Lukunurkka: Ruokaan rakastunut

Tänään lukunurkan arvion saa Marita Erikssonin esikoiskirja Ruokaan rakastunut. Reseptit ja kuvat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ovat Maritan itsensä käsialaa. Kirjan on toimittanut Heidi Holmavuo ja kannesta, ulkoasusta ja taitosta vastaa Olli Järvinen. Marita pitää suosittua aamupaloihin, kasvisruokaan ja terveellisiin herkkuihin erikoistunutta @myblissktchn Instagram -tiliä. Olen seurannut Maritaa jo jonkin aikaa ja menin aivan sekaisin kun kuulin tästä kirjasta. Katsokaa nyt tuota kanttakin, eikö ole hurmaava! Vaikea pukea tätä ajatusta sanoiksi, mutta muotoilisin sen jotenkin näin: Varokaa, täältä tulee katu-uskottava vegaaniherkkujen -boss lady! Ei kuitenkaan jyräävä, tai ilkeämielinen. Vaan viattomasti ruokaan rakastunut alanvaihtaja. Ja sitähän Marita onkin.

Smoothiekulhon taiteilua Maritan ohjeilla. Ei ole helppo laji! 😀

Kuten monet hyvät ideat, tämänkin kirjan kipinä syttyi äitiyslomalla. Marita teki ruokaremontin ja alkoi miettiä uutta kanavaa luovuudelle. Alkoi syntyä reseptejä toisen perään ja samalla hän alkoi viihtyä kameran takana yhä enemmän. 2016 -vuonna alkanut matka on nyt saatu kansien väliin. Aika käydä kimppuun! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirja on totisesti Maritan itsensä näköinen. Kivan hempeän punaisen käyttö taustasävynä tasapainottaa muuten hieman rokahtavaa tyyliä. Kirja on jaettu seitsemään osioon teemoittain. Osioiden välissä on alustustekstiä, ajatuksia tai muita huomioita. ”Keittiötarinat” ja reseptit soljuvat sulassa sovussa läpi kirjan. Kuvat ovat totisesti tässä kirjassa tärkeässä osassa. Ne ovat kauniita ja pysäyttäviä, kuin taideteoksia. Kuvat pääsevät hyvin oikeuksiinsa sivun kokoisina, mutta kirja ei silti ole turhan kookas. Mielestäni oikein sopivan kokoinen kaveri keittiöön.

Reseptit 4/5

Kirjasta löytyy laskelmieni mukaan 69 reseptiä. Kirjan pää-osassa ovat puuro ja sen kyytipojat, herkut (bliss ballssit, vohvelit, raakakakut ym.) ja kulhot sekä smoothiet. Ensimmäisen selailun jälkeen puolet sivuista on hiirenkorvalla. Ääh mitä ihania makuyhdistelmiä, ja nuo värikkäät kuvat! Mieli tekee heti lähteä kauppaan. Tuoreita marjoja ja hedelmiä ja muita pieniä yksityiskohtia pursuavat kulhot ja smoothiet saavat suorastaan pään pyörälle. Kokonaisuuden kruunaa kahdeksan suolaista reseptiä ja kuusi ruokamuistoa. Koko kirjasta eniten odotinkin juuri mainittuja, koska nämä osiot tuovat paljon uutuusarvoa Maritan resepteihin jo ennestään tutustuneille. Suolaisten ohjeiden päätähtiä ovat tofu ja tempe, joista syntyy pientä suolaista purtavaa. Ruokamuistot puolestaan pohjautuvat 96 -vuotiaan Karjalasta kotoisin olevan Lahja -mummun synnyttämiin muistoihin. Mummu on ollut aikaansa edellä ja painottanut aina kasvisvoittoisen ruokavalion terveellisyyttä. Perinneherkut on päivitetty gluteenittomiksi kolmen polven yhteisvoimin. Ruokamuistoja myös minussa herätti uudella tavalla valmistettu rusina-porkkana-raaste ja piimäkakku. Muut osion ohjeet olivat minulle uusia, mutta todella kiehtovia.

Suolaisista ohjeista päädyin kokeilemaan salaattia, joka koostuu paahdetuista perunoista, hyvin maustetusta tofumurusta ja raikkaista lisukkeista. Meillä asuu monta perunafania, joten tämä ruoka sopi kuin nenä päähän. Tässä oli jokaiselle jotain. Lapset herkuttelivat lähinnä perunoilla ja miehen kanssa maistelimme enemmän tofua ja lisukkeita. Kokkaan paljon tofusta ja en vaan koskaan saa siitä tarpeekseni. Olen kuitenkin vähän laiska maustaja, joten nyt tuli kokeiltua jotain ihan uutta. Tähän nimittäin tuli mm. sipulijauhetta, savupaprikaa, cayennepippuria, kanelia ja vaahterasiirappia. Lopputulos oli herkullinen! Kylkeen tein vielä meidän lempidippiä (muusattua avokadoa, valkosipulia ja kaurafraichea). Kokeilin kirjan ohjeista myös mango-omena-inkiväärisorbettia Yosa greek stylen kanssa ja hui se oli täydellistä. Ihanan kylmää ja raikasta, makeaakin, mutta siinä oli myös inkiväärin tuomaa särmää. Sopi hienosti sunnuntaibrunssille.

Tofu- ”chorizo” -perunasalaatti avokadodipillä.

