Tällä kertaa lukunurkassa on vuorossa syksyn odotettu kirjauutuus, Lapsiperheen vegaanikeittokirja – helppo arki Chocochilin resepteillä (Kosmos 2020). Kirjan ovat kirjoittaneet Chocochili -blogista tunnettu keittokirjailija Elina Innanen ja toimittaja sekä tietokirjailija Suvi Auvinen. Kuvat ovat Elinan käsialaa ja kirjan graafisesta suunnittelusta vastaa Sanna-Reeta Meilahti. Suvi on ollut perustamassa Vegefirmaa, jonka asiakkaina on useat isot kasvipohjaisten tuotteiden valmistajat ja missiona tehdä kasvissyönnistä uusi normaali. Vegefirman tunnetuin ponnistus on ollut jo usean vuoden ajan pohjoismaiden suurin kasvisruokatapahtuma Vegemessut Helsingin Kaapelitehtaalla. Suvin ensimmäinen tietokirja ”Lihan loppu”, ilmestyi viime syksynä ja käsittelee lihansyönnin vääjäämätöntä loppua useista eri näkökulmista. Suvilla on pohjalla myös pedagogin opinnot ja yhdessä Elinan ruokaosaamisen kanssa kirjaa onkin lähdetty tekemään vahvalla alan tuntemisella.

Tavallisista keittokirjoista teos eroaa monella tavalla. Se on räätälöity palvelemaan kohderyhmää seuraavasti 1. Kirja pohjautuu kuuden viikon kiertävään ruokalistaan (42 vrk:n päivällinen suunniteltu valmiiksi!) 2. Kirja on tehty yhteistyössä laillistetun ravitsemusterapeutin, Leena Putkosen kanssa. Ruokalistaa noudattamalla voi olla varma, että ruoasta saa tarvittavat ravintoaineet. 3. Kirjassa on myös paljon tietoa ja vinkkejä usein vanhempia askarruttaviin asioihin liittyen vegaaniseen ruokavalioon ja lapsiperheen ruokailuun ylipäätään. 4. Reseptit ovat ravitsemuksellisen sisällön lisäksi myös makumaailmaltaan ja koostumukseltaan suunniteltu sopimaan erityisesti lapsiperheille.

Tällaiselle kirjalle on ollut huutava tarve. Yhä useampi vanhempi haluaisi valmistaa enemmän kasvisruokaa, mutta pää on täynnä kysymyksiä eikä oikein tiedä mistä aloittaa. Lisäksi lasten ruokailun järjestäminen on muutenkin jo valmiiksi välillä todella haastavaa – miten ihmeessä ujuttaa perheen ruokavalioon enemmän kasvisruokaa? Vaikka kasvipohjaisia tuotteita on markkinoilla yhä enemmän ja kasvissyönnistä on tulossa hyvää vauhtia yleisempää, välillä tuntuu, että rämpii suossa vailla suuntaa. Tiedän, että olen oikealla tiellä kokatessasi kasvispohjaista ruokaa, mutta yhteiskunnan normit ovat vahvoja ja usein saa olla perustelemassa valintojaan. Esipuheeseen oli hyvin kiteytetty ajatuksia aiheesta.

”Kasvatuksen tehtävä on valmistaa lapsia siihen maailmaan, jossa he tulevat elämään. Ruoka on merkittävä kysymys ilmastokriisin keskellä kasvavalle sukupolvelle, ja siirtymä kohti kasvipohjaisempaa ruokavaliota on jo meneillään. Meillä on kasvattajina vastuu siitä, että opetamme lapset syömään ilmastokestävää ruokaa jo tänään. ”

Elina Innanen ja Suvi Auvinen, Lapsiperheen vegaanikeittokirja (Kosmos 2020)

