Mausteiset tofupalat G, (Koko perheen vegaaninen välipalakirja)

Tammikuu on aivan pian täällä! Sehän tarkoittaa, että aivan juuri starttaa vuoden herkullisin haaste – eli tietysti vegaanihaaste! Jos et ole vielä ottanut haastetta vastaan, nyt on siihen hyvä hetki. Klikkaa itsesi Vegaanihaaste.fi ja ilmoita itsesi mukaan! Kokosin viime vuonna vegaanihaasteen kunniaksi kivan nipun helppoja ja nopeita perusreseptejä blogista, löydät ne tästä. Ennen tammikuuta juhlitaan kuitenkin vielä uutta vuotta ja tässäpä tulee helppo naposteluohje dipin kaveriksi. Jos joku on joskus väittänyt, että tofu maistuu märälle pyyhekumille – näillä mausteisilla tofupaloilla kumoat varmasti kaikki ennakkoluulot!

Miedonmakuinen tofu muuntuu maukkaiksi naposteltaviksi sopivilla mausteilla. Tässä ihanan simppelissä ohjeessa tofu revitään suupaloiksi, mausteseoksen ainekset sekoitetaan tahnaksi ja lisätään tofupalojen joukkoon. Paloja sekoitellaan hetki ja sitten koko komeus on valmis uuniin. Tuloksena on ihanan napakoita, mausteisia dippailtavia. Ohje on pieni maistiainen tammikuun alussa julkaistavasta mun ja Noora Laine-Müllerin Koko vegaaninen välipalakirja – keittokirjasta. Kirja on aivan mahtava paketti vegaanisia, värikkäitä, monipuolisia ja herkulllisia välipalareseptejä. Kirja on nyt ennakkotilattavissa esimerkiksi Adlibriksella tämän linkin takana. Kirjasta voit lukea lisää tästä postauksesta.

Ohje on vaikeusasteeltaan naurettavan helppo. Kuinka helposti voikaan saada herkullista!

Tämä ohje ei ollut hitti syntyessään. Ohjetta on testattu ja testattu uudelleen ja uudelleen, kunnes mausteet ja paistoaika- ja lämpö olivat kohdillaan. Rakastan tofua ja jonkunlaiset tofunugetit ovat olleet jo pidemmän aikaa reseptikehityksessä kotikeittiössäni. Pahaksi onnekseni olen surkea leivittäjä ja aina loppujen lopuksi huomaan sormieni olevan paljon paremmin leivitetyt kuin itse ruoan (apua :D). Useiden kokeilujen jälkeen resepti viimein onnistui nappiin ja voi kuinka iloinen olinkaan. Ostan usein maustamatonta tofua hätävaraksi pakkaseen ja siitä onkin kiva tehdä näitä mausteisia paloja – vähintään tuplana! 😉

Helpot mausteiset tofupalat G

  • Annoksia: 4
  • Tulosta

Ainekset

  • 1 pkt (a`250g)  maustamatonta tofua
  • vajaa 1 dl ravintohiivahiutaleita
  • ½ tl valkosipulijauhetta
  • ½ tl sipulijauhetta
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 2 rkl soijakastiketta (tarvittaessa gluteenitonta) 
  • 1 rkl ketsuppia
  • (½ dl vettä)

Dippi

  • 100 g vegaanista creme fraichea (esim. Friendly Vikings Sour Oat) TAI 50 g makeuttamatonta soijajogurttia + 50 g vegaanista majoneesia
  • ½ tl suolaa
  • 2 rkl sitruunamehua

Ohje

  1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Vuoraa uuninpelti leivinpaperilla. 
  2. Ota tofu paketista. Puristele hellästi enimmät nesteet pois ja taputtele vielä puhtaalla keittiöpyyhkeellä tai talouspaperilla kuivaksi. Revi suupalojen kokoisiksi paloiksi. 
  3. Sekoita marinadin kuivat aineet sekaisin. Lisää soijakastike ja ketsuppi. Lisää lopuksi tarvittaessa vesi pienissä erissä. Seoksen tulee olla tasaista, hieman tahnaa juoksevampaa.
  4. Pyörittele tofupalat tahnassa ja asettele leivinpaperi päälle uunipellille. Paahda 180´c n. 20 min. Tofupalojen kuuluu olla nahkeita, mutta ne eivät saa ottaa liikaa väriä. 
  5. Sekoita dipin ainekset ja tarjoile se tofupalojen kanssa.

Vinkki! Tofupalat voi tehdä myös air fryerilla. 170 astetta & 9 min on aika toimiva yhdistelmä. Puolessa välissä kypsennystä paloja voi hieman käännellä.


Koko perheen vegaaninen välipalakirja – riemukkaan arjen reseptit

Voi jummi jammi – mun ja Nooran kirja on lähtenyt painoon *tuulettaa*!!! Tätä on tehty täydellä sydämellä keväästä asti ja nyt nämä ihanat reseptit saavat ihan pian paikkansa kansien välissä. Lähdimme ideoimaan kirjaa omaan tarpeeseen, koska mielestämme markkinoilta puuttui näppäriä välipaloja sisältävä opus. Välipalaa pitäisi olla koko-ajan valmiina, mutta välillä niitä on hankala keksiä. Varsinkaan pienten lasten kanssa ruokailu ei aina ole niin sujuvaa kuin olisi toivonut ja ravitsevat välipalat saavat tuolloin vielä suuremman merkityksen. Kirjaa varten kehitettiin monia molemmille uusia reseptejä ja erityisesti niistä olemme hurjan innoissamme. Tässä postauksessa haluan päästää teidät kurkistamaan kirjan lukuihin ja kertoa hieman lähemmin resepteistä.

