Syömään! Äitien tekemää kasvisruokaa on Cozy Publishingin tämän kevään keittokirjauutuus. Kirjassa on 12 äidin luottoreseptit ja tarinaa reseptien takaa. Puhutaan lempiruoista, ruokahetkistä, tavoista, kokkaustyyleistä, ruoan merkityksestä, perinteistä. Epäonnistumisista ja onnistumisista. Kauniita kuvia, herkullisia reseptejä, vinkkejä ja elämän makua. Kirjan ”äiti”, ihana Lotta Lahti kokosi äitien tarinat ja reseptit yksiin kansiin. Kirjan kuvista ja taitosta vastaa Viola Virtamo. Kirjan idea on niin nerokas, että on suorastaan hullunkurista, ettei vastaavanlaista kirjaa ole aikaisemmin tehty. Oli suuri kunnia olla mukana näin superhienossa projektissa.
”Kasvisruokaa syöviä perheitä on erilaisia ja jokainen lihaton ateria on kiistämättömästi askel kohti terveempää maailmaa. Rento ruokakirja tarjoaa lukijalle kurkistuksen 12 perheenäidin arkeen ja osoittaa, että kasvisruoka sekä maistuu nälkäisille että valmistuu vaivatta. ”
Lotta Lahti
Julkkaritunnelmia. Vasemmalla ylhäällä: Kirjan äiti Lotta oman äitinsä Arja Kolin kanssa (myös Arjan reseptejä löytyy kirjasta). Oikealla ylhäällä: Fanikuva Jamin Raitakarin ja Viola Virtamon kanssa. Vasemmalla alhaalla porukkakuva 7/12 äideistä Lotan kanssa.
Kirjan ilmestymisen kruunasi tietysti kirjajulkkarit. Maaliskuinen päivä oli monella tapaa vaaleanpunainen. Cozy Publishingin toimistolle Ullanlinnaan oli kokoontunut iloinen porukka juhlimaan upeaa kirja-uutuutta. Tunnelma oli tosi lämmin! Innostunut puheensorina ja nauru raikasi kauas. Oli ihanaa päästä tapaamaan kirjan muita äitejä ja tiimi kirjan takana. Tarjottavina oli brunssityyppisesti kirjan resepteillä loihdittuja herkkuja.
Julkkarimenu:
Kesäkurpitsapihviä, tofukokkelia, marinoitua sipulia ja vegaaniparmesaania
Tulista fetadippiä, parsakaalipestoa ja tuoretta leipää
Banaanileivänmakuista uunikaurapuuroa, kaurajogurttia, marjoja ja taatelikinuskia
Makeita välipaplapalleroita: kaurakeksi ja piparminttumokka. Punajuuribrownieta.
Keltaista smoothieta, teetä ja kahvia
Kirjan fiilistelyä julkkareissa ja kirjakaupassa. Vasemmalla alhaalla Noora Laine-Müller ja minä, sekä tämän kevään kirjauutuudet, joissa molemmissa ollaan mukana. Tuuletuksen arvoinen hetki! 🙂
Kirjasta löytyy 66 reseptiä. 11 aamu-, ilta- tai välipalaa, 6 tahnaa/levitettä, 4 smoothieta/juomaa, 32 pääruokaa ja 12 makeaa herkkua. Monet ohjeista ovat gluteenittomia ja useita pystyy helposti muokkaamaan alle 1 -vuotiaalle sopivaksi. Nimensä mukaisesti reseptit ovat kasvisruokaa. Jos ohjeessa on maitotuotetta, sille usein mainitaan kasvipohjainen vaihtoehto. Osa ohjeista sisältää kananmunaa, mutta esimerkiksi pääruoista 29/33 on suoraa toteutettavissa vegaanisesti. Reseptit on myös merkattu selkein symbolein (vegaaninen, gluteeniton, vauvalle sopiva).
Julkkaribrunssilla olleiden herkkujen lisäksi olen testannut kirjasta munakoisopizzoja, suklaakakkua ja juustokakkuruutuja. Haluan testata vielä ainakin muumimukisämpylöitä, uuniperunoita, hernepihvejä, peltiriisiä, kukkakaali-linssisosekeittoa, lasagnettea, suklaahummusta, linssitacoja, pitaleipiä rapeilla soijasuikaleilla ja mummon marjapiirakkaa. Nyt muutamia mainitakseni. Arkiruoista löytyy reseptejä keitto- ja laatikkoruoista aina tacoihin ja hampurilaisiin. Kaikkia ohjeita yhdistää se, että niillä on jokin tarina ja se, että ne ovat mielettömän herkullisen näköisiä! Kirja on ihan huikean kaunis paketti, ei voi muuta sanoa. Oli hienoa nämä omat reseptinsä ammattilaisen stailaamana ja kuvaamana. Alla kuvissa blogin keväinen paahdettu peruna-parsasalaatti ja tomaattinen pähkinäpasta. Raaka-aineet tulee näissä kirjan kuvissa esiin ihan uudella tavalla. Niin kaunista ja herkkää, valot ja varjot luo upeaa tunnelmaa.
Kirjassa reseptien lisäksi pää-osassa ovat äidit. 12 erilaista tarinaa rakkaudesta ruokaan ja ruokittaviin. Jokainen äiti haluaa valmistaa herkullista ruokaa, josta tulee hyvä mieli ja joka tekee hyvää itselle. Ja miksei myös ympäristölle. Ruoka on yksi luonnollisimmista ja yleisimmistä tavoista osoittaa rakkautta ympäri maailman. Välillä tuo yhtälö vain on haastavaa toteuttaa perheenjäsenten erilaisten mielytymysten, arjen haasteiden ja aikataulujen ristitulessa. Onneksi reseptien lisäksi kirjasta löytyy vinkkejä, miten selvitä arjen ruokahuollosta. Esimerkkejä ruoista, jotka vannoutuneinkin sekasyöjä kelpuuttaa ja ideoita miten lisätä värikkäitä raaka-aineita jokapäiväiseen ruokavalioon. Myös tarinat onnistumisista ja epäonnistumisista tuovat supertärkeää vertaistukea sitä tarvitseville. Eli ihan kaikille.
”Saamme kirjassa kosketuksen elävän elämään – mahtaviin onnistumisiin ja niihin vähemmän hohdokkaisiin tilanteisiin, kun kaikki ei ole sujunut suunnitelmien mukaan. Hetkiin, jolloin pöytäkeskustelu luisti ja ruoka maistui. Ja niihin, kun marjapiirakat lensivät sienille tai mustat silmänaluset ja kasvojen uurteet saivat kasvuvoimaa loputtomista neuvoteluista ruokaan liittyen.”
Lotta Lahti
Jaoin kirjaan kymmenen meidän perheen hittireseptiä ja niistä rakkain on ehdottomasti pähkinäinen tomaattipasta a.k.a pähkinäpasta, jonka äärellä olen tuntenut suurimmat onnistumisen hetket. Hauska sattuma oli, että myös Iltalehden toimittaja oli kiinnostunut reseptistä ja tuli kysymään reseptin tarinasta tarkemmin. Haastattelun pastaan ja ruokahaasteisiin liityen voit lukea täältä. Haluan vielä loppuun korostaa, että meillä yksi iso tekijä on myös se, että en hoida ruokahuoltoa yksin. En voi sanoin kuvata miten kiitollinen olen, että saan usein istua valmiiseen pöytään myös omassa kodissani. Tästä heitänkin ilmoille yhden reseptikirjan aiheen lisää! 😉
Tällä kertaa lukunurkassa on vuorossa syksyn odotettu kirjauutuus, Lapsiperheen vegaanikeittokirja – helppo arki Chocochilin resepteillä (Kosmos 2020). Kirjan ovat kirjoittaneet Chocochili -blogista tunnettu keittokirjailija Elina Innanen ja toimittaja sekä tietokirjailija Suvi Auvinen. Kuvat ovat Elinan käsialaa ja kirjan graafisesta suunnittelusta vastaa Sanna-Reeta Meilahti. Suvi on ollut perustamassa Vegefirmaa, jonka asiakkaina on useat isot kasvipohjaisten tuotteiden valmistajat ja missiona tehdä kasvissyönnistä uusi normaali. Vegefirman tunnetuin ponnistus on ollut jo usean vuoden ajan pohjoismaiden suurin kasvisruokatapahtuma Vegemessut Helsingin Kaapelitehtaalla. Suvin ensimmäinen tietokirja ”Lihan loppu”, ilmestyi viime syksynä ja käsittelee lihansyönnin vääjäämätöntä loppua useista eri näkökulmista. Suvilla on pohjalla myös pedagogin opinnot ja yhdessä Elinan ruokaosaamisen kanssa kirjaa onkin lähdetty tekemään vahvalla alan tuntemisella.
Tavallisista keittokirjoista teos eroaa monella tavalla. Se on räätälöity palvelemaan kohderyhmää seuraavasti 1. Kirja pohjautuu kuuden viikon kiertävään ruokalistaan (42 vrk:n päivällinen suunniteltu valmiiksi!) 2. Kirja on tehty yhteistyössä laillistetun ravitsemusterapeutin, Leena Putkosen kanssa. Ruokalistaa noudattamalla voi olla varma, että ruoasta saa tarvittavat ravintoaineet. 3. Kirjassa on myös paljon tietoa ja vinkkejä usein vanhempia askarruttaviin asioihin liittyen vegaaniseen ruokavalioon ja lapsiperheen ruokailuun ylipäätään. 4. Reseptit ovat ravitsemuksellisen sisällön lisäksi myös makumaailmaltaan ja koostumukseltaan suunniteltu sopimaan erityisesti lapsiperheille.
Tällaiselle kirjalle on ollut huutava tarve. Yhä useampi vanhempi haluaisi valmistaa enemmän kasvisruokaa, mutta pää on täynnä kysymyksiä eikä oikein tiedä mistä aloittaa. Lisäksi lasten ruokailun järjestäminen on muutenkin jo valmiiksi välillä todella haastavaa – miten ihmeessä ujuttaa perheen ruokavalioon enemmän kasvisruokaa? Vaikka kasvipohjaisia tuotteita on markkinoilla yhä enemmän ja kasvissyönnistä on tulossa hyvää vauhtia yleisempää, välillä tuntuu, että rämpii suossa vailla suuntaa. Tiedän, että olen oikealla tiellä kokatessasi kasvispohjaista ruokaa, mutta yhteiskunnan normit ovat vahvoja ja usein saa olla perustelemassa valintojaan. Esipuheeseen oli hyvin kiteytetty ajatuksia aiheesta.
”Kasvatuksen tehtävä on valmistaa lapsia siihen maailmaan, jossa he tulevat elämään. Ruoka on merkittävä kysymys ilmastokriisin keskellä kasvavalle sukupolvelle, ja siirtymä kohti kasvipohjaisempaa ruokavaliota on jo meneillään. Meillä on kasvattajina vastuu siitä, että opetamme lapset syömään ilmastokestävää ruokaa jo tänään. ”
Elina Innanen ja Suvi Auvinen, Lapsiperheen vegaanikeittokirja (Kosmos 2020)
Vegaaninen butter tofu, seurana keitettyä ohraa ja wokattua parsakaalia.
Ulkoasu 5/5
Kirjan ulkoasu on raikas ja selkeä. Fontti on vahva ja siten myös helppolukuinen. Kirja on melko kapea leveyssuunnassa, minkä vuoksi sitä on näppärä selata ja se mahtuu hyvin mukaan kokkauspuuhiin keittiöntasolle. Kirja on painava, mutta ei häiritsevän raskas kuitenkaan. Ensisijaisesti kirja on kuitenkin tarkoitettu aikuisen selattavaksi. Ruokakuvat ovat herkullisia, ja niissä itse reseptin ruoka pääsee ehdottomasti oikeuksiinsa. Reseptin toivottu lopputulos ei todellakaan jää epäselväksi ja se on aina ehdoton plussa. Mikään ei ole ikävempää, kun jos joutuu arvailemaan miltä valmiin ruoan tulisi näyttää. Muutamassa kuvassa on myös hieman kohderyhmän elämään kuuluvaa reksivisiittaa (kyniä, piirrustuksia, legoja) tai muuta väriä ja vaihtelua tuomassa. Uskon, että kuvitus on kuitenkin aika hillitty siitäkin syystä, että kohderyhmää ei haluta alleviivata liikaa. Näistä resepteistä on iloa kaikille.
