ruokaan ja sen menekki on parempi. Toinen esimerkki tällaisesta ”sekoitetusta” ruoasta on kokeilemamme paprikahummuspasta. Paprika menee meillä tuoreena, mutta ruoissa se on yleensä vältelty raaka-aine. Uskalsin kuitenkin ryhtyä toimeen, koska tässäkään ruoassa ei ollut muita ”epätavallisia” elementtejä. Paahdetuista paprikoista ja kikherneistä surautettu hummus oli herkullista ihan sellaisenaan ja se oli yllättävän pehmeän makuista (joskus hummuksessa on sellainen hieman pistävä sivumaku). Ruokapöydässä tunsin iloa ja ylpeyttä, minä olin uskaltanut kokeilla ja lapset maistelivat rohkeasti. Sovittiin yhdessä, että seuraavalla kerralla korvataan osa paprikasta tutummilla tomaateilla – hyvää varmasti sekin 🙂

Lasten osallistaminen ruoanlaittoon pienestä pitäen kannattaa jos vain aikaa on. Savutofupyörykät voi tehdä moneen eri muotoon 😀

Tavasin melko tarkasti kirjasta löytyvän vinkkiosion valikoiville perheille. Olen lukenut aiheesta paljon kirjallisuutta, mutta silti kappale toi aiheeseen uusia näkökulmia. Lapset ovat usein mukana ruoanlaitossa, mutta useammin jälkkäri- tai leivontapuuhissa, koska pääruoan toivoo valmistuvan mahdollisimman ripeästi. Tästä lähtien aion kuitenkin ajan puitteissa ottaa lapset enemmän mukaan myös pääruoan tekoon. Aivan varmasti ruokaan suhtautuu ennakkoluulottomammin, jos saa tutustua raaka-aineisiin jo valmistusvaiheessa. Savutofupyöryköistä tuli sitäpaitsi paljon parempia täydellisen epätäydellisinä. Tuo resepti oli muutenkin aivan huippu. Simppelit raaka-aineet, nopea tehdä ja niin herkullisia!

Savutofupyörykät perunamuusin ja uuniporkkanoiden kanssa.

Kikherneomeletti on meillä ihan vakio aamupala. Kirjan resepti oli varsin toimiva. Perunajauhon lisääminen taikinaan tuo siihen hyvää rakennetta, lopputulos on kuohkeampi ja hieman mehukkaampi kuin pelkillä kikhernejauhoilla. Kala Namak eli musta suola sopii myös ehdottomasti tähän ruokaan, onneksi sitä saa nykyään jo isommista marketeista. Kirjan vinkistä innostuttiin myös kaivamaan piparimuotit ja kirjaimet esiin ja tajusin, että kuopus ei olekaan koskaan päässyt kokeilemaan ”askartelua” kasvisten tai hedelmien kanssa. Hän oli aivan liekeissä! Kylläpä oli hauskaa ja maistuvaa.

Kirjan resepteistä kokeiltiin vielä perunanachoja ja mansikka-porkkanasmoothieta. Perunanachot ovat pellillinen paahdettuja perunasiivuja erilaisilla lisukkeilla ja kastikkeilla. Idea oli tosi kiva ja muunneltavissa oleva konsepti. Smoothie oli ihanan raikas ja pirteä viikonloppuaamun aloitus. Reseptejä jäi vaikka kuinka monta potentiaalista vielä kokeilematta ja erityisesti välipalojen pariin aion palata nopeastikin. Resepteistä on varmasti iloa myös silloin, kun lapset tulevat kouluikään ja alkavat enemmän kiinnostua eri maiden ruokakulttuureista.

Kikherneomeletti -puput riviin järjesty!

Vegaanin näkökulma 5/5

Kaikki kirjan reseptit ovat vegaanisia ja suuri osa on jos ei valmiiksi, niin ainakin muokattavissa myös gluteenittomiksi. Ravitsemusterapeutin kanssa suunniteltu kiertävä ruokalista on mainio kokonaisuus, jota voi käyttää hyödyksi haluamallaan tavalla. Sieltä voi kokkailla ohjeen tai pari, tai käyttää pohjana ja täydentää muutamalla oman perheen suosikilla. Kirjassa on paljon hyvää tietoa ja vinkkejä, sekä runsaasti erityisesti arkeen sopivia reseptejä. Plussana vielä ravitsevat välipalat ja hauskat reseptit lastenkutsuille. Mielestäni se on vielä enemmän, kuin mitä luvattiin. Totean myös, että tämä on todella keittokirja muillekin kuin lapsiperheille. Jo nopean vilkaisun jälkeen voi todeta, että tällaista ruokaa voisi aivan hyvin syödä vaikka yhden hengen sinkkutaloudessa elävä opiskelija.

Yhteispisteet 15/15

Tämän kirjan ja reseptien perään on huudeltu pitkin keskustelupalstoja ja muita somekanavia jo hyvä tovi. Teos tuli tarpeeseen ja se on mitä lupaa. Nerokas paketti. Suosittelen 15/15.


Savutofukiusaus

Aloin päivittämään blogiin listaa hyväksi havaituista arkiruoista ja yksi ohje puuttui joukosta. Tämä ei varmasti ole ensimmäinen eikä viimeinen blogi, josta löytyy savutofukiusauksen ohje. Ruoka on yksinkertaisuudessaan niin hyvä ja helppo. Työvaiheita on kaksi (pilko tofu ja sekoita ainekset) ja pää raaka-aineita kolme (savutofu, peruna-sipulisekoitus ja kaurakerma) – paljoa helpommaksi ei enää voi mennä! Savutofu on maukas raaka-aine, joka maistuu meillä koko perheelle. Se on hyvää sellaisenaan leivällä, viipaloituna ja kevyesti uunissa paahdettuna tai pannulla paistettuna. Ja se sopii mainiosti kiusaukseen. Peruna-sipulisekoitus on mahtava tapa oikaista, kun perunaa eikä sipulia tarvitse alkaa esivalmistella. Kesti kauan, ennen kuin löysin nämä kilon kokoiset pussit, mutta nyt sellainen löytyy melkein aina pakastimesta. Nelihenkinen perhe syö tästä vuoallisesta kaksi päivää, ja ehkä ruokaa jää vielä evääksikin.