”Koko perheen vegaaninen välipalakirja on kokoelma riemukkaan arjen reseptejä. Kirjasta löydät 85 ravintorikasta, värikästä ja helppoa reseptiä aina suolaisista välipaloista makeisiin herkkuihin ja smoothieoppaasta puurobuffettiin. Nämä välipalat sopivat mainiosti piristämään niin arkea kuin juhlaakin. Resepteissä käytetään palkokasveja ja vihanneksia uusilla, mielenkiintoisilla tavoilla. 

Laajan reseptivalikoiman lisäksi löydät kirjasta vinkkejä vegaanisen ruokavalion toteuttamiseen lasten kanssa. Välipalat on suunniteltu erityisesti lasten makunystyröitä ajatellen, mutta niitä yhtään väheksymättä. Kauniit kuvat, ruokien hauska esillepano ja simppelit ohjeet rohkaisevat kokeilemaan uutta. Näistä resepteistä löytää lempivälipalansa ihan jokainen!

Kaikki kirjan reseptit ovat vegaanisia ja monet myös gluteenittomia. Kirjaa ei ole kuitenkaan tarkoitettu vain vegaaneille, vaan aivan jokaiselle joka kaipaa väriä ja iloa arkeen. Kirjan välipalat ovat ravintoarvoiltaan erinomaisia, jonka ansiosta niitä voi syödä vaikka aamiaiseksi tai lounaaksi.”

Kirjan arvioitu julkaisupäivämäärä on 1.1.2022 (päivitys, siirtynyt 21.1.2022). Kirjaa voi jo ennakkotilata ainakin Suomalaisesta kirjakaupasta *klik* tai Adlibriksestä *klik*.

Kirjan tekijät kesäisissä tunnelmissa. Kuvan nappasi ihana kuvaaja -naapuri Marika Joensuu.

KIRJAN LUVUT

Dipit & tahnat

Erilaiset dipit, tahnat ja levitteet sopivat moneen tilanteeseen – vihannestikkujen seuraksi, hedelmälohkojen kanssa, kerros- voileivän väliin, lisukkeeksi ruokaisaan salaattiin tai pastan kastikkeeksi. Makeat levitteet paahtoleivän kera kruunaavat iltapäivän herkkuhetken tai viikonloppu- aamiaisen. Värikkäät dipit tuovat niin iloa silmälle kuin täytettä vatsaankin. 

Sateenkaaren pään dippitarjotin – tämän äärellä viihtyy tovin jos toisenkin.

Suolaiset välipalat

Suolaiset makupalat käyvät niin lounaaksi, pikkunälkään kuin iltaruoaksikin. Resepteissä hyödynnämme kasvisten, täysjyvän ja palkokasvien laajaa kirjoa. Tästä luvusta löydät reseptejä pizzasta pyöryköihin ja omeletista näkkäriin.

Mausteiset tofupalat on klassikko jo syntyessään.

Salaatit

Salaatista ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen koko perheelle maistuva välipala, mutta sitä se todellakin on. Rapeat ja mehukkaat kasvikset, ruokaisat palkokasvit ja täysjyvä kietoutuvat maukkaaksi kokonaisuudeksi herkullisen kastikkeen avulla. Hedelmäsalaatti on omiaan kesäpäivän jälkiruokana, mutta se sopii myös muihin vuodenaikoihin.

Keltainen pastasalaatti sisältää juuri oikeasa suhteessa makua, näköä ja ravintoaineita.

Letut & pannukakut

Kukapa ei rakastaisi pannukakkuja? Letut ja pannukakut ovat koko perheelle maistuvia makeita tai suolaisia välipaloja, joissa riittää valinnanvaraa. Tästä luvusta löydät omat lempiohjeemme naposteluhetkiin, hitaisiin aamuihin ja iltapäivän lettu -kesteihin. Ravintorikkaat ja herkulliset reseptit nostavat hymyn huulille ja pitävät vatsan kylläisenä.

Banaanipannarit tarjoillaan värikkäässä seurassa.

Smoothiet

Erilaiset smoothiet, eli hedelmistä, marjoista, vihanneksista ja muista aineksista pyöräytetyt juomat, ovat terveellisten välipalojen aatelia. Nämä ihanat juomat surautat hetkessä valmiiksi. Lisäksi näiden herkkujen joukkoon uppoaa vaikka ja mitä, joten niistä saa helposti ravitsevia. Smoothien valmistamisessa on vain mielikuvitus rajana!

Trooppinen-, Viher- ja Marjasmoothie piristävät päivää.

Kylmät makeat välipalat

Nämä raikkaat, kylmät välipalat sopivat erityisesti kuumia kesäpäiviä piristämään. Tästä luvusta löydät niin herkulliset ja terveelliset jäätelöt kuin eväsretkelle mukaan otettavat bliss ballsit.

