Välipalamuffinien aikakausi ei ole taloudessamme vielä läheskään ohi. Reseptejä erilaisiin vähän terveellisempiin herkkuihin on kertynyt jo pitkä liuta, mutta kaakaopitoiset muffinit vielä puuttuivat arkistosta. Välipalamuffinit on meillä usein aikaisten aamujen pelastus. Aamuisin on usein kiire ja tällaiset helpot ja maistuvat välipalat on tosi kiva napata pakkasesta ja vain sulattaa nopsasti mikrossa. Muffinit käyvät myös erinomaisesti evääksi vaikkapa metsäretkelle tai harrastuksiin.
Nämä muffinit ovat saaneet inspiraationsa näistä Urbaani Vegendan muffineista . Reseptiä on muokattu hieman suklaisemmaksi ja täyttävämmäksi. Reilu määrä maapähkinävoita ja hieman mantelijauhetta tuovat muffineihin kuituja ja hyviä rasvoja. Näistä tulikin niin hyviä, että jopa banaania sekä maapähkinävoita inhoava esikoinen tykästyi näihin herkkuihin. Osasyy voi olla sekin, että hän pääsi itse leipomispuuhiin. Tällaiset helpot herkut onkin tosi kivoja tehdä myös jälkikasvun kanssa. Ei muuta kun leipomaan!
Tervehdys pitkästä aikaa! Syksy etenee hurjaa vauhtia. Sienet ja marjat on hetkeksi kokkailtu ja nyt olen innostunut leipomisen ohella tekemään taas leivänpäällisiä. Lähikaupan tarjousleikkeleisiin tulee usein tartuttua, mutta kyllä sitä kaipaa myös vaihtelua. Hauska ja edullinen tapa on tehdä leikkeleet itse. Myös suolan määrää saa helpommin säädeltyä ja satsista tulee leikkeleitä pitkäksi aikaa. Niimpä haluan jakaa taas yhden seitanreseptin, jota olen kehittänyt kauan. Resepti on muokkautunut tämän reseptin pohjalta, johon törmäsin Pinterestissä yli vuosikymmen sitten. Ainekset ovat simppelit, eikä valmistusprosessikaan ole vaikea. Tarvitaan vain gluteenijauhoja, mausteita ja nestettä. Lisäksi mukaan surautetaan myös valkoisia papuja, jotka tuovat mehevyyttä taikinaan. Tällä kertaa pötköt höyrytetään höyrykattilassa ja uuni viimeistelee lopputuloksen. Reseptissä mainittu liemijauhe on Spices Chefin valikoimasta ja se tuo kivaa makua reseptiin. Näitä liha-, kala- tai kana-aromia sisältäviä vegaanisia liemijauheita löytyy nykyään useimpien isojen markettien maustehyllystä. Jos et kuitenkaan onnistu löytämään kyseistä tuotetta, voit korvata sen tavallisella kasvisliemijauheella.
Kaupan leikkeleisiin verrattuna näitä tulee tosiaan iso satsi kerralla. Kasvipohjaiset leikkeleet ovat usein sadan gramman pakkauksessa, kun tästä reseptistä tulee kaksi n. 260 g pötköä eli lähemmäs puoli kiloa. Seitan kestää hyvin pakastamista, joten jos arvelet ettet ehdi syödä molempia, voit hyvin pakastaa toisen pötkylän joko siivutettuna tai kokonaisena. Laskelmieni mukaan reseptillä tehdyn leikkeleen kilohinta pyörii kymmenen euron paikkeilla, riippuen hieman gluteenijauhon hinnasta. Kaupan vegaanisten leikkeleiden kilohinta on n. 18-34 euroa, joten itse tekemällä todellakin myös säästää.
Kurkkaa myös muut aiemmin ilmestyneet seitanreseptit leivälle:
Mittaa joukkoon gluteiinijauhot ja sekoita. Vaivaa taikinaa n.5 min ja muotoile kahdeksi n. 15 cm pitkäksi, paksuhkoksi pötköksi. Aseta folio työtason päälle kiiltävä puoli ylöspäin ja aseta pötkö sen päälle. Käännä folion päät pötkön päälle ja kääri loppu folio tiiviisti pötkön ympärille. Tee samoin toiselle pötkölle.
Kypsennä pötköjä höyrykattilassa 40 min ja sen jälkeen 175 asteisessa uunissa 15 min. Jäähdytä ja leikkaa siivuiksi.