Reseptit ovat loogisesti jäsenneltyjä ja pää-osin selkeitä. Yksi seikka tosin hieman häiritsi. Haluan keittokirjani ehdottomasti niin, että ainesosaluettelo ja teko-ohje mahtuvat samalle aukeamalle. Tässä kirjassa tällainen menettely ei ole joka ohjeen kohdalla mahdollista, koska myös sivun kokoinen kuva on samalla aukeamalla. Hieman laajempi raaka-ainelista tai pidemmät teko-ohjeet johtavat siihen, että tekstiä täytyy jatkaa seuraavalle aukeamalle. Tämä teettää hieman lisätyötä reseptejä lukiessa, kun sivuja joutuu käännellä kesken ohjeen. Toisaalta ohjeiden kirjoitustapaa on kyllä mietitty perusteellisesti ja joissain ainesosalistoissa on ympättynä työvaiheita (esim. raaka-aineen perässä lukee kuinka se tulee esikäsitellä) , jotta teko-ohje olisi lyhyempi. Annan kuitenkin myös paljon arvoa sille, että kuva on samalla aukeamalla ainesosalistan kanssa, koska se tekee myös kirjan selailusta eli ”mieluilusta” mielekkäämpää. Joskus täytyy priorisoida ja tämä oli kuitenkin hyvä ratkaisu näinkin 🙂


Vegaanin näkökulma 4/5

Kirjan kaikki reseptit ovat lähtökohtaisesti vegaanisia ja gluteenittomia, mahtavaa! Tunne on sama, kuin astuessa sisään vegaaniystävälliseen ravintolaan. Oikeasti, voinko ottaa ihan mitä vain?!! 😀 Yhä useammat noudattavat myös gluteenitonta ruokavaliota, jonka yhdistäminen vegaaniseen ruokavalioon nähdään usein melko haastavana. Tämä kirja siis ilahduttaa molempia! Toki kirjan ihanat kuvat saavat veden kielelle varmasti aivan jokaiselta, ruokavalioon katsomatta.

Omasta keittiöstäni löytyy aineksia useisiin kirjan resepteihin jo valmiiksi. Lasken itseni kuitenkin jonkinsorttiseksi ruokahifistelijäksi. Tästä päästäänkin seuraavaan ajatukseen. Tämä kirja on hifistelykirja. Monet reseptit tai annokset koostuvat useista elementeistä ja työvaiheet vaativat jonkinlaista etukäteisvalmistelua. Tuoreita marjoja, eksoottisiakin hedelmiä ja arvokkaita pähkinöitä käytetään runsaasti, joten kustannukset reseptiä kohden nousevat melko korkeiksi. Kirjan johdannossa sanotaankin todella osuvasti seuraavaa: ”Tämän kirjan tarkoitus on olla pikamatka pois arjesta. Halpa loma, helppo terapia, mitä vain, joka saa sinut unohtamaan hetkeksi arjenjuoksun ja vastaamattomat sähköpostit”. Meillä tämä kirja on varmasti käytössä juurikin silloin, kun on varaa panostaa ja tuoda vähän luksusta pöytään. Kuten esimerkiksi kiireettöminä viikonloppuaamuina.

Mango-omena-inkiväärisorbetti ystävysten brunssilla.


Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 13/15. Tekijänsä näköinen, selkeästi omaa linjaansa toteuttava inspiraation lähde. Kirjaa selailee haltioituneena, vaikka ei olisi aikomustakaan ryhtyä kokkauspuuhiin. Kun haluat arjen luksusta tai ruokahalu on kateissa, tässä on oiva lääke. Erityisesti gluteenitonta ruokavaliota noudattava tai muuten erityisen kokeilunhaluinen vegaani saa kirjasta paljon irti.


Täyteläinen hernekeitto G

Hernekeitto. Halpaa ja maistuvaa. Helppo muonittaa suurempikin porukka. Olen miettinyt kasvishernekeittoa paljon. Yleensä siinä on yksi ongelma – rasva puuttuu. Rasva tuo maut paremmin esille ja tuo täyteläisyyttä. Herneessä on itsessään proteiinia, mutta paistettu soijarouhe lisää vielä ruokaisuutta. Tärkeää on myös, että herneiden liotusvesiä ei vaihdeta, vaan liotuksen jälkeen vettä vain lisätään. Tällöin keittoon tulee miellyttävämpi, pehmeämpi koostumus.

Täyteläinen hernekeitto

  • Servings: 6
  • Print

Ingredients

-500g herneitä

-2 ½ l vettä

-1 sipuli

-1 kasvisliemikuutio

-2 laakerinlehteä

-½ rkl kokonaisia mustapippureita

-½ dl rypsiöljyä

-2 dl soijarouhetta

-2 dl vettä

-1 rkl soijakastiketta

-1tl meiramia

-3 rkl sinappia

Directions

  1. Huuhtele herneet huolellisesti. Kaada herneet kattilaan ja mittaa kylmä vesi päälle. Anna liota huoneenlämmössä n. 10h.
  2. Siirrä kattila liedelle ja kiehauta. Kuori vaahto pois.
  3. Kuori ja pilko sipuli ja lisää kattilaan. Lisää myös kasvisliemikuutio, laakerinlehdet ja mustapippurit. Laske hieman lämpötilaa. Anna keiton poreilla n.1½ h.
  4. Kun keitto alkaa sakeutua, laske lämpötilaa ja sekoittele välillä.
  5. Ota paistinpannu ja lisää rypsiöljy ja soijarouhe. Kuullota rouhetta hieman ja lisää vesi joukkoon puolen desin erissä. Lisää vettä lisää aina vasta, kun edellinen erä on imeytynyt rouheeseen. Mausta soijakastikkeella. Lisää turvotettu soijarouhe hernekeitton joukkoon.
  6. Mausta keitto lopuksi sinapilla ja meiramilla. Lisää vettä, jos keitto tuntuu liian paksulta.

Muokkaa vauvalle!

Voit antaa vauvalle (7kk eteenpäin) tätä hernekeittoa, kunhan jätät kasvisliemikuution ja soijakastikkeen pois ohjeesta. Hernepitoinen ruoka voi myös olla hankalasti sulavaa, joten keittoa kannattaa antaa ihan pieni maisteluannos kerrallaan. Vuoden ikää lähestyvä lapsi voi jo syödä reilumman annoksen.

Vohvelit maistuu hernekeiton jälkeen. Tarjoa lisänä vaikka vatkattua kauravispiä ja vadelmahilloa.

Psst. Minulla on viha-rakkaus -suhde hernekeittoon. Koulussa en liiemmin pitänyt siitä. Vuoden elämästäni vietin paikassa, jossa sitä oli tarjolla joka ikinen torstai. Keittiötöissä ruokaloissa sitä on saanut tehdä usein. Välillä en kestänyt edes sen hajua. Otin etäisyyttä ja ihastuin uudelleen. Tämä on ensimmäinen vegaaninen resepti johon luotin niin paljon, että uskalsin ruokkia isommankin porukan. Maistuu kaikille. Tarjoa jälkkäriksi vaikkapa vohveleita, tämä Vegaaniliiton ohje toimii aina.


