Lukunurkka: Vegaanin kotiruokaa osa 2.

Nyt arvion saa Paula Heinosen keväällä ilmestynyt Vegaanin kotiruokaa. Paula pitää siis suosittua Pidempi Korsi -vegaaniruokablogia, jossa kokataan kotoisasti herkullisia vegaanisia ruokia ja leivonnaisia. Vegaanin kotiruokaa tarjoaa nimensä mukaisesti suomalaiset kotiruokareseptit vegaanisina versioina. Kirjan reseptit ja ruokakuvat ovat Paulan itsensä käsialaa.

Olen kokkaillut paljon Paulan reseptejä ja monet niistä ovat jääneet arki-arsenaaliin. Kotiruoka taas on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Kotiruoka tarkoittaa tuttuja makuja ja rakenteita (lapset tykkää) sekä täytettä eväsrasiaan (mies tykkää). Kyllä kiitos. Vielä jos ruoka on nopea valmistaa, kiinnostaa vielä enemmän! Olin siis odottanut tätä kirjaa jo tovin. Lisäksi olen saanut kunnian tutustua Paulaan lähemmin kevään aikana, joten olen hieman myös myötäelänyt kirjan valmistumisprosessia. Jännittävää, eiköhän aloiteta! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirjan teemaväri on raikkaan kirkas vihreä. Opus erottuu varmasti muista keittokirjoista, joten kotonakaan sitä ei kauaa tarvitse hyllystä etsiä. Kirjassa on yli 200 sivua ja se painaakin yli kilon. Kovien kansien ansiosta sitä on silti helppo käsitellä. Kirjassa on paljon kuvia. Ruokakuvat ovat yksinkertaisia ja houkuttelevia ja niissä itse asia on aina pää-osassa. Jokaisesta reseptistä on suuret, koko sivun kuvat. Eri kappaleiden välillä on myös fiilistelykuvia. Näiden parhaimistoa mielestäni on tietenkin kuvat, joissa pienet, supersöpöt ihmisenalut vierailevat ruokapöydässä.

Kirjan alussa on kymmenen kohdan alustus lukijalle, jossa kerrotaan kirjan sisällöstä ja kuinka ohjeita kannattaa lähestyä. Seuraavilla aukeamilla on kasviproteiinien sekä kasvimaitojen ”pikakurssi”, eli selostetaan eri tuotteiden ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista. Vaikka itselle moni asia on jo itsestäänselvyys, täytyy muistaa, että monelle nämä tuotteet ovat edelleen vieraita. Nämä selostukset madaltavat varmasti kynnystä ryhtyä kokeilemaan ohjeita.

Vegaanin kotiruokaa on täynnä ihanan värikkäitä ja simppelejä ruokakuvia. (Kuva: Paula Heinonen).

Reseptit 4/5

Reseptit on jaoteltu valmistustavan tai ruokalajin mukaan. Kirjasta löytyy 10 kastiketta, 10 keittoa, 17 liedellä valmistettavaa ruokaa, 17 uunissa valmistettavaa ruokaa, 13 viikonloppu -ruokaa ja 24 makeaa syötävää. Kaikki klassikot nakkikastikkeesta kaalilaatikkoon ja Hanna-tädin kakkuihin löytyy. Makaronilaatikolle on ohjeita jopa kaksin kappalein, mikä onkin vähintäänkin kohtuullista.