Voit halutessasi myös marinoida viipaleet, jolloin niistä tulee hieman mehukkaampia ja vahvemman makuisia. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja kaada siivujen päälle. Ravista rasiaa jossa viipaleet ovat, jotta marinadi leviää tasaisesti. Anna maustua vähintään muutama tunti.
Nauti esimerkiksi leivän päällä, salaatin joukossa, pitaleivissä tai käytä ruoan laitossa.
Pistetään myös yksi suolainen mummin resepti tähän väliin. Tämä resepti ei suoranaisesti ole mummin resepti, mutta se hyvinkin voisi olla. Ja kuka tietää, tällaista hyvin samantyylistä mummi on voinutkin tarjoilla. 80- ja 90- luvuilla erilaiset majoneesisalaatit olivat suosittuja tarjottavia. Monessa keittiössä ympäri maailman on jonkinlainen kananmunasalaatti, jota tarjotaan erityisesti leipien ja pienten alkupalojen täytteenä. Mielestäni tofu toimii hyvin tällaisissa ruoissa kananmunan tilalla ja lisää kananmunan tyylistä makua saa mustasta suolasta, eli rikkipitoisesta kala namakista. Salaattia voi tehdä kesäjuhliin ison satsin ja pieniä sormisyötäviä on sitten nopea tehdä lisää tarvittaessa. Tuore ruohosipuli ja syötävät kukat sopii näihin erityisesti, mutta päälle voi ripotella myös yrttejä ja vaikkapa seesamin siemeniä.
Muistan, että olen ainakin kerran syönyt mummin valmistamaa marjaisaa kääretorttukakkua. Charlotte russe on hyvin perinteinen leipomus, joka on alunperin kehitetty jo 1800 -luvulla Venäjän keisarin ranskalaisen kokin toimesta. Pyöreä vuoka vuorataan sokerikakku- tai kääretorttuviipaleilla ja keskelle hyydytetään kermainen täyte. Mummin reseptivihoista löytyikin kaksi erilaista reseptiä Charlotte russeen, mutta ei sellaiseen kakkuun, jota muistan syöneeni. Niinpä täytyi mennä muistojen varassa ja kehittää sellainen kakku, joka maistuu mummin tekemälle. Tärkein ainesosa lienee marjat, joita oli mummin kakuissa aina todella runsaasti. En jaksa olla ihmettelemättä, miten mummi ja pappa jaksoivat marjastaa sellaiset määrät joka vuosi. Mustikkaa, puolukkaa ja vadelmaa metsästä ja karviaisia, viinimarjoja ja kirsikkaa omasta pihasta. Jopa metsämansikoita riitti joskus pakkaseen asti. Marjoja pakastettiin sellaisenaan ja tehtiin kiisseleitä, hilloja, survoksia, mehuja ja viiniä. Mummi rakasti erityisesti vadelmia ja mustikoita, joten ne ovat tämänkin kakun päätähtiä. Marjoja on sekä tortun sisään käärittynä, että keskelle tulevassa täytteessä. Suosittelen käyttämään torttuun mahdollisimman marjaisaa hilloa, mielellään itse tehtyä. Hillon saa keitettyä helposti pakastevadelmista ja hyydytettyä chiansimenillä. Hillo syntyy kaavalla : 200g vadelmia + 2 rkl chiansimeniä + 2 rkl sokeria. Tarkemman valmistusohjeen löydät tästä reseptistä.
Totta puhuen jossain vaiheessa alkoi usko loppua tämän kakun kanssa. Melko kunnianhimoinen tavoite kehittää vegaaninen kääretorttupohja ja sen lisäksi vielä täyte, joka oikeasti hyytyy juuri sopivasti. Testailuihin tuli kuitenkin uutta intoa, kun Animalialta pyydettiin kesäisiä mummin reseptejä ja lopulta kakku kehitettiinkin lehteä varten (Animalia median verkkojulkaisu luettavissa täällä). Kääretorttureseptejä on tullut kokeiltua monia erilaisia, ensimmäiset vegaaniset versiot jo varmasti kymmenisen vuotta sitten. Taikina on haastava siksi, että sen tulee olla koossa pysyvä, mutta silti pehmeä, jotta se pysyy kasassa rullatessa. Olin joulun aikaan vegaanisella ruoanlaittokurssilla ja siellä tehtiin kääretorttupohja, jossa nesteenä käytettiin säilykepersikoiden lientä. Taikina oli hyvän makuinen, pehmeä ja kohosi hienosti. Ajattelin kuitenkin, että olisi hölmöä käyttää hedelmäsäilykkeen lientä, jos persikoita ei tulisi itse kakkuun. Tuunasin reseptiä omien aiempien kokemusteni pohjalta. Lisäsin perunajauhoja sitomaan taikinaa ja vaihdoin lopulta nesteeksi kikhernepurkin liemen eli aquafaban. Kikherneille on helppo keksiä käyttöä ja myydäänhän kaupoissa myös pelkästään aquafabaa vegaanisena kananmunan korvikkeena, jos aikoo leipoa paljon kerralla. Täyte oli tosiaan myös oma haasteensa, mutta lopulta riittävällä määrällä agar agaria kakku pysyi koossa. Kakkua on kuitenkin miellyttävämpi syödä, kun täyte on lusikoitavaa eikä ihan hyytelöä.