Värikkääseen välipalarahkaan jokainen voi valita oman lempihedelmän tai -marjan.

Makeat välipalat uunissa

Joka päivä voi olla muffinipäivä! Tästä luvusta löydät terveellisiä ja herkullisia leivonnaisia, jotka sopivat niin kahvi- pöytään kuin aamu-, ilta- tai välipalaksikin. Ravintorikkaat herkut on helppo pakata mukaan myös piknikille tai metsäretkelle.

Omena-porkkanamuffinit sisältävät suuren määrän hevi-osaston antimia.

Kiisselit & vanukkaat

Kukapa ei rakastaisi vanukasta? Erilaiset lusikoitavat jälkiruoat ovat niin monen pienen kuin isommankin herkkusuun suosikkeja. Vanha kunnon kiisseli sopii myös nykypäivän välipalapöytään. Kirjamme teeman mukaisesti seuraavat reseptit ovat astetta terveellisempiä – voit siis nauttia niitä paitsi jälkiruokana myös välipalana, tai vaikka aamiaisella.

Silkkisen pehmeä suklaavanukas sisältää suuren määrän proteiinia.

Puurot & lisukkeet

Puuro, tuo lapsiperheiden ikisuosikki! Näillä ohjeillamme piristät peruskaurapuurolla höystettyä arkea astetta herkullisemmaksi ja värikkäämmäksi – ravintoarvoista tinkimättä. Puuro sopii aamiaisen ja iltapalan lisäksi myös erinomaisesti välipalaksi, ja miksei vaikka päivän pääateriaksi. 

Puurobuffetista löytyy jokaiselle jotain.

Juhlapäivä

Aina on syytä juhlia! Uskomme, että tämän kirjan reseptien ja sanoman myötä jokainen arkipäivä saa ripauksen juhlaa, väriä ja räiskettä. Halusimme kuitenkin omistaa yhden kokonaisen luvun aivan erityisille, vegaanisille juhlaherkuille, joilla kruunaat tärkeän hetken läheisten kanssa.

Tämän luvun ja koko kirjan reseptejä yhdistelemällä luot hauskoja kattauksia moniin erilaisiin juhliin. Kappaleen lopusta löytyy juhla- ja menuvinkkejä.

Näissä lastenjuhlissa aikunenkaan ei jää nälkäiseksi.


Halloween -porkkanakakku ja kirjauutisia

Heippa pitkästä aikaa! Täällä ollaan edelleen, vaikka blogissa on ollut todella hiljaista. Viimeisin postaus näyttää olevan kesäkuulta! 😀 Hiljaisuuteen on syynsä. Olen kokannut ja kuvannut enemmän kuin koskaan. Kaikki vapaa-aika on mennyt KEITTOKIRJAN TYÖSTÄMISEEN! Kuulit oikein! Pitkäaikainen haave/unelma/tavoite toteutuu viimein, kun vuoden alussa julkaistaan Koko perheen vegaaninen välipalakirja! ❤ ❤ Kirja on tehty yhdessä Wonderworld of Noora -blogin Nooran kanssa ja siitä tulee upea! Itseasiassa ihan näinä päivinä materiaalit lähtevät eteenpäin taittoa ja ulkoasun viimeistelyä varten. JIHUU! Ja nyt porkkanakakkuun.

Joka vuosi on kiva keksiä jotain uutta halloween -pöytään. Olen halunnut kokeilla kaksikerroksista kakkua jo kauan ja nyt päätin tempaista. Pohjana käytin pienin muutoksin tätä porkkanapiirakan reseptiä (alkuperäinen resepti Noora Koskenniemi). Taikina kypsyi ja kohosi yllättävän hyvin myös korkeissa vuoissa ja niitä oli helppo käsitellä. Pohjat kostutetaan appelsiinimehulla ja täytetään, sekä päällystetään raikkaalla kauratuorejuustovaahdolla. Jos haluat täytteestä kirpakan makuista, käytä sitruunankuorta appelsiinin sijaan. Helppo koristelu syntyy coktail -tikun päähän askarrelluilla lepakoilla.

Halloween -porkkanakakku

  • Annoksia: 12
  • Tulosta

Kakkuun tarvitset kaksi irtopohjavuokaa, halkaisija esimerkiksi 16 ja 19 cm.

Ainekset

Pohja:

  • 5 ½ dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • ½ tl suolaa
  • 2 tl kanelia
  • 1 tl neilikkaa
  • ½ tl muskottipähkinää
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 3 ½ dl fariinisokeria tiiviiksi puristettuna
  • 1 dl rypsiöljyä
  • ½ dl omenasosetta
  • 2 dl kauramaitoa
  • 1 tl omenaviinietikkaa
  • 4 ½ dl raastettua porkkanaa (raaste saa olla karkeaa)
  • 100 g mantelilastuja saksanpähkinöitä
  • margariinia ja korppujauhoja vuokien korppujauhottamiseen
  • 1 appelsiinin mehu kostutukseen

Kuorrutus: 

  • 1 prk (a`2 dl) paksua kauravispiä (Planti)
  • 1 prk (a`150 g) kauratuorejuustoa (Oatly påmackan)
  • 1 dl tomusokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 1 luomu appelsiinin kuori / ½ luomu sitruunan kuori