Kirjassa vuorottelevat resepti- ja tieto-osiot. Alkuun kerrotaan kirjan ideasta ja raaka-aineista, vegaaniruoasta ja ravitsemuksesta, raskausajan ja pikkulasten vegaaniruokailusta, sekä kiertävästä ruokalistasta, johon kirja perustuu. Kaupunkien ja kuntien, sekä monen lounaspalveluja tarjoavan yrityksen ruokalistasuunnittelu pohjautuu juurikin kuuden viikon kiertävään ruokalistaan. Jos samantyyppinen suunnitelmallisuus tuo säästöjä ja muita hyötyjä suurille ruokapalvelun tarjoajille, miksei se toisi sitä myös pienempiin keittiöihin? Ja tietysti apua jokapäiväiseen kysymykseen – mitä me syödään tänään? Jokaisella viikonpäivällä on oma ruokalajinsa, ja joissain tapauksissa myös pääraaka-aineensa. Tällöin on helpompaa myös syödä monipuolisesti. Mielestäni kirjan runko on varsin toimiva. Alkuun tuntui, että hieman arvokkaampia raaka-aineita (nyhtökaura, tofu, härkis, beanit, vegenakit ym) käytetään paljon, mutta ne jakautuvatkin aika tasaisesti eri viikoille. Yhdellä viikolla papuja, linssejä ja juureksia hyödynnetään niin paljon, että vain kolmena päivänä seitsemästä käytetään tofua, vegenakkeja ja Bean:itia. Kokonaisuus on siis ravitsemuksellisesti, mutta myös taloudellisesti hyvin tasapainossa. Lisäksi jotkin viikonpäivät ”tukevat toisiaan”, esimerkiksi jos maanantaina peruna & kastike -päivänä tekee tuplasatsin perunalisäkettä, sitä jää myös tiistain nopeiden pannuruokien, kuten esimerkiksi pähkinäisten punajuuripihvien seuraksi lautaselle. Arkipäiville on myös valittu mahdollisimman nopeasti syntyviä ruokia, kun taas viikonlopuille enemmän aikaa vaativia ohjeita.
Uuniriisi on hauska vuokaruoka ja siitä voi versioida jääkaapin sisällön mukaan.
Reseptit 5/5
Kirja siis pohjautuu kiertävään kuuden viikon ruokalistaan, jossa jokaisella viikonpäivällä on oma ruokalajinsa. Maanantaina kastiketta ja perunaa, tiistaina nopeita pannuruokia, keskiviikkona pastaa, torstaina keittoa, perjantaina herkkuruokaa, lauantaina riisi- ja nuudeliruokia ja sunnuntaina uuniruokia. Yhteensä päivällisreseptejä on 42 kappaletta. Näiden lisäksi kirjasta löytyy reseptit neljään lisukesalaattiin, 12 välipalaan, kuuteen jälkkäriin ja yhdeksän reseptiä lasten kutsuille. Reseptit ovat tyyliltään taattua Chocochiliä ja moni ohje alkaa heti kiinnostaa. Sloppy joe -sämpylät, sushi -bowl, mac & cheese ja kukkakaalikorma vilahtelevat sivuilla, mutta vastapainoksi löytyy paljon perinteisempiäkin kotiruokaklassikoita. Tuoreet yrtit, jokin uusi kasvis ruoan seassa tai muu yksityiskohta vievät ruokalajin kuitenkin vähintäänkin uudelle levelille. Nakkikeitto viimeistellään persiljapestolla, makaronilaatikon sekaan silputaan lehtikaalia ja pyttipannuun parsakaalia. Reseptit ovat helppolukuisia ja ohje kuvineen mahtuu aina yhdelle aukeamalle. Jokaisessa ohjeessa on annos- tai kappalemäärän lisäksi aina myös arvio reseptin kokkaamiseen menevästä ajasta. Ruoanlaiton ripeys on muutenkin otettu ohjeissa huomioon ja usein tekstissä kerrotaan esimerkiksi mitä voit tehdä samalla kun taikina vetäytyy tai paistinpannu kuumenee. Myös muutamia hyviä kikkoja ruoanlaiton nopeuttamiseen löytyy ja esimerkiksi cashewpähkinöiden tuntien liottamisen sijaan ne mikrotetaan mukissa vedellä peitettynä.
Aina kun jotain reseptiä mainostetaan lapsiystävälliseksi, minulla on aika korkeat odotukset. On kaunis ajatus, että lapsi oppii syömään samaa ruokaa kuin aikuiset. Aina se ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Toki lapsia on erilaisia ja kaikilla on omat mieltymyksensä. Vähän suolan ja hieman miedompien mausteiden lisäksi on joitain muitakin asioita, joihin kiinnitän huomiota kokatessani kasvisruokaa nimenomaan lapsille. Kasvikset ja pavut esillä vai piilossa? Kastike ruoan seassa vai erikseen? Onko ruoka sileää vai onko sattumia? Millainen purutuntuma valmiissa ruoassa on? Lapset aistivat ruoan muutenkin vahvasti ja joskus pelkkä tuoksu tai värisävy voi johtaa täystyrmäykseen. Jonkun lapsen lempikasvis voi olla ranskanperuna. Bloggaamisen ja muiden vanhempien vertaistuen myötä olen tutustunut äitiin, jonka lapsi ei syö edes ranskalaisia. Tästä kirjasta löytyy reseptejä todella monipuolisesti ja moneen makuun. Värikkäät kuvat ja herkulliset lisukkeet houkuttavat kokeilemaan, vaikka ensituntumalta ei olisikaan varmaa, onko ruoka menestys.
Paprikahummuspasta oli yllättävän hyvin myös lasten makuun.
Ensimmäisenä kirjan ohjeista kokeiltiin vegaanista butter tofua. Kyseinen ruokalaji on kiinnostanut jo pitkään ja nyt ryhdyin toimeen. Kastikkeeseen lisättävä mantelijauhe toi kivaa täyteläisyyttä ja ruoka onnistui mielestäni kohtuullisen hyvin, vaikka ihan kaikkia mausteita ei kaapeista löytynytkään. Aikuisten kesken tämä oli hitti, lapsille pelkkä tuoksu jo oli liian vahva. Aion ehdottomasti kuitenkin kokata tätä uudestaankin, koska potentiaalia tässä kyllä on.
Seuraavana tehtiin uuniriisiä. Olen tietoisesti vähentänyt riisin kokkaamista, koska kotimaisiakin käyttökelpoisia vaihtoehtoja löytyy nykyään runsaasti. Silloin tällöin se on kuitenkin ihan hauskaa vaihtelua. Vuokaan aseteltiin keitettyä riisiä ja tomaattista Bean it -kastiketta ja lopuksi koko komeus meni vielä toviksi uunin. Lopputulos oli hyvä ja kaikki söivät, ketsupin kera tosin. Lasten kannalta ruoka ei sisältänyt mitään erityisen poikkeavia elementtejä ja plussana oli se, että kuten laatikkoruoissa yleensä, kastike on sekoittuneena muuhun ruokaan ja sen menekki on parempi. Toinen esimerkki tällaisesta ”sekoitetusta” ruoasta on kokeilemamme paprikahummuspasta. Paprika menee meillä tuoreena, mutta ruoissa se on yleensä vältelty raaka-aine. Uskalsin kuitenkin ryhtyä toimeen, koska tässäkään ruoassa ei ollut muita ”epätavallisia” elementtejä. Paahdetuista paprikoista ja kikherneistä surautettu hummus oli herkullista ihan sellaisenaan ja se oli yllättävän pehmeän makuista (joskus hummuksessa on sellainen hieman pistävä sivumaku). Ruokapöydässä tunsin iloa ja ylpeyttä, minä olin uskaltanut kokeilla ja lapset maistelivat rohkeasti. Sovittiin yhdessä, että seuraavalla kerralla korvataan osa paprikasta tutummilla tomaateilla – hyvää varmasti sekin 🙂
Lasten osallistaminen ruoanlaittoon pienestä pitäen kannattaa jos vain aikaa on. Savutofupyörykät voi tehdä moneen eri muotoon 😀
Tavasin melko tarkasti kirjasta löytyvän vinkkiosion valikoiville perheille. Olen lukenut aiheesta paljon kirjallisuutta, mutta silti kappale toi aiheeseen uusia näkökulmia. Lapset ovat usein mukana ruoanlaitossa, mutta useammin jälkkäri- tai leivontapuuhissa, koska pääruoan toivoo valmistuvan mahdollisimman ripeästi. Tästä lähtien aion kuitenkin ajan puitteissa ottaa lapset enemmän mukaan myös pääruoan tekoon. Aivan varmasti ruokaan suhtautuu ennakkoluulottomammin, jos saa tutustua raaka-aineisiin jo valmistusvaiheessa. Savutofupyöryköistä tuli sitäpaitsi paljon parempia täydellisen epätäydellisinä. Tuo resepti oli muutenkin aivan huippu. Simppelit raaka-aineet, nopea tehdä ja niin herkullisia!
Savutofupyörykät perunamuusin ja uuniporkkanoiden kanssa.
Kikherneomeletti on meillä ihan vakio aamupala. Kirjan resepti oli varsin toimiva. Perunajauhon lisääminen taikinaan tuo siihen hyvää rakennetta, lopputulos on kuohkeampi ja hieman mehukkaampi kuin pelkillä kikhernejauhoilla. Kala Namak eli musta suola sopii myös ehdottomasti tähän ruokaan, onneksi sitä saa nykyään jo isommista marketeista. Kirjan vinkistä innostuttiin myös kaivamaan piparimuotit ja kirjaimet esiin ja tajusin, että kuopus ei olekaan koskaan päässyt kokeilemaan ”askartelua” kasvisten tai hedelmien kanssa. Hän oli aivan liekeissä! Kylläpä oli hauskaa ja maistuvaa.
Kirjan resepteistä kokeiltiin vielä perunanachoja ja mansikka-porkkanasmoothieta. Perunanachot ovat pellillinen paahdettuja perunasiivuja erilaisilla lisukkeilla ja kastikkeilla. Idea oli tosi kiva ja muunneltavissa oleva konsepti. Smoothie oli ihanan raikas ja pirteä viikonloppuaamun aloitus. Reseptejä jäi vaikka kuinka monta potentiaalista vielä kokeilematta ja erityisesti välipalojen pariin aion palata nopeastikin. Resepteistä on varmasti iloa myös silloin, kun lapset tulevat kouluikään ja alkavat enemmän kiinnostua eri maiden ruokakulttuureista.
Kikherneomeletti -puput riviin järjesty!
Vegaanin näkökulma 5/5
Kaikki kirjan reseptit ovat vegaanisia ja suuri osa on jos ei valmiiksi, niin ainakin muokattavissa myös gluteenittomiksi. Ravitsemusterapeutin kanssa suunniteltu kiertävä ruokalista on mainio kokonaisuus, jota voi käyttää hyödyksi haluamallaan tavalla. Sieltä voi kokkailla ohjeen tai pari, tai käyttää pohjana ja täydentää muutamalla oman perheen suosikilla. Kirjassa on paljon hyvää tietoa ja vinkkejä, sekä runsaasti erityisesti arkeen sopivia reseptejä. Plussana vielä ravitsevat välipalat ja hauskat reseptit lastenkutsuille. Mielestäni se on vielä enemmän, kuin mitä luvattiin. Totean myös, että tämä on todella keittokirja muillekin kuin lapsiperheille. Jo nopean vilkaisun jälkeen voi todeta, että tällaista ruokaa voisi aivan hyvin syödä vaikka yhden hengen sinkkutaloudessa elävä opiskelija.
Yhteispisteet 15/15
Tämän kirjan ja reseptien perään on huudeltu pitkin keskustelupalstoja ja muita somekanavia jo hyvä tovi. Teos tuli tarpeeseen ja se on mitä lupaa. Nerokas paketti. Suosittelen 15/15.