Kääretortun reseptistä on kovasti pyydelty gluteenitonta versiota ja lupaan testata sitä mahdollisimman pian!
1. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Mittaa toiseen kulhoon märät aineet. Kaada nesteet kuivien aineiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
2. Vuoraa uuninpelti leivinpaperilla ja sivele kevyesti öljyllä. Kaada taikina pellille ja tasoita pinta tarkasti. Paista 160 asteessa n. 12 minuuttia.
3. Ota pelti uunista ja ripota pinnalle sokeria. Aseta toinen leivinpaperi levyn päälle ja toinen uuninpelti kanneksi. Käännä koko komeus ylösalaisin ja poista nyt päällimmäinen uuninpelti ja leivinpaperi. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
4. Levitä hillo ja mustikat torttulevylle. Rullaa tiiviiksi rullaksi leivinpaperin sisään ja siirrä jääkaappiin tekeytymään seuraavaan päivään.
5. Vuoraa n. 3l kulho kelmulla. Leikkaa kääretortusta n.1 cm siivuja ja asettele torttuviipaleet tiiviisti kulhon reunaa vasten. Tässä vaiheessa voit halutessasi myös hieman kostuttaa torttuviipaleita kauramaidolla.
6. Vaahdota kasvivispi. Lisää soijarahka, tuorejuusto, sokeri ja vispaa vielä hetki.
7. Kaada sitruunamehu, mustikat ja agaragar kattilaan. Sekoittele ja kuumenna seosta samalla. Kun keitos alkaa kuplia, keitä vielä n. 2-3 minuuttia samalla sekoittaen huolellisesti.
8. Kaada seos ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla koko-ajan vispaten. Sekoita vielä huolellisesti ja lisää lopuksi vadelmat täytteen joukkoon.
9. Kaada täyte torttuviipaleilla vuorattuun kulhoon ja tasoita pinta. Peitä kelmulla ja anna hyytyä seuraavaan päivään.
10. Leikkaa ylimääräiset torttupalat pois, jotta kakun pinta on kauttaaltaan tasainen. Aseta suuri lautanen kanneksi ja käännä kakku ylösalaisin. Poista kelmu ja koristele marjoilla.
Tässä tulee luottoresepti uunipannukakkuun eli meillä päin niin sanottuun ”kropsuun”. Lettujen tai vohvelien paistoon kuuluu usein aikaa ja vaivaa ja kynnys niiden paistamiseen ryhtymiseen on melko korkea. Pannukakku onkin siitä helppo, että uuni hoitaa työn ja lopputuloksena on pellillinen herkullista jaettavaa samalla kertaa. Pannukakusta ei yleensä myöskään tehdä kovin makeaa. Mummi teki pannukakkua aika usein välipalaksi tai iltapalaksi. Olen paistanut vuosien mittaan melkoisen määrän pannukakkuja erilaisilla resepteillä ja tämä on ehdottomasti paras tähän asti. Vegaanisessa pannukakussa on usein haasteena saada sisuksesta tiiviin sijaan kuohkea ja kostea, mutta silti kypsä. Kananmunat on tässä reseptissä korvattu soijamaidon ja omenaviinietikan yhdistelmällä. Etikka saostaa soijamaidon ja seos tuo kuohkeutta pannukakkuun. Reseptin soijamaito on erittäin olennainen ainesosa, joten en suosittele sen korvaamista esimerkiksi kauramaidolla – tulos ei ole sama. Alkuperäisessä ohjeessa pellilliseen pannukakkua tulee vain 3 rkl sokeria, mutta otin oikeuden hieman lisätä määrää. Älä kuitenkaan ripottele sokeria pannukakun pintaan, silloin pinta ottaa liikaa väriä eikä pannukakku nouse yhtä hyvin. Nämä seikat kun muistat, saat varmasti herkullisen lopputuloksen!