Maustepippuri ja rakkaus taitavat olla ne ainekset, jotka antavat kotiruoille sen ”mummon kosketuksen”. Näissä ohjeissa ei varmasti ole unohdettu kumpaakaan. Paulan tyyli on muutenkin mutkaton ja perinteinen, ohjeet ovat helposti lähestyttäviä. Ohjeissa ei ole kovin kummallisia aineksia ja työvaiheiden määrä on minimissä. Aika moni ohje sisältää jotain valmista kasviproteiinituotetta, kuten Oumphia, Vöneriä, Nyhtökauraa tai einespyöryköitä. Pidän myös tallaisia ohjeita varsin tarpeellisina, koska monesti arkiruoka on juurikin einesten täydentämistä monipuoliseksi ateriaksi. Samalla ohjeissa kuitenkin korostetaan kasvisten syönnin tärkeyttä ja vinkataan muista tavoista toteuttaa ohjetta. Kerrotaan esimerkiksi mitä kasviksia kastikkeen joukkoon voi lisätä tai miten eri tavoin ruoan voi maustaa. Miltei kaikissa ruokakuvissa on myös salaatti tai lisuke mukana, joten tätäkään asiaa ei tarvitse lähteä uudestaan pohtimaan. En tiedä sinusta, mutta itselläni on monesti seuraavanlainen ongelma. Lounaan tai päivällisen valmistettuani totean, että ruokaa on tehty, mutta ei sitten kuitenkaan ole. Tarkoitan siis, että sitä ei välttämättä jääkään seuraavalle päivälle tai eväsrasian täytteeksi. Tämän kirjan ruoista todella moni ruokalaji on sellainen, jota voi syödä seuraavana päivänä ja sopii myös evääksi. Laatikot ja keitot ovat tyypillisesti tällaisia ruokia. Keitot -osio oli muutenkin erityisen ilahduttava. Lapsetkin syövät tosi mielellään keittoja ja soppaa on helppo tehdä kerralla isompi kattila. Jostain kumman syystä vegaanisia versioita perinteisille keitoille on erityisen haastava keksiä. Bongasin useamman uuden vaihtoehdon!

Kasviproteiinien listassa palkokasvit saavat Paulalta ykköspaikan. Kirjan jokaisen ohjeen kasviproteiininlähteen voi vaihtaa papuihin tai linsseihin. Kirjan kiinnostavimpia ohjeita ovatkin mielestäni juuri ohjeet, joissa papuja tai linssejä on käytetty uudella tavalla. Currylla maustettu linssikastike, papukiusaus, makaronilaatikko linsseillä ja lehtikaalilla sekä kikhernecarbonara houkuttelivat. Päätin kokeilla viimeiseksi mainittua yhtenä pitkän päivän iltana, jolloin tarvitsin illallista vain ja ainoastaan itselleni. Kaurakermalla, valko- ja kevätsipulilla, vegaanisella parmesaniraasteella sekä tujauksella sitruunamehua tämä pastaruoka oli taivaallista ja valmista viidessätoista minuutissa.

Kikhernecarbonara on supernopea ja maukas arkiruoka.

Toinen kokeilemani ohje oli pannukakku. Pannukakku on aina varma ja laiskan vaihtoehto silloin, kun ei jaksa ryhtyä paistamaan lättyjä. Ainekset sekaisin ja uuniin. Olen aiemmin tehnyt pannukakkuni kauramaitoon, mutta nyt noudatin ohjetta täsmällisesti ja tein taikinan soijamaitoon. Tulos oli herkullinen. Maku oli pyöreämpi ja täyteläisempi. Tämä pannukakku onnistui hienosti, vaikka käyttämäni uuni oli jo vanha, vinossa ja parhaat päivänsä muutenkin jo nähnyt. Mökin varastossa paistui todellakin paras pannukakku ikinä, joka ei tarvinnut seurakseen kuin tuoreita marjoja ja nokareen kauravispiä.

Vegaaninen pannukakku onnistui hienosti myös mökkiolosuhteissa ja katosi todella nopsaan parempiin suihin!

Kirjan pannukakkuohje julkaistiin hiljattain myös netissä . Artikkelin yhteydessä käytiin keskustelua ohjeesta ja huomio kiinnittyi tietysti sokerin määrään. Taikinaan tulee toki reilusti sokeria, mutta saman verran (tai itseasiassa enemmän) tulee myös yhteen netin suosituimmista pannukakku -ohjeista. Monesti ajatellaan edelleen, että kasvisruoka ja erityisesti vegaaninen kasvisruoka tarkoittavat ensisijaisesti terveellistä. Se on toki monesti sitäkin. Tässä kirjassa on kyse uuden ajan kotiruoasta, joka on sitä tuttua ja turvallista, mutta vegaanista. Tällöin on helpompi ottaa nämä ruoat osaksi arkea, kun ne ovat oikeasti helposti lähestyttäviä. Lorautetaan kastikkeeseen kermaa ja herkutellaan silloin tällöin makealla pannukakulla, ihan kuin ennenkin. Tehdään se kuitenkin ”uuden ajan tyyliin”!