Tänään lukunurkassa on vuorossa Jere Niemisen legendaarinen Vegaanin kotiruokakirja (Moreeni 2010). Reseptit ja kuvat ovat Jeren itsensä käsialaa. Ulkoasusta ja taitosta vastaa Satu Kontinen. Kirjan teossa on auttanut suuri joukko avustajia ja reseptien testailijoita, mukaan lukien mm. Kamomillan Konditoria – ruokablogia pitävä Satu Saunio. Ilmestymisestä on ehtinyt vierähtää jo kymmenisen vuotta. Tutustuin kirjaan luultavimmin Veganihaasteen reseptipankin kautta, josta löytyykin useita (laskin 13kpl) kirjan reseptejä. Vuosien vieriessä huomasin kokanneeni todella montaa ohjetta kirjasta, jota en ollut koskaan saanut käsiini. Kauan etsiskelin, kunnes ystäväni kanssa tuli ohimennen puhetta kirjasta ja hän kertoi, että hänellä oli ollut oma kappaleensa jo vuosia! Kirja on siis loppuunmyyty, eikä sitä periaatteessa saa ostettua enää mistään. Oman kappaleensa voi kuitenkin vielä löytää kirppiksiltä tai antikvariaatista. Myös monessa kaupunginkirjastossa on oma kappaleensa, joten kirjaa kannattaa tiedustella myös sieltä.
Miksi ajattelin, että tämän kirjan on päästävä lukunurkkaan? Yleensä arvostelen vain uusia kirjoja, mutta vegaanisten keittokirjojen saralla tämä on teos, jota ei vain yksinkertaisesti voi ohittaa. Lisäksi minulla on tietysti omatkin tarkoitusperät. Halusin todella ajatuksella pureutua tähän kirjaan, käyttää sen reseptejä arjen helpotuksina ja ehkä tuoda samalla muutaman idean blogiinkin. Kirja on ollut uraa uurtava teos kymmenen vuotta sitten, ja kyllä siinä on paljon ammennettavaa näin kymmenen vuotta myöhemminkin. Tällä aikaa vegaanisten tuotteiden kirjo on laajentunut valtavasti ja uusia kirjoja ja blogeja resepteineen ilmestynyt hurja määrä. Silti nimenomaan kotiruoka on aihe, jota ei kovin nopeasti veganisoida tarpeeksi. Lisäksi kirja on merkityksellinen myös siksi, että reseptien loihtija on mies. En halua ottaa kantaa sukupuolirooleihin sen enempää, mutta havaintojeni mukaan miehillä on omat suosikkinsa ja makumaailmansa myös vegaanisissa ruokalajeissa. Seitan, savutofu, hernekeitto ja muut kotoisat, välillä hieman raskaammatkin ruoat ovat niitä, joita oma puolisoni usein pyytää tekemään.
Nakkikastke oli täysosuma.
”Meillä ei ole ennestään vahvaa kasvisruokakulttuuria, ja Suomessa tarjoillut kasvisruoat ovat usein lainoja sellaisista maista, joissa kasvisruoalla on pidemmät perinteet kuten Välimeren maista tai Aasiasta. Näin ollen tavallisesti kasvissyöjäksi ryhtyessään tulee valinneeksi ruokavalion muutoksia laajemminkin eikä kasvissyöjäksi ryhtyminen ole vain lihan poisjättämistä. Tästä syystä kasvisruoka saattaa joskus vaikuttaa vieraalta ja vaikeasti lähestyttävältä. ”
Yllä oleva lainaus on kirjan alustuksesta. Mielestäni tässä on hyvin tiivistettynä ajatus, mikä osittain on läsnä edelleen. Tällaisia kirjoja tarvitaan, jotta kasvisruoka on entistäkin helpommin lähestyttävää. Ruoka on niin paljon muutakin kuin ruokaa, ja sillä on suuri merkitys, jos tuttua ja turvallista ruokaa pystyy ruokavalion muuttuessa edelleen valmistamaan. Raaka-aineet vain vaihtuvat.
Ulkoasu 3/5
Kirja on nostalginen ilmestys. Pehmeät kannet tekevät siitä helposti selattavan ja tämäkin yksilö on kuitenkin aika hyvin säilynyt kovasta käytöstä huolimatta. Pehmeissä kansissa on se miinus, että se ei istu kirjahyllyyn yhtä hyvin kuin kovakantinen (toisaalta jos kirja on suurimman osan ajasta keittiön pöydällä, se ei liene ongelma). Pehmeiden kansien ansiosta kirja ei myöskään ole kovin painava, vaikka sivuja on 168. Kirjan väritystä hallitsee punaisen, ruskean ja vihreän eri sävyt. Kirjan eri osioiden sivut on värikoodattu, mikä on mielestäni ihan näppärä ominaisuus. Kuvat ovat symppiksiä, osa hieman huonossa valossa otettuja tai muuten vähän epäselviä. Joissain kohti teksti menee kuvan päälle, ja tekstiä joutuu tihrustamaan tarkasti selvää saadakseen. Tästä tulee miinusta, mutta kokonaisuuttaa arvioidessa mielestäni kuvat ovat todellakin sivuseikka. Kymmenen vuotta sitten vegaanisia, suomenkielisiä keittokirjoja oli saatavilla heikosti ja useassa kirjassa oli kuvituskuva/kuvia ei ollut ollenkaan, ei ainakaan kaikista ohjeista. Siinä mielessä kirja oli tälläkin saralla verrattain edistyksellinen.
Kirjan alussa on neljä alustuskappaletta. Ensimmäisessä Jere kertoo hieman omista ajatuksistaan kasvissyöjäksi ja vegaaniksi ryhtymisestä ja mitä kirjalla halutaan osoittaa. Kolme seuraavaa kappaletta esittelevät muutamia pulmia, joita vegaaniseen ruoanlaittoon siirtyessä voi kohdata ja tietysti ratkaisuja niihin. Vastauksen saa kysymyksiin ”miten kokkaan ja leivon ilman kananmunaa?”, ”mistä vegaani saa proteiinia?” ja ”mitä vegaani laittaa leivänpäälle?”. Samalla kappaleiden lomassa ohjeistetaan, miten kirjan reseptejä kannattaa toteuttaa ja mitä kannattaa ottaa huomioon.
Tomaattinen tofu-pastavuoka.
Reseptit 5/5
Reseptejä kirjasta löytyy 78 kpl, joista pääruokien ohjeita on 56 kpl. Reseptit on jaettu reseptien proteiininlähteiden perusteella seuraavaan viiteen ryhmään: soijarouhe, seitan, soijasuikaleet, tofu, palkokasvit & hamppu & vegaanimakkarat. Loput osiot ovat hampurilaiset, suolaiset pikkupurtavat, perunalisukkeet ja jälkiruoat. Ohjeiden pääpaino on todellakin perinteisissä suomalaisissa kotiruokaklassikoissa kuten nakkikastike, makaronilaatikko, kiusaukset, keitot, karjaton paisti, perunasoselaatikko, leikkeet, murekkeet ja pyörykät. Muutamia ”uusia kotiruokia”, kuten lasagne, wokki, pizza ja hampurilainen on otettu mukaan. Tutun ja kotoisen ruoan lisäksi kirjan lähtökohtana on, että kasvisruokakin voi olla maistuvaa ja täyttävää, mutta silti mutkatonta valmistaa. Sanoisin, että tässä tavoitteessa on onnistuttu. Resepteissä proteiini on pääosassa eikä rasvaakaan ei ole säästelty.
Kirjan resepteissä on lukuisia hienoja oivalluksia ja muita ilahduttavia seikkoja. Seuraavaksi listaan näistä muutamia. Kirja on tehty aikana, jolloin vegaanisten valmistuotteiden kirjo ei ollut vielä kovin laaja. On ihan mahtavaa, että vaihtoehtoja on. On kuitenkin hyvä muistaa, kuinka helposti kuivatuotteistakin saa ruokaa. Ja edullisesti! Soijarouhe. Soijasuikaleet. Mielestäni soijarouhe on edelleen yksi parhaista tavoista korvata tavallisissa resepteissä oleva jauheliha. Yksi kirjan oivalluksista on ennen turvottamista lisätä pannulle reilu loraus öljyä. Tällöin ruoasta tulee täyttävämpää ja maut pääsevät paremmin esiin. Kirjan alustuksessa kerrotaan, että useimmissa resepteissä soijarouheen voi kuitenkin halutessaan korvata kotimaisella härkäpapu- tai hernerouheella. Myös soijasuikaleita käytetään monipuolisesti ja niiden valmistamiseen annetaan hyviä vinkkejä.
Erityisen huomion kohteena kirjassa on myös seitan. Seitan on yksi monista syistä, jonka vuoksi aikoinaan aloin kokkailla enemmän vegaanisesti. Vehnästä erotetaan sitkoproteiini eli vehnägluteeni ja saadaan vehnägluteenijauhoja. Jauhot maustetaan, lisätään hieman jatkeaineita kuten korppu- tai kikhernejauhoja, sekoitetaan nesteen kanssa taikinaksi ja keitetään tai hörytetään ja/tai paistetaan. Tuloksena on sitkoinen, hyvin lihaa muistuttava ja proteiinipitoinen ruoka. Nykyään vehnägluteiinijauhoja saa hyvin varustelluista marketeista, kun aiemmin sitä myivät vain erikoisliikkeet. Kirjassa on yhteensä kahdeksan seitanohjetta, lähinnä erilaisia leikkeitä ja paisteja. Vegaanihaasteen reseptipankista kannatta kokeilla esimerkiksi tätä sienestäjänleike -reseptiä. Kynnys seitanin valmistamisen aloittamiseen saattaa olla korkealla. Lähtökohtaisesti ajattelemme, että jonkin valmistaminen jauhoista alkaen on työlästä. Käytännössä se on kuitenkin vain taikinaksi sekoittamista ja kypsentämistä. Myös seitanin valmistamiseen kirjasta löytyy todella hyviä vinkkejä ja huomioita, joista osa oli minullekin uusia.
Yksi kirjan neronleimauksista – purkkihernekeiton käyttäminen raaka-aineena.
Facebookin vegaaniryhmissä näkee myös usein kyselyjä ”kuinka saada kasvispyörykät/pihvit pysymään kasassa”? Kirjassa kysymykseen vastataan neljän raaka-aineen voimalla. Korppujauhot, perunajauhot, puurohiutaleet ja hienoksi raastettu raaka peruna. Useimmissa pyörykkäohjeissa käytetään useampaa konstia, jotta haluttu lopputulos saavutetaan. Erityisesti raastetun perunan käyttö on uudenlainen ja erityisen toimiva. Peruna kiinteyttää, pitää koossa ja tuo myös mehukkuutta. Tölkkihernekeiton käyttäminen raaka-aineena on myös asia, johon en ole törmännyt missään muualla. Kuinka helppo tapa käyttää kotimaista hernettä! Hernekeitto on monelle tuttu ja sen maku on melko neutraali, jota voi myös helposti jatkojalostaa. Massa on myös jo valmiiksi melko jähmeää, joten se pysyy aika hyvin kasassa jo valmiiksi. Hernettä on perinteisesti käytetty monipuolisesti suomalaisessa keittiössä. Tutustumisen arvoinen toinen kasviperäinen proteiininlähde, jota on käytetty paljon ruoka-aineena Suomessa 1800 -luvulla on hamppu. Ruokahampun siemenet ovat proteiinipitoisia ja sisältävät paljon hyviä rasvoja. Olen käyttänyt hamppurouhetta lähinnä lisänä ruoissa, mutta kirjan hamppupihvit- ja pyörykät aion ehdottomasti vielä testata.
Soijarouhekiusaus maistui hyvin koko poppoolle. Edullista ja helppoa ruokaa.