Ohje

  1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 
  2. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda, suola ja mausteet keskenään. 
  3. Mittaa toiseen kulhoon fariinisokeri, rypsiöljy, omenasose ja kauramaito ja sekoittele kunnes sokeri on sulanut. Lisää joukkoon lopuksi omenaviinietikka ja sekoita. 
  4. Sekoita jauhoseos nesteiden sekaan ja lisää joukkoon porkkanaraaste (silputa raastetta hieman jo palat ovat kovin suuria) ja mantelilastut. Sekoita kevyesti. 
  5. Ota irtopohjavuoat ja pingota niiden pohjien väliin leivinpaperi. Sivele vuoat margariinilla ja korppujauhota huolellisesti.
  6. Jaa taikina vuokiin ja paista n. 30 minuuttia. Laske sen jälkeen lämpöä 150 asteeseen ja paista vielä n. 20 minuuttia. Kokeile kypsyyttä hammastikulla. Pohjat ovat kypsiä, kun tikkuun ei tartu taikinaa. Jäähdytä.
  7. Valmista täyte. Vispaa kauravispi kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita loput ainekset joukkoon.
  8. Halkaise kakkupohjat kahteen tai kolmeen osaan (riippuen irtopohjavuokien koosta ja kakkujen korkeudesta).
  9. Ota n. 1/4 täytteestä sivuun. Kokoa kakku kerrallaan takaisin kakkuvuokaan. Voit laittaa päällimmäisen kakkupohjan osan alimmaiseksi ja pohjan päällimäiseki, näin saat tasaisen kakun. Kostuta pohja ensin appelsiinimehulla ja levitä sitten kerros täytettä päälle. Toista niin kauan, että olet koonnut molemmat kakut. Anna maustua mielellään seuraavaan päivään.
  10. Ota kakut varovasti vuoista ja aseta päällekkäin. Kuorruta lopulla kuorrutteella ja koristele coktail-tikun päähän askarrelluilla lepakoilla tai haamuilla.

Tämä kakku on ihanan mehevä ja mausteinen. Hurmaavaa makua joka suupalalla!

Lisää halloween -reseptejä löydät täältä:

Halloween -tarjotin sadonkorjuun henkeen

Yllättävät nachot kikhernejauhoista G

Halloweenin hevi -herkut

Unelmien kurpitsapiiras G

Vegaanin karmiva halloween -kattaus


Reseptivaihtis: Wonderworld of Noora

Edeltävästä reseptivaihtiksesta on kulunut jo yli vuosi! Nyt on siis korkea aika saada postaussarjaan jatkoa 🙂 Haastis on tehty jo ennen joulua, mutta nämä projektit tuppaa aina venymään. Mieleeni muistui taas, miten huippua on tutustua uusiin kiinnostaviin ihmisiin, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Tänään haluan esitellä teille Wonderworld of Noora -blogin Nooran! Tutustuin Nooraan Instagramissa ja pian huomasin tämän tästä meidän innostuvan samanlaisista asioista ja painivan myös monien samojen haasteiden kanssa. Elämämme on täysin erilaista, mutta yhtymäkohtia löytyy silti. Meitä yhdistää lasten lisäksi ainakin koulutus sekä rakkaus vegaanista ruokaa, keittokirjoja ja ravintoloita kohtaan. Noora on on kirjoittanut kokemuksistaan ja ruoasta hengästyttävän paljon. Tuntuu älyttömän virkistävältä lukea, millaista on arki maailmalla suomalaisen silmin. Omat kuviot kun pyörivät lähinnä 10 km säteellä ilman poikkeusolojakin ja Noora taas on elänyt perheensä kanssa viimeisen viiden vuoden aikana kolmessa eri maassa. Millaista on rakentaa arki aina uudestaan ja uudestaan? Tutustua uuteen kulttuuriin ja kaupunkiin, tulla toimeen vieraalla kielellä, löytää kaupasta syötävää, tutustua ihmisiin ja niin edelleen. Blogin aiheet on jaettu kolmeen osaan: ulkosuomalaisuuteen , ekologisuuteen ja ruokaan . Blogista voit lukea esimerkiksi tekstejä seuraavista aiheista: miltä kasvipohjaista ruokavaliota noudattavan perheen viikon ruoat näyttävät, miten minimoida ruokahävikkiä, miten Ugandassa vietetty joulu eroaa Tallinnassa vietetystä, mihin mennä syömään Tallinnassa tai miten korjaat rikkinäiset housut (meillä on sama tuliainen päiväkodista harva se päivä!). Noora kirjoittaa helposti ymmärrettävässä muodossa ja teksteihin pystyy helposti samaistumaan. Niissä on läsnä aidot ajatukset ja tunteet. Rehellisyys.

Nooran sanoin: ”Koen edelleen hyvin vahvasti, että elämä ja tämä maailma on ihme – jos me sen sellaisena haluamme nähdä.” Allekirjoitan. Ja tästä asenteesta on varmasti hyötyä, on oma elämä sitten pysyvämpää tai alati muutoksessa.

wondering. searching. finding. exploring. moving. changing. growing. learning. trying. crying. laughing. thinking. seeing. hearing. dreaming. living. cooking. travelling. This blog is about all these things from my point of view. And who am I? A girl who dreams that there will always be new dreams to chase.