Ainoa miinuspiste tulee reseptien uutuusarvosta. Tähän kirjaan on koottu parhaimmistoa, mikä tarkoittaa, että osa on jo julkaistu muualla. Jos seuraat aktivisesti blogia tai sinulla on jo Paulan aiemmin kirjoittama kirja, olet melko varmasti törmännyt osaan ohjeista jo aiemmin.

Vegaanin näkökulma 5/5

Kirjan kaikki ohjeet ovat luonnollisesti vegaanille soveltuvia. Erityisesti alustustekstien ja mutkattomien ohjeiden ansiosta kirja sopii hienosti myös ensimmäiseksi oppaaksi henkilölle, jolle vegaaninen kasvisruoka on ihan uusi juttu. Perinteisten kotiruokien kautta on helppo lisätä kasviperäisten ainesten osuutta ruokavaliossa. Kokeneempikin vegaani löytää myös varmasti uusia ideoita ruokapöytään. Bonuksena osa ohjeista vaatii aktiivista kokkausaikaa vain pienen hetken ja ainekset lähtevät kaupasta mukaan pikkurahalla. Esimerkiksi lapsiperheen ruokavastaava laittaa tanssiksi tässä vaiheessa 😀

Yhteispisteet 14/15

Tämä keittokirja on mielestäni sellainen paketti, että voin suositella sitä ihan jokaiseen talouteen, joka vain on kiinnostunut kokeilemaan uuden ajan kotiruokaa. Olit sitten vasta kiinnostunut kasvisruoasta tai jo pidemmän linjan harrastaja – tarvitset tämän kirjan!


Lukunurkka: Vegaanin kotiruokaa osa 1 – Haastattelussa Paula Heinonen

Lukunurkkaan on tällä kertaa saapunut arvioitavaksi Paula Heinosen keväällä ilmestynyt Vegaanin kotiruokaa. Paula pitää suosittua Pidempi Korsi -vegaaniruokablogia, jossa kokataan kotoisasti herkullisia vegaanisia ruokia ja leivonnaisia. Paulalta on aiemmin (2016) ilmestynyt Vegeä -niminen keittokirja, jossa oltiin kesäisissä tunnelmissa. Vegaanin kotiruokaa tarjoaa nimensä mukaisesti suomalaiset kotiruokareseptit vegaanisina versioina.

Alkukeväästä, kun tiet olivat vielä loskaiset ja hallitus myllerryksessä – tapahtui muutakin! Kuten tämä ihana päivä. Olin vielä kotona nuorimmaisen kanssa. Syötiin banaanijäätelöä aamupalaksi ja lähdettiin sitten Paulan luo kylään. Pirpana teki tehokasta tupatarkastusta ja minä yritin napsia kuvia Paulan kokkaillessa. Ilmassa oli jännitystä, olihan uusi keittokirja jo pitkällä. Minun täytyi (ja täytyy edelleen) nipistää itseäni välillä. ”Tässä minä nyt olen, Paula Heinosen kotona!”. Käytin tietysti tilanteen hyväksi ja halusin kuulla lisää kirjan aiheesta ja tekoprosessista. Joten tässä olkaa hyvät 🙂

1. Miten kirjan aihe valikoitui?
Se tapahtui suurinpiirtein tammikuun 2018 Vegaanihaasteen jälkeen, kun päätin kirjoittaa Vegaanin kotiruokaa -kirjan. Alkuvuoden vegaanihaasteen aikana käy todella vilkas keskutelu facebook-ryhmissä. Jatkuvasti törmää siihen, että ihmiset haluavat vinkkejä täyttäviin arkiruokiin ja varsinkin reseptejä tuttuihin kotiruoka -klassikoihin. Vegaaninen kotiruoka on ollut mulle sydämen asia ja reseptit olivat kutakuinkin pöytälaatikossa valmiina toimintaan. Kirjaa ennen olin jo jakanutkin näitä klassikkoreseptejä blogissa ja niille oli paljon kysyntää.