Kirjan reseptejä on helppo lukea. Raaka-aineet on esitetty loogisesti etenemisjärjestyksessä ja mittayksiköt ovat selkeitä. Jokaisesta reseptistä on kuva samalla aukeamalla reseptin kanssa. Usein ohjeen kyljessä on myös lisukkeen ohje tai vähintään tarjoiluehdotus. Reseptit on mitoitettu yleensä 4 – 6 henkilölle. Muuta ohjeesta ei otsikossa kerrotakaan. Ruokalajit ovat kuitenkin kaikki nopeahkoja valmistaa, eikä kummempia esivalmisteluja välttämättä tarvitse tehdä yhdessäkään ohjeessa. Reseptit on suunniteltu maku, helppous ja täyttävyys edellä. Myös mausteita käytetään paljon, ja kokeilemani reseptit olivat ainakin sellaisenaan varsin hyvän makuisia. Kokkasin kirjasta soijarouhe-perunalaatikkoa, hernepyöryköitä, nakkikastiketta, tomaattista tofu-pastavuokaa ja korvapuusteja. Aiemmin olen kokkaillut myös papupyöryköitä, soijarouhelasagnea ja seitanpihvejä. Linkkaan alle blogistani löytyvät reseptit, joissa on tarkempaa analyysiä ohjeista. Uskon siis että useimmat ohjeet jäävät arkikäyttöön ja tulen löytämään vielä useamman uuden suosikin. Tulevaisuudessa aion kokeilla vielä ainakin kebakkoja, makaronilaatikkoa, keittoa, palapaistia ja hampunsiemen -reseptejä.
Kirjan kaikki reseptit ovat luonnollisesti valmiiksi vegaanisia, eli kokattavaa riittää. Pääruokia kirjassa on runsaasti ja niissä käytetään varsin budjettiystävällisiä raaka-aineita. Tässä onkin oiva apuri arjen pyörittämiseen. Reseptit ovat perinteistä suomalaista kotiruokaa perinteisessä muodossa. Yksinkertaisuudessaan reseptit ovat myös lapsiystävällisiä. Kirjassa on paljon hyviä oivalluksia ja vinkkejä vegaaniseen ruoanlaittoon ja näistä oivalluksista saa irti varmasti pidemmänkin linjan vegaani. Esimerkiksi gluteenitonta tai ketogeenista ruokavaliota noudattavalle kotikokille kirja ei ehkä ensisilmäyksellä tarjoa paljoakaan kokattavaa. Gluteenittomia ohjeita kuitenkin löytyy ja sovellustaitoinen saa iloa kirjasta. Ketogeeniseen ruokavalioon voisi sopia ainakin hampunsiemen -reseptit.
Pullaa ja kylmää kauramaitoa!
Yhteispisteet 13/15
Kirja on sympaattinen ja rehellinen keittokirja, oodi vegaanisen suomalaisen kotiruoan ystävälle. Allekirjoittaneen mielestä teos on merkittävä vielä kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen. Tutustu resepteihin Vegaanihaasteen reseptipankissa tai etsi kirjastosta omaan keittiöösi hypisteltäväksi. Lämmin suositus!
Chocochilin arkiruokaa – 30 minuutin vegaanireseptit on Elina Innasen viides keittokirja. Elina on pitänyt suosittua Chochochili -ruokablogia jo 11 vuoden ajan. Kun Elina kyseli lukijoilta reseptitoiveita, todella usein vastaus kuului ”nopeaa arkiruokaa”. Tottahan se on, joka päivä täytyy syödä ja välillä tuntuu, että ideat ovat todella vähissä. Samat perunat ja makaronit lisukkeilla kiertää kehää. Simppeleille vegaanisille resepteille oli siis tilausta ja tässä niitä nyt on, koko kirjan täydeltä.
Elina on vegaanisen reseptiikan konkari, jonka ohjeita pidetään mutkattomina ja luotettavina. Sellaisina, joihin moni sekasyöjäkin turvautuu, vaikka ei olisi koskaan ennen kokkaillut mitään tarkoituksella vegaanista. Olen syönyt paljon Elinan ohjeilla tehtyä ruokaa. Erityisesti juhlissa tai illanistujaisissa, kun kysyn ”voinko syödä tätä” tai ”mistä otit ohjeen” , joku huikkaa ”joo, se on sen Chochochilin”. En oikein tiedä miksi, mutta itse en ole kovinkaan paljoa Elinan ohjeisiin tutustunut. Jotain kohtuu uutta siis tiedossa! 🙂
Ulkoasu 5/5
Kirjan ulkoasu on raikas ja simppeli. Fontti on helppolukuista ja selkeää. Kirja tuntuu tukevalta käteen ja sivut pysyvät hyvin auki. Jo heti kansikuva kertoo kirjan näkökulman arkiruokaan – mitään perinteistä kotiruokaa ei ole luvassa. Ruokakuvat ovat myös yksinkertaisia ja kauniita. Kuvausrekvisiittaa on käytetty todella vähän, itse ruoka on ehdottomasti pääosassa. Mitä enemmän kirjaa selailee, sitä enemmän tulee vakuuttuneeksi siitä, että suurin toive tällä hetkellä olisi saada maistaa. Edes vähän.
Monissa vegaanisia reseptejä sisältävissä keittokirjoissa on nykyään alustuksena kappale, jossa kerrotaan resepteissä käytettävistä raaka-aineista. Niin tässäkin. Mielestäni se on täysin aiheellista, vaikka moni sekasyöjäkin kokeilee ja tutustuu rohkeasti kasvipohjaisiin tuotteisiin ja ne saattavat olla jo kovinkin tuttuja. Kuitenkin jokaisella kokkaajalla on ne omat suosikkiraaka-aineet, joita voi olla hyvä avata hieman enemmän. Elinan reseptit ovat saaneet vaikutteita monista eri kulttuureista ja esimerkiksi harissat, misot ja tahinit ovat ihan perus mausteita. Minullekin oli ihan aiheellista lukea mitä eroa on vaalealla ja tummalla tahinilla – ilmankos se oli niin kitkerää. Lisäksi kirjan alussa on myös aukeamallinen vinkkejä ruoanlaiton nopeuttamiseksi. Toden totta, hyvä järjestys ja kunnon välineet nopeuttavat ruoanlaittoa! Raaka-aineiden esivalmistelu ja esimerkiksi pastan keitinveden esikiehauttaminen vedenkeittimessä jäävät varmasti käyttöön meidän keittiössä.
Välipalapöydässä tänään – kvinoavispipuuro!
Reseptit 5/5
Reseptit on jaoteltu seitsemään osioon. Kirjasta löytyy 9 salaattia, 8 keittoa, 13 pääruokaa, 10 pasta & nuudeliruokaa, 7 leipää/burgeria/wrappia, 6 välipalaa ja 8 jälkkäriä. Täytyy sanoa, että olin aluksi hieman hämmentynyt kirjan reseptikattauksesta. Arkiruokaa – mitä arkiruokaa nämä ovat? Olin niin juurtunut mielikuvaan siitä mitä arkiruoka on, että en osannut nähdä mitä kaikkea se voisi olla. Niimpä, ei arkiruoan tarvitse aina olla perinteistä kotiruokaa. Töiden jälkeen ruoan täytyy olla pöydässä ripeästi, joten se taitaakin olla tärkein kriteeri. On ihan ok syödä vaikka lämpimiä voileipiä/wrappeja ruokaisalla täytteellä vaikkei olekaan viikonloppu. Kun vihdoin pääsin ulos boksista, aloin innostua toden teolla. Juuri tätä olin odottanut. Uusia ideoita, tapoja ja makuja.
Kerrottakoon tässä välissä, että ohjeet olivat helppolukuisia ja testaamissani resepteissä annettu aikamääre piti paikkansa. Erityisen hyvilläni olin siitä, että taas oli varattu koko aukeama ohjeelle. Yhdellä vilkaisulla, kääntämättä sivua näet siis aina sekä selkeän ohjeen, että kuvan ruoasta.
Saunaevääksi tofuwrappeja ja soijarahkalla ryyditetty ruusunmarja-vadelmasmoothie.
Resepteistä ensimmäisenä alkoi kiinnostaa runsaat salaatit, pasta & nuudeliruoat sekä kaikki missä on tofua. Tofu worshipper, minä täällä! Laskin, että kirjan 61 reseptistä 13 käytetään tofua, joten vaihtoehtoja riittää. Ohjeissa hyödynnetään kekseliäästi kasviksia ja yrttejä, sekoitetaan herkullisia kastikkeita ja marinadeja ja käytetään luovasti mausteita. Aineksia ei kuitenkaan ole ympätty ohjeisiin huvin vuoksi, vaan jokaisen ainesosan käyttö tuntuu olevan harkittua. Kyllähän se on jo aiemmin tullut todettua, kuinka paljon yksikin mauste voi muuttaa ruoan makua. Yhtä kaikki, ruoanlaiton ripeyden ohella ruoan herkullisuuteen todella kiinnitetään huomiota.
Ensimmäisenä ohjeista kokeilin kvinoavispipuuroa. Ohjeeseen tuli makeuttajaksi omenasosetta ja siinä kehotettiin käyttämään kotimaista kvinoaa, koska se puuroutuu paremmin kuin ulkomailta tuotu. Ohjeen pystyi siis tekemään kokonaan kotimaisista aineksista, eikä siinä ole lisättyä sokeria juurikaan. Puolukkasurvoksen ja turkkilaistyyppisen kaurajogurtin kanssa puuro maistui hyvin. Kvinoalle ominainen hieman kitkerä maku tuli kuitenkin hieman häiritsevästi läpi. Tähän ratkaisuksi Elina vinkkasi, että puuron tekoon voisi puolukan sijaan käyttää joitain miedompia tai makeampia marjoja. Täytyy testata!
Nuudelisalaatti oli maukas, raikas ja täynnä rouskuvia kasviksia.
Seuraavaksi valmistin saunaeväät minulle ja ystävälleni. Tofuwrapit ja välipalasmoothiet olivat täys kymppi. Wrappiin käärittiin mausteista tofukokkelia, hummusta ja salaattisekoitusta. En ollut aiemmin uskaltanut maustaa kylmäsavutofua sen kummemmin ja se saikin ihan uuden ulottuvuuden lisämausteista. Smoothieen taas surautettiin mm. soijarahkaa, kasvimaitoa, vadelmia ja ruusunmarjasosetta. Pakastealtaasta löytyvä ruusunmarjasose oli minulle ihan uusi juttu. Se sopi mainiosti smoothieen ja oli kyllä herkkua ihan sellaisenaankin.
Kirjassa oli useita todella houkuttelevia salaattiohjeita. Runsaita ja herkullisen näköisiä. Rakastan sellaisia salaatteja, joita syödessä on täysi työ analysoida mitä kaikkea edessä olevasta kulhosta löytyy ja miten raaka-aineet on käsitelty ja maustettu. Moni näistä salaateista sopisi varmasti myös illanistujaisiin tai buffet -pöytään. Tällä kertaa kokeilin nuudelisalaattia joka oli wokin tyyppinen, paitsi että mitään muita aineksia ei kuumennettu kuin nuudelit ja tofu. Vihersalaatti puuttui täysin, mutta tuoreita yrttejä oli runsaasti. Salaatti oli törkeän hyvää. Suurin ahaa -elämys oli, että parsakaali on herkullista raakanakin. Itse asiassa parempaa kuin kypsänä.
Yhden kattilan gnoccit valmistui kymmenessä minuutissa.
Pääruoista testasin yhden kattilan gnocceja, joka oli lähimpänä meidän perinteistä arkiruokaa. Ruoka oli todella vaivaton ja taisi itseasiassa valmistua kymmenessä minuutissa. Ulkonäkö ei ollut kummoinen, mutta maku oli kohdillaan. Täydellistä ruokaa kirpeässä pakkasessa ulkoilun jälkeen.
Pastaruokia oli myös useita houkuttelevia, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tofu limonelloa. Tähän resepti löytyy myös Chochochilin blogista täältä. Olin lukenut ruoasta paljon hehkutusta, ja se ei pettänyt. Pasta on vegaaniversio helsinkiläisen Cafe Bar no 9:n suositusta pollo limonello -kanapastasta. Täyteläistä kastiketta taittaa reilu tujaus sitruunaa, ja se värjäytyy kauniin keltaiseksi kurkumalla. Pastan seassa on herkullisia tofupaloja ja persilja viimeistelee kokonaisuuden. Tämä on niin sanotusti koukuttavaa settiä. Itse lisäsin ohjeeseen vielä sitruunankuorta ja saapuvan kevään kunniaksi wokkasin päälle tankoparsaa. Mistähän muuten johtuu, että tätä arvostelua tehdessä on usein tehnyt mieli parsaa? 😀
Tofu limonello on ihanan keväinen pastaruoka.