Kanelinen bataattikulho (reseptivaihtis Kanelikeidas)

Tälläkin kertaa valinta oli vaikea, mutta päädyin kuitenkin blogin ensimmäiseen reseptiin, eli porkkanapiirakkaan. Ohje on ollut todellinen menestys Nooran lähipiirissä enkä epäile yhtään. Niin herkkua se on. Piirakan kaveriksi pyöräytin älyttömän helpon bataattikulhon, jonka idea on myös Nooralta peräisin. Minulla ei ole ollut tapana sekoittaa suolaista ja makeaa. Vielä ammattikoulussa olin se, joka nyppi säilykehedelmät salaatista ja söi vasta aterian jälkeen. Hedelmiä, nehän ovat jälkiruokaa! Kun Noora alkoi puhua tästä bataattikulhosta, epäröiden aloin kuitenkin kiinnostua. Vuoden päivät kypsyttelin ideaa ja onneksi kokeilin! Tässä tämä nyt on, vihannesta (toki makeaa sellaista) kulhossa happamien marjojen, pähkinävoin ja mausteisen porkkanapiirakan kanssa. Ah, sinunkin täytyy kokeilla!

Kanelinen bataattikulho

  • Servings: 1
  • Print

Muista tämä ohje silloin, kun muutenkin lämmität uunia. Kypsiä bataatteja voi säilyttää jääkaapissa hyvin peitettynä useita päiviä ja niistä saa helposti vaikkapa lounaan tai välipalan.

Ingredients

-1 pieni bataatti (n.200 g)

-n.2 dl kauramaitoa

-ripaus kanelia (Ceylon)

Directions

  1. Aseta uuni 200 asteeseen.
  2. Halkaise bataatti kahtia ja levitä leikkuupinnalle rypsiöljyä. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja asettele bataatinpuolikkaat pellille leikkuupinta ylöspäin. Paahda uunissa noin 35 minuuttia tai kunnes kypsiä.
  3. Ota uunista ja anna jäähtyä hieman. Irrota kuori varovaisesti ja siirrä sisus kulhoon. Lisää joukkoon tarpeen mukaan kauramaitoa ja aja soseeksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Mausta kanelilla.
  4. Tarjoiluun happamia marjoja, mantelivoita ja murustettua porkkanapiirakkaa.

Huom! Bataattimassa itsessään on gluteeniton, kun käytät gluteenitonta kauramaitoa. Lisukkeeksi käy mantelivoi, marjat ja rapsakkuutta voit lisätä vaikkapa gluteenittomasta granolasta.

Muokkaa vauvalle! Voit antaa myös vauvan (6kk) maistella massaa. Lisukkeena maistuvat ripaus mantelivoita ja kohmeiset marjat.

Apuri ottaa koristeluhommat vakavasti.

Palataan vielä tähän porkkanapiirakkaan. Noudatin ohjetta täsmällisesti, paitsi että paistoin taikinan ihan tavallisessa lasagnevuoassa. Piirakasta tuli korkea, mutta sepäs ei haitannut. Leikkasin osan korkeudesta pois, eikä ylijääneille paloille tarvinnut kauaa miettiä sijoituskohdetta.

Porkkanaraastetta tuli aika paljon ja kuten ohjeessa mainittiin, se sai olla karkeaa. Paiston aikana se kuitenkin sulautui pohjaan, eikä valmiissa leivonnaisessa ole suuria porkkanan paloja. Pohjasta tulikin aivan uskomattoman kuohkea (varmaankin juuri siksi, kun raaste ei ole niin kosteaa). Maku taas oli mausteinen, juuri sopivan makea. Sitruunainen kuorrute tasapainotti kivasti. Tämä oli valehtelematta parasta porkkanapiirakkaa/kakkua mitä olen maistanut.

Pieniä paljoa voi syödä useamman 😀

Reseptivaihtis: Kanelikeidas

Reseptivaihtis -sarjan toisessa osassa ollaan edelleen Lapissa, kun esittelen teille Kanelikeidas -blogin jauhopeukalon Nooran. Blogi on erikoistunut makeisiin, melko perinteisiin leivonnaisiin, joskin myös raakaherkut ovat lähellä Nooran sydäntä. Helppojen ja superherkullisten reseptien avulla halutaan tuoda vegaaniset herkut osaksi jokaisen elämää. Tutustuin Nooraan Instagramissa noin vuosi sitten ja tunnuimme löytävän heti paljon juteltavaa. Ystävällisyys, innostus vegaaniseen ruokaan ja sympaattinen pohjoisen murre hurmasivat. Noora auttoi minua esimerkiksi kun pohdin, kuinka toteuttaa se perinteinen mansikkakakku vegaanisena. Lähetin kuvan räpellyksestäni ja pian puhelimen näytölle ilmestyi viesti ”Sie teit kakun! Ihan huippua!😍🍰🤘”. Kerran olin kaupassa ja ajattelin tehdä illalla piirakkaa, jonka ohjeen olin nähnyt blogissa. En löytänyt ohjetta enää mistään, joten päätin kysäistä asiasta. Noora sattui olemaan koneella ja sain reseptin muutamassa minuutissa! Ilta pelastui. Piirakka todella hyvää (nim. tacopiirakka takaisin! 😀 ). Seuraavaksi saatte tutustua tähän monitaituriin hieman tarkemmin – siispä kysymykset kehiin!

Herkullisia raakapalloja. Saisiko olla maapähkinä-maca, hasselpähkinä-kaakao vai kaneli-tahini? (kuva:Kanelikeidas).

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi! 

Olen Noora, diplomi-insinööri ja tuleva leipuri-kondiittori. Leipomisen lisäksi elämääni kuuluu vahvana osana urheilu, jota harrastan aktiivisesti. Lajivalikoimaan kuuluvat koirahiihto ja -juoksu (molemmat kilpatasolla), uinti ja kuntosali. Lisäksi olen juossut puolimaratoneja, joten tulevaisuudessakin minut tullaan näkemään erilaisissa maantiekisoissa 😉 Lisäksi liikun paljon luonnossa ja vaellan tuntureilla. Olen koiraihminen henkeen ja vereen (kuten harrastuksistakin voi päätellä) ja tällä hetkellä arjen kanssani jakaa suursnautserinarttu Alma. 