2. Mistä sait inspiraatiota kirjan tekoprosessin aikana?
Mulla on sellainen fiilis, ettei mun hirveästi tarvinnut kaivella inspiraatiota kirjan teon aikana. Kaikki sujui aika luonnostaan ja heräsin joka päivä innoissani tekemään kirjaa. Toki selailin ruokakuvia Pinterestissä muistuttaakseni itselleni lisätä jotain koristeita ruoka-annoksen päälle. Lisäksi googlasin tietenkin suomalaisten tämän hetken suosikkiruoat saadakseni vahvistuksen, että olin oikeilla jäljillä.

3. Kerro vähän reseptin kehittämisprosessista? Oliko joitain ohjeita, joita testasit useita kertoja? 
Niinkuin tuossa aikaisemmin sanoin, niin reseptit kutakuinkin olivat jo valmiina. Tämä on sellaista ruokaa, jota kokkaan päivittäin. Se miten kehittelin reseptejä kirjan teon aikana, niin yritin tehdä kaikesta vieläkin helpompaa ja simppeliä. Kirjassa ei ole kuin ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta mitään vaikeasti saatavilla olevia raaka-aineita, taikka outoja mausteita. Teen myös reseptit sillä tavoin, että saan pidettyä mitat helppoina ja huolettomina. Eli mun ohjeissa ei tarvitse mittailla neljännesosia otsa kurtussa, vaan toivon mukaan kun reseptin oppii niin pelkkä koura riittää mitaksi.

4. Keittokirjan tekeminen on varmasti iso projekti, jonka aikana sattuu ja tapahtuu. Tapahtuiko joitain hauskoja kommelluksia? 
Tätä tapahtuu muutenkin kuin vain kirjan teon aikana – unohdan aina jonkun tärkeän ainesosan kauppaan. Omasta mielestä se on vain ärsyttävää, mutta kun sitä tapahtuu jatkuvasti niin tuleehan siitä jo pikkuhiljaa komediaa.

5. Henkilökohtainen lempiohje? (jos tätä saa kysyä :D)
Tähän ei ole yhtä vastausta, koska eri päivinä kaipaa erilaisia ruokia. Jos nyt yksi pitää nostaa niin kirjan Oumphista tehty Stroganoff – kun sen tekee oikeana päivänä, se on taivaallista!

Loppuun vielä neljä nopeaa kysymystä.

Neljä raaka-ainetta, joita löytyy aina kaapista?
Sipulia, pastaa, soijarouhetta ja ketsuppia.


Yksinkertaisin kotiruoka syntyy?
Ylläolevista aineksista! Yksinkertaisia kotiruokia missä on vain muutama ainesosa on hurjan monia, mutta lähestyisin asiaa näin. Yksinkertaisin kotiruoka on sellainen, joka on niin tuttu, että sen valmistaminen sujuu kuin tanssi. Mä kokkailen usein makaronilaatikkoa päivinä kun mun aivot on jo antanut kaikkensa – se on sellainen ruokalaji mitä oon kokannut 1001 kertaa, joten keittiössä ei tarvitse ruokaa laittaessa ajatella mitään vaan kroppa työskentelee melkein kuin itsekseen. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?


Rakkain kotiruokamuisto?
Hyviä kotiruokamuistoja löytyy paljonkin mummoloista, jotka ovat tosin melko jauhelihapainotteisia. Niistä on päällimäisenä mielessä se, että ruuassa maistaa eron jos siihen on ripoteltu ripaus rakkautta ❤ . Uudempina rakkaina kotiruokamuistoina ovat ne, kun on onnistunut veganisoimaan jonkun lapsuuden ruuan. Tässä on tietenkin isossa roolissa myös tuotteiden kehitys.


Paras pöytäseura? 
Kylläpä on Aino vaikeita kysymyksiä! Olen ollut mukana Vegaaniliiton toiminnassa täällä Vaasassa nyt vuoden alusta ja siellä on kyllä ihan supermukavia tyyppejä. Heidän kanssa on tullut istuttua pöydän ääressä jo aika moneenkin otteeseen. Valitsen heidät!