Noora kertoo edelleen ajankohtaisesta elämänlangastaan kymmenen vuoden takaa. Wonderworld of Noora -blogissa.

Noora on kouluttautunut vegaanisen ravitsemuksen asiantuntijaksi. Resepteissä on usein ihanasti väriä ja makua, mutta myös paljon ravintoaineita. Vaikka tiedänkin miten koostaa monipuolinen ateria, en aina osaa ajatella mitä ravinto-aineita saan mistäkin raaka-aineista. Tästäkin syystä näitä ohjeita tutkii mielellään! Resepteissä on vaikutteita eri kulttuureista, mutta enimmäkseen ne ovat kuitenkin hyvin suomalaiseen makuun. Ja nyt päästetään Noora itse kertomaan lisää! Reseptivaihtiksen toisen osan voit lukea täältä.

Päiväkotiin voi matkustaa näinkin! Kuva: Wonderworld of Noora.

Hei, kerro meille vähän itsestäsi!

Olen Noora, 32-vuotias ulkosuomalainen kahden lapsen äiti ja saksalaisen miehen vaimo. Asun tällä hetkellä Berliinissä Saksassa. Aiemmin olen asunut myös monessa muussa maassa, kiitos mieheni työn. Alunperin olen kotoisin Espoosta.

Työ- ja opiskelupolkuni ovat olleet hyvin polveilevia, sillä rakastan uuden oppimista ja uusia haasteita. Tällä hetkellä teen osa-aikatöitä hakukoneoptimointifirmassa, jonka lisäksi minulla on oma vegaanista ravintovalmennusta, sisällöntuotantoa ja vegaanista luonnonkosmetiikkaa tarjoava yritykseni.

Olet pitänyt mm. ruokablogia jo useamman vuoden ajan. Kuinka kipinä ruoanlaittoon syntyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta?

Olen rakastanut ruokaa ja ruoanlaittoa niin kauan kuin muistan. Uskoisin, että alunperin innostunus on lähtenyt lapsuudenkodistani, jossa ruoka on ollut suuressa osassa esimerkiksi juhlapyhiä. Teininä hain ammattikoulun kokki- ja kondiittorilinjoille, mutta päädyin opiskelemaan parturi-kampaajaksi. Ajatus ruoasta ammattina ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, joten opiskelin Haaga-Helian restonomiksi. Tein muutaman vuoden töitä ravintola-alalla, kunnes elämä vei maailmalle. 

Ruoan ravitsemuksellisesta puolesta kiinnostuin vasta hieman myöhemmin, erityisesti omien lasteni myötä. Vegaaninen ruoka tuli kuvioihin ilmastoahdistuksen myötä – halusin yrittää vaikuttaa asiaan niin paljon kuin yksilönä pystyn. Osallistuin Vegaanihaasteeseen vuonna 2018 ja huomasin ilokseni vegaanisen ruoan tuovan paljon uusia ulottuvuuksia ja makuja ruoanlaittooni. Paluuta ei enää ollut. Myöhemmin motivaatioksi on ympäristökysymysten rinnalle tullut myös eettisyys. Koska ruoka ja ravitsemus ovat lähellä sydäntäni ja haluan jakaa vegaanisen ruoan ilosanomaa muillekin, ryhdyin postaamaan yhä enemmän reseptejä blogiini. Vuoden 2020 keväällä valmistuin sertifioiduksi vegaanisen ravitsemuksen valmentajaksi saksalaisen Ecodemyn ohjelmasta.

Tässä on hyvä esimerkki Nooran kokkaustyylistä. Tylsästä perunasalaatista on tuunattu tuoreiden yrttien ja ihanan värikkään punasipulin avulla raikas ja näyttävä. Ja jotta ravintoarvot olisivat kohdillaan, mukaan on lisätty papuja! Kuva: Wonderworld of Noora.

Teillä on kaksi lasta. Mitkä ovat koko perheen kesken suosituimpia ruokia ja onko jotain mitä erityisesti täytyy varoa laittamasta ruokaan? 

Suosituimpia ruokia tuntuvat olevan ne, joiden eteen olen nähnyt vähiten vaivaa. Erilaiset pastasörsselit ja hummukseen dipatut vihannekset uppoavat parhaiten. Myös keitot ja perunamuusi toimivat yleensä 🙂

Harmikseni lapsemme eivät ole kovin ennakkoluulottomia maistelijoita…. kokkaan kuitenkin useimmiten sen mukaan mitä itseni tekee mieli tehdä. He sitten syövät sen minkä syövät. Jos alas ei mene mitään, on tarjolla jokin erityisen ravitseva jälkiruoka (kuten soijajogurtti omenasoseella ja myslillä, hedelmäsalaatti, täysjyväleipä maapähkinävoilla yms.). Tällä hetkellä erityisesti viisivuotias esikoiseni, joka ennen tykkäsi mausteisesta ruoasta, ei voi sietää mitään “tulista”. Joten yleensä lisään esimerkiksi chilin vain aikuisten annoksiin.

Kuopukseni oli ensimmäiset kaksi elinvuottaan herkkä monille vegaanisen ruokavalion perusraaka-aineille, kuten soijalle ja pähkinälle. Joten nyt iloitsen taas siitä, että saan tehdä vapaasti ruokaa omista lempiaineksistani.