2. Kanelikeidas on todella herkuttelijan keidas. Blogissa on toinen toistaan ihanamman näköisiä luomuksia. Kaikesta voi päätellä, että rakastat leipomista. Kuinka kipinä syttyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta/leipomisesta?

Voi kiitos! Mie todella rakastan leipomista, se on parhaimmillaan jopa terapeuttista. Esim. pullataikinan tekeminen käykin hyvin taikinaterapiasta 🙂 Leipominen on ollut osa elämääni niin kauan kuin muistan. Rakas isoäitini (ämmi, niinkö meilläpäin sanothaan) oli Kolarissa tunnettu pitoemäntä ja pidetty leipuri, jonka herkkuja kaikki halusivat. Tavallaan leipominen on tullut minulle vähän kuin veren perintönä. Pienenä autoin äitiä pullien ja kakkujen tekemisessä, sitten myöhemmin aloin itsekseen leipoa eri resepteillä ja yläasteelle mennessä oli kerännyt talteen jo aikamoisen määrän reseptejä! Jossain vaiheessa aloin leipoa vanhempieni perhetuttavien juhliin ja synttäreille. Huolehdin myös kaikista meidän perheen juhlatarjoiluista ihan vapaaehtoisesti. Minulla alkoi myös olla muutamia bravuurireseptejä. Yliopistoaikoina aloin vegaaniksi, mutta samalla leipominen jäi vähemmälle opiskelukiireiden takia. Yritin silti pitää yllä leipomistaitojani leipomalla suklaahippukeksejä, mutakakkua, korvapuusteja… Mutta mieluummin kävin joissain Helsingin raakakakkupaikoissa testailemassa uusia raakakakkuja ❤ (koska raakakakut ovat suosikkejani!!) Vegaaninen leipominen tuli siis luonnollisesti mukaan ruokavaliomuutoksen myötä. Olin kyllä jo ennen vegaaniksi ryhtymistäni innostunut kokeilemaan vegaanisia reseptejä ihan mielenkiinnosta. 

 3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Tämä on todella paha kysymys! Tekisi mieli vastata suklaa, suklaa ja suklaa, koska suklaa on yksinkertaisesti niin hyvää ja monikäyttöistä ja siitä saa taiottua toinen toistaan hurmaavampia herkkuja ja leivonnaisia. No, jos tarkemmin miettii, niin onhan niitä muitakin lemppari raaka-aineita, nimittäin taateli ja maapähkinävoi. Herkkulinjalla siis mennään! Taatelit ovat ihan parhaita monikäyttöisyytensä vuoksi: käytän niitä paljon juuri raakaleivonnassa, mutta niistä saa tehtyä myös taivaallista rawnolaa tai erilaisia raakapalleroita. Sitten se maapähkinävoi: vaatiiko tämä edes selitystä? Täydellistä niin leivonnassa (kuvitelkaapa browniet maapähkinävoikierteellä…) kuin aamupuurossa, banaanijätskissä ja sopii myös ruoanlaittoon. Ja nämä kaikki kolme raaka-ainettahan voi vielä yhdistääkin: taatelit vaan täytetään maapähkinävoilla ja kuorrutetaan suklaalla 🙂

Lapissa munkit leivotaan kamman muotoon ja maustetaan aniksella. (kuva:Kanelikeidas)

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria/leipomasi herkku? 

Olen leiponut niin paljon, että näitä olisi varmasti monia, kuten siskon ylioppilasjuhliin tekemäni vegaaniset mansikkatäytekakut. Sanoisin kuitenkin, että yksi resepti on aina ollut yli kaiken ja se on perinteinen ruotsalainen kladdkaka, jota olen leiponut paljon. Siis paljon! Harmi vain, ettei kyseinen resepti ole vegaaninen, mutta tarkoitukseni on jossain vaiheessa julkaista tästä kladdkakasta vegaaninen versio. 

 5. Jos saisit kokata/leipoa jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit/leipoisit ja mitä se olisi?

Leipoisin itse kehittelemääni ihanaa porkkanapiirakkaa ruotsalaiselle tv-kokki Leila Lindholmille. Leilan reseptit eivät ole vegaanisia, mutta olisi ihan huippua saada hänet innostumaan vegaanisesta leivonnasta!


Soijarouhepihvit

Olen tykästynyt Anamman meheviin soijapyöryköihin, joita nappaan usein matkaan marketin pakastealtaasta. Viimeaikoina olen yrittänyt löytää sopivaa reseptiä samantyylisiin, ehkä hieman perinteisempiin pyöryköihin/pihveihin. Kokeilujen aikana olen seilannut eteen ja taakse, mutta tämä resepti tuntuu nyt oikein hyvältä. Gluteiinijauhojen (näitä myy ekokaupat ja esimerkiksi vegekauppa) ansiosta pihvit pysyvät hyvin kasassa ja niissä on myös hiven sitkoa. Meheviä, perinteisiä, ihania, melko helposti valmistuvia ja edullisia pihvejä – olkaa hyvä! Annos on riittoisa, koska ylijääneet pihvit maistuvat ihanilta, jollei jopa paremmilta kylminä.

Soijarouhepihvit

  • Servings: 8
  • Print

Ingredients

-2 sipulia

-2 valkosipulinkynttä

-½ dl rypsiöljyä

-6 dl tummaa soijarouhetta

-n.5 dl vettä turvottamiseen

-2 rkl paprikajauhetta

-½ tl mustapippuria

-1 tl suolaa

-2 rkl tomaattipyrettä

-1 rkl soijakastiketta

-1 dl vehnägluteiinijauhoja

-½ dl vehnäjauhoja

rypsiöljyä paistamiseen

Directions

1.Kuori ja pilko sipulit. Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulit.