Vegaanin näkökulma 4/5
Kaikki Chochochilin ohjeet ovat luonnollisesti vegaanisia. Monet ohjeet ovat myös pienin muutoksin muokattavissa gluteenittomiksi. Resepteissä käytettävät raaka-aineet ovat myös hankittavissa kohtuullisella budjetilla. Jotkut reseptit ovat itseasiassa todellista budjettiruokaa. Kirja lunastaa kaikin tavoin lupauksensa ja on oiva apuri niin arkena kuin viikonloppunakin. Aivan takuuvarmasti löytyy myös uutta kokattavaa, niin kekseliäitä ohjeet ovat.
Mietin pitkään, voinko olla antamatta täysiä pisteitä tästä viimeisestä osiosta. Koin sen kuitenkin oikeutetuksi. Koska tottakai, kerron nimenomaan sellaisen vegaanin näkökulman, jolla on lapsia. Ainut miinuspiste tulee siis siitä, että näitä ruokia on hieman hankala asettaa varsinkin arkena pöytään, jossa istuu kaksi tarha-ikäistä. Lempiruokanaan keitetty peruna. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan, tiedäthän jo että Elina on kirjoittamassa Suvi Auvisen kanssa lapsiperheen vegaanikeittokirjaa! Mahtavaa.
Yhteenveto
Kirja saa yhteispisteet 14/15. Kirjan avulla valmistat nopeasti herkullista, värikästä ja monipuolista vegaaniruokaa. Saat uusia ideoita ja opit ehkä käyttämään enemmän mausteita ja yrttejä. Ennen kaikkea käsityksesi arkiruoasta saattaa muuttua. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän kirjaan 🙂
Lukunurkkaan on saapunut arvioitavaksi Duodecimin syksyllä julkaisema ”Kasvisruokaa viisaasti”. Kirjan ovat kirjoittaneet joukko asiantuntevia naisia: Eeva Voutilainen (ETL, ravitsemustieteiden yliopisto-opettaja), Soili Soisalo (MMM, ruoan ja ravitsemuksen erikoistoimittaja) ja Anna-Liisa Elorinne (FT, kotitaloustieteiden professori). Kauniiden ruokakuvien takana on Viimeistä murua myöten – blogin Saara Atula.
Duodecim, eli Suomalainen lääkäriseura on tieteellinen yhdistys, joka kehittää lääkärin ammattitaitoa ja käytännön työtä. Kustannus Oy Duodecim julkaisee terveydenhuollon ammattilaisille suunnattuja tietosisältöjä, mutta tuottaa myös luotettavaa ja ymmärrettävää tietoa terveydestä ja sairauksista myös ihan tavallisille kansalaisille ammatista riippumatta. Kun kuulin, että Duodecim julkaisee kirjan, jossa käsitellään kasvisruokavalioita, ja että sen sisällöstä on puolet reseptejä – ja vielä vegaanisia sellaisia, olin todella innoissani. Vau. Tammikuussa 2016 huolellisesti koottu vegaaniruokavalio lisättiin Valtion ravitsemussuosituksiin sopivana ruokavaliona niin odottaville- ja imettäville äideille kuin lapsille ja nuorillekin. Nyt luvassa olisi paljon tutkimustietoa aiheesta ja vielä näin kauniissa paketissa herkullisten reseptien kera. Eiköhän aloiteta!
ULKOASU 5/5
Kooltaan kirja juuri sopiva. Tukevat kannet, ei liikaa painoa ja mikä parasta, integroitu nauha joka toimii kirjanmerkkinä! Minulla näitä kirjanmerkkejä vaan pitäisi olla parisen kymmentä, niin täynnä hiirenkorvia nämä keittokirjat tuppaa olemaan 😀
Kirjan kannen kuvitus on ihanan raikas ja runsas. Valkoisella taustalla tuoreen ja houkuttelevan näköisiä hedelmiä ja kasviksia. Voi melkein tuntea miten ihanasti pienet naattiporkkanat napsahtaisivat haukatessa. Kuvituksesta tulee hieman mieleen myös kaikkien tuntema ruokaympyrä ja ehkä sitä tässä vähän haetaankin. Inspiroiduimme heti taiteilemaan myös oman versiomme, jonka näet yltä. Paljon sitä lastenhuoneestakin löytyy syötävää, eikä tässä ollut kuin ehkä puolet. Kirjasta ensimmäiset kahdeksankymmentä sivua on tietoa ja loppupuolisko vegaanisia reseptejä. Tieteen näkökulma on vahvasti läsnä ja aihetta lähestytään monelta eri kantilta. Yleisen tason jälkeen puhutaan mm. ympäsristönäkökulmasta, terveyshyödyistä, koostamisesta eri-ikävaiheissa ja käydään läpi myös muutamia erityiskysymyksiä. Käytännön vinkkejäkin on luvassa. Bongasin tästä osiosta erityisesti neuvoja minulle vieraisiin, mutta kiinnostaviin menetelmiin, versotukseen ja hapattamiseen.
Kansikuvan tyyppiset kuvituskuvat jatkuvat myös muutamilla sivuilla kirjan sisällä. Tieteellisen tekstin lomaan on lisätty kuvituskuvia ja erilaisia havainnollistavia taulukoita. Reseptien ruokakuvat ovat puolestaan todella kauniita ja yksityiskohtaisia. Olen tottunut lukemaan keittokirjoja, joissa kuvat ovat iloisia ja värikkäitä. Omaan makuuni tunnelma kirjan kansien sisällä oli hieman liian tunnelmallinen, mutta sehän on täysin makuasia 🙂
Ihanat marjamuffinit nautittiin lämpiminä kylmän kauramaidon kera.
RESEPTIT 3/5
Kirjan ohjeissa on käytetty kekseliäästi ja monipuolisesti erilaisia kasviksia. Onko mieleesi tullut esimerkiksi tehdä keitetystä palsternakasta majoneesin tyyppistä kastiketta tai pyöritellä ryöpätystä pinaatista ja pähkinöistä pyöryköitä? Ohjeen aineksissa on vähän kovaa rasvaa ja sokerin määrä on minimissä. Myös erilaisia viljoja käytetään monipuolisesti ja valkoisia vehnäjauhoja on usein korvattu jollain ravinteikkaammalla vaihtoehdolla. Todisteeksi ohjeiden ravitsemuksellisesta laadusta jokaisen ohjeen ravintosisältö (energia, proteiinit, rasvat, hiilihydraatit, kuidut ja suola) annosta kohden on kirjattuna ohjeen viereen.
Kirjasta löytyy reseptejä lähinnä kevyisiin lounaisiin, leivonnaisiin ja välipaloihin. Mukana on myös muutama vuokaruoka, jotka houkuttelivat kovasti kokeilemaan. Useasti vain kävi niin, että kun kokkailulle olisi ollut hyvä hetki, taas jokin ainesosa oli jäänyt kauppaan. Mielestäni kirjan parhaimmistoa ovatkin reseptit, jotka ovat simppeleitä. Ohjeista kokeilimme ensimmäisenä marjamuffineja, jotka olivat välitön hitti. Muistan varmasti ikuisesti tilanteen, kun herkkujenkin kanssa kranttu 5v istuu kahvipöydässä ja yhtäkkiä huomaan hänen edessään viiden muffinin käärepaperit siististi pinkassa 😀
Rapeat kvinoaruudut ja kermainen puolukkavispi mansikkakastikkeella.
Yhtenä iltana nautittiin tavallista parempi iltapala, eli kvinoaruudut ja puolukkavispi mansikkakastikkeella. Kerrassaan nerokas idea käyttää kvinoaa leipätaikinaan. Kvinoa lisää taikinan ravitsevuutta (kuitua & proteiinia) ja tekee rakenteesta ihanan kuohkean. Kaapissa minulla ei ollut kuin tummaa kvinoaa, mutta sekin sopi varsin mainiosti. Olisin syönyt yksin puoli leipää, jos pöydässä ei olisi ollut muitakin. Puolukkavispi oli myös lasten mielestä todellista herkkua. Marjapuuroa, johon vatkattiin loppuvaiheessa hieman kaurakermaa. Herkku viimeisteltiin mansikkakastikkeella. Kirjassa vinkattiin tekemään vaihteeksi kastike vadelmista ja maustamaan kastike lakritsijauheella, nam! Vadelma ja lakritsa ovat huikea makupari, tuota versiota täytyy ehdottomasti kokeilla joku kerta.
Porkkana-auringonkukansiemenlevite.
Kirjassa oli monta ihanaa levitettä, joista kokeilin porkkana-auringonkukansiemenlevitettä. Porkkanoita paahdettiin uunissa grillivastuksen alla ja sen jälkeen surautettiin tahnaksi pannulla nopeasti paahdettujen auringonkukansiemenien kanssa. Levitteen rakenne jäi rouheaksi ja se maistui todella maukkaalta leivän päällä. Kokeilemisen arvoinen olisi varmasti vielä myös tämä savukauralevite.
Kirjassa käytetään paljon kotimaisia raaka-aineita ja se on varmasti ihan tarkoituksellista. Tästä tuleekin suuri plussa, koska usein törmään keskusteluihin, joissa halutaan tehdä enemmän kasvisruokaa, mutta pohditaan miten tehdä sitä kotimaisista aineksista. Ohjeissa on kuitenkin myös vaikutteita ympäri maailmaa Italiasta Marokkoon ja Meksikosta Aasiaan. Kirjan reseptien makumaailma on siis laaja ja kokeilunhaluinen löytää varmasti paljon uusia ohjeita. Olisin halunnut kokata myös jotain lämmintä arkiruokaa kirjan reseptillä, mutta potentiaalista ehdokasta ei vain tuntunut löytyvän. Lapsiystävällisiksi ohjeiksi mainostettiin erityisesti pizzaa, makaronilaatikkoa ja tortilloja papukastikkeella. Toivoisin tilanteen olevan toisin, mutta meidän lapsille ei olisi varmastikaan uponnut pizza chilillä, sipulilla, herkkusienillä ja oliiveilla, makaronilaatikko tomaattimurskalla ja yrttimausteella tai tortillat, joissa on chilillä maustettua paputäytettä sekä palsternakkakastiketta. Lisäksi ainesosalistat olivat melko pitkiä ja usein ohjeista ei oikein osannut päätellä, voiko jonkin ainesosan korvata vai onko se juuri se pieni/suuri ja ratkaiseva osa ruokaa. Pieni miinus tulee myös siitä, että reseptin vieressä ei ole aina tilaa kuvalle. Välillä täytyy siis harppoa eteen tai taaksepäin nähdäkseen kuvan kyseisestä reseptistä.
VEGAANIN NÄKÖKULMA 3/5
Kirjan resepteissä on käytetty ainoastaan kasvipohjaisia aineksia, joten niistä kaikki sopivat sellaisenaan vegaanille. Huippua! Ennen reseptiosiota mainitaan, että ohjeet ovat maidottomia, munattomia ja kolesterolittomia. Erityisruokavalioiden symboleja ei ohjeista enää erikseen löydy, eikä gluteenittomuuteen sen kummemmin ole kiinnitetty huomiota. Eikä se olisi tässä tarpeellistakaan. On tosiaan ilahduttavaa, että tässä on nyt hyvä nippu ohjeita, joiden ravitsemuksellinen laatu on varmasti kunnossa. Kun tekee mieli syödä jotain hyvää tekevää, ei muuta kuin kirja käteen ja valitsemaan 🙂 Kaksi aukeamaa kirjasta on myös varattu ”vegaanin päivän ruoat” -kokonaisuudelle. Yleisellä tasolla kerrotaan kuinka paljon mistäkin ruokaryhmästä aikuisen tai leikki-ikäisen tulisi syödä saadakseen tarvittavat ravinto-aineet. Lisäksi osiosta löytyy esimerkkipäivä, jossa on kerrottu yksityiskohtaisesti mitä esimerkillinen vegaanin ruokapäivä voisi pitää sisällään. Esimerkkipäivä on toteutettu myös toistamiseen käyttäen kirjan ohjeita. Jos mietityttää, päivän ruokia voi hieman vertailla omiin ruokatottumuksiinsa ja tehdä johtopäätöksiä.