Herkullinen arkiruoka syntyy vain kolmesta raaka-aineesta! Mausteita voi vaihdella mielensä mukaan.

Tätä kiusausta ei kuitenkaan kutsuta meillä savutofukiusaukseksi. Tofu ei ole aina kuulunut esikoisen herkkuihin. Tänä syksynä välkky eskarilainen kuitenkin muutti kelkkansa suuntaa tavatessaan kirjaimia tofupaketin kyljestä. ”Jalo” -termissä on jotain ritarillista, mikä pienen pojan maailmassa viittaa johonkin hyvin merkitykselliseen. Tofu taitaa myös ulkonäöltään muistuttaa hieman juustoa ja niin hän alkoi kutsua savutofua ”jalojuustoksi” ja tätä ruokaa siis ”jalojuustokiusaukseksi”. Tämä jalo ruoka maistuu hänelle nyt erittäin hyvin – ja vain nimi on vaihtunut 😀 Tästä ruoasta tulee puhua aina erityisellä kunnioituksella ja ehkäpä itsekin tunnen itseni hieman ylväämmäksi tätä valmistaessani.

Savutofukiusaus

  • Annoksia: 8
  • Tulosta

Ainekset

  • 2 pkt a`300g savutofua
  • 1 kg peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
  • 2 prk a`2 dl kaurakermaa
  • 1 dl ravintohiivahiutaleita
  • 2 tl kuivattua timjamia
  •  ½ tl mustapippuria
  • 1 tl suolaa
  • maidotonta margariinia vuoan voiteluun

Ohje

  1. Aseta uuni lämpenemään 200 asteeseen. Purista tofuista enimmät nesteet ja kuutioi paloiksi.
  2. Voitele isokokoinen uunivuoka. Lisää kuutioitu tofu, peruna-sipulisekoitus, kaurakermat ja mausteet. Kääntele ainekset sekaisin.
  3. Paista uunin keskitasolla noin tunti. Tarjoa raikkaan salaatin ja etikkapunajuurien kera.

Vinkki! Tähän kiusaukseen voit käyttää mausteita mielesi mukaan. Jotkut pitävät tillistä, jolloin savutofun savuisuuden ja tillin ansiosta vuoasta tulee hieman ”kalaisa”.

Gluteeniton? Jalotofun maustetut eli kylmäsavu ja marinoitu muuttuivat hiljattain virallisesti gluteenittomiksi tuotteiksi. Jos haluat kokonaan gluteenittoman kiusauksen, tarkista vielä sisältääkö käyttämäsi kaurakerma gluteenia.


Lukunurkka: Vegaanin kotiruokakirja

Tänään lukunurkassa on vuorossa Jere Niemisen legendaarinen Vegaanin kotiruokakirja (Moreeni 2010). Reseptit ja kuvat ovat Jeren itsensä käsialaa. Ulkoasusta ja taitosta vastaa Satu Kontinen. Kirjan teossa on auttanut suuri joukko avustajia ja reseptien testailijoita, mukaan lukien mm. Kamomillan Konditoria – ruokablogia pitävä Satu Saunio. Ilmestymisestä on ehtinyt vierähtää jo kymmenisen vuotta. Tutustuin kirjaan luultavimmin Veganihaasteen reseptipankin kautta, josta löytyykin useita (laskin 13kpl) kirjan reseptejä. Vuosien vieriessä huomasin kokanneeni todella montaa ohjetta kirjasta, jota en ollut koskaan saanut käsiini. Kauan etsiskelin, kunnes ystäväni kanssa tuli ohimennen puhetta kirjasta ja hän kertoi, että hänellä oli ollut oma kappaleensa jo vuosia! Kirja on siis loppuunmyyty, eikä sitä periaatteessa saa ostettua enää mistään. Oman kappaleensa voi kuitenkin vielä löytää kirppiksiltä tai antikvariaatista. Myös monessa kaupunginkirjastossa on oma kappaleensa, joten kirjaa kannattaa tiedustella myös sieltä.

Miksi ajattelin, että tämän kirjan on päästävä lukunurkkaan? Yleensä arvostelen vain uusia kirjoja, mutta vegaanisten keittokirjojen saralla tämä on teos, jota ei vain yksinkertaisesti voi ohittaa. Lisäksi minulla on tietysti omatkin tarkoitusperät. Halusin todella ajatuksella pureutua tähän kirjaan, käyttää sen reseptejä arjen helpotuksina ja ehkä tuoda samalla muutaman idean blogiinkin. Kirja on ollut uraa uurtava teos kymmenen vuotta sitten, ja kyllä siinä on paljon ammennettavaa näin kymmenen vuotta myöhemminkin. Tällä aikaa vegaanisten tuotteiden kirjo on laajentunut valtavasti ja uusia kirjoja ja blogeja resepteineen ilmestynyt hurja määrä. Silti nimenomaan kotiruoka on aihe, jota ei kovin nopeasti veganisoida tarpeeksi. Lisäksi kirja on merkityksellinen myös siksi, että reseptien loihtija on mies. En halua ottaa kantaa sukupuolirooleihin sen enempää, mutta havaintojeni mukaan miehillä on omat suosikkinsa ja makumaailmansa myös vegaanisissa ruokalajeissa. Seitan, savutofu, hernekeitto ja muut kotoisat, välillä hieman raskaammatkin ruoat ovat niitä, joita oma puolisoni usein pyytää tekemään.

Nakkikastke oli täysosuma.

”Meillä ei ole ennestään vahvaa kasvisruokakulttuuria, ja Suomessa tarjoillut kasvisruoat ovat usein lainoja sellaisista maista, joissa kasvisruoalla on pidemmät perinteet kuten Välimeren maista tai Aasiasta. Näin ollen tavallisesti kasvissyöjäksi ryhtyessään tulee valinneeksi ruokavalion muutoksia laajemminkin eikä kasvissyöjäksi ryhtyminen ole vain lihan poisjättämistä. Tästä syystä kasvisruoka saattaa joskus vaikuttaa vieraalta ja vaikeasti lähestyttävältä. ”

Jere Niminen, Vegaanin kotiruokakirja (Moreeni 2010)

Yllä oleva lainaus on kirjan alustuksesta. Mielestäni tässä on hyvin tiivistettynä ajatus, mikä osittain on läsnä edelleen. Tällaisia kirjoja tarvitaan, jotta kasvisruoka on entistäkin helpommin lähestyttävää. Ruoka on niin paljon muutakin kuin ruokaa, ja sillä on suuri merkitys, jos tuttua ja turvallista ruokaa pystyy ruokavalion muuttuessa edelleen valmistamaan. Raaka-aineet vain vaihtuvat.