Pannukakun lisukkeena oli usein pakkasesta otettuja mansikoita, jotka olivat parasta ikinä. Mansikoihin oli pakastamisen yhteydessä lisätty sokeria, ja marjojen sulaessa neste ja sokeri sekoittuivat makeaksi mansikkamehuksi rasian pohjalle. Mansikoita ostettiin usein monen monta laatikkoa ja kesäpäiviin mummilassa kuului usein mansikoiden pakastustalkoot. Vuonna 2000 muistan osallistuneeni isoon pakastusprojektiin, koska etiketit tulivat uniin vielä pitkään jälkikäteen. Voi kumpa omassakin talossa olisi tilaa arkkupakastimelle!
Mummin muistiinpanoista löytyi myös omenapannarin resepti, jossa siis lisätään taikinan pinnalle ohuita omenarenkaita ja kanelia – nam! Mummi valmisti erikoisherkuksi myös ”Oolannin” tai ”Ahvenanmaan” pannukakkua, joissa taikinan sekaan sekoitetaan manna- tai riisipuuroa ja maustetaan reilusti kardemummalla. Puuron keittely kuulostaa hieman työläältä, mutta kaupastahan saa ainakin vegaanista riisipuuroa valmiinakin. Mutta nyt tuunausvinkit sikseen ja reseptiin.
Sekoita keskenään soijamaito ja omenaviinietikka. Anna saostua hetki.
Mittaa ja sekoita keskenään kuivat aineet.
Sulata margariini ja lisää soijamaito-viinietikkaseokseen.
Lisää märät aineet kuivien joukkoon pienissä erissä ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan tekeytyä hetki.
Vuoraa uuninpelti leivinpaperilla. Öljyä paperi kevyesti. Kaada taikina leivinpaperin päälle. Voit halutessasi lisätä vielä muutaman margariininokareen taikinan pinnalle.
Paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 30 minuuttia, kunnes pannukakku on kypsää ja pinta saanut hieman väriä (voit halutessasi nostaa pellin uunin ylätasolle vielä hetkeksi). Tarjoa esimerkiksi sokeroitujen marjojen kanssa.
Kevät ja sitruunareseptit on taas täällä! Olen lähi-aikoina yrittänyt taas kiristellä lomapakon nyörejä kaupassa, kun melkein kaikkien elintarvikkeiden hinnat on nousseet. Valmiiden kasviproteiinituotteiden kulutus on tästä johtuen kohdallani vähentynyt, mutta aina silloin tällöin haluaa vaihtelua. Ja varsinkin kaikki uutuudet kiinnostaa! Vähän aikaa sitten Suomalainen menestysresepti -ohjelman myötä markkinoille tuli Herkkäsnacksin ”tofunkaltainen”, eli härkäpavusta valmistettu, hyvin tofun kaltainen tuote. Ihastuin tähän maukkaaseen, hieman kovempaan ja murenevaan tuotteeseen. Tofunkaltainen muistuttaa jonkun verran kaurapalaa, jonka valmistaminen minun ja niin monen muun harmiksi lopetettiin.
Toinen tässä pastassa käytetty kasviproteiini on hernis, joten olkoon tämä samalla myös blogin ensimmäinen hernisresepti. Hernis on kuivatuote, joka paistetaan pannulla öljytilkan ja mausteiden kanssa ja turvotetaan lopuksi meheväksi. Hernis muistuttaa hieman soijasuikaletta, mutta se turpoaa paljon nopeammin, eikä siinä ole soijalle tyypillistä sivumakua. Tykkään, kun ruoassa on kunnolla sattumia ja tapaan tehdä kerralla melko suuria satseja ruokaa. Hyvä kikka onkin lisätä ”pääproteiinin” rinnalle jokin toinen hieman edullisempi kuiva- tai säilyketuote.
