Tässä tulee toinen mummin resepti, joka taitaa olla suurelle yleisölle hieman tuntemattomampi. Kahvikehrät trendasi erityisesti 70- ja 80 -luvulla. Olen syntynyt 1989, mutta mummi tarjosi näitä usein vielä 90 -luvun puolella. Näistä vuokiin leivotuista pullamaisista herkuista minulla on kaikista vahvin muistijälki mummin kahvipöydän herkkuna. Parasta oli, kun runsas täyte kuumeni paiston aikana karamelliksi vuoan pohjalle. Pullan syönnin jälkeen näitä makeita kiteitä piti tietysti pyydystää vuokien pohjalta viimeistä kidettä myöten. Tarina ei kerro mistä mummi on alunperin saanut ohjeen, mutta kyllä nämä reseptit kiersivät kahvipöydästä toiseen ja reseptit vaihtoivat omistajaa. Näillä leivonnaisilla on monta nimeä, joten ehkä kahvikehrä ei sano sinulle mitään. Nämä tunnetaan myös nimellä ”tuntipullat”, ”vaniljahyrrät”, ja eri nimisten leipojien mukaan nimetyt viinerit tai pullat.

Kuten sanottua, kahvikehrät ovat kuin pullia, mutta muutamalla erolla. Taikina sekoitetaan vaivaamisen sijaan, sitä ei kohoteta kuin kerran, eikä taikinaan tule kardemummaa. Taikina on huokea ja mureampi kuin pullassa, hieman viineriä muistuttava. Perinteisen reseptin kananmunat korvasin kikhernepurkin liemellä, eli aquafaballa. Yhdestä säilyke kikhernepurkista tulee n. 1,5 dl aquafabaa, joten yksi purkki riittää yhtä kehräsatsia kohden. Täyte koostuu vegaanisesta voista, vanilja- ja tomusokerista, ja se saa ihanan paahteisen maun uunissa. Niin paahteisen, että muistin ensin näissä olleen pähkinärouhetta. Kokeilin lisätä täytteeseen hasselpähkinärouhetta, mutta maku ei ollutkaan juuri se oikea. Mummi valmisti nämä alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta miksei näitä voisi hieman myös tuunailla halutessaan! Otin myös oikeuden hieman suurentaa täyteen määrää, epäilen että mummikin mitaili siihen tulevia aineksia reilulla kädellä. Tutustu ihmeessä näihin herkkuihin.

Vinkki! Saat vaihtelua kehriin sekoittamalla täytteen joukkoon vaikkapa kookoshiutaleita, mantelijauhetta/-rouhetta, tai sitruunan kuorta.