Ulkoasu 3/5

Kirja on nostalginen ilmestys. Pehmeät kannet tekevät siitä helposti selattavan ja tämäkin yksilö on kuitenkin aika hyvin säilynyt kovasta käytöstä huolimatta. Pehmeissä kansissa on se miinus, että se ei istu kirjahyllyyn yhtä hyvin kuin kovakantinen (toisaalta jos kirja on suurimman osan ajasta keittiön pöydällä, se ei liene ongelma). Pehmeiden kansien ansiosta kirja ei myöskään ole kovin painava, vaikka sivuja on 168. Kirjan väritystä hallitsee punaisen, ruskean ja vihreän eri sävyt. Kirjan eri osioiden sivut on värikoodattu, mikä on mielestäni ihan näppärä ominaisuus. Kuvat ovat symppiksiä, osa hieman huonossa valossa otettuja tai muuten vähän epäselviä. Joissain kohti teksti menee kuvan päälle, ja tekstiä joutuu tihrustamaan tarkasti selvää saadakseen. Tästä tulee miinusta, mutta kokonaisuuttaa arvioidessa mielestäni kuvat ovat todellakin sivuseikka. Kymmenen vuotta sitten vegaanisia, suomenkielisiä keittokirjoja oli saatavilla heikosti ja useassa kirjassa oli kuvituskuva/kuvia ei ollut ollenkaan, ei ainakaan kaikista ohjeista. Siinä mielessä kirja oli tälläkin saralla verrattain edistyksellinen.

Kirjan alussa on neljä alustuskappaletta. Ensimmäisessä Jere kertoo hieman omista ajatuksistaan kasvissyöjäksi ja vegaaniksi ryhtymisestä ja mitä kirjalla halutaan osoittaa. Kolme seuraavaa kappaletta esittelevät muutamia pulmia, joita vegaaniseen ruoanlaittoon siirtyessä voi kohdata ja tietysti ratkaisuja niihin. Vastauksen saa kysymyksiin ”miten kokkaan ja leivon ilman kananmunaa?”, ”mistä vegaani saa proteiinia?” ja ”mitä vegaani laittaa leivänpäälle?”. Samalla kappaleiden lomassa ohjeistetaan, miten kirjan reseptejä kannattaa toteuttaa ja mitä kannattaa ottaa huomioon.

Tomaattinen tofu-pastavuoka.

Reseptit 5/5

Reseptejä kirjasta löytyy 78 kpl, joista pääruokien ohjeita on 56 kpl. Reseptit on jaettu reseptien proteiininlähteiden perusteella seuraavaan viiteen ryhmään: soijarouhe, seitan, soijasuikaleet, tofu, palkokasvit & hamppu & vegaanimakkarat. Loput osiot ovat hampurilaiset, suolaiset pikkupurtavat, perunalisukkeet ja jälkiruoat. Ohjeiden pääpaino on todellakin perinteisissä suomalaisissa kotiruokaklassikoissa kuten nakkikastike, makaronilaatikko, kiusaukset, keitot, karjaton paisti, perunasoselaatikko, leikkeet, murekkeet ja pyörykät. Muutamia ”uusia kotiruokia”, kuten lasagne, wokki, pizza ja hampurilainen on otettu mukaan. Tutun ja kotoisen ruoan lisäksi kirjan lähtökohtana on, että kasvisruokakin voi olla maistuvaa ja täyttävää, mutta silti mutkatonta valmistaa. Sanoisin, että tässä tavoitteessa on onnistuttu. Resepteissä proteiini on pääosassa eikä rasvaakaan ei ole säästelty.

Kirjan resepteissä on lukuisia hienoja oivalluksia ja muita ilahduttavia seikkoja. Seuraavaksi listaan näistä muutamia. Kirja on tehty aikana, jolloin vegaanisten valmistuotteiden kirjo ei ollut vielä kovin laaja. On ihan mahtavaa, että vaihtoehtoja on. On kuitenkin hyvä muistaa, kuinka helposti kuivatuotteistakin saa ruokaa. Ja edullisesti! Soijarouhe. Soijasuikaleet. Mielestäni soijarouhe on edelleen yksi parhaista tavoista korvata tavallisissa resepteissä oleva jauheliha. Yksi kirjan oivalluksista on ennen turvottamista lisätä pannulle reilu loraus öljyä. Tällöin ruoasta tulee täyttävämpää ja maut pääsevät paremmin esiin. Kirjan alustuksessa kerrotaan, että useimmissa resepteissä soijarouheen voi kuitenkin halutessaan korvata kotimaisella härkäpapu- tai hernerouheella. Myös soijasuikaleita käytetään monipuolisesti ja niiden valmistamiseen annetaan hyviä vinkkejä.

Erityisen huomion kohteena kirjassa on myös seitan. Seitan on yksi monista syistä, jonka vuoksi aikoinaan aloin kokkailla enemmän vegaanisesti. Vehnästä erotetaan sitkoproteiini eli vehnägluteeni ja saadaan vehnägluteenijauhoja. Jauhot maustetaan, lisätään hieman jatkeaineita kuten korppu- tai kikhernejauhoja, sekoitetaan nesteen kanssa taikinaksi ja keitetään tai hörytetään ja/tai paistetaan. Tuloksena on sitkoinen, hyvin lihaa muistuttava ja proteiinipitoinen ruoka. Nykyään vehnägluteiinijauhoja saa hyvin varustelluista marketeista, kun aiemmin sitä myivät vain erikoisliikkeet. Kirjassa on yhteensä kahdeksan seitanohjetta, lähinnä erilaisia leikkeitä ja paisteja. Vegaanihaasteen reseptipankista kannatta kokeilla esimerkiksi tätä sienestäjänleike -reseptiä. Kynnys seitanin valmistamisen aloittamiseen saattaa olla korkealla. Lähtökohtaisesti ajattelemme, että jonkin valmistaminen jauhoista alkaen on työlästä. Käytännössä se on kuitenkin vain taikinaksi sekoittamista ja kypsentämistä. Myös seitanin valmistamiseen kirjasta löytyy todella hyviä vinkkejä ja huomioita, joista osa oli minullekin uusia.