Ulkoasu 5/5

Kirjan ulkoasu on raikas ja selkeä. Fontti on vahva ja siten myös helppolukuinen. Kirja on melko kapea leveyssuunnassa, minkä vuoksi sitä on näppärä selata ja se mahtuu hyvin mukaan kokkauspuuhiin keittiöntasolle. Kirja on painava, mutta ei häiritsevän raskas kuitenkaan. Ensisijaisesti kirja on kuitenkin tarkoitettu aikuisen selattavaksi. Ruokakuvat ovat herkullisia, ja niissä itse reseptin ruoka pääsee ehdottomasti oikeuksiinsa. Reseptin toivottu lopputulos ei todellakaan jää epäselväksi ja se on aina ehdoton plussa. Mikään ei ole ikävempää, kun jos joutuu arvailemaan miltä valmiin ruoan tulisi näyttää. Muutamassa kuvassa on myös hieman kohderyhmän elämään kuuluvaa reksivisiittaa (kyniä, piirrustuksia, legoja) tai muuta väriä ja vaihtelua tuomassa. Uskon, että kuvitus on kuitenkin aika hillitty siitäkin syystä, että kohderyhmää ei haluta alleviivata liikaa. Näistä resepteistä on iloa kaikille.

Kirjassa vuorottelevat resepti- ja tieto-osiot. Alkuun kerrotaan kirjan ideasta ja raaka-aineista, vegaaniruoasta ja ravitsemuksesta, raskausajan ja pikkulasten vegaaniruokailusta, sekä kiertävästä ruokalistasta, johon kirja perustuu. Kaupunkien ja kuntien, sekä monen lounaspalveluja tarjoavan yrityksen ruokalistasuunnittelu pohjautuu juurikin kuuden viikon kiertävään ruokalistaan. Jos samantyyppinen suunnitelmallisuus tuo säästöjä ja muita hyötyjä suurille ruokapalvelun tarjoajille, miksei se toisi sitä myös pienempiin keittiöihin? Ja tietysti apua jokapäiväiseen kysymykseen – mitä me syödään tänään? Jokaisella viikonpäivällä on oma ruokalajinsa, ja joissain tapauksissa myös pääraaka-aineensa. Tällöin on helpompaa myös syödä monipuolisesti. Mielestäni kirjan runko on varsin toimiva. Alkuun tuntui, että hieman arvokkaampia raaka-aineita (nyhtökaura, tofu, härkis, beanit, vegenakit ym) käytetään paljon, mutta ne jakautuvatkin aika tasaisesti eri viikoille. Yhdellä viikolla papuja, linssejä ja juureksia hyödynnetään niin paljon, että vain kolmena päivänä seitsemästä käytetään tofua, vegenakkeja ja Bean:itia. Kokonaisuus on siis ravitsemuksellisesti, mutta myös taloudellisesti hyvin tasapainossa. Lisäksi jotkin viikonpäivät ”tukevat toisiaan”, esimerkiksi jos maanantaina peruna & kastike -päivänä tekee tuplasatsin perunalisäkettä, sitä jää myös tiistain nopeiden pannuruokien, kuten esimerkiksi pähkinäisten punajuuripihvien seuraksi lautaselle. Arkipäiville on myös valittu mahdollisimman nopeasti syntyviä ruokia, kun taas viikonlopuille enemmän aikaa vaativia ohjeita.

Reseptit 5/5

Kirja siis pohjautuu kiertävään kuuden viikon ruokalistaan, jossa jokaisella viikonpäivällä on oma ruokalajinsa. Maanantaina kastiketta ja perunaa, tiistaina nopeita pannuruokia, keskiviikkona pastaa, torstaina keittoa, perjantaina herkkuruokaa, lauantaina riisi- ja nuudeliruokia ja sunnuntaina uuniruokia. Yhteensä päivällisreseptejä on 42 kappaletta. Näiden lisäksi kirjasta löytyy reseptit neljään lisukesalaattiin, 12 välipalaan, kuuteen jälkkäriin ja yhdeksän reseptiä lasten kutsuille. Reseptit ovat tyyliltään taattua Chocochiliä ja moni ohje alkaa heti kiinnostaa. Sloppy joe -sämpylät, sushi -bowl, mac & cheese ja kukkakaalikorma vilahtelevat sivuilla, mutta vastapainoksi löytyy paljon perinteisempiäkin kotiruokaklassikoita. Tuoreet yrtit, jokin uusi kasvis ruoan seassa tai muu yksityiskohta vievät ruokalajin kuitenkin vähintäänkin uudelle levelille. Nakkikeitto viimeistellään persiljapestolla, makaronilaatikon sekaan silputaan lehtikaalia ja pyttipannuun parsakaalia. Reseptit ovat helppolukuisia ja ohje kuvineen mahtuu aina yhdelle aukeamalle. Jokaisessa ohjeessa on annos- tai kappalemäärän lisäksi aina myös arvio reseptin kokkaamiseen menevästä ajasta. Ruoanlaiton ripeys on muutenkin otettu ohjeissa huomioon ja usein tekstissä kerrotaan esimerkiksi mitä voit tehdä samalla kun taikina vetäytyy tai paistinpannu kuumenee. Myös muutamia hyviä kikkoja ruoanlaiton nopeuttamiseen löytyy ja esimerkiksi cashewpähkinöiden tuntien liottamisen sijaan ne mikrotetaan mukissa vedellä peitettynä.