Tässä muutama idea:
Tofu/tofunkaltainen – hernis, kikherne tai valkoiset pavut
Härkis tai vegejauhis – musta- tai kidneypavut
Nyhtökaura – linssit tai hernis
Vöner – musta- tai kidneypavut, soijarouhe
Joka tapauksessa, kokeilin tofunkaltaista ja hernistä tähän ihanaan sitruunapastaan. Limonello on makumaailmaltaan jo varmasti monelle tuttu. Sitruunaa, valkosipulia, kurkumaa, musta- tai cayannepippuria ja kurkumaa väriksi. Nesteeksi sopii kaurakerma tai turkkilainen, paksu kaurajogurtti. Tuoreet yrtit nostaa ruoan nextille levelille. Mulla oli nyt ruohosipulia, mutta basilika tai korianteri sopii myös mainiosti!
2 tl kasvisliemijauhetta / ½ pala kasvisliemikuutiota
1 luomusitruuna (käytetään kuori ja mehu)
2 dl kaurakermaa
1 tl kurkumaa
suolaa, mustapippuria
Ohje
Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna rypsiöljy pannulla ja kuullota sipulit siinä.
Laita spagetti kiehumaan samalla kun valmistat kastikkeen.
Mittaa hernis pannulle sipuleiden joukkoon. Paista hetki ja lisää kasvisliemijauhe/-kuutio ja kuuma vesi pienissä erissä. Sekoita kunnes hernis on turvonnut.
Kuutioi tofunkaltainen ja lisää pannulle. Paista vielä hetki.
Lisää kaurakerma ja raasta sitruunan kuori pastan joukkoon. Puolita sitruuna ja purista puolikkaasta mehu. Lisää mehu pastan joukkoon.
Mausta kastike kurkumalla, suolalla ja pippurilla.
Lisää valutettu spagetti kastikkeen joukkoon. Sekoita. Voit lisätä halutessasi joukkoon vielä pastan keitinvettä, jos ruoka vaikuttaa kuivalta.
Tarjoa tuoreiden yrttien kanssa.
Gluteeniton? Käytä gluteenitonta pastaa ja tarkista käyttämäsi kaurakerman gluteenittomuus.
Vinkki! Voit korvata osan kaurakermasta turkkilaistyyppisellä paksulla kaurajugurtilla.
Tässä tulee aivan ihana piirakkaresepti, jolla saat pellillisen ruokaisaa piirakkaa lounaaksi salaatin kanssa tai vaikka teekupposen seuraksi iltapalalle. Pehmeän kuoren sisällä on mehevää ja maukasta täytettä, johon kasvisten ja härkiksen lisäksi ruokaisuutta tuovat ohrasuurimot. Pidän tällaisista piirakoista erityisesti siksi, että sämpylämaisen taikinan vuoksi piirakkapalan jos toisenkin jälkeen ei ole raskas olo.
Taikina kohoaa sopivasti sillä aikaa kun täyte valmistetaan. Täyte kaulitaan kahdeksi levyksi, joista toinen jää pohjaksi ja toinen nostetaan ”kanneksi” täytteen päälle. Taikinaa on onneksi helppo käsitellä ja kaulitaan, joten tässäkään vaiheessa ei tarvita sen kummempia kikkailuja. Piirakka on ihanan perinteisen makuinen, mutta täyte on hyvin muunneltavissa jos kaipaat erilaista makumaailmaa.
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola. Alusta joukkoon ensin ruisjauhot ja sen jälkeen vehnäjauhot pienissä erissä. Lisää lopuksi juokseva margariini. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa täytteen valmistamisen ajan.
Kuori ja kuutioi sipuli hienoksi ja kuori ja raasta porkkanat. Silppua kaali. Kuumenna juokseva margariini laakeassa kasarissa ja lisää sipulikuutiot, porkkanaraaste ja silputtu kaali. Kuullota hetki. Lisää siirappi, ohrasuurimot, vesi ja kasvisliemikuutio. Hauduta seosta miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes ohrasuurimot ovat pehmenneet. Sekoita välillä ja lisää vettä tarvittaessa. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää joukkoon Härkis, tuorejuusto ja tomaattipyree. Sekoittele hetki ja siirrä pois levyltä.
Aseta leivinpaperi työtasolle ja ripota päälle hieman jauhoja. Kumoa kohonnut taikina leivinpaperin päälle, vaivaa hetki ja jaa taikina kahtia. Kauli toinen osa leivinpaperin kokoiseksi levyksi ja siirrä leivinpaperi ja sen päällä oleva taikinalevy uunipellille. Levitä täyte taikinalevyn päälle (jättäen noin 1 cm verran tilaa reunoille ilman täytettä).