Yksi kirjan neronleimauksista – purkkihernekeiton käyttäminen raaka-aineena.

Facebookin vegaaniryhmissä näkee myös usein kyselyjä ”kuinka saada kasvispyörykät/pihvit pysymään kasassa”? Kirjassa kysymykseen vastataan neljän raaka-aineen voimalla. Korppujauhot, perunajauhot, puurohiutaleet ja hienoksi raastettu raaka peruna. Useimmissa pyörykkäohjeissa käytetään useampaa konstia, jotta haluttu lopputulos saavutetaan. Erityisesti raastetun perunan käyttö on uudenlainen ja erityisen toimiva. Peruna kiinteyttää, pitää koossa ja tuo myös mehukkuutta. Tölkkihernekeiton käyttäminen raaka-aineena on myös asia, johon en ole törmännyt missään muualla. Kuinka helppo tapa käyttää kotimaista hernettä! Hernekeitto on monelle tuttu ja sen maku on melko neutraali, jota voi myös helposti jatkojalostaa. Massa on myös jo valmiiksi melko jähmeää, joten se pysyy aika hyvin kasassa jo valmiiksi. Hernettä on perinteisesti käytetty monipuolisesti suomalaisessa keittiössä. Tutustumisen arvoinen toinen kasviperäinen proteiininlähde, jota on käytetty paljon ruoka-aineena Suomessa 1800 -luvulla on hamppu. Ruokahampun siemenet ovat proteiinipitoisia ja sisältävät paljon hyviä rasvoja. Olen käyttänyt hamppurouhetta lähinnä lisänä ruoissa, mutta kirjan hamppupihvit- ja pyörykät aion ehdottomasti vielä testata.

Soijarouhekiusaus maistui hyvin koko poppoolle. Edullista ja helppoa ruokaa.

Kirjan reseptejä on helppo lukea. Raaka-aineet on esitetty loogisesti etenemisjärjestyksessä ja mittayksiköt ovat selkeitä. Jokaisesta reseptistä on kuva samalla aukeamalla reseptin kanssa. Usein ohjeen kyljessä on myös lisukkeen ohje tai vähintään tarjoiluehdotus. Reseptit on mitoitettu yleensä 4 – 6 henkilölle. Muuta ohjeesta ei otsikossa kerrotakaan. Ruokalajit ovat kuitenkin kaikki nopeahkoja valmistaa, eikä kummempia esivalmisteluja välttämättä tarvitse tehdä yhdessäkään ohjeessa. Reseptit on suunniteltu maku, helppous ja täyttävyys edellä. Myös mausteita käytetään paljon, ja kokeilemani reseptit olivat ainakin sellaisenaan varsin hyvän makuisia. Kokkasin kirjasta soijarouhe-perunalaatikkoa, hernepyöryköitä, nakkikastiketta, tomaattista tofu-pastavuokaa ja korvapuusteja. Aiemmin olen kokkaillut myös papupyöryköitä, soijarouhelasagnea ja seitanpihvejä. Linkkaan alle blogistani löytyvät reseptit, joissa on tarkempaa analyysiä ohjeista. Uskon siis että useimmat ohjeet jäävät arkikäyttöön ja tulen löytämään vielä useamman uuden suosikin. Tulevaisuudessa aion kokeilla vielä ainakin kebakkoja, makaronilaatikkoa, keittoa, palapaistia ja hampunsiemen -reseptejä.

Linssipyörykät

Soijarouhe-perunalaatikko

Hernaripyörykät

Vegaanin näkökulma 5/5

Kirjan kaikki reseptit ovat luonnollisesti valmiiksi vegaanisia, eli kokattavaa riittää. Pääruokia kirjassa on runsaasti ja niissä käytetään varsin budjettiystävällisiä raaka-aineita. Tässä onkin oiva apuri arjen pyörittämiseen. Reseptit ovat perinteistä suomalaista kotiruokaa perinteisessä muodossa. Yksinkertaisuudessaan reseptit ovat myös lapsiystävällisiä. Kirjassa on paljon hyviä oivalluksia ja vinkkejä vegaaniseen ruoanlaittoon ja näistä oivalluksista saa irti varmasti pidemmänkin linjan vegaani. Esimerkiksi gluteenitonta tai ketogeenista ruokavaliota noudattavalle kotikokille kirja ei ehkä ensisilmäyksellä tarjoa paljoakaan kokattavaa. Gluteenittomia ohjeita kuitenkin löytyy ja sovellustaitoinen saa iloa kirjasta. Ketogeeniseen ruokavalioon voisi sopia ainakin hampunsiemen -reseptit.

Pullaa ja kylmää kauramaitoa!

Yhteispisteet 13/15

Kirja on sympaattinen ja rehellinen keittokirja, oodi vegaanisen suomalaisen kotiruoan ystävälle. Allekirjoittaneen mielestä teos on merkittävä vielä kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen. Tutustu resepteihin Vegaanihaasteen reseptipankissa tai etsi kirjastosta omaan keittiöösi hypisteltäväksi. Lämmin suositus!


Suolaiset hyrrät tofu- tai soijarouhetäytteellä

Aina silloin tällöin tekee mieli leipoa jotain pikkusuolaista vaihtelua iltapalapöytään. Hyrrät maistuvat iltapalalla, mutta ne sopivat aivan yhtä hyvin myös juhlapöydän suolaiseksi tarjottavaksi. Hyrrät ovat periaatteessa vähän kuin pieniä pizzoja, mutta täyte on yksinkertaisempi ja se jää taikinan sisään. Täyte levitetään taikinan päälle, koko komeus rullataan tiiviiksi rullaksi ja rulla pilkotaan annospaloiksi. Hyrriin olen kehittänyt kaksi erilaista tomaattista täytettä. Toisessa on mehevää maustettua soijarouhetta ja vegejuustoa ja toisessa marinoitua tofua ja kauratuorejuustoa. Maut ovat simppeleitä ja myös lasten suosikkeja. Jos aikaa on, kannattaa taikina ehdottomasti tehdä itse. Jos kuitenkin haluat oikaista, näistä saa näppärän tarjottavan nopeasti käyttämällä valmista pizzataikinaa.