Kirjassa on paljon hyvää faktaa, joka on varmasti luotettavaa ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa. Tekijät ovat tunnistaneet monia vegaaneiksi ryhtyvien yleisiä kysymyksiä. Esimerkiksi FODMAP -ruokavaliosta tuntuu nyt olevan kovin moni kiinnostunut ja kirjasta bongasin näppärän taulukon ja hyviä vinkkejä kyseiseen ruokavalioon soveltuvista kasvipohjaisista tuotteista. En kuitenkaan voi mitään sille, että jokin minua asiatekstin sävyssä häiritsee. Silmilleni välähtää muunmuassa otsikot ”nitraatit ja muuta varottavaa”, ”juomissa voi piillä vaaroja” ja ”kasvisruoka kuluttaa hampaita”. Suomalaisten kasvisten kulutus ei näinä päivinä ole yleisestä keskustelusta huolimatta lähellekään sillä tasolla kuin pitäisi. Mielestäni edelleen pitäisi puhua paljon enemmän siitä, kuinka vaarallista on olla syömättä kasviksia, kuin syödä niitä. Toki kirjassa korostetaan myös sitä, kuinka monia hyötyjä kasvisruokavalio tuo niin terveydelle kuin ympäristöllekin. On varmasti tarkoitettu hyvää, mutta ehkä tietyt lauseet olisi voinut muotoilla erilaisella tyylillä tai jättää jopa kokonaan pois.
Reseptien puolesta kirja sopii mielestäni kokeilunhaluisille kokkaajille, jotka haluavat valmistaa varmasti monipuolista ja ravitsevaa vegaanista kasvisruokaa. Lapsiperhe löytää reseptipaletista käytettäväksi lähinnä välipaloja ja leivonnaisia. Toki jos osaa luontevasti muokata ohjeita tai lapset ovat erityisen kaikkiruokaisia, kokattavaa löytyy varmasti enemmänkin. Uusia ideoita ja vinkkejä keventämiseen kirja tuo varmasti kokeneenkin kasviskokin keittiöön.
YHTEENVETO
Kirja saa yhteispisteet 11/15p. Kaikenkaikkiaan kirjasta jäi hieman hämmentynyt fiilis. Kirjaa mainostetaan seuraavalla lauseella ”keittokirja jokaiselle kasvisruoasta kiinnostuneelle”. Minusta se ei ole sitä. Suosittelisin kirjaa kasvisruokavalion ravitsemuksellisesta laadusta erittäin kiinnostuneelle, kasvisruokavalion riittävyydestä tai koostamisesta huolestuneelle sekä terveydenhuollon ammattilaisille. Kauniisiin kansiin mahtuu kuitenkin paljon luotettavaa tutkimustietoa ja kirjan reseptit todistavat, että terveellinen ja suositukset täyttävä, sekä herkullinen vegaaniruoka todellakin mahtuvat samalle lautaselle.
Nyt arvion saa Paula Heinosen keväällä ilmestynyt Vegaanin kotiruokaa. Paula pitää siis suosittua Pidempi Korsi -vegaaniruokablogia, jossa kokataan kotoisasti herkullisia vegaanisia ruokia ja leivonnaisia. Vegaanin kotiruokaa tarjoaa nimensä mukaisesti suomalaiset kotiruokareseptit vegaanisina versioina. Kirjan reseptit ja ruokakuvat ovat Paulan itsensä käsialaa.
Olen kokkaillut paljon Paulan reseptejä ja monet niistä ovat jääneet arki-arsenaaliin. Kotiruoka taas on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Kotiruoka tarkoittaa tuttuja makuja ja rakenteita (lapset tykkää) sekä täytettä eväsrasiaan (mies tykkää). Kyllä kiitos. Vielä jos ruoka on nopea valmistaa, kiinnostaa vielä enemmän! Olin siis odottanut tätä kirjaa jo tovin. Lisäksi olen saanut kunnian tutustua Paulaan lähemmin kevään aikana, joten olen hieman myös myötäelänyt kirjan valmistumisprosessia. Jännittävää, eiköhän aloiteta! 🙂
Ulkoasu 5/5
Kirjan teemaväri on raikkaan kirkas vihreä. Opus erottuu varmasti muista keittokirjoista, joten kotonakaan sitä ei kauaa tarvitse hyllystä etsiä. Kirjassa on yli 200 sivua ja se painaakin yli kilon. Kovien kansien ansiosta sitä on silti helppo käsitellä. Kirjassa on paljon kuvia. Ruokakuvat ovat yksinkertaisia ja houkuttelevia ja niissä itse asia on aina pää-osassa. Jokaisesta reseptistä on suuret, koko sivun kuvat. Eri kappaleiden välillä on myös fiilistelykuvia. Näiden parhaimistoa mielestäni on tietenkin kuvat, joissa pienet, supersöpöt ihmisenalut vierailevat ruokapöydässä.
Kirjan alussa on kymmenen kohdan alustus lukijalle, jossa kerrotaan kirjan sisällöstä ja kuinka ohjeita kannattaa lähestyä. Seuraavilla aukeamilla on kasviproteiinien sekä kasvimaitojen ”pikakurssi”, eli selostetaan eri tuotteiden ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista. Vaikka itselle moni asia on jo itsestäänselvyys, täytyy muistaa, että monelle nämä tuotteet ovat edelleen vieraita. Nämä selostukset madaltavat varmasti kynnystä ryhtyä kokeilemaan ohjeita.
Vegaanin kotiruokaa on täynnä ihanan värikkäitä ja simppelejä ruokakuvia. (Kuva: Paula Heinonen).
Reseptit 4/5
Reseptit on jaoteltu valmistustavan tai ruokalajin mukaan. Kirjasta löytyy 10 kastiketta, 10 keittoa, 17 liedellä valmistettavaa ruokaa, 17 uunissa valmistettavaa ruokaa, 13 viikonloppu -ruokaa ja 24 makeaa syötävää. Kaikki klassikot nakkikastikkeesta kaalilaatikkoon ja Hanna-tädin kakkuihin löytyy. Makaronilaatikolle on ohjeita jopa kaksin kappalein, mikä onkin vähintäänkin kohtuullista.
Maustepippuri ja rakkaus taitavat olla ne ainekset, jotka antavat kotiruoille sen ”mummon kosketuksen”. Näissä ohjeissa ei varmasti ole unohdettu kumpaakaan. Paulan tyyli on muutenkin mutkaton ja perinteinen, ohjeet ovat helposti lähestyttäviä. Ohjeissa ei ole kovin kummallisia aineksia ja työvaiheiden määrä on minimissä. Aika moni ohje sisältää jotain valmista kasviproteiinituotetta, kuten Oumphia, Vöneriä, Nyhtökauraa tai einespyöryköitä. Pidän myös tallaisia ohjeita varsin tarpeellisina, koska monesti arkiruoka on juurikin einesten täydentämistä monipuoliseksi ateriaksi. Samalla ohjeissa kuitenkin korostetaan kasvisten syönnin tärkeyttä ja vinkataan muista tavoista toteuttaa ohjetta. Kerrotaan esimerkiksi mitä kasviksia kastikkeen joukkoon voi lisätä tai miten eri tavoin ruoan voi maustaa. Miltei kaikissa ruokakuvissa on myös salaatti tai lisuke mukana, joten tätäkään asiaa ei tarvitse lähteä uudestaan pohtimaan. En tiedä sinusta, mutta itselläni on monesti seuraavanlainen ongelma. Lounaan tai päivällisen valmistettuani totean, että ruokaa on tehty, mutta ei sitten kuitenkaan ole. Tarkoitan siis, että sitä ei välttämättä jääkään seuraavalle päivälle tai eväsrasian täytteeksi. Tämän kirjan ruoista todella moni ruokalaji on sellainen, jota voi syödä seuraavana päivänä ja sopii myös evääksi. Laatikot ja keitot ovat tyypillisesti tällaisia ruokia. Keitot -osio oli muutenkin erityisen ilahduttava. Lapsetkin syövät tosi mielellään keittoja ja soppaa on helppo tehdä kerralla isompi kattila. Jostain kumman syystä vegaanisia versioita perinteisille keitoille on erityisen haastava keksiä. Bongasin useamman uuden vaihtoehdon!
Kasviproteiinien listassa palkokasvit saavat Paulalta ykköspaikan. Kirjan jokaisen ohjeen kasviproteiininlähteen voi vaihtaa papuihin tai linsseihin. Kirjan kiinnostavimpia ohjeita ovatkin mielestäni juuri ohjeet, joissa papuja tai linssejä on käytetty uudella tavalla. Currylla maustettu linssikastike, papukiusaus, makaronilaatikko linsseillä ja lehtikaalilla sekä kikhernecarbonara houkuttelivat. Päätin kokeilla viimeiseksi mainittua yhtenä pitkän päivän iltana, jolloin tarvitsin illallista vain ja ainoastaan itselleni. Kaurakermalla, valko- ja kevätsipulilla, vegaanisella parmesaniraasteella sekä tujauksella sitruunamehua tämä pastaruoka oli taivaallista ja valmista viidessätoista minuutissa.
Kikhernecarbonara on supernopea ja maukas arkiruoka.
Toinen kokeilemani ohje oli pannukakku. Pannukakku on aina varma ja laiskan vaihtoehto silloin, kun ei jaksa ryhtyä paistamaan lättyjä. Ainekset sekaisin ja uuniin. Olen aiemmin tehnyt pannukakkuni kauramaitoon, mutta nyt noudatin ohjetta täsmällisesti ja tein taikinan soijamaitoon. Tulos oli herkullinen. Maku oli pyöreämpi ja täyteläisempi. Tämä pannukakku onnistui hienosti, vaikka käyttämäni uuni oli jo vanha, vinossa ja parhaat päivänsä muutenkin jo nähnyt. Mökin varastossa paistui todellakin paras pannukakku ikinä, joka ei tarvinnut seurakseen kuin tuoreita marjoja ja nokareen kauravispiä.
Vegaaninen pannukakku onnistui hienosti myös mökkiolosuhteissa ja katosi todella nopsaan parempiin suihin!
Kirjan pannukakkuohje julkaistiin hiljattain myös netissä . Artikkelin yhteydessä käytiin keskustelua ohjeesta ja huomio kiinnittyi tietysti sokerin määrään. Taikinaan tulee toki reilusti sokeria, mutta saman verran (tai itseasiassa enemmän) tulee myös yhteen netin suosituimmista pannukakku -ohjeista. Monesti ajatellaan edelleen, että kasvisruoka ja erityisesti vegaaninen kasvisruoka tarkoittavat ensisijaisesti terveellistä. Se on toki monesti sitäkin. Tässä kirjassa on kyse uuden ajan kotiruoasta, joka on sitä tuttua ja turvallista, mutta vegaanista. Tällöin on helpompi ottaa nämä ruoat osaksi arkea, kun ne ovat oikeasti helposti lähestyttäviä. Lorautetaan kastikkeeseen kermaa ja herkutellaan silloin tällöin makealla pannukakulla, ihan kuin ennenkin. Tehdään se kuitenkin ”uuden ajan tyyliin”!
Ainoa miinuspiste tulee reseptien uutuusarvosta. Tähän kirjaan on koottu parhaimmistoa, mikä tarkoittaa, että osa on jo julkaistu muualla. Jos seuraat aktivisesti blogia tai sinulla on jo Paulan aiemmin kirjoittama kirja, olet melko varmasti törmännyt osaan ohjeista jo aiemmin.