Aseta toinen leivinpaperi työtason päälle. Ripota paperille hieman jauhoja ja kauli toinen osa taikinasta leivinpaperin kokoiseksi levyksi. Käännä levy varovasti ylösalaisin niin, että leivinpaperi on päällimmäisenä. Aseta toinen levy täytteen päälle ja vedä sen jälkeen leivinpaperi varovasti pois.
Nipistä taikinalevyjen reunat yhteen ja pistele haarukalla kanteen reikiä. Voitele pinta vedellä tai kauramaidolla. Paista 200 asteisen uunin alatasossa noin 30–35 minuuttia.
Vinkki! Piirakkaa pystyy tuunaamaan mielensä mukaan. Täytteeseen voi kokeilla härkiksen tilalla vaikkapa Vöneriä ja porkkanan voi vaihtaa paprikaan. Jos pidät mausteisesta, älä epäröi laittaa reilummin mausteita.
Tässä tulee toinen mummin resepti, joka taitaa olla suurelle yleisölle hieman tuntemattomampi. Kahvikehrät trendasi erityisesti 70- ja 80 -luvulla. Olen syntynyt 1989, mutta mummi tarjosi näitä usein vielä 90 -luvun puolella. Näistä vuokiin leivotuista pullamaisista herkuista minulla on kaikista vahvin muistijälki mummin kahvipöydän herkkuna. Parasta oli, kun runsas täyte kuumeni paiston aikana karamelliksi vuoan pohjalle. Pullan syönnin jälkeen näitä makeita kiteitä piti tietysti pyydystää vuokien pohjalta viimeistä kidettä myöten. Tarina ei kerro mistä mummi on alunperin saanut ohjeen, mutta kyllä nämä reseptit kiersivät kahvipöydästä toiseen ja reseptit vaihtoivat omistajaa. Näillä leivonnaisilla on monta nimeä, joten ehkä kahvikehrä ei sano sinulle mitään. Nämä tunnetaan myös nimellä ”tuntipullat”, ”vaniljahyrrät”, ja eri nimisten leipojien mukaan nimetyt viinerit tai pullat.
Kuten sanottua, kahvikehrät ovat kuin pullia, mutta muutamalla erolla. Taikina sekoitetaan vaivaamisen sijaan, sitä ei kohoteta kuin kerran, eikä taikinaan tule kardemummaa. Taikina on huokea ja mureampi kuin pullassa, hieman viineriä muistuttava. Perinteisen reseptin kananmunat korvasin kikhernepurkin liemellä, eli aquafaballa. Yhdestä säilyke kikhernepurkista tulee n. 1,5 dl aquafabaa, joten yksi purkki riittää yhtä kehräsatsia kohden. Täyte koostuu vegaanisesta voista, vanilja- ja tomusokerista, ja se saa ihanan paahteisen maun uunissa. Niin paahteisen, että muistin ensin näissä olleen pähkinärouhetta. Kokeilin lisätä täytteeseen hasselpähkinärouhetta, mutta maku ei ollutkaan juuri se oikea. Mummi valmisti nämä alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta miksei näitä voisi hieman myös tuunailla halutessaan! Otin myös oikeuden hieman suurentaa täyteen määrää, epäilen että mummikin mitaili siihen tulevia aineksia reilulla kädellä. Tutustu ihmeessä näihin herkkuihin.
Nypi jauhot ja rasvat keskenään. Liuota hiiva hieman lämpimään kauramaitoon ja lisää se jauhoseokseen. Vatkaa aquafaba ja sokeri keskenään kuohkeaksi ja lisää ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi.
Valmista täyte. Vatkaa vegaanisen voin rakenne sileäksi ja sekoita joukkoon tomu- sekä vaniljasokeri.
Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi (20×45 cm). Levitä päälle täytettä ohueksi kerrokseksi. Täyte on aika tahmeaa ja vaikeaa käsitellä. Voit helpottaa levittämistä kastamalla sormesi tai vaikka lusikan kylmään veteen, sen jälkeen nokareita on helpompi levittää joko sormilla tai lusikan avulla. Seuraavaksi rullaa taikina tiukaksi rullaksi. Paloittele se noin 2 cm paksuisiksi viipaleiksi. Vuoraa uuninpelti leivinpaperilla. Muotoile viipaleet lappeellaan pyöreiksi ja nosta viipaleet pullavuokiin leivinpaperin päälle. Kehrät kohoavat ja leviävät hieman, joten n. 10-12 kehrää / uuninpelti on hyvä määrä.