Blogista löytyy paljon vinkkejä astetta terveellisempiin makeisiin välipaloihin. Lähde: Wonderworld of Noora.

Tällä hetkellä asutte Saksassa. Mitkä ovat paikallisen ruokakulttuurin lempiruokiasi? 

Vaikka olemme asuneet Saksassa vasta muutaman kuukauden, on erityisesti eteläsaksalainen ruokakulttuuri tullut tutuksi jo aiemmin mieheni perheen kautta. Saksalainen ruokakulttuuri on hyvin lihapainotteista, mutta onneksi uusia tuulia on näkyvissä.

Omia suosikkejani ovat Knödel-nimiset perunamuusipyörykät sekä tietysti vanha kunnon hapankaali. Myös vehnäolut maistuu 😀 Kunnollinen vegaaninen Käsespätzle, eli uunipasta juustolla ja paahdetulla sipulilla, olisi unelmieni täyttymys!

Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Kala namak-suola, savupaprika ja ravintohiivahiutaleet ovat “salaisia” aseitani.

Ikimuistoisin kokkaamasi ateria? 

Tällä hetkellä ajatukset ovat joulussa ja perheessä Suomessa, joten sanon, että viimevuotinen joulukokkailu yhdessä heidän kanssaan oli ihanaa.

Jos saisit kokata jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit ja mitä se olisi?

Hmmm… en tiedä onko suomalaisissa bloggaajissa tarpeeksi julkkiksia, mutta tekisin mielelläni ruokaa Islannissa asuvalle bloggaaja ja kirjailija Satu Rämölle. Tykkään hänen energiastaan ja meiningistään! Tekisin varmaankin vegaanista makaronilaatikkoa 🙂


Helpot vegaaniset pääruoat ja välipalat

Tammikuu on alkamassa ja niin myös vuoden herkullisin haaste, eli tietysti Vegaanihaaste! Haaste ei 1. Maksa mitään. 2. Velvoita mihinkään. Toisin sanoen, et voi kuin voittaa! Joka päivä saat sähköpostiisi reseptejä, tietoa ja vinkkejä pullistelevan uutiskirjeen. Tukenasi on mm. facebook -ryhmä ja halutessasi saat myös henkilökohtaisen tuutorin avuksesi. Matka uusien makujen maailmaan voi alkaa ja samalla teet hyvää itsesi lisäksi myös mm. ympäristölle ja eläimille. Sinut on haastettu!

Vegaanihaasteella on laaja reseptipankki, joka on pullollaan herkullisia reseptejä. Kokosin haasteen kunniaksi yhteen myös omasta blogistani simppeleitä ja maistuvia reseptejä pääruokiin ja välipaloihin. Resepteissä on käytetty monipuolisesti erilaisia raaka-aineita ja valmistusmenetelmiä, jokaiselle pitäisi löytyä jotakin. Joukossa on kotiruokaklassikoita, mutta myös modernimpia ruokia. Suuri osa on osoittautunut myös lapsille mieluisiksi, top 5 meidän taloudessa taitaa tällä hetkellä: 1. Savutofukiusaus 2. Pähkinäinen tomaattipasta 3. Täyteläinen hernekeitto. 4. Tofuvohvelit ja 5. Makaronilaatikko nyhtökauralla. Nämä ruoat osaankin jo valmistaa täysin ulkomuistista. Toivottavasti tästä löytyy muillekin uusia suosikkeja! 🙂 Ohjeen nimen perässä merkintä (G) tarkoittaa, että ohje on gluteeniton. Ohjeen kuvauksessa myös lukee, jos ohje on vaihtoehtoisesti helposti muokattavissa gluteenittomaksi. Ohjeiden lopussa lukee myös aina kun mahdollista, jos reseptillä valmistettu ruoka sopii myös alle 1 -vuotiaan lautaselle tai miten se olisi muokattavissa sopivaksi.

Pääruoat

Pastaruoat

Pastakastike soijarouheestaLuotettava pastakastike (G)

Pastakastikkeiden tomaattinen klassikko. Nopea, täyttävä ja ravitseva. Jos kastiketta jää, se maistuu herkulliselta myös mm. lämpimien leipien täytteenä.

Pastakastike cashewpähkinällä ja pinaatillaPähkinäinen tomaattipasta

Nopea, täyttävä ja yllättävän herkullinen. Resepti on helposti muokattavissa gluteenittomaksi.

Pasta vönerilläVönerpasta

Nopea ja supersimppeli arkiruoka.

Pasta vihreällä pähkinäkastikkeellaCashewpestopasta

Tämä superherkullinen pasta on parhaimmillaan kesän tuoreista kasviksista valmistettuna, mutta sitä voi hyvin valmistaa talvellakin käyttämällä pakasteherneitä. Resepti on helposti muokattavissa gluteenittomaksi.

Padat ja kastikkeet

Maukas tofukastike maapähkinällä ja limellä Maapähkinätofu

Tofua herkullisessa kastikkeessa. Lisää lempikasviksesi!

Tomaattinen pata lisäkekvinoallaLämmittävää beanit -pataa ja kvinoaa eväsrasiaan (G)

Ihanan herkullinen pataruoka ja vinkit irtonaisen kvinoan keittämiseen.