Lukunurkka: Ruokaan rakastunut

Tänään lukunurkan arvion saa Marita Erikssonin esikoiskirja Ruokaan rakastunut. Reseptit ja kuvat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ovat Maritan itsensä käsialaa. Kirjan on toimittanut Heidi Holmavuo ja kannesta, ulkoasusta ja taitosta vastaa Olli Järvinen. Marita pitää suosittua aamupaloihin, kasvisruokaan ja terveellisiin herkkuihin erikoistunutta @myblissktchn Instagram -tiliä. Olen seurannut Maritaa jo jonkin aikaa ja menin aivan sekaisin kun kuulin tästä kirjasta. Katsokaa nyt tuota kanttakin, eikö ole hurmaava! Vaikea pukea tätä ajatusta sanoiksi, mutta muotoilisin sen jotenkin näin: Varokaa, täältä tulee katu-uskottava vegaaniherkkujen -boss lady! Ei kuitenkaan jyräävä, tai ilkeämielinen. Vaan viattomasti ruokaan rakastunut alanvaihtaja. Ja sitähän Marita onkin.

Smoothiekulhon taiteilua Maritan ohjeilla. Ei ole helppo laji! 😀

Kuten monet hyvät ideat, tämänkin kirjan kipinä syttyi äitiyslomalla. Marita teki ruokaremontin ja alkoi miettiä uutta kanavaa luovuudelle. Alkoi syntyä reseptejä toisen perään ja samalla hän alkoi viihtyä kameran takana yhä enemmän. 2016 -vuonna alkanut matka on nyt saatu kansien väliin. Aika käydä kimppuun! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirja on totisesti Maritan itsensä näköinen. Kivan hempeän punaisen käyttö taustasävynä tasapainottaa muuten hieman rokahtavaa tyyliä. Kirja on jaettu seitsemään osioon teemoittain. Osioiden välissä on alustustekstiä, ajatuksia tai muita huomioita. ”Keittiötarinat” ja reseptit soljuvat sulassa sovussa läpi kirjan. Kuvat ovat totisesti tässä kirjassa tärkeässä osassa. Ne ovat kauniita ja pysäyttäviä, kuin taideteoksia. Kuvat pääsevät hyvin oikeuksiinsa sivun kokoisina, mutta kirja ei silti ole turhan kookas. Mielestäni oikein sopivan kokoinen kaveri keittiöön.

Reseptit 4/5

Kirjasta löytyy laskelmieni mukaan 69 reseptiä. Kirjan pää-osassa ovat puuro ja sen kyytipojat, herkut (bliss ballssit, vohvelit, raakakakut ym.) ja kulhot sekä smoothiet. Ensimmäisen selailun jälkeen puolet sivuista on hiirenkorvalla. Ääh mitä ihania makuyhdistelmiä, ja nuo värikkäät kuvat! Mieli tekee heti lähteä kauppaan. Tuoreita marjoja ja hedelmiä ja muita pieniä yksityiskohtia pursuavat kulhot ja smoothiet saavat suorastaan pään pyörälle. Kokonaisuuden kruunaa kahdeksan suolaista reseptiä ja kuusi ruokamuistoa. Koko kirjasta eniten odotinkin juuri mainittuja, koska nämä osiot tuovat paljon uutuusarvoa Maritan resepteihin jo ennestään tutustuneille. Suolaisten ohjeiden päätähtiä ovat tofu ja tempe, joista syntyy pientä suolaista purtavaa. Ruokamuistot puolestaan pohjautuvat 96 -vuotiaan Karjalasta kotoisin olevan Lahja -mummun synnyttämiin muistoihin. Mummu on ollut aikaansa edellä ja painottanut aina kasvisvoittoisen ruokavalion terveellisyyttä. Perinneherkut on päivitetty gluteenittomiksi kolmen polven yhteisvoimin. Ruokamuistoja myös minussa herätti uudella tavalla valmistettu rusina-porkkana-raaste ja piimäkakku. Muut osion ohjeet olivat minulle uusia, mutta todella kiehtovia.

Suolaisista ohjeista päädyin kokeilemaan salaattia, joka koostuu paahdetuista perunoista, hyvin maustetusta tofumurusta ja raikkaista lisukkeista. Meillä asuu monta perunafania, joten tämä ruoka sopi kuin nenä päähän. Tässä oli jokaiselle jotain. Lapset herkuttelivat lähinnä perunoilla ja miehen kanssa maistelimme enemmän tofua ja lisukkeita. Kokkaan paljon tofusta ja en vaan koskaan saa siitä tarpeekseni. Olen kuitenkin vähän laiska maustaja, joten nyt tuli kokeiltua jotain ihan uutta. Tähän nimittäin tuli mm. sipulijauhetta, savupaprikaa, cayennepippuria, kanelia ja vaahterasiirappia. Lopputulos oli herkullinen! Kylkeen tein vielä meidän lempidippiä (muusattua avokadoa, valkosipulia ja kaurafraichea). Kokeilin kirjan ohjeista myös mango-omena-inkiväärisorbettia Yosa greek stylen kanssa ja hui se oli täydellistä. Ihanan kylmää ja raikasta, makeaakin, mutta siinä oli myös inkiväärin tuomaa särmää. Sopi hienosti sunnuntaibrunssille.