2.Lisää pannulle kuiva soijarouhe ja paista vielä hetki. Seuraavaksi lisää pannulle vettä noin puolen desin erissä. Lisää vettä aina vasta silloin, kun edellinen erä on kunnolla imeytynyt rouheeseen. Kun soijarouhe on turvonnut, lisää mausteet joukkoon. Maistele rouhetta ja lisää tarvittaessa vaikkapa yrttejä.

3.Kaada seos pannulta kulhoon. Anna jäähtyä.

4.Sekoita (käsin) jäähtyneeseen soijarouheeseen gluteiini- ja vehnäjauho. Muotoile massasta n. 20 palloa ja litistä ne varovaisesti pieniksi pihveiksi. Pyöristä reunat. Kuumenna öljy pannulla ja paista pihvit muutamassa erässä molemmin puolin. Käytä mieluiten maltillista lämpötilaa, koska soijarouhe kärähtää herkästi. Tarjoa vaikkapa muusin ja höyrytettyjen kasvisten kera!

Muokkaa vauvalle!

Nämä pihvit sopivat hyvin myös vauvalle (7kk eteenpäin) pienillä muutoksilla. Sekoita soijakastike ja suola taikinaan vasta aivan lopuksi. Ota pieni annos taikinaa vauvalle sivuun ennen kyseisten ainesten lisäämistä. Paista vauvalle muutama oma pihvi tai vaikka pötkylä, joka pysyy helpommin pienissä näpeissä 🙂


Veikeä vegaanin kanakeitto (reseptivaihtis Veikeä Verso)

Minulla oli todellisia vaikeuksia valita Paulalta resepti (niin paljon ihania vaihtoehtoja!), mutta lopulta tämä keitto nousi ylitse muiden. Tällaiselle kotoisalle ”matalan kynnyksen” keitolle on aina paikkansa. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään reilusti erilaisia tuoreita vihanneksia, mutta ihan niin kunnianhimoiselle linjalle en lähtenyt. Ehkä vielä joskus meidänkin perheessä kaikki syövät paprikaa ja lehtikaalta. Kunnioitin kuitenkin useassa kohtaa Paulan reseptiä, kuten siinä, että en nimittäin lisännyt keittoon kasvisliemikuutiota – vaikka se hankalaa olikin. Yllätyksekseni maku oli todella kohdillaan ilmankin, hienoa! Tämä on huippuherkkua!

Veikeä vegaanin kanakeitto

  • Servings: 5
  • Print

Ingredients

-1 pkt (a`320 g) Hälsans Kök fileesuikaleita

-6 isoa perunaa

-2 porkkanaa

-2 sipulia

-1 ½ tl kurkumaa

-1 ½ tl currya

-1 pss (a`200g) pakasteherneitä tai herne-maissi-paprikaa

-2 dl kaurakermaa

-2 valkosipulin kynttä

-1 tl suolaa

-½ tl mustapippurirouhetta

Directions

1.Ota fileesuikaleet huoneenlämpöön.

2.Kuori ja pilko perunat, porkkanat ja sipuli. Siirrä kattilaan ja lisää vettä niin paljon, että ne peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi.

3.Lisää curry ja kurkuma. Purista valkosipulinkynnet joukkoon. Jatka kypsennystä, kunnes perunat ja porkkanat ovat melkein kypsiä.

4.Pilko fileesuikaleita hieman pienemmiksi paloiksi. Halutessasi voit kuullottaa suikaleet pannulla öljytilkassa, mutta tämä ei ole ollenkaan välttämätöntä. Lisää fileesuikaleet ja pakastekasvikset. Kuumenna hetki.

5.Viimeistele keitto kaurakermalla, suolalla ja pippurilla. Tarjoa rouskuvan näkkileivän kera!

Hälsans Kökin fileesuikaleisiin minut tutustutti toinen Paula ja se on ollut menoa siitä lähtien – ihan huippu tuote! Suikaleet ovat siis täysin käyttövalmiita, eikä niitä ei tarvitse edes sen kummemmin maustaa. Pakkaus voi tuntua hintavalta, mutta se on oikeasti melko kookas ja riittoisa. Painoahäviötä ei kummemmin tapahdu enää kuumennettaessa.

Muokkaa vauvalle!

Myös vauva (7kk eteenpäin) voi syödä tätä maukasta keittoa. Ota vauvan annos sivuun ennen suolan lisäämistä ja käytä fileesuikaleiden (sisältää suolaa) tilalla vaikkapa murustettua maustamatonta tofua.


Reseptivaihtis : Veikeä verso

Reseptit vaihtoon! Sen sijaan, että tuuttaisin teille ainoastaan omia näkemyksiäni, haluan myös esitellä muita kiinnostavia ruokabloggareita. Vaihtikseen kuuluu haastattelu ja sen jälkeen yhden reseptin kokkaaminen toisen blogista. Ensimmäisenä haastatteluvuoroon sain Veikeä verso -blogin ihastuttavan Paulan! Olen kokannut Paulalta muutamia reseptejä jo aiemmin, ihan sattumalta. Se ei olekaan mikään ihme, koska melko todennäköisesti vegaanisia ruokaohjeita googletellessa törmää Paulan ohjeeseen. Blogi on toiminut jo vuodesta 2011 ja sisältöähän siellä riittää. Paulassa on hiven enemmän terveysintoilijaa kuin minussa, jonka vuoksi ohjeet ovatkin tosi mielenkiintoisia. Aina voi oppia jotain uutta! Ruokakuvat ovat myös aivan ihanan värikkäitä ja herkullisia! Pidän myös Paulan tyylistä selittää asiat maanläheisesti ja juurta jaksaen, kuin ystävälle. Esitin Paulalle kiperiä kysymyksiä, tässä vastaukset 🙂

Pssst. Paulan kokkaamat tofuvohvelit ja minun vastaukset näihin samaisiin kysymyksiin löydät täältä.

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi!