Värikäs curry ja lisäkeohraKesäcurry lunchbox

Maistuva curry, jonka aineksia voi muunnella vuodenajan mukaan.

Laatikkoruoat ja kiusaukset

MakaronilaatikkoMakaronilaatikko nyhtökauralla

Kotiruokien klassikon simppeli vegaaninen versio.

Lasagne linsseilläKevyt linssilasagne

Tämä lasagne täyttää ja lämmittää mukavasti, mutta ei jätä raskasta oloa. Täytteenä on kerroksittain hurjasti kasviksia sisältävää muhennosta ja kauramaidosta keitettyä kermaista kastiketta – herkullista!

Kiusaus soijarouheella Soijarouhe-perunalaatikko

Tässä on edullinen, yksinkertainen ja riittoisa ruoka – oikea arkiruokien aatelia! Vaihtelua saat kokeilemalla erilaisia maustettuja kauraruokakermoja tai lisäämällä mieluisia kasviksia joukkoon. Ohje on helposti muokattavissa gluteenittomaksi.

Kiusaus savutofullaSavutofukiusaus

Helppo, riittoisa ja maistuva tapa käyttää tofua. Reseptissä työvaiheita on kaksi (pilko tofu ja sekoita ainekset) ja pää raaka-aineita kolme (savutofu, peruna-sipulisekoitus ja kaurakerma) – paljoa helpommaksi ei enää voi mennä! Ohje on helposti muunnettavissa gluteenittomaksi.

Lämmittävä vuoka juuresmuusilla ja soijarouheellaTimjamilla maustettu peruna-porkkanavuoka (G)

Edullisista aineksista valmistuva vuoka maistuu erityisesti kylminä päivinä. Jos vuoasta haluaa makeamman, porkkanan tilalla voi käyttää bataattia.

Keitot

HernekeittoTäyteläinen hernekeitto

Tämä resepti on blogin suosituin, eikä ihme. Tässä on kaikki kohdallaan – maistuva, täyttävä ja täyteläinen. Hernekeitto on mitä mainioin sunnuntairuoka – tee iso satsi kerralla ja alkuviikon ruoat on hoidettu!

Porkka-linssisosekeitto ja itse tehty leipäOranssi sosekeitto (G) ja helppo peltileipä

Sosekeittojen valmistamisessa parasta on se, että aineksia ei tarvitse pilkkoa. Riittää, että lohkot niitä vain hieman. Keiton makeus mahdollistaa sen, että sinne voi ujuttaa myös linssejä – ilman että kukaan huomaa mitään. Keiton kaverina maistuu tuore leipä, joka valmistuu helposti yhdellä kohottamisella.

LinssikeittoMassua lämmittävä linssikeitto

Hieman samantyylinen keitto kuin yllä, paitsi että kasvikset pilkotaan pieniksi kuutioiksi. Lapset ovat nimenneet tämän oranssiksi hernekeitoksi ja sitä se kyllä muistuttaakin.

Vegaaninen ”kanakeitto”Veikeä vegaanin kanakeitto

Kanakeiton vegaaninen versio – kerrassaan herkullinen!

Minestronekeitto Vegaaninen minestronekeitto

Maukas tomaattinen minestrone linsseillä ja soijarouheella.

Vihreä sosekeittoPehmeä herne-parsakaalikeitto G

Unelmanpehmeä pirteä sosekeitto.

Kappaleruoat, pannuruoat ja kastikkeet

Pinaattilätyt ja tofukastike Vegaaniset pinaattilätyt ja vegaaninen ”munakastike” tofusta

Nämä pinaattilätyt saavat proteiinilisää kikhernejauhoista, joten ne ovat kelpo välipala ihan sellaisenaankin. Maittavan aterian saat keittämällä seuraksi perunoita ja supermaukkaan sekä älyttömän simppelin tofukastikkeen.

Perinteiset pihvit soijarouheesta Soijarouhepihvit

Meheviä, perinteisiä, ihania, edullisia ja melko vaivattomasti valmistuvia pihvejä – olkaa hyvä! Gluteiinijauhojen ansiosta pihvit pysyvät hyvin kasassa ja niissä on myös hiven sitkoa. Resepti on riittoisa, koska ylijääneet pihvit maistuvat ihanilta, jollei jopa paremmilta kylminä.

Pihvit nyhtökaurastaNyhtökaurapihvit

Meheviä ja maistuvia pannupihvejä, todellista kotiruokaa! Nyhtökauran rakenne on näissä pihveissä erityisen edukseen, purutuntumaa on sopivasti jäljellä. Jos sinulla sattuu olemaan tähteeksi jääneitä keitettyjä perunoita, muista silloin tämä ohje. Sipuli silpuksi, ainekset sekaisin ja pannulle, vartissa valmista!

Papu-maissisalsalla täytetyt bataatitTäytetyt bataatit meksikolaisittain (G)

Nämä uunibataatit ovat kivaa vaihtelua sekä värikäs ja maukas lounas tai iltaruoka.

Yhden pellin kesäkurpitsapihviKesäkurpitsa-porkkanapihvi uunissa (G)

Tämä on valehtelematta helpoin kasvispihviohje, johon olen koskaan törmännyt. Ehkä myös maukkain. Pssst… Jos aikaa on, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan myös tätä uunissa paistettavaa kasvispihviä: Kvinoa-kasvispihvi uunissa.