Tofu- ”chorizo” -perunasalaatti avokadodipillä.

Reseptit ovat loogisesti jäsenneltyjä ja pää-osin selkeitä. Yksi seikka tosin hieman häiritsi. Haluan keittokirjani ehdottomasti niin, että ainesosaluettelo ja teko-ohje mahtuvat samalle aukeamalle. Tässä kirjassa tällainen menettely ei ole joka ohjeen kohdalla mahdollista, koska myös sivun kokoinen kuva on samalla aukeamalla. Hieman laajempi raaka-ainelista tai pidemmät teko-ohjeet johtavat siihen, että tekstiä täytyy jatkaa seuraavalle aukeamalle. Tämä teettää hieman lisätyötä reseptejä lukiessa, kun sivuja joutuu käännellä kesken ohjeen. Toisaalta ohjeiden kirjoitustapaa on kyllä mietitty perusteellisesti ja joissain ainesosalistoissa on ympättynä työvaiheita (esim. raaka-aineen perässä lukee kuinka se tulee esikäsitellä) , jotta teko-ohje olisi lyhyempi. Annan kuitenkin myös paljon arvoa sille, että kuva on samalla aukeamalla ainesosalistan kanssa, koska se tekee myös kirjan selailusta eli ”mieluilusta” mielekkäämpää. Joskus täytyy priorisoida ja tämä oli kuitenkin hyvä ratkaisu näinkin 🙂


Vegaanin näkökulma 4/5

Kirjan kaikki reseptit ovat lähtökohtaisesti vegaanisia ja gluteenittomia, mahtavaa! Tunne on sama, kuin astuessa sisään vegaaniystävälliseen ravintolaan. Oikeasti, voinko ottaa ihan mitä vain?!! 😀 Yhä useammat noudattavat myös gluteenitonta ruokavaliota, jonka yhdistäminen vegaaniseen ruokavalioon nähdään usein melko haastavana. Tämä kirja siis ilahduttaa molempia! Toki kirjan ihanat kuvat saavat veden kielelle varmasti aivan jokaiselta, ruokavalioon katsomatta.

Omasta keittiöstäni löytyy aineksia useisiin kirjan resepteihin jo valmiiksi. Lasken itseni kuitenkin jonkinsorttiseksi ruokahifistelijäksi. Tästä päästäänkin seuraavaan ajatukseen. Tämä kirja on hifistelykirja. Monet reseptit tai annokset koostuvat useista elementeistä ja työvaiheet vaativat jonkinlaista etukäteisvalmistelua. Tuoreita marjoja, eksoottisiakin hedelmiä ja arvokkaita pähkinöitä käytetään runsaasti, joten kustannukset reseptiä kohden nousevat melko korkeiksi. Kirjan johdannossa sanotaankin todella osuvasti seuraavaa: ”Tämän kirjan tarkoitus on olla pikamatka pois arjesta. Halpa loma, helppo terapia, mitä vain, joka saa sinut unohtamaan hetkeksi arjenjuoksun ja vastaamattomat sähköpostit”. Meillä tämä kirja on varmasti käytössä juurikin silloin, kun on varaa panostaa ja tuoda vähän luksusta pöytään. Kuten esimerkiksi kiireettöminä viikonloppuaamuina.

Mango-omena-inkiväärisorbetti ystävysten brunssilla.


Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 13/15. Tekijänsä näköinen, selkeästi omaa linjaansa toteuttava inspiraation lähde. Kirjaa selailee haltioituneena, vaikka ei olisi aikomustakaan ryhtyä kokkauspuuhiin. Kun haluat arjen luksusta tai ruokahalu on kateissa, tässä on oiva lääke. Erityisesti gluteenitonta ruokavaliota noudattava tai muuten erityisen kokeilunhaluinen vegaani saa kirjasta paljon irti.