Kääk, heti alkuun tämän kaikkien haastattelujen vaikein kysymys! Miten luonnehtia itseään lyhyesti, mutta todenmukaisesti? No, yritetään: 
Hei, olen Paula Rovaniemeltä! Harrastuksenani kirjoittelen (harvakseltaan ja paineita ottamatta) vegaanista ruokablogia, mutta myös arjessani syön hyvin ja paljon. Elämäni Mies nimitteleekin minua syöjättäreksi. Erityisesti minua inspiroi terveellisehköjen reseptien kehittäminen. Harrastan myös mm. omatoimiliikuntaa, pienimuotoista viljelyä ja keräilyä. Ammatiltani olen hortonomi ja teen myös ihmisten auttamiseen liittyvää työtä. Kaiken ohella huolehdin 5- ja 9-vuotiaista perillisistäni sekä kahdesta kissastani.

Paulan rakas harrastus. (Kuva: Veikeä Verso)

2. Olet pitänyt ruokablogia jo kahdeksan vuoden ajan! Kaikesta voi päätellä, että todella viihdyt keittiössä. Kuinka kipinä ruoanlaittoon syntyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta?

Kyllä, todella viihdyn keittiössä! Mutta voi kumpa olisi olemassa kiltti kotihaltija, joka siivoaisi sen hurjasta kokkailusta aiheutuneen sotkun! Ruuanlaitto oli ennenmuinoin välttämättömyys kun vegaanisia valmisruokia tai -herkkuja ei juuri ollut (Marie-keksit olivat, mutta lasketaanko niitä nykyisin edes herkuksi). Ruokainnostukseni pääsi tosissaan vauhtiin vasta kun raskausaikana huomasin parantuneeni lähes kokonaan laajoista ruoka-allergioistani ja äitiyslomalla oli aikaa kehitellä reseptejä. 

Vegaaniutta aloittelin jo viime vuosituhannella. Se sai alkunsa siitä kun pääsin läheisesti tutustumaan erilaisiin eläimiin kuten kanoihin, lampaisiin sekä vuohiin (kaikki omia ihania persoonallisuuksiaan!) ja tajusin, etteivät nuo ns. tuotantoeläimet eroa hellityistä lemmikkieläimistä millään merkittävällä tavalla. En pystynyt näkemään niitä enää ruokana tai edes ruuantuotannon välineinä. 

Nykyisin olen hirveän onnellinen vegaaniudestani! Todella helpottavaa tällaiselle tarkan omantunnon ihmiselle! Myös ympäristön ja terveyden kannalta tämä on järkevä valinta.

3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Vain kolme! Oivoi, kaappini pursuavat lempi raaka-aineita! Valitsen kuitenkin:
1) Pakastetut mustaherukat. Niin aromikasta ja kirpeän makeaa lämpimän viime kesän satoa omilta tiluksilta! Pyrin käyttämään joka päivä. Mansikat on jo käytetty ja mustikoita ei viime kesänä meidän metsistä poikkeuksellisesti löytynyt.
2) Kikhernejauhot. Piiloutuvat vehnäjauhojen sijasta esim. lättyihin ja vohveleihin. Ravintoarvot aivan toista luokkaa! Samasta syystä arvostan myös soija- ja mantelijauhoja.
3) Kaura (eikun porkkana tai sittenkin banaani, kurkuma tai…) Kaurapuuro on vain niin paras iltapala. Lempeä ja ihana. Siihen vielä maapähkinävoita ja marjoja (ja/tai banaania) niin on herkku! Myös Lidlin kaurasydän-leipä on aivan huippu!

Paulan blogista löytyy todella paljon myös ihania makeita herkkuja, kuten tämä proteiinisuklaakakku! (Kuva: Veikeä Verso)

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria? 

Kokkaan jatkuvasti tosi paljon, mutta mikään yksittäinen itse kokkaamani ei nouse ylimmäksi. Siksi sanoisin, että ikimuistoisin soppa on eräällä kurssillani tehty nuudelikeitto, johon innokkailla osallistujilla lipsahti chiliä niin kovasti, että tarpeeksi urheaa syöjää ei löytynyt ja koko kattilallinen joutui biojätteeseen. 

5. Jos saisit kokata jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit ja mitä se olisi?

Olen vähän tällainen tynnyrissä eläjä ja tunnen julkisuuden henkilöiden edesottamuksia erittäin huonosti. Tähän hätään valitsen kuitenkin Jenni Haukion, jota tarkemmin tuntematta kuitenkin uskon olevan kiinnostunut tämän tyyppisestä ruokavaliosta. Hänestä on, tänne pieneen tynnyriini, huokunut kärsivällisen lempeää asennetta, jota itse vielä harjoittelen ja luulen hänen olevan oikein miellyttävää ruokaseuraa. 
Mutta mitä ihmettä hänelle kokkaisin? Iik, kääk, hmmm…valinnan vaikeus ja ressin paikka! Ainon tofuvohvelit moninaisin täyttein olisivat kyllä vahvasti vaihtoehto. Mukavan rentoa, mutta kuitenkin hieman erilainen ruokalaji. Ja jälkkäriäkin pitäisi tietysti olla. Saattaisin kallistua johonkin suklaiseen… vaikkapa vasta kehittämääni proteiinisuklaakakkua, marjoja ja vaniljajätskiä (vegaanista tietty!). Mutta mitä tahansa tarjolla olisikin, niin tärkeintä on mukava ja rento meininki!


Lukunurkka: Samasta padasta 2 : Puolessa tunnissa

Lukunurkan ensimmäisenä kirjana aloittaa suositun Samasta padasta- huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi -kirjan jatko-osa. Samasta padasta 2 : Puolessa tunnissa -kirjan (Readme) on kirjoittanut ruokatoimittaja Outi Väisänen äitiyslomallaan. Kuvat ovat Riikka Katinkosken ottamia, kuvituksesta vastaa Anna Salmi ja graafisesta suunnittelusta ja taitosta Mottowasabi. Kirja on tehty kaikille perheille, jotka haluavat kokata huippuhyvää ruokaa nopeasti. Jokaisen kirjan ruoan valmistamiseen menee puolisen tuntia, joskin jotkut ruoat vaativat pidemmän kypsennyksen tai tekeytymisen. Kaikki ruoat sopivat myös vauvalle ja ohjeeseen onkin merkitty tarkasti, kuinka vauvan ruoka valmistetaan ”samassa padassa” ja mitä lisätään yli 1 -vuotiaiden ruokaan.