Aina kun jotain reseptiä mainostetaan lapsiystävälliseksi, minulla on aika korkeat odotukset. On kaunis ajatus, että lapsi oppii syömään samaa ruokaa kuin aikuiset. Aina se ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Toki lapsia on erilaisia ja kaikilla on omat mieltymyksensä. Vähän suolan ja hieman miedompien mausteiden lisäksi on joitain muitakin asioita, joihin kiinnitän huomiota kokatessani kasvisruokaa nimenomaan lapsille. Kasvikset ja pavut esillä vai piilossa? Kastike ruoan seassa vai erikseen? Onko ruoka sileää vai onko sattumia? Millainen purutuntuma valmiissa ruoassa on? Lapset aistivat ruoan muutenkin vahvasti ja joskus pelkkä tuoksu tai värisävy voi johtaa täystyrmäykseen. Jonkun lapsen lempikasvis voi olla ranskanperuna. Bloggaamisen ja muiden vanhempien vertaistuen myötä olen tutustunut äitiin, jonka lapsi ei syö edes ranskalaisia. Tästä kirjasta löytyy reseptejä todella monipuolisesti ja moneen makuun. Värikkäät kuvat ja herkulliset lisukkeet houkuttavat kokeilemaan, vaikka ensituntumalta ei olisikaan varmaa, onko ruoka menestys.

Ensimmäisenä kirjan ohjeista kokeiltiin vegaanista butter tofua. Kyseinen ruokalaji on kiinnostanut jo pitkään ja nyt ryhdyin toimeen. Kastikkeeseen lisättävä mantelijauhe toi kivaa täyteläisyyttä ja ruoka onnistui mielestäni kohtuullisen hyvin, vaikka ihan kaikkia mausteita ei kaapeista löytynytkään. Aikuisten kesken tämä oli hitti, lapsille pelkkä tuoksu jo oli liian vahva. Aion ehdottomasti kuitenkin kokata tätä uudestaankin, koska potentiaalia tässä kyllä on.

Seuraavana tehtiin uuniriisiä. Olen tietoisesti vähentänyt riisin kokkaamista, koska kotimaisiakin käyttökelpoisia vaihtoehtoja löytyy nykyään runsaasti. Silloin tällöin se on kuitenkin ihan hauskaa vaihtelua. Vuokaan aseteltiin keitettyä riisiä ja tomaattista Bean it -kastiketta ja lopuksi koko komeus meni vielä toviksi uunin. Lopputulos oli hyvä ja kaikki söivät, ketsupin kera tosin. Lasten kannalta ruoka ei sisältänyt mitään erityisen poikkeavia elementtejä ja plussana oli se, että kuten laatikkoruoissa yleensä, kastike on sekoittuneena muuhun ruokaan ja sen menekki on parempi. Toinen esimerkki tällaisesta ”sekoitetusta” ruoasta on kokeilemamme paprikahummuspasta. Paprika menee meillä tuoreena, mutta ruoissa se on yleensä vältelty raaka-aine. Uskalsin kuitenkin ryhtyä toimeen, koska tässäkään ruoassa ei ollut muita ”epätavallisia” elementtejä. Paahdetuista paprikoista ja kikherneistä surautettu hummus oli herkullista ihan sellaisenaan ja se oli yllättävän pehmeän makuista (joskus hummuksessa on sellainen hieman pistävä sivumaku). Ruokapöydässä tunsin iloa ja ylpeyttä, minä olin uskaltanut kokeilla ja lapset maistelivat rohkeasti. Sovittiin yhdessä, että seuraavalla kerralla korvataan osa paprikasta tutummilla tomaateilla – hyvää varmasti sekin 🙂