Vegaanin näkökulma 5/5
Kirjan kaikki ohjeet ovat luonnollisesti vegaanille soveltuvia. Erityisesti alustustekstien ja mutkattomien ohjeiden ansiosta kirja sopii hienosti myös ensimmäiseksi oppaaksi henkilölle, jolle vegaaninen kasvisruoka on ihan uusi juttu. Perinteisten kotiruokien kautta on helppo lisätä kasviperäisten ainesten osuutta ruokavaliossa. Kokeneempikin vegaani löytää myös varmasti uusia ideoita ruokapöytään. Bonuksena osa ohjeista vaatii aktiivista kokkausaikaa vain pienen hetken ja ainekset lähtevät kaupasta mukaan pikkurahalla. Esimerkiksi lapsiperheen ruokavastaava laittaa tanssiksi tässä vaiheessa 😀
Yhteispisteet 14/15
Tämä keittokirja on mielestäni sellainen paketti, että voin suositella sitä ihan jokaiseen talouteen, joka vain on kiinnostunut kokeilemaan uuden ajan kotiruokaa. Olit sitten vasta kiinnostunut kasvisruoasta tai jo pidemmän linjan harrastaja – tarvitset tämän kirjan!
Lukunurkkaan on tällä kertaa saapunut arvioitavaksi Paula Heinosen keväällä ilmestynyt Vegaanin kotiruokaa. Paula pitää suosittua Pidempi Korsi -vegaaniruokablogia, jossa kokataan kotoisasti herkullisia vegaanisia ruokia ja leivonnaisia. Paulalta on aiemmin (2016) ilmestynyt Vegeä -niminen keittokirja, jossa oltiin kesäisissä tunnelmissa. Vegaanin kotiruokaa tarjoaa nimensä mukaisesti suomalaiset kotiruokareseptit vegaanisina versioina.
Alkukeväästä, kun tiet olivat vielä loskaiset ja hallitus myllerryksessä – tapahtui muutakin! Kuten tämä ihana päivä. Olin vielä kotona nuorimmaisen kanssa. Syötiin banaanijäätelöä aamupalaksi ja lähdettiin sitten Paulan luo kylään. Pirpana teki tehokasta tupatarkastusta ja minä yritin napsia kuvia Paulan kokkaillessa. Ilmassa oli jännitystä, olihan uusikeittokirja jo pitkällä. Minun täytyi (ja täytyy edelleen) nipistää itseäni välillä. ”Tässä minä nyt olen, Paula Heinosen kotona!”. Käytin tietysti tilanteen hyväksi ja halusin kuulla lisää kirjan aiheesta ja tekoprosessista. Joten tässä olkaa hyvät 🙂
1. Miten kirjan aihe valikoitui? Se tapahtui suurinpiirtein tammikuun 2018 Vegaanihaasteen jälkeen, kun päätin kirjoittaa Vegaanin kotiruokaa -kirjan. Alkuvuoden vegaanihaasteen aikana käy todella vilkas keskutelu facebook-ryhmissä. Jatkuvasti törmää siihen, että ihmiset haluavat vinkkejä täyttäviin arkiruokiin ja varsinkin reseptejä tuttuihin kotiruoka -klassikoihin. Vegaaninen kotiruoka on ollut mulle sydämen asia ja reseptit olivat kutakuinkin pöytälaatikossa valmiina toimintaan. Kirjaa ennen olin jo jakanutkin näitä klassikkoreseptejä blogissa ja niille oli paljon kysyntää.
2. Mistä sait inspiraatiota kirjan tekoprosessin aikana? Mulla on sellainen fiilis, ettei mun hirveästi tarvinnut kaivella inspiraatiota kirjan teon aikana. Kaikki sujui aika luonnostaan ja heräsin joka päivä innoissani tekemään kirjaa. Toki selailin ruokakuvia Pinterestissä muistuttaakseni itselleni lisätä jotain koristeita ruoka-annoksen päälle. Lisäksi googlasin tietenkin suomalaisten tämän hetken suosikkiruoat saadakseni vahvistuksen, että olin oikeilla jäljillä.
3. Kerro vähän reseptin kehittämisprosessista? Oliko joitain ohjeita, joita testasit useita kertoja? Niinkuin tuossa aikaisemmin sanoin, niin reseptit kutakuinkin olivat jo valmiina. Tämä on sellaista ruokaa, jota kokkaan päivittäin. Se miten kehittelin reseptejä kirjan teon aikana, niin yritin tehdä kaikesta vieläkin helpompaa ja simppeliä. Kirjassa ei ole kuin ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta mitään vaikeasti saatavilla olevia raaka-aineita, taikka outoja mausteita. Teen myös reseptit sillä tavoin, että saan pidettyä mitat helppoina ja huolettomina. Eli mun ohjeissa ei tarvitse mittailla neljännesosia otsa kurtussa, vaan toivon mukaan kun reseptin oppii niin pelkkä koura riittää mitaksi.
4. Keittokirjan tekeminen on varmasti iso projekti, jonka aikana sattuu ja tapahtuu. Tapahtuiko joitain hauskoja kommelluksia? Tätä tapahtuu muutenkin kuin vain kirjan teon aikana – unohdan aina jonkun tärkeän ainesosan kauppaan. Omasta mielestä se on vain ärsyttävää, mutta kun sitä tapahtuu jatkuvasti niin tuleehan siitä jo pikkuhiljaa komediaa.
5. Henkilökohtainen lempiohje? (jos tätä saa kysyä :D) Tähän ei ole yhtä vastausta, koska eri päivinä kaipaa erilaisia ruokia. Jos nyt yksi pitää nostaa niin kirjan Oumphista tehty Stroganoff – kun sen tekee oikeana päivänä, se on taivaallista!
Loppuun vielä neljä nopeaa kysymystä.
Neljä raaka-ainetta, joita löytyy aina kaapista? Sipulia, pastaa, soijarouhetta ja ketsuppia.
Yksinkertaisin kotiruoka syntyy? Ylläolevista aineksista! Yksinkertaisia kotiruokia missä on vain muutama ainesosa on hurjan monia, mutta lähestyisin asiaa näin. Yksinkertaisin kotiruoka on sellainen, joka on niin tuttu, että sen valmistaminen sujuu kuin tanssi. Mä kokkailen usein makaronilaatikkoa päivinä kun mun aivot on jo antanut kaikkensa – se on sellainen ruokalaji mitä oon kokannut 1001 kertaa, joten keittiössä ei tarvitse ruokaa laittaessa ajatella mitään vaan kroppa työskentelee melkein kuin itsekseen. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Rakkain kotiruokamuisto? Hyviä kotiruokamuistoja löytyy paljonkin mummoloista, jotka ovat tosin melko jauhelihapainotteisia. Niistä on päällimäisenä mielessä se, että ruuassa maistaa eron jos siihen on ripoteltu ripaus rakkautta ❤ . Uudempina rakkaina kotiruokamuistoina ovat ne, kun on onnistunut veganisoimaan jonkun lapsuuden ruuan. Tässä on tietenkin isossa roolissa myös tuotteiden kehitys.
Paras pöytäseura? Kylläpä on Aino vaikeita kysymyksiä! Olen ollut mukana Vegaaniliiton toiminnassa täällä Vaasassa nyt vuoden alusta ja siellä on kyllä ihan supermukavia tyyppejä. Heidän kanssa on tullut istuttua pöydän ääressä jo aika moneenkin otteeseen. Valitsen heidät!
Tänään lukunurkan arvion saa Marita Erikssonin esikoiskirja Ruokaan rakastunut. Reseptit ja kuvat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ovat Maritan itsensä käsialaa. Kirjan on toimittanut Heidi Holmavuo ja kannesta, ulkoasusta ja taitosta vastaa Olli Järvinen. Marita pitää suosittua aamupaloihin, kasvisruokaan ja terveellisiin herkkuihin erikoistunutta @myblissktchn Instagram -tiliä. Olen seurannut Maritaa jo jonkin aikaa ja menin aivan sekaisin kun kuulin tästä kirjasta. Katsokaa nyt tuota kanttakin, eikö ole hurmaava! Vaikea pukea tätä ajatusta sanoiksi, mutta muotoilisin sen jotenkin näin: Varokaa, täältä tulee katu-uskottava vegaaniherkkujen -boss lady! Ei kuitenkaan jyräävä, tai ilkeämielinen. Vaan viattomasti ruokaan rakastunut alanvaihtaja. Ja sitähän Marita onkin.
Smoothiekulhon taiteilua Maritan ohjeilla. Ei ole helppo laji! 😀
Kuten monet hyvät ideat, tämänkin kirjan kipinä syttyi äitiyslomalla. Marita teki ruokaremontin ja alkoi miettiä uutta kanavaa luovuudelle. Alkoi syntyä reseptejä toisen perään ja samalla hän alkoi viihtyä kameran takana yhä enemmän. 2016 -vuonna alkanut matka on nyt saatu kansien väliin. Aika käydä kimppuun! 🙂
Ulkoasu 5/5
Kirja on totisesti Maritan itsensä näköinen. Kivan hempeän punaisen käyttö taustasävynä tasapainottaa muuten hieman rokahtavaa tyyliä. Kirja on jaettu seitsemään osioon teemoittain. Osioiden välissä on alustustekstiä, ajatuksia tai muita huomioita. ”Keittiötarinat” ja reseptit soljuvat sulassa sovussa läpi kirjan. Kuvat ovat totisesti tässä kirjassa tärkeässä osassa. Ne ovat kauniita ja pysäyttäviä, kuin taideteoksia. Kuvat pääsevät hyvin oikeuksiinsa sivun kokoisina, mutta kirja ei silti ole turhan kookas. Mielestäni oikein sopivan kokoinen kaveri keittiöön.
Reseptit 4/5
Kirjasta löytyy laskelmieni mukaan 69 reseptiä. Kirjan pää-osassa ovat puuro ja sen kyytipojat, herkut (bliss ballssit, vohvelit, raakakakut ym.) ja kulhot sekä smoothiet. Ensimmäisen selailun jälkeen puolet sivuista on hiirenkorvalla. Ääh mitä ihania makuyhdistelmiä, ja nuo värikkäät kuvat! Mieli tekee heti lähteä kauppaan. Tuoreita marjoja ja hedelmiä ja muita pieniä yksityiskohtia pursuavat kulhot ja smoothiet saavat suorastaan pään pyörälle. Kokonaisuuden kruunaa kahdeksan suolaista reseptiä ja kuusi ruokamuistoa. Koko kirjasta eniten odotinkin juuri mainittuja, koska nämä osiot tuovat paljon uutuusarvoa Maritan resepteihin jo ennestään tutustuneille. Suolaisten ohjeiden päätähtiä ovat tofu ja tempe, joista syntyy pientä suolaista purtavaa. Ruokamuistot puolestaan pohjautuvat 96 -vuotiaan Karjalasta kotoisin olevan Lahja -mummun synnyttämiin muistoihin. Mummu on ollut aikaansa edellä ja painottanut aina kasvisvoittoisen ruokavalion terveellisyyttä. Perinneherkut on päivitetty gluteenittomiksi kolmen polven yhteisvoimin. Ruokamuistoja myös minussa herätti uudella tavalla valmistettu rusina-porkkana-raaste ja piimäkakku. Muut osion ohjeet olivat minulle uusia, mutta todella kiehtovia.
Suolaisista ohjeista päädyin kokeilemaan salaattia, joka koostuu paahdetuista perunoista, hyvin maustetusta tofumurusta ja raikkaista lisukkeista. Meillä asuu monta perunafania, joten tämä ruoka sopi kuin nenä päähän. Tässä oli jokaiselle jotain. Lapset herkuttelivat lähinnä perunoilla ja miehen kanssa maistelimme enemmän tofua ja lisukkeita. Kokkaan paljon tofusta ja en vaan koskaan saa siitä tarpeekseni. Olen kuitenkin vähän laiska maustaja, joten nyt tuli kokeiltua jotain ihan uutta. Tähän nimittäin tuli mm. sipulijauhetta, savupaprikaa, cayennepippuria, kanelia ja vaahterasiirappia. Lopputulos oli herkullinen! Kylkeen tein vielä meidän lempidippiä (muusattua avokadoa, valkosipulia ja kaurafraichea). Kokeilin kirjan ohjeista myös mango-omena-inkiväärisorbettia Yosa greek stylen kanssa ja hui se oli täydellistä. Ihanan kylmää ja raikasta, makeaakin, mutta siinä oli myös inkiväärin tuomaa särmää. Sopi hienosti sunnuntaibrunssille.