Itse tehty taikina on vaivan arvoinen!
Hyrrät soijarouhetäytteellä valmiina rullattavaksi!

Suolaiset hyrrät kahdella tapaa

  • Annoksia: 20
  • Tulosta

Ainekset

Taikina

  • 2 dl kauramaitoa
  • 25 g tuorehiivaa
  • 1 dl maustamatonta soijajogurttia
  • ½ tl suolaa
  • 1 rkl sokeria
  • ¾ dl vehnärouhetta/kauraleseitä 
  • n. 7 dl vehnäjauhoja
  • 50 g vegaanista margariinia

tai

  • 1 kpl pizzantekopakkaus eli ”pizzakit” a´600g (sisältää pohjataikinan ja tomaattikastikkeen)

Tofutäyte

  • 100 g kauratuorejuustoa (esim. Oatly Påmackan)
  • 1 pkt (a `300 g) marinoitua tofua
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • ½ tl mustapippuria
  • ripaus suolaa (tarvittaessa)
  • voiteluun kauramaitoa
  • pinnalle auringonkukansiemeniä

Soijarouhetäyte

  • ½ sipuli
  • 2 dl soijarouhetta
  • 2 dl vettä
  • 2 rkl soijakastiketta
  • 4 rkl tomaattipyrettä
  • ½ tl mustapippuria
  • ripaus suolaa
  • lisäksi n. 100 g raastettua vegejuustoa (esim. Porlammin VegePlus).
  • voiteluun kauramaitoa

Ohje

  1. Lämmitä kauramaito kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva. Lisää soijajogurtti, suola, sokeri ja vehnärouhe. Sekoita taikinaa ja lisää samalla vehnäjauhot joukkoon pienissä erissä. Sulata margariini ja lisää joukkoon alustuksen loppupuolella. Lisää tarvittaessa vielä jauhoja. Taikinan tulee olla pehmeää, mutta sen täytyy kuitenkin olla muotoiltavissa jo tässä vaiheessa. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa noin tunnin ajan.
  2. Tofutäyte. Mittaa kauratuorejuusto ja tomaattipyre kulhoon. Kuivaa tofusta enimmät nesteet painelemalla talouspaperilla ja murusta joukkoon. Sekoita tahnaksi ja mausta pippurilla. Lisää hieman suolaa jos tarpeen. Soijarouhetäyte. Kuori ja hienonna sipulin puolikas hienoksi silpuksi. Ota paistinpannu ja lisää rypsiöljy, sipuli ja soijarouhe. Kuullota hieman ja lisää vesi joukkoon puolen desin erissä. Lisää vettä lisää aina vasta, kun edellinen erä on imeytynyt rouheeseen. Mausta soijakastikkeella, tomaattipyreellä, mustapippurilla ja suolalla. Ota täyte hellalta ja anna jäähtyä. Raasta juusto raasteeksi ja kääntele soijarouheen joukkoon.
  3. Kaada hyvin noussut taikina kunnolla jauhotetulle leivinpöydälle ja kauli suorakaiteen muotoiseksi (noin 35×40 cm) levyksi. Jos käytät valmista pizzataikinaa, avaa rulla ja levitä se tasolle.
  4. Levitä täyte taikinan päälle ohueksi kerrokseksi ja kääri levy rullalle. Viipaloi rulla noin 1 cm paksuisiksi paloiksi ja aseta palat lappeelleen leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Taputtele paloja hieman pyöreämmiksi ja painele matalaksi. Voitele kauramaidolla. Paista 200 asteessa noin 15–20 minuuttia.

Muokkaa vauvalle!

Voit tehdä hyrriä myös vauvalle 7kk eteenpäin. Tällöin valmista taikina itse ja jätä siitä suola pois. Tofutäytteeseen käytä maustamatonta tofua ja korvaa kauratuorejuusto vaikkapa kaurakermalla. Voit käyttää lisäksi suolattomia mausteita kuten oreganoa, basilikaa ja hieman enemmän tomaattipyrettä. Soijarouhetäytteeseen voit käyttää kaikkia ohjeen aineksia, paitsi soijakastiketta, suolaa ja vegejuustoa. Mausta yrteillä ja tässäkin täytteessä vegejuuston tilalle voit laittaa kaurakermaa. Lisää kaurakerma jo täytteen ollessa pannulla ja anna imeytyä soijarouheen sekaan.

Vinkki!

Täytteitä voi muokata omien mieltymysten mukaan paljonkin. Molempiin täytteisiin voisivat sopia pilkotut oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit sekä erilaiset siemenet. Soijarouhetäytteeseen voit halutessasi lisätä hienoksi raastettua porkkanaa tai kesäkurpitsaa.

Jos käytät valmista pizzataikinaa, voit käyttää osan pakkauksen mukana tulleesta tomaattikastikkeesta täytteen maustamiseen tomaattipyreen sijaan.

Valmis pizzataikina on helppo tapa oikaista kun aikaa ei ole.
Taikina kannattaa jakaa veitsellä ensin puoliksi ja sitten puolikkaat vielä puoliksi. Tämän jälkeen jokaiseen lohkoon viisi osaa. Nyt sinulla on 20 tasakokoista palaa 🙂
Paloja kannattaa vielä muotoilla hieman pyöreämmiksi ja litistää matalammiksi.
Valmiista taikinasta tehdyt hyrrät ovat esteettisemmän näköisiä, mutta maussa ne häviävät hieman. Vai mitä sinä pidät, kokeile ihmeessä!