Kohota kahvikehrät lämpimässä paikassa leivinliinalla peitettynä n. 30 minuutin ajan. Voitele sitten kauramaidolla ja ripottele pinnalle raesokeria.
Paista varovasti 225`c uunissa n.10 minuuttia. Kehrät ottavat herkästi väriä, joten tarkkaile uunia paiston aikana. Kahvikehrät ovat parhaimmillaan tuoreina ja lämpiminä. Jos säilytät jäkaapissa, lämmitä hieman ennen tarjoilua. Kehrät kestävät hyvin pakastuksen.
Vinkki! Saat vaihtelua kehriin sekoittamalla täytteen joukkoon vaikkapa kookoshiutaleita, mantelijauhetta/-rouhetta, tai sitruunan kuorta.
Tästä alkaa blogisarja ”Mummin reseptit”. Mummini menehtyi reilu vuosi sitten. Oma tapani käsitellä kuolemaa on muistella niitä yhteisiä hetkiä, joita koettiin. Mummi oli valtavan luova ja lahjakas tekemään käsillä kaikenlaista. Mummin käsissä syntyi mm. erilaiset maalaukset, ompelukset arkivaatteista hääpukuihin, erilaiset tilkkutyöt ja neulomukset. Käsitöiden lisäksi mummi oli intohimoinen ruoanlaittaja. Mummi rakasti ruokaa ja opetti sen taidon myös meille lapsenlapsille. Suurin osa muistoista liittyykin tavalla tai toisella ruokaan. Jokin sisälläni läikähtää aina oliiviöljyssä paistetun sipulin ja vastakeitetyn marjakiisselin tuoksusta. Varhaislapsuudesta muistan erityisesti lusikkaleivät ja kahvikehrät, joita en sen koomin ole syönyt missään. Luojan kiitos mummin reseptikirjat olivat tallessa ja nyt haluan viedä mummin perintöä eteenpäin veganisoimalla näitä vanhoja klassikoita.
Täytetyt lusikkaleivät saavat ylleen sokerihunnun.
Lusikkaleivät. Nuo ihanat ja söpöt mureat, sokerissa pyöritellyt, marmeladitäytteiset kahvipöydän kruunut! Perinteisessä reseptissä käytetään voita, joka ruskistetaan ennen taikinaan lisäämistä. Mummin reseptistä ei selviä ruskistiko mummi voin, mutta ainakaan sitä ei ole merkattu tekovaiheeksi. Voi hyvin olla, että mummikin veti välillä mutkia suoraksi. Tämä on oikeastaan minun onneni, koska vegaanista voita ei pysty samalla lailla ruskistamaan kuin maitopohjaista. Joka tapauksessa mielestäni näissä pikkuleivissä on kuitenkin todella hyvä maku ja huolella paistettuna (pikkuleivät saavat hieman väriä) maku on myös hivenen paahteinen. Suosittelen siis käyttämään tähän reseptiin vegaanista voita, esimerkiksi Eleplant . Margariinilla (esimerkiksi sininen Keiju) onnistuu myös, mutta valmiin pikkuleivän maku ja rakenne ei ole ihan niin lähellä alkuperäistä.
Ajattelin ensin, että nämä lusikkaleivät muotoillaan ruokalusikalla. Teelusikka on niin pieni, etten voinut uskoa sen riittävän. Testattuani totesin, että taikina kohoaa ja leviää hieman uunissa ja teelusikka on sittenkin oikea väline. Valitse mahdollisimman kupera lusikka, jotta saat pulleita pikkuleipiä. Lusikkaleivät voi myös hyvin pakastaa ennen täyttämistä. Toivottavasti nämä herkut herättävät ihania muistoja myös toisella puolen ruutua!
Sulata vegaaninen voi mikrossa ja sekoita sokerit joukkoon. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Sekoita huolellisesti rasva-sokeriseokseen.
Vuoraa uuninpelti leivinpaperilla. Ota mahdollisimman kupera teelusikka ja laita siihen taikinaa. Paina taikina tiiviiksi lusikkaa vasten ja ota ylimääräiset taikinat reunoilta pois. Asettele lusikan muotoiset pikkuleivät reilun sentin välein leivinpaperille kupera puoli ylöspäin. Jatka, kunnes taikina on käytetty. Taikinasta tulee n. 30 pikkuleipää.