Tofu- ”chorizo” -perunasalaatti avokadodipillä.
Reseptit ovat loogisesti jäsenneltyjä ja pää-osin selkeitä. Yksi seikka tosin hieman häiritsi. Haluan keittokirjani ehdottomasti niin, että ainesosaluettelo ja teko-ohje mahtuvat samalle aukeamalle. Tässä kirjassa tällainen menettely ei ole joka ohjeen kohdalla mahdollista, koska myös sivun kokoinen kuva on samalla aukeamalla. Hieman laajempi raaka-ainelista tai pidemmät teko-ohjeet johtavat siihen, että tekstiä täytyy jatkaa seuraavalle aukeamalle. Tämä teettää hieman lisätyötä reseptejä lukiessa, kun sivuja joutuu käännellä kesken ohjeen. Toisaalta ohjeiden kirjoitustapaa on kyllä mietitty perusteellisesti ja joissain ainesosalistoissa on ympättynä työvaiheita (esim. raaka-aineen perässä lukee kuinka se tulee esikäsitellä) , jotta teko-ohje olisi lyhyempi. Annan kuitenkin myös paljon arvoa sille, että kuva on samalla aukeamalla ainesosalistan kanssa, koska se tekee myös kirjan selailusta eli ”mieluilusta” mielekkäämpää. Joskus täytyy priorisoida ja tämä oli kuitenkin hyvä ratkaisu näinkin 🙂
Vegaanin näkökulma 4/5
Kirjan kaikki reseptit ovat lähtökohtaisesti vegaanisia ja gluteenittomia, mahtavaa! Tunne on sama, kuin astuessa sisään vegaaniystävälliseen ravintolaan. Oikeasti, voinko ottaa ihan mitä vain?!! 😀 Yhä useammat noudattavat myös gluteenitonta ruokavaliota, jonka yhdistäminen vegaaniseen ruokavalioon nähdään usein melko haastavana. Tämä kirja siis ilahduttaa molempia! Toki kirjan ihanat kuvat saavat veden kielelle varmasti aivan jokaiselta, ruokavalioon katsomatta.
Omasta keittiöstäni löytyy aineksia useisiin kirjan resepteihin jo valmiiksi. Lasken itseni kuitenkin jonkinsorttiseksi ruokahifistelijäksi. Tästä päästäänkin seuraavaan ajatukseen. Tämä kirja on hifistelykirja. Monet reseptit tai annokset koostuvat useista elementeistä ja työvaiheet vaativat jonkinlaista etukäteisvalmistelua. Tuoreita marjoja, eksoottisiakin hedelmiä ja arvokkaita pähkinöitä käytetään runsaasti, joten kustannukset reseptiä kohden nousevat melko korkeiksi. Kirjan johdannossa sanotaankin todella osuvasti seuraavaa: ”Tämän kirjan tarkoitus on olla pikamatka pois arjesta. Halpa loma, helppo terapia, mitä vain, joka saa sinut unohtamaan hetkeksi arjenjuoksun ja vastaamattomat sähköpostit”. Meillä tämä kirja on varmasti käytössä juurikin silloin, kun on varaa panostaa ja tuoda vähän luksusta pöytään. Kuten esimerkiksi kiireettöminä viikonloppuaamuina.
Kirja saa yhteispisteet 13/15. Tekijänsä näköinen, selkeästi omaa linjaansa toteuttava inspiraation lähde. Kirjaa selailee haltioituneena, vaikka ei olisi aikomustakaan ryhtyä kokkauspuuhiin. Kun haluat arjen luksusta tai ruokahalu on kateissa, tässä on oiva lääke. Erityisesti gluteenitonta ruokavaliota noudattava tai muuten erityisen kokeilunhaluinen vegaani saa kirjasta paljon irti.
Lukunurkan ensimmäisenä kirjana aloittaa suositun Samasta padasta- huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi -kirjan jatko-osa. Samasta padasta 2 : Puolessa tunnissa -kirjan (Readme) on kirjoittanut ruokatoimittaja Outi Väisänen äitiyslomallaan. Kuvat ovat Riikka Katinkosken ottamia, kuvituksesta vastaa Anna Salmi ja graafisesta suunnittelusta ja taitosta Mottowasabi. Kirja on tehty kaikille perheille, jotka haluavat kokata huippuhyvää ruokaa nopeasti. Jokaisen kirjan ruoan valmistamiseen menee puolisen tuntia, joskin jotkut ruoat vaativat pidemmän kypsennyksen tai tekeytymisen. Kaikki ruoat sopivat myös vauvalle ja ohjeeseen onkin merkitty tarkasti, kuinka vauvan ruoka valmistetaan ”samassa padassa” ja mitä lisätään yli 1 -vuotiaiden ruokaan.
Kirjan ensimmäisestä osasta on tällä hetkellä menossa seitsemäs painos. En itse ole tuohon kirjaan päässyt tutustumaan, joten nyt olikin korkea aika päästä Samasta padasta -kirjojen pariin!
Ulkoasu 5/5
Kirja on kuin karkki, visuaalisesti todella ihastuttava. Kuvista suorastaan pomppaa silmille ihanaa ruoka-iloa. Kylläisiä, sottaisia, metkuilevia ja iloisia lapsia. Ihmettelyä, oivaltamista ja nautiskelua. Värimaailma on yhtenevä ja fontit sopivat yhteen. Kertakaikkiaan ihana paketti! Painoa kirjalla on miltei kilo (994g sanoi meidän keittiövaaka), joten mikään kauhean ketterä keittiökaveri se ei ole. Tämä kuitenkin annettakoon anteeksi, koska haluttu aukeama pysyy hyvin auki juuri koon ansiosta.
Reseptit 4/5
Kirjassa on hyvässä suhteessa pääruokia, välipaloja ja jälkiruokia. Reseptit on kirjattu selkeästi ja ne etenevät loogisesti. Reseptisivuilla seikkailee myös ”rähmäkäpälä” -symbolit, jotka kertovat, mihin vaiheisiin lapsen voi ottaa mukaan. Aivan todella nerokasta! Lisäksi joillain sivuilla on maisteluvinkki, eli ehdotuksia niistä raaka-aineista, joita lapsi voi napsia ruoan valmistuessa. Tykkään. Usein on tilanteita, että ruoanlaittoruokaa vain yksinkertaisesti täytyy olla ja kasvikset tekevät hyvin kauppansa suoraa leikkuulaudalta napsittuna. Kirjassa on reseptien lisäksi myös paljon tietoa ja ajatuksia pienten syömisestä. Outi kertoo omia kokemuksiaan ja näkemyksiään ja ravitsemuksesta kertoo välillä myös asiantuntija. Reseptien laadinnassa pääpaino on selkeästi ollut nopeudessa, helppoudessa ja herkullisuudessa. Samasta padasta itselle ja vauvalle. Oivallan, että tämä ei ole mikään ton-ton -kirja. Ihmettelen kuitenkin, ettei ohjeissa ole minkäänlaisia merkintöjä soveltuvuudesta eri ruokavalioihin. Minua ainakin olisi ilahduttanut suuresti pieni V (vegaaninen) tai G (gluteeniton) -merkintä reseptien yhteydessä.
Kirjassa on paljon inspiroivia ruokalajeja. Jokaisessa ohjeessa on jotain tuttua, mutta vähintään jokin uusi yksityiskohta. Joko se on erilainen maustamistyyli, jokin uusi raaka-aine tai vaikkapa valmistustapa. Hyvinä esimerkkeinä lakritsalla maustettu porkkanakeitto, uunissa valmistuva tomaattipasta ja mustikkahummus. Pohdin pitkään, mitä reseptiä kokeilisin ensin. Kirjan kahdesta vegaanisesta pääruoka -ohjeesta valitsin sen, joka todennäköisemmin maistuu meillä kaikille. Olin kuitenkin ulkona mukavuusalueelta, koska tässä ruoassa oli enemmän ja erilaisia mausteita kuin yleensä käytämme. Limettinen linssipata oli lisukkeineen pöydässä alle tunnissa. Pata maistui ihanalta ja se oli myös täyttävää. Ohjeessa vinkattiin, että mukaan olisi voinut lisätä vielä paketin nyhtökauraa. Vaihdoin sen kuitenkin pikaisesti pannulla paahdettuihin kikherneisiin ja kouralliseen pähkinöitä. Näin ollen ruoka oli melko budjettiystävällinen. Ohje oli myös todella riittoisa, satsista söisi varmasti kuusi aikuista. Lapsille mausteet olivat vähän liikaa, mutta seuraavalla kerralla tiedän maistella aktiivisemmin jo tekovaiheessa. Kerkesimme jo kokeilla myös loputtomia ruissämpylöitä. Sämpylöiden idea on hauska. Taikina tarvitsee vain sekoittaa ja se kohoaa jääkaapissa itsekseen. Kerralla voi valmistaa ison satsin ja sitten pitkin viikkoa paistella tuoreita sämpylöitä, taikina näet säilyy viikonkin jääkaapissa. Sämpylät olivat herkullisia, tosin niissä oli hieman liikaa puruvastusta 1,5 v:lle. Sämpylöiden löydät täältä.
Testissä limettinen linssipata. Lisukkeena täysjyväriisiä, paahdettuja kikherneitä ja cashew -pähkinöitä, maustamatonta soijajogurttia, limelohkoja ja ohutta rieskaleipää.
Vegaanin näkökulma 2/5
Kirjan ruokamanifesti, kohta 8: ”Yes ve gan! Vegereseptejä on reilusti. Kun maustat kasvisruoan hyvin, se maistuu koko perheelle”. Minä sanoisin kuitenkin, että ”Yes, we lacto-ovo.” Kirjassa on 17 kasvisruokaohjetta pääruokiin ja niistä kaksi on vegaanista. Juustoa, voita, kuohukermaa ja munia käytetään paljon. Kasvisruoissa juusto on harmittavan isossa roolissa. Mielestäni on vähintäänkin hullunkurista korvata liha toisella eläinperäisellä proteiinilla näinä maailman aikoina, kun hyllyt notkuvat täysin kasviperäisiä vaihtoehtoja. Juusto on toki aika helppo jättää pois, mutta munien korvaaminen on jo hankalampaa ja sitä täytyy soveltaa aina tapauskohtaisesti. Lisäksi maito ja kananmuna ovat melko yleisiä allergeeneja varsinkin pienillä lapsilla.
Vegaanisia puuroja, leipiä, smoothieita ja jälkkäreitä kirjasta löytyy 15 kpl. Välipalat ovat värikkäitä ja osassa ei ole lainkaan valkoista sokeria. Vegaania ilahduttaa pehmeästä tofusta surautettavasta vegaanin suklaavanukas ja pannukakut, jotka sopivat sekä vegaanille, että gluteenittomaan ruokavalioon. Kaiken kaikkiaan täysin vegaanisia reseptejä kirjan 63 ohjeesta on 17 kpl. Pienin muutoksin (yhden raaka-aineen vaihtamalla) vegaanisia ohjeita olisi 14 kpl lisää. Potentiaalia siis on, mutta vegaanin näkökulmaa ei tuoda esille. Sitä on ajateltu jossain määrin, mutta ei sitten kuitenkaan.
Yhteenveto
Kirja saa yhteispisteet 11/15. Hieno paketti. Varmasti uusia ideoita keittiöön, kannustavaa ja iloista tunnelmaa. Tietoakin. Sekasyöjäperhe, jolla ei ole allergioita ilahtuu tästä varmasti. Vegaania ei varsinaisesti kutsuta saman padan ääreen. Potentiaalia on, mutta sitä ei tuoda esille. Välipaloilla ei ruokita perhettä päivällisaikaan eikä täytetä puolison eväsrasiaa. Jos osaat soveltaa ohjeita sujuvasti, saattaa tästä kirjasta olla iloa kuitenkin.
Vegaanin ruokavuosi 