Lukunurkka: Samasta padasta 2 : Puolessa tunnissa

Lukunurkan ensimmäisenä kirjana aloittaa suositun Samasta padasta- huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi -kirjan jatko-osa. Samasta padasta 2 : Puolessa tunnissa -kirjan (Readme) on kirjoittanut ruokatoimittaja Outi Väisänen äitiyslomallaan. Kuvat ovat Riikka Katinkosken ottamia, kuvituksesta vastaa Anna Salmi ja graafisesta suunnittelusta ja taitosta Mottowasabi. Kirja on tehty kaikille perheille, jotka haluavat kokata huippuhyvää ruokaa nopeasti. Jokaisen kirjan ruoan valmistamiseen menee puolisen tuntia, joskin jotkut ruoat vaativat pidemmän kypsennyksen tai tekeytymisen. Kaikki ruoat sopivat myös vauvalle ja ohjeeseen onkin merkitty tarkasti, kuinka vauvan ruoka valmistetaan ”samassa padassa” ja mitä lisätään yli 1 -vuotiaiden ruokaan.

Kirjan ensimmäisestä osasta on tällä hetkellä menossa seitsemäs painos. En itse ole tuohon kirjaan päässyt tutustumaan, joten nyt olikin korkea aika päästä Samasta padasta -kirjojen pariin!

Ulkoasu 5/5

Kirja on kuin karkki, visuaalisesti todella ihastuttava. Kuvista suorastaan pomppaa silmille ihanaa ruoka-iloa. Kylläisiä, sottaisia, metkuilevia ja iloisia lapsia. Ihmettelyä, oivaltamista ja nautiskelua. Värimaailma on yhtenevä ja fontit sopivat yhteen. Kertakaikkiaan ihana paketti! Painoa kirjalla on miltei kilo (994g sanoi meidän keittiövaaka), joten mikään kauhean ketterä keittiökaveri se ei ole. Tämä kuitenkin annettakoon anteeksi, koska haluttu aukeama pysyy hyvin auki juuri koon ansiosta.


Reseptit 4/5

Kirjassa on hyvässä suhteessa pääruokia, välipaloja ja jälkiruokia. Reseptit on kirjattu selkeästi ja ne etenevät loogisesti. Reseptisivuilla seikkailee myös ”rähmäkäpälä” -symbolit, jotka kertovat, mihin vaiheisiin lapsen voi ottaa mukaan. Aivan todella nerokasta! Lisäksi joillain sivuilla on maisteluvinkki, eli ehdotuksia niistä raaka-aineista, joita lapsi voi napsia ruoan valmistuessa. Tykkään. Usein on tilanteita, että ruoanlaittoruokaa vain yksinkertaisesti täytyy olla ja kasvikset tekevät hyvin kauppansa suoraa leikkuulaudalta napsittuna. Kirjassa on reseptien lisäksi myös paljon tietoa ja ajatuksia pienten syömisestä. Outi kertoo omia kokemuksiaan ja näkemyksiään ja ravitsemuksesta kertoo välillä myös asiantuntija. Reseptien laadinnassa pääpaino on selkeästi ollut nopeudessa, helppoudessa ja herkullisuudessa. Samasta padasta itselle ja vauvalle. Oivallan, että tämä ei ole mikään ton-ton -kirja. Ihmettelen kuitenkin, ettei ohjeissa ole minkäänlaisia merkintöjä soveltuvuudesta eri ruokavalioihin. Minua ainakin olisi ilahduttanut suuresti pieni V (vegaaninen) tai G (gluteeniton) -merkintä reseptien yhteydessä.