Kaura-rusinakeksit

Arjen alettua pientä välipalaa on hyvä olla koko-ajan lähettyvillä. Rusinakekseistä on olemassa monenmoisia versioita. Meillä leivotut pehmoiset kaura-rusinakeksit ovat kehittyneet vuosien varrella varsin toimivaksi välipalaksi tai pikkuherkuksi. Ne vievät makeannälän ja pitävät myös nälkää. Kekseissä on käytetty makeutuksena sekä banaania, että vaahterasiirappia. Yhdistelmä on monen kokeilun tulos ja mielestäni se toimii hyvin. Halutessaan siirapin voi kuitenkin helposti korvata toisella banaanilla, jolloin kekseissä on vain banaanin ja rusinan oma sokeri. Myös erilaisia siemeniä tai rouheita voi halutessaan lisätä takinaan. Varsin muokattava ohje siis, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla. Työvaiheet ovat yksinkertaiset ja jos kotoa löytyy pikku-apureita, heidät kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan leipomaan! 🙂

Kaura-rusinakeksit

  • Annoksia: 16
  • Tulosta

Ainekset

  • 3 ½ dl kaurahiutaleita
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • ¼ tl soodaa
  • ¼ tl kanelia
  • ¼ tl suolaa
  • ½ tl vaniljasokeria
  • 1 banaani
  • 1 dl vaahterasiirappia 
  • ⅔ dl rypsiöljyä
  • 1 ¼ dl rusinoita

Ohje

  1. Aseta uuni lämpenemään 200 asteeseen. 
  2. Mittaa kulhoon kaurahiutaleet, vehnäjauhot, sooda, kaneli, suola ja vaniljasokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Muussaa banaani haarukalla niin hienoksi, että seokseen ei jää sattumia. Lisää jauhoseokseen muussattu banaani, vaahterasiirappi ja öljy. Sekoita tasaiseksi. Kääntele lopuksi joukkoon rusinat. 
  3. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Jaa taikina 16 osaan leivinpaperin päälle ja muotoile pyöreiksi pikkuleiviksi. Paista uunin keskiosassa noin 10–12 minuuttia. Keksit säilyvät ilmatiiviisti pakattuna huoneenlämmössä n. 1 viikon.

Muokkaa vauvalle!

Jätä taikinasta suola pois ja vaihda vaahterasiirappi toiseen muusattuun banaaniin. Kekseistä tulee vielä hieman pehmeämpiä, mutta vauvaystävällisiä. Etenethän vauvan taitojen mukaan myös sattumien kanssa. Jos pureskelua ei ole treenattu vielä paljoakaan, suosittelen käyttämään hienojakoisia kaurahiutaleita ja pilkkomaan rusinat pieneksi silpuksi. Keksejä voi tarjota vauvan maisteltavaksi n. 7 kk iästä eteenpäin.

Vino pino kauraisia herkkuja!

Mansikkavispipuuro

Meillä on niin ”pieni” pakastin, että usein säilötään mansikka soseeksi ajettuna. Ajattelin vielä fiilistellä kesää ja mietin jotain mihin soseet upottaisin. Arjen alkaessa on hyvä olla kaapissa välipalaa, joten ajattelin keittää ison kattilan vispipuuroa. Vispipuuroon olen käyttänyt usein mustaherukkaa tai vadelmaa, mustikkaakin. Mutta tämä mansikka! Oh, niin hyvää!

Hyvän vispipuuron salaisuus taitaa olla tarpeeksi löysä sekä sileä puuro ja kunnon vispaaminen. Mummini on minun vispipuuro -idoli. Hän vatkaa puuron aina ikivanhassa yleiskoneessa ja muistan sen käyneen välillä puolikin tuntia. Tätä puuroa ei tarvitse toki vatkata niin kauaa, mutta ole kärsivällinen. Lopputuloksena on puuro, joka on kuin mansikkavaahtoa!

Mansikkavispipuuro

  • Annoksia: 8
  • Tulosta

Ainekset

  • 1 l vettä
  • ½ – ¾ dl sokeria
  • 4 dl mansikkasosetta
  • 1 ½ dl mannaryynejä
  • ½ tl suolaa

Ohje

  1. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Sekoita joukkoon osa sokerista ja mansikkasose.
  2. Lisää mannaryynit pienissä erissä samalla jatkuvasti vispaten. Anna poreilla miedolla lämmöllä välillä sekoittaen n. 10 minuuttia.
  3. Lisää suola ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa vielä sokeria.
  4. Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä täysin (voit nopeuttaa jäähtymistä siirtämällä kattilan esim. kylmään vesihauteeseen).
  5. Lopuksi vatkaa puuroa sähkövatkailmella tai monitoimikoneessa niin kauan, että puuro on vaahtomaisen kuohkeaa. Kaada tarjoiluastiaan ja koristele tuoreilla mansikoilla.

Muokkaa vauvalle!

Tämä puuro on oivallista välipalaa vauvalle 6 kk eteenpäin, kun jätät suolan ja sokerin ohjeesta pois.


Raikkaan vadelmaiset raakakakkuset G

Raakakakut ei ole kuuluneet keittiöpuuhiini ennen tätä ohjetta. Kynnys raakaleivontaan on ollut jotenkin kovin korkealla, koska olen pelännyt epäonnistumisia etenkin siksi, että raakakakkujen raaka-aineet on yleensä aika hintavia (pähkinät, kookosöljy yms.). Pidän kuitenkin raakaleivonnaisista, varsinkin raikkaista sellaisista. Törmäsin netissä tähän Syötävän hyvä -blogin ohjeeseen ja päätin kokeilla. Halusin täyte -osuudesta korkean ja mietin kovasti, kuinka ihmeessä saisin siitä sellaisen. Meidän taloudessa vain naispuoliset ovat raakakakkujen perään, joten myös pieni annoskoko olisi paikallaan. Ja taas kerran tuli apuun – mikäs muu kuin muffinipelti!

Ohjeen kakkuset tehdään siis muffinipellin koloihin. Taateleista ja pähkinämurusta tehty pohja painellaan vuoan pohjalle ja raikas ja täyteläinen täytemassa pohjan päälle. Kakkusien annetaan jähmettyä pakastimessa ja aina halutessaan vuoasta voi sitten irroittaa (muotin pieni hulautus kuumalla vedellä ja veitsellä nosto vuoasta) yhden kakkusen ja laittaa lopun takaisin pakkaseen. Täyte on aivan hurmaavan makuista. Samaan aikaan kermaista, mutta älyttömän raikasta – kuin kesäistä smoothieta. Nam!