Tavasin melko tarkasti kirjasta löytyvän vinkkiosion valikoiville perheille. Olen lukenut aiheesta paljon kirjallisuutta, mutta silti kappale toi aiheeseen uusia näkökulmia. Lapset ovat usein mukana ruoanlaitossa, mutta useammin jälkkäri- tai leivontapuuhissa, koska pääruoan toivoo valmistuvan mahdollisimman ripeästi. Tästä lähtien aion kuitenkin ajan puitteissa ottaa lapset enemmän mukaan myös pääruoan tekoon. Aivan varmasti ruokaan suhtautuu ennakkoluulottomammin, jos saa tutustua raaka-aineisiin jo valmistusvaiheessa. Savutofupyöryköistä tuli sitäpaitsi paljon parempia täydellisen epätäydellisinä. Tuo resepti oli muutenkin aivan huippu. Simppelit raaka-aineet, nopea tehdä ja niin herkullisia!

Kikherneomeletti on meillä ihan vakio aamupala. Kirjan resepti oli varsin toimiva. Perunajauhon lisääminen taikinaan tuo siihen hyvää rakennetta, lopputulos on kuohkeampi ja hieman mehukkaampi kuin pelkillä kikhernejauhoilla. Kala Namak eli musta suola sopii myös ehdottomasti tähän ruokaan, onneksi sitä saa nykyään jo isommista marketeista. Kirjan vinkistä innostuttiin myös kaivamaan piparimuotit ja kirjaimet esiin ja tajusin, että kuopus ei olekaan koskaan päässyt kokeilemaan ”askartelua” kasvisten tai hedelmien kanssa. Hän oli aivan liekeissä! Kylläpä oli hauskaa ja maistuvaa.

Kirjan resepteistä kokeiltiin vielä perunanachoja ja mansikka-porkkanasmoothieta. Perunanachot ovat pellillinen paahdettuja perunasiivuja erilaisilla lisukkeilla ja kastikkeilla. Idea oli tosi kiva ja muunneltavissa oleva konsepti. Smoothie oli ihanan raikas ja pirteä viikonloppuaamun aloitus. Reseptejä jäi vaikka kuinka monta potentiaalista vielä kokeilematta ja erityisesti välipalojen pariin aion palata nopeastikin. Resepteistä on varmasti iloa myös silloin, kun lapset tulevat kouluikään ja alkavat enemmän kiinnostua eri maiden ruokakulttuureista.

Vegaanin näkökulma 5/5

Kaikki kirjan reseptit ovat vegaanisia ja suuri osa on jos ei valmiiksi, niin ainakin muokattavissa myös gluteenittomiksi. Ravitsemusterapeutin kanssa suunniteltu kiertävä ruokalista on mainio kokonaisuus, jota voi käyttää hyödyksi haluamallaan tavalla. Sieltä voi kokkailla ohjeen tai pari, tai käyttää pohjana ja täydentää muutamalla oman perheen suosikilla. Kirjassa on paljon hyvää tietoa ja vinkkejä, sekä runsaasti erityisesti arkeen sopivia reseptejä. Plussana vielä ravitsevat välipalat ja hauskat reseptit lastenkutsuille. Mielestäni se on vielä enemmän, kuin mitä luvattiin. Totean myös, että tämä on todella keittokirja muillekin kuin lapsiperheille. Jo nopean vilkaisun jälkeen voi todeta, että tällaista ruokaa voisi aivan hyvin syödä vaikka yhden hengen sinkkutaloudessa elävä opiskelija.

Yhteispisteet 15/15

Tämän kirjan ja reseptien perään on huudeltu pitkin keskustelupalstoja ja muita somekanavia jo hyvä tovi. Teos tuli tarpeeseen ja se on mitä lupaa. Nerokas paketti. Suosittelen 15/15.