Kirjassa on paljon inspiroivia ruokalajeja. Jokaisessa ohjeessa on jotain tuttua, mutta vähintään jokin uusi yksityiskohta. Joko se on erilainen maustamistyyli, jokin uusi raaka-aine tai vaikkapa valmistustapa. Hyvinä esimerkkeinä lakritsalla maustettu porkkanakeitto, uunissa valmistuva tomaattipasta ja mustikkahummus. Pohdin pitkään, mitä reseptiä kokeilisin ensin. Kirjan kahdesta vegaanisesta pääruoka -ohjeesta valitsin sen, joka todennäköisemmin maistuu meillä kaikille. Olin kuitenkin ulkona mukavuusalueelta, koska tässä ruoassa oli enemmän ja erilaisia mausteita kuin yleensä käytämme. Limettinen linssipata oli lisukkeineen pöydässä alle tunnissa. Pata maistui ihanalta ja se oli myös täyttävää. Ohjeessa vinkattiin, että mukaan olisi voinut lisätä vielä paketin nyhtökauraa. Vaihdoin sen kuitenkin pikaisesti pannulla paahdettuihin kikherneisiin ja kouralliseen pähkinöitä. Näin ollen ruoka oli melko budjettiystävällinen. Ohje oli myös todella riittoisa, satsista söisi varmasti kuusi aikuista. Lapsille mausteet olivat vähän liikaa, mutta seuraavalla kerralla tiedän maistella aktiivisemmin jo tekovaiheessa. Kerkesimme jo kokeilla myös loputtomia ruissämpylöitä. Sämpylöiden idea on hauska. Taikina tarvitsee vain sekoittaa ja se kohoaa jääkaapissa itsekseen. Kerralla voi valmistaa ison satsin ja sitten pitkin viikkoa paistella tuoreita sämpylöitä, taikina näet säilyy viikonkin jääkaapissa. Sämpylät olivat herkullisia, tosin niissä oli hieman liikaa puruvastusta 1,5 v:lle. Sämpylöiden löydät täältä.

Testissä limettinen linssipata. Lisukkeena täysjyväriisiä, paahdettuja kikherneitä ja cashew -pähkinöitä, maustamatonta soijajogurttia, limelohkoja ja ohutta rieskaleipää.

Vegaanin näkökulma 2/5

Kirjan ruokamanifesti, kohta 8: ”Yes ve gan! Vegereseptejä on reilusti. Kun maustat kasvisruoan hyvin, se maistuu koko perheelle”. Minä sanoisin kuitenkin, että ”Yes, we lacto-ovo.” Kirjassa on 17 kasvisruokaohjetta pääruokiin ja niistä kaksi on vegaanista. Juustoa, voita, kuohukermaa ja munia käytetään paljon. Kasvisruoissa juusto on harmittavan isossa roolissa. Mielestäni on vähintäänkin hullunkurista korvata liha toisella eläinperäisellä proteiinilla näinä maailman aikoina, kun hyllyt notkuvat täysin kasviperäisiä vaihtoehtoja. Juusto on toki aika helppo jättää pois, mutta munien korvaaminen on jo hankalampaa ja sitä täytyy soveltaa aina tapauskohtaisesti. Lisäksi maito ja kananmuna ovat melko yleisiä allergeeneja varsinkin pienillä lapsilla.

Vegaanisia puuroja, leipiä, smoothieita ja jälkkäreitä kirjasta löytyy 15 kpl. Välipalat ovat värikkäitä ja osassa ei ole lainkaan valkoista sokeria. Vegaania ilahduttaa pehmeästä tofusta surautettavasta vegaanin suklaavanukas ja pannukakut, jotka sopivat sekä vegaanille, että gluteenittomaan ruokavalioon. Kaiken kaikkiaan täysin vegaanisia reseptejä kirjan 63 ohjeesta on 17 kpl. Pienin muutoksin (yhden raaka-aineen vaihtamalla) vegaanisia ohjeita olisi 14 kpl lisää. Potentiaalia siis on, mutta vegaanin näkökulmaa ei tuoda esille. Sitä on ajateltu jossain määrin, mutta ei sitten kuitenkaan.


Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 11/15. Hieno paketti. Varmasti uusia ideoita keittiöön, kannustavaa ja iloista tunnelmaa. Tietoakin. Sekasyöjäperhe, jolla ei ole allergioita ilahtuu tästä varmasti. Vegaania ei varsinaisesti kutsuta saman padan ääreen. Potentiaalia on, mutta sitä ei tuoda esille. Välipaloilla ei ruokita perhettä päivällisaikaan eikä täytetä puolison eväsrasiaa. Jos osaat soveltaa ohjeita sujuvasti, saattaa tästä kirjasta olla iloa kuitenkin.