Raikkaan vadelmaiset raakakakkuset

  • Annoksia: 8
  • Tulosta

Ainekset

pohja

  • 2 ½ dl saksanpähkinöitä
  • n. 7 taatelia
  • ripaus suolaa

täyte

  • 3 dl cashewpähkinöitä
  • 2 sitruunan mehu
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • n. ¾ dl kookosöljyä
  • n. ½ dl vaahterasiirappia (maun mukaan)
  • 1 tl psylliumia
  • 2 dl kotimaisia vadelmia

Ohje

  1. Aloita täytteen cashewpähkinöiden liottamisesta. Mittaa pähkinät laakeaan kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että pähkinät peittyvät. Anna liota n. 2h huoneenlämmössä tai yön yli jääkaapissa, jos valmistat kakun vasta seuraavana päivänä.
  2. Valmista pohja. Murusta saksanpähkinät cutterissa tai blenderissä hienoksi. Lisää taatelit ja aja hienoksi massaksi. Seoksen tulisi olla melko kiinteää, mutta silti muotoiltavaa. Jos sinulla on isoja ja pehmeitä taateleita, saatat joutua hieman lisäämään pähkinän määrää jottei pohjamassa ole liian tahmeaa.
  3. Painele massa muffinipellin koloihin. Massaa tulisi riittää ohut kerros n. kahdeksaan koloon.
  4. Valmista täyte. Sihtaa vesi pois cashewpähkinöistä ja aseta pähkinät blenderiin. Mittaa sekaan loput täytteen aineet ja aja sileäksi massaksi. Massan pitäisi pyöriä aika hyvin blenderissä. Jos ei, kaavi välillä massaa reunoilta takaisin keskelle ja jos blenderissäsi on tappi, käytä sitä apuna. Psyllium kiinteyttää massaa ja jos sinulla ei sitä ole, voit lisätä hieman kookosöljyn määrää. Maistele lopuksi massaa ja lisää vielä makeutta jos siltä tuntuu.
  5. Kauho täyte pohjien päälle muffinipellin koloihin ja tasoittele kakkusten pinta.
  6. Siirrä pakkaseen jähmettymään vähintään muutamaksi tunniksi.
  7. Ota kakkuset jääkaappiin sulamaan muutama tunti ennen tarjoilua. Muffinipellistä irrottaminen käy parhaiten niin, että päästät hanasta kuumaa vettä ja asetat sen kohdan muffinpellin kääntöpuolelta hanan alle, josta haluat irrottaa kakkusen. Nopea kastelu riittää lämmittävään vuoan niin, että kakkunen irtoaa. Kiilaa kakkunen irti vuoasta ruokailuveistä apuna käyttäen. Koristele vadelmilla ja sitruunanviipaleilla 🙂


Kesän vihreä cashewpestopasta

Mä rakastan rakastan rakastan herneitä. Ja makeita naattiporkkanoita. Ja rapsakkaa ja aromikasta kukkakaalia. Ja kevätsipulia. Ja yrttejä! Tänä vuonna yrtit saakin kerätä omalta terassilta, varsinkin basilika on erittäin tuottelias! Kesällä kotimaiset kasvikset ovat luonnollisesti tuoreimmillaan ja niistä todellakin kannattaa nauttia. Pulleat ja makeat herneet käyvät välillä jopa jälkiruoasta, niin maukkaita ne ovat.

Tässä on kulhollinen kesää pastan muodossa. Kastike on tällä kertaa itse tehty pesto, joka syntyy liotetuista cashew -pähkinöistä. Pähkinöiden liotusaika lyhenee huomattavasti, kun liottamiseen käyttää vaikkapa vedenkeittimessä kiehautettua kuumaa vettä. Tässä ei myöskään haittaa, vaikka pestoon jäisikin hieman sattumia. Olen tehnyt tätä pestoa useaan otteeseen ja se maistuu ihanalta myös vaikkapa ruisleivällä.

Cashewpestopasta

  • Annoksia: 6
  • Tulosta

Ainekset

Pasta

  • ½ kukkakaali
  • 2 porkkanaa
  • 150 g herneitä
  • pieni kevätsipuli
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 250 g kuivaa kierrepastaa

Cashewpesto

  • 2 dl cashewpähkinöitä
  • 1 valkosipulin kynsi
  • n. ½ dl oliiviöljyä
  • 1 puntti yrttejä, esim basilikaa ja/tai persiljaa
  • 3 rkl sitruunamehua
  • suolaa & mustapippuria

Ohje

  1. Aloita valmistamalla cashewpesto. Mittaa cashewpähkinät kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että kaikki pähkinät peittyvät. Anna tekeytyä vähintään 30 min.
  2. Kaada vesi pois ja lisää loput aineet. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Mausta suolalla ja pippurilla.
  3. Esivalmistele kasvikset. Kuori ja viipaloi porkkanat. Huuhtele kukkakaali ja nypi pienemmiksi nupuiksi. Perkaa herneet. Hienonna kevätsipuli.
  4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
  5. Kuumenna rypsiöljy isossa kasarissa. Lisää kasvikset ja kuullota kevyesti. Laske lämpötilaa ja laita kansi päälle hetkeksi, jotta kasvikset pehmenevät hieman.
  6. Lisää pasta. Kääntele lopuksi cashewpesto joukkoon. Koristele tuoreilla yrteillä ja herneillä.

Muokkaa vauvalle! Jätä suola pois ja vauva voi syödä tätä pastaa 6 kk eteenpäin. Lue kuitenkin muut huomiot vielä alta. Tässä pastassa on pähkinää. Jos vauva ei ole vielä tutustunut pähkinöihin, kannattaa varsinkin pestoa maistella ensin ihan pieniä määriä. Tuoreet herneet voivat olla työläitä pienen vauvan sulatettaviksi, joten poimi niitä vain muutama vauvan lautaselle. Kypsennä kasvikset kunnolla pehmeiksi, ja kiinnitä huomiota niiden kokoon. Voit jättää porkkanat tikuiksi ja kukkakaalit ”nuijiksi”, joista pienten käsien on helppo pitää kiinni.

Vinkki! Saat reseptistä gluteenittoman käyttämällä gluteenitonta pastaa.

Kesän vihrein pasta. Kuinka kauniita herneenpalot onkaan!