Kirjan ensimmäisestä osasta on tällä hetkellä menossa seitsemäs painos. En itse ole tuohon kirjaan päässyt tutustumaan, joten nyt olikin korkea aika päästä Samasta padasta -kirjojen pariin!

Ulkoasu 5/5

Kirja on kuin karkki, visuaalisesti todella ihastuttava. Kuvista suorastaan pomppaa silmille ihanaa ruoka-iloa. Kylläisiä, sottaisia, metkuilevia ja iloisia lapsia. Ihmettelyä, oivaltamista ja nautiskelua. Värimaailma on yhtenevä ja fontit sopivat yhteen. Kertakaikkiaan ihana paketti! Painoa kirjalla on miltei kilo (994g sanoi meidän keittiövaaka), joten mikään kauhean ketterä keittiökaveri se ei ole. Tämä kuitenkin annettakoon anteeksi, koska haluttu aukeama pysyy hyvin auki juuri koon ansiosta.


Reseptit 4/5

Kirjassa on hyvässä suhteessa pääruokia, välipaloja ja jälkiruokia. Reseptit on kirjattu selkeästi ja ne etenevät loogisesti. Reseptisivuilla seikkailee myös ”rähmäkäpälä” -symbolit, jotka kertovat, mihin vaiheisiin lapsen voi ottaa mukaan. Aivan todella nerokasta! Lisäksi joillain sivuilla on maisteluvinkki, eli ehdotuksia niistä raaka-aineista, joita lapsi voi napsia ruoan valmistuessa. Tykkään. Usein on tilanteita, että ruoanlaittoruokaa vain yksinkertaisesti täytyy olla ja kasvikset tekevät hyvin kauppansa suoraa leikkuulaudalta napsittuna. Kirjassa on reseptien lisäksi myös paljon tietoa ja ajatuksia pienten syömisestä. Outi kertoo omia kokemuksiaan ja näkemyksiään ja ravitsemuksesta kertoo välillä myös asiantuntija. Reseptien laadinnassa pääpaino on selkeästi ollut nopeudessa, helppoudessa ja herkullisuudessa. Samasta padasta itselle ja vauvalle. Oivallan, että tämä ei ole mikään ton-ton -kirja. Ihmettelen kuitenkin, ettei ohjeissa ole minkäänlaisia merkintöjä soveltuvuudesta eri ruokavalioihin. Minua ainakin olisi ilahduttanut suuresti pieni V (vegaaninen) tai G (gluteeniton) -merkintä reseptien yhteydessä.

Kirjassa on paljon inspiroivia ruokalajeja. Jokaisessa ohjeessa on jotain tuttua, mutta vähintään jokin uusi yksityiskohta. Joko se on erilainen maustamistyyli, jokin uusi raaka-aine tai vaikkapa valmistustapa. Hyvinä esimerkkeinä lakritsalla maustettu porkkanakeitto, uunissa valmistuva tomaattipasta ja mustikkahummus. Pohdin pitkään, mitä reseptiä kokeilisin ensin. Kirjan kahdesta vegaanisesta pääruoka -ohjeesta valitsin sen, joka todennäköisemmin maistuu meillä kaikille. Olin kuitenkin ulkona mukavuusalueelta, koska tässä ruoassa oli enemmän ja erilaisia mausteita kuin yleensä käytämme. Limettinen linssipata oli lisukkeineen pöydässä alle tunnissa. Pata maistui ihanalta ja se oli myös täyttävää. Ohjeessa vinkattiin, että mukaan olisi voinut lisätä vielä paketin nyhtökauraa. Vaihdoin sen kuitenkin pikaisesti pannulla paahdettuihin kikherneisiin ja kouralliseen pähkinöitä. Näin ollen ruoka oli melko budjettiystävällinen. Ohje oli myös todella riittoisa, satsista söisi varmasti kuusi aikuista. Lapsille mausteet olivat vähän liikaa, mutta seuraavalla kerralla tiedän maistella aktiivisemmin jo tekovaiheessa. Kerkesimme jo kokeilla myös loputtomia ruissämpylöitä. Sämpylöiden idea on hauska. Taikina tarvitsee vain sekoittaa ja se kohoaa jääkaapissa itsekseen. Kerralla voi valmistaa ison satsin ja sitten pitkin viikkoa paistella tuoreita sämpylöitä, taikina näet säilyy viikonkin jääkaapissa. Sämpylät olivat herkullisia, tosin niissä oli hieman liikaa puruvastusta 1,5 v:lle. Sämpylöiden löydät täältä.

Testissä limettinen linssipata. Lisukkeena täysjyväriisiä, paahdettuja kikherneitä ja cashew -pähkinöitä, maustamatonta soijajogurttia, limelohkoja ja ohutta rieskaleipää.

Vegaanin näkökulma 2/5

Kirjan ruokamanifesti, kohta 8: ”Yes ve gan! Vegereseptejä on reilusti. Kun maustat kasvisruoan hyvin, se maistuu koko perheelle”. Minä sanoisin kuitenkin, että ”Yes, we lacto-ovo.” Kirjassa on 17 kasvisruokaohjetta pääruokiin ja niistä kaksi on vegaanista. Juustoa, voita, kuohukermaa ja munia käytetään paljon. Kasvisruoissa juusto on harmittavan isossa roolissa. Mielestäni on vähintäänkin hullunkurista korvata liha toisella eläinperäisellä proteiinilla näinä maailman aikoina, kun hyllyt notkuvat täysin kasviperäisiä vaihtoehtoja. Juusto on toki aika helppo jättää pois, mutta munien korvaaminen on jo hankalampaa ja sitä täytyy soveltaa aina tapauskohtaisesti. Lisäksi maito ja kananmuna ovat melko yleisiä allergeeneja varsinkin pienillä lapsilla.

Vegaanisia puuroja, leipiä, smoothieita ja jälkkäreitä kirjasta löytyy 15 kpl. Välipalat ovat värikkäitä ja osassa ei ole lainkaan valkoista sokeria. Vegaania ilahduttaa pehmeästä tofusta surautettavasta vegaanin suklaavanukas ja pannukakut, jotka sopivat sekä vegaanille, että gluteenittomaan ruokavalioon. Kaiken kaikkiaan täysin vegaanisia reseptejä kirjan 63 ohjeesta on 17 kpl. Pienin muutoksin (yhden raaka-aineen vaihtamalla) vegaanisia ohjeita olisi 14 kpl lisää. Potentiaalia siis on, mutta vegaanin näkökulmaa ei tuoda esille. Sitä on ajateltu jossain määrin, mutta ei sitten kuitenkaan.


Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 11/15. Hieno paketti. Varmasti uusia ideoita keittiöön, kannustavaa ja iloista tunnelmaa. Tietoakin. Sekasyöjäperhe, jolla ei ole allergioita ilahtuu tästä varmasti. Vegaania ei varsinaisesti kutsuta saman padan ääreen. Potentiaalia on, mutta sitä ei tuoda esille. Välipaloilla ei ruokita perhettä päivällisaikaan eikä täytetä puolison eväsrasiaa. Jos osaat soveltaa ohjeita sujuvasti, saattaa tästä kirjasta olla iloa kuitenkin.



Salamannopea kiivismoothie G

Tämä smoothie on yksi ehdottomista lemppareistani, jota teen aina kiivien ilmestyessä kauppoihin. Makea banaani, täyteläinen ja pehmeä avokado ja kirpsakka kiivi. Jatkeeksi hieman kauramaitoa ja lisähappoa sitruunamehusta. Surautetaan tasaiseksi ja valmista! Kaiken hyvän lisäksi täydellistä maisteltavaa vauvan ensimmäisiin lusikallisiin.

Salamannopea kiivismoothie

  • Servings: 4
  • Print

Ingredients

-2 banaania

-2 kiiviä

-1 avokado

-1 rkl sitruunamehua

-1 ½ dl kauramaitoa

kiiviä koristeluun

Directions

1.Kuori ja pilko banaanit ja kiivi.

2.Halkaise avokado ja poista kivi. Koverra hedelmäliha lusikalla.

3.Siirrä banaani, kiivit ja avokado korkeaan kulhoon. Mittaa mukaan sitruunamehu ja kauramaito. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Jaa laseihin ja nauti!

Vinkki! Osa kiivin ravinteista on sen kuoressa. Jos käytät luomulaatuisia kiivejä, voit vain pestä ne huolellisesti ja lisätä smoothieen kuorineen.

Huom! Tämä smoothie on ravitseva, ihanan pehmeä ja miedon makuinen. Siis täydellistä maisteltavaa vauvalle ensimmäisistä lusikallisista lähtien 🙂


Täytetyt bataatit meksikolaisittain G

Bataatti on sesongissa oikeastaan vuoden ympäri, alkuperämaa vain vaihtuu. Tämä tuontivihannes löytää tiensä ostoskoriin kuitenkin useimmiten viileämpinä vuodenaikoina. Bataatti onkin täyttävää ja ravitsevaa, varsinaista lohturuokaa. Nämä uunibataatit ovat kivaa vaihtelua sekä värikäs ja maukas lounas tai iltaruoka.

Täytetyt bataatit meksikolaisittain G

  • Servings: 5
  • Print

Ingredients

-4 pientä bataattia (a`n.250g)

-öljyä, suolaa, mustapippuria

-1 ½ dl kypsien bataattien sisusta

-1 prk  (230 g) mustapapuja

-1 prk (140 g) maissia

-1 dl tomaattimurskaa

-3 rkl ravintohiivahiutaleita

-1 rkl sokeria

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

vegaanista juustoraastetta

tarjoiluun avokadoa  ja maustamatonta soijajogurttia

Directions

1.Aseta uuni lämpiämään 200 asteeseen.

2.Raaputa bataatit siisteiksi ja huuhtele huolellisesti. Halkaise kahtia ja levitä leikkuupinnoille rypsiöljyä. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja asettele bataatinpuolikkaat pellille leikkuupinta ylöspäin. Sirottele puolikkaille hieman suolaa ja pippuria. Paahda uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes kypsiä.

3.Ota bataatit uunista ja laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Anna bataattien hieman jäähtyä. Koverra lusikalla bataattien sisusta niin, että jokaiseen bataattiin jää reilu kolo.

4.Säästä noin 1 ½ dl sisusta ja siirrä kulhoon. Hienonna sisus haarukalla. Valuta mustapavut ja maissinjyvät ja lisää muhennetun bataatin joukkoon (laita hieman sivuun koristelua varten). Sekoita joukkoon tomaattimurska, ravintohiivahiutaleet ja sokeri. Mausta suolalla ja pippurilla.

5.Täytä bataatinpuolikkaat bataatti-papu-maissitäytteellä. Ripota päälle halutessasi vegaanista juustoraastetta ja jatka kypsentämistä noin 10–15 minuuttia.  Tarjoile avokadoviipaleiden ja maustamattoman soijajogurtin (tämän voi myös maustaa esim. valkosipulilla) kanssa.

Muokkaa vauvalle! Voit antaa myös vauvan (7kk eteenpäin) nauttia tästä ruokalajista. Paahda yksi bataatin puolikas ilman suolaa ja sekoita siihen täyte ilman suolaa ja sokeria. Säilykemaissia ja papuja voi joskus löytyä myös suolattomina versioina, mutta myös suolaton pakastemaissi ja -pavut tai itse keitetyt versiot käyvät hyvin. Kypsän täytetyn bataatin voi surauttaa soseeksi tai muussata karkeammaksi haarukalla. Vauva ei tarvitse juustoa, sen sijaan avokadoviipaleet ja maustamaton soijajogurtti käyvät hyvin. Kokonaiset mustapavut ja maissinjyvät ovat myös mainiota ruokaa pinsettiotteen harjoitteluun. Jos vauva ei ole ennen saanut papuja, pieni määrä riittää ensimmäisellä kerralla.

Vinkki! Jos paahdat bataatteja muutaman ylimääräisen, saat kätevän aamiaisen tai välipalan seuraavalle päivälle. Paahdetun bataatinpuolikkaan päälle voit latoa esimerkiksi granolaa, pähkinöitä, maustamatonta soijajogurttia, vaahterasiirappia, maapähkinävoita ja kirpsakoita marjoja. Lisää ideasta voit lukea täältä.