Paista uunin keskiosassa 175 asteessa n. 10-12 minuuttia, kunnes pikkuleivät ovat saaneet hieman väriä. Anna jäähtyä.
Levitä pikkuleivän tasaiselle puolelle marmeladia ja paina toinen puoli päälle kanneksi. Kierittele lopuksi sokerissa.
Moi pitkästä aikaa! Kesä on pikkuhiljaa päättymässä ja syksy kolkuttelee jo ovella. Haluan jakaa reseptin näihin superherkullisiin filotaikinanyytteihin, joissa yhdistyy raikas pinaatti ja täyteläinen kasvipohjainen feta. Jostain syystä tällaisia suolaisia herkkuja tekee mieli kesällä, vaikka näitä voisi tietysti syödä mihin vuodenaikaan tahansa.
Olen jo pidemmän aikaa etsinyt sopivaa reseptiä tähän ihanaan kreikkalaistyyppiseen herkkuun. Filotaikina ei ole kovin helppo käsiteltävä, joten hermojen säästämiseksi halusin jättää pois kaikenlaisen ylimääräisen kikkailun taikinan kanssa. Paketin kyljessä on komeillut tämä resepti, jonka päätin veganisoida. Taikinaa käsitellessä ei haittaa, vaikka pieniä repeämiä tulisi sinne tänne, koska arkki kerrostetaan useasti. Täytteen makumaailmaa voi vapaasti varioida muuntelemalla yrttien suhdetta ja valkosipulin määrää. Myös vihreä vegaaninen pesto sopii täytteen joukkoon, jos haluat vaihtelua. Nämä nyytit rapsahtavat ihanasti haukatessa ja sopivat tarjottavaksi kahvipöydässä tai vaikka lounaana raikkaan salaatin kanssa.
1. Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Ota muffinipelti ja sipaise hiukan oliiviöljyä sen koloihin.
2. Kuori ja pilko sipulit. Kuullota sipulisilppu pannulla pienessä tilkassa öljyä. Lisää pakastepinaatti. Paista seosta niin kauan, kunnes iso osa nesteestä on haihtunut. Ota pannu levyltä ja anna seoksen hieman jäähtyä.
3. Sekoita jäähtyneeseen sipuli-pinaattiseokseen täytteen loput aineet, eli maidoton kreikkalainen juusto, kaurafraiche, soijarahka, maissitärkkelys, silputut yrtit ja mausteet.
4. Avaa filotaikinarulla ja ota levyistä noin puolet riippuen muffinipellin kolojen määrästä (yhdestä levystä tulee kaksi nyyttiä). Suojaa loput filotaikinalevyt kuivumiselta peittämällä ne tuorekelmulla tai puhtaalla keittiöpyyhkeellä.
5. Aseta iso leikkuulauta tai jokin muu hyvä työtaso eteesi ja ota pinosta varovasti yksi filotaikina-arkki. Voitele kevyesti levystä puolet oliiviöljyllä ja käännä alareuna yläreunan päälle siten, että taikina on kaksin kerroin. Voitele taitetun levyn puolikas öljyllä ja käännä alareuna uudestaan yläreunan päälle. Sipaise taitellun taikinalevyn päälle vielä kerran kevyesti öljyä ja leikkaa se kahteen osaan saksilla tai veitsellä. Painele palat muffivuoan koloihin ja jatka seuraavien levyjen kanssa samoin. Annostele noin puolet täyteestä vuokiin taikinan päälle ja taivuta taikinaliepeet lopuksi täytteen päälle.
6. Paistanyyttejä 190`c uunin alatasolla noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Irrota hieman jäähtyneet nyytit koloista ja siirrä ne tarjoiluvadille.
7. Valmistaloput levyt ja täyte nyyteiksi ja paista.
Vinkki! Nyytit ovat parhaimmillaan vastapaistettuna. Säilytä jäähtyneitä nyyttejä kannellisessa astiassa jääkaapissa. Jos haluat nyyteistä uudelleen rapeita, lämmitä ne 140 ´c uunissa n. 10 minuuttia tarjoilua varten.
Vinkki! Voit lisätä nyyttien ruokaisuutta lisäämällä täytteeseen maustamatonta tofua.
Tässä herkussa on paljon ihanan lehteviä kerroksia!
Vegaanin ruokavuosi 