Kesäkurpitsa-porkkanapihvi uunissa (G)

Aina kesäkurpitsa-ajan koittaessa meidän kotikeittiössä tehtaillaan älyttömän helppoja kesäkurpitsapihvejä, joista tuli oikea villitys pari vuotta sitten. Eikä ihme – niin helppoja ja herkullisia nuo pihvit ovat! Pihveistä teki muiden lisäksi oman versionsa myös Linssinööri -blogin Heta (voit kurkata postauksen täältä 🙂 ). Tänä kesänä olen alkanut unelmoida kasvispihveistä, jotka olisivat helppoja, melko neutraalin makuisia ja niissä olisi myös porkkanaa. Muistin, että olen tehnyt kesäkurpitsapihvejä joskus myös uunissa ja päätin hieman tuunata ohjetta. Tuloksena oli vielä entistä helpompi ohje, koska nyt hellan ääreen sitova paistovaihe jää uunin hoidettavaksi!

Kasvispihvit ja pyörykät ovat usein melko työläitä. Lapsiperheessä on aina riski kokeilla uutta kovatöistä ohjetta, koska voi hyvin olla että lopulta saat syödä kaiken yksin. Monesti joutuu vielä kaiken lisäksi tekemään kompromissin maustamisen yms. suhteen, jotta ohje olisi koko perheen mieleen. Joskus siis käy niin, että 1. teet kovan työn ruoan eteen 2. teet siitä neutraalin makuista ja 3. saat vielä syödä kaiken yksin. Kuullostaako tutulta? Mutta, tämä pihvi ei olekaan kovatöinen ja raaka-aineet ovat varsin simppelit, joten kynnys kokeilla on alhainen! Kesäkurpitsa-porkkanapihvi on proteiinipitoinen, gluteeniton ja se maistuu myös kylmänä. Jes!

Kesäkurpitsa-porkkanapihvi uunissa

  • Annoksia: 6
  • Tulosta

Ainekset

  • 1 kesäkurpitsa (n. 600g)
  • 2 porkkanaa
  • 1 kevätsipuli
  • 2 ½ dl kikhernejauhoja
  • 1 tl suolaa
  • ½ mustapippuria
  • 1 tl meiramia ja/tai basilikaa
  • 3 rkl ravintohiivahiutaleita (voit laittaa reilumminkin!)
  • maidotonta margariinia / rypsiöljyä

Ohje

  1. Huuhtele kesäkurpitsa, porkkanat ja kevätsipuli. Poista kannat ja raasta kesäkurpitsa karkeaksi ja porkkanat hienoksi raasteeksi. Silppua kevätsipuli hienoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa ja sekoita ne kasvisten joukkoon. Kun puristelet raastetta, siitä alkaa erottua nestettä. Pikkuhiljaa taikina alkaa sekoittua ja kikhernejauhot kostuvat. Jatka vaivaamista, kunnes sinulla on löysähkö, tasainen taikina.
  2. Vuoraa uuninpelli leivinpaperilla. Aseta muutama nokare margariinia leivinpaperille ja kumoa taikina tasaiseksi levyksi pellille. Lisää vielä muutama nokare rasvaa levyn päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä. Jäähdytä ja leikkaa haluamaasi muotoon 😊

Muokkaa vauvalle!

Vauva voi syödä tätä kasvispihviä 7kk iästä eteenpäin, kunhan jätät suolan pois ohjeesta. Jos vauva ei ole vielä tottunut palkokasveihin, kannattaa myös kikhernejauhoja sisältäviä ruokia syödä ensin pieniä määriä kerrallaan Itseasiassa tämä on oivallista sormiruokaa, jonka voi leikata ihan siihen muotoon, jonka uskoo parhaiten pysyvän pienissä näpeissä.

Vinkki!

Tähän kasvispihviin voi ympätä myös muita kasviksia ja yrttejä.


Vadelma-tahinituorepuuro

Tuorepuuro on hauska tapa syödä puuroa. Se sopii syötäväksi erityisesti kesällä, koska se maistuu kuumillakin keleillä. Perusmassaa voi muunnella lisukkeilla ja vaihtelemalla kasvimaidon tai -jogurtin laatua. Vadelmat ovat oikea ravinto-ainepommi ja niin myös tahini sekä hampunsiemenet. Tässä siis taasen kasvipohjainen eväs, joka pitää nälkää ja tekee hyvää!

Olen syönyt paljon tuorepuuroja ja tämä on mielestäni hyvä peruskaava. Vajaa 1 dl hiutaleita, desi kasvimaitoa ja desi kasvipohjaista jogurttia. Jogurteista parhaiten toimii paksuhko soijajogurtti, yleensä käytän Alpron Mild & Creamy Naturalia. Tuorepuuroon kannattaa käyttää ehdottomasti suuria kaurahiutaleita, tällöin puurosta ei tule liian tönkköä. Lisäksi massaa voi maustaa ja lisätä hieman sattumia kuten siemeniä tai pähkinärouheita. Tuorepuuro kannattaa sekoittaa edeltävänä iltana valmiiksi jääkaappiin. Tästä ohjeesta saat kaksi annosta, koska mielestäni on kätevä sekoittaa useamman päivän aamupalat etukäteen. Puuro säilyy jääkaapissa hyvänä n. 3 vrk. Ei kun sekoittelemaan! 🙂

Vadelma-tahinituorepuuro

  • Annoksia: 2
  • Tulosta

Ainekset

  • n. 1,75 dl suuria kaurahiutaleita
  • 2 dl kasvimaitoa (esim. kauramaitoa)
  • 2 dl maustamatonta kasvijogurttia (esim. soijajogurttia)
  • 1,5 rkl kuorittuja hampunsiemeniä tai chiansiemeniä
  • 2 rkl vaahterasiirappia
  • n. 2 rkl vaaleaa tahinia
  • ripaus suolaa ja vaniljajauhetta
  • 200 g kotimaisia vadelmia

Ohje

  1. Sekoita kulhossa keskenään hiutaleet, kasvimaito ja -jogurtti sekä siemenet. Mausta vaahterasiirapilla, tahinilla, ripauksella suolaa ja vaniljajauhetta.
  2. Halkaise vadelmat ja asettele ne kerroksittain puuromassan kanssa kahteen astiaan. Anna tekeytyä vähintään tunti. Nauti heti tai nappaa mukaan.

Jos sinulla on suurikokoisia vadelmia, koita puolittaa ne terävällä veitsellä ja asettele lasia vasten – kaunista!