Pyörykät linsseistäHelpot linssipyörykät

Linssejä tulee usein käytettyä erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin. Ne sopivat kuitenkin todella hyvin myös kotoisten pyöryköiden raaka-aineeksi. Tämän pyörykkätaikinan salaisuus on raastettu peruna, joka pitää taikinan hyvin koossa. 

Pyörykät purkkihernekeitosta Hernaripyörykät

Hauska ja erittäin helppo tapa valmistaa kasvispyöryköitä!

Pyttipannu kikherneomeletillaPupun pyttipannu (G)

Pyttipannun uusi olemus! Tähän voit käyttää jääkaapissa lymyävät kasvikset.

Salaatit & kevyemmät ruoat

Runsas ja raikas couscous -salaattiRaikas couscous -salaatti

Blogin toisiksi suosituin ohje, jota googlataan vuoden ympäri. Todella herkullinen ja loputtomasti muunneltava resepti. Helppo valmistaa myös mökkiolosuhteissa.

Raikas salaatti paahdetuilla perunoilla ja kylmäsavutofullaKeväinen paahdettu peruna-parsasalaatti

Paahdetut perunat on herkullinen pohja salaatille ja kivaa vaihtelua pastasalaatille. Tämä salaatti sisältää paljon kaikkea ja se on helposti muunneltavissa. Kokoa suureen kulhoon tai aseta tarjolle komponentteina. Tankoparsan voi talviaikaan korvata vaikkapa broccolinilla.

Ruokaisa täyte/salaatti leipien väliinLinssi-kikhernetäyte eväsleiville

Monet ovat varmaan kuulleet ”mock-tuna salad” -leipien täytteestä. Tuohon täytteeseen tulee yksinkertaisimmillaan muussattuja kikherneitä, mausteita ja vegaanista majoneesia. Tämä täyte vie tuota ideaa vielä hieman pidemmälle – tätä voi todella kutsua myös salaatiksi, joka muuten sopii erinomaisesti eväsleipien väliin.

Vohvelit kasviksilla ja tofullaRuokaisat vohvelit tofulla

Värikäs tofupannu vohvelin muotoon leivottuna. Mitä ovelin tapa piilottaa raaka-aineita! 😀

Jälkkärit/ Välipalat /Aamupalat

MansikkarahkaVegaaninen mansikkarahka

Vanukasmainen suklaakiisseliSuklaakiisseli

Ihana suklainen ja helppo herkku! Lisukkeita muuntelemalla sopii niin arkipäivän jälkiruoaksi, kuin juhlavammankin aterian päätteeksi.

Vispipuuro mansikastaMansikkavispipuuro

Puuro, joka on kuin mansikkavaahtoa. Välipala tai kelpo jälkiruoka.

RusinakeksitKaura-rusinakeksit

Sitkeän pehmeitä välipalakeksejä, joihin makeutus tulee pää-asiassa banaanista ja rusinoista.

Kaakaolla maustetut taalteli-energiapallot Imettäjän helpot energiapallot

Nälkäkiukun nopeat taltuttajat!

KauravanukasKauraisa välipalaherkku

Ylijäämäpuurosta syntyy ihana välipala, joka pysyy lusikassa.

Kiivi-banaani-avokadosmoothie – Salamannopea kiivismoothie

Ihanan lempeä ja simppeli smoothie. Helppo tehdä gluteenittomana käyttämällä gluteenitonta kasvimaitoa.

TuorepuuroTalvinen tuorepuuro/ Vadelma-tahinituorepuuro

Miten valmistaa hyvää tuorepuuroa? Vinkit ja reseptit kesäiseen ja talviseen tuorepuuroon.

”Munakkaat” kikhernejauhostaVegaaniset aamupalamuffinit

Helpot muffinit vaikkapa viikonlopun hitaalle aamiaiselle. Helppo muokata gluteenittomaksi.

BataattivälipalaKanelinen bataattikulho

Bataatti sopii hienosti myös makeaksi välipalaksi, kokeile jos et usko! Helppo muokata gluteenittomaksi.

Puuroa maistuvimmillaanHerukkaiset puurodonitsit

Hurrjan herkullista aamupalaa ❤ Leivo viikonloppuna ja pakasta osa arki-aamun nopeaksi mukaan napattavaksi. Ohje on helposti muokattavissa gluteenittomaksi.

Mitä tehdä ruoaksi, kun on todellinen kiire

Joskus on todellinen kiire, eikä millään ole rahkeita tehdä kuin muutama työvaihe jos sitäkään. Tällaisina hetkinä voi pelastaa vaikkapa joku näistä viidestä vinkistä:

  1. Purkkihernekeitto (esim. Pirkka luomu 400 g tai Jalostaja -kasvishernekeitto). Valmista pakkauksen ohjeen mukaan ja tarjoa lisänä vaikkapa murustettua kaurapalaa tai tofukuutioita.
  2. Italianpata -aines + pakasteherneet + härkis pkt. Valmista italianpata pussin ohjeiden mukaan (voit tarkastaa täältä vegaaniset Italianpata -ainekset). Lisää loppuvaiheessa mukaan paketti härkistä ja pussi pakasteherneitä.
  3. Pasta & paputahna. Surauta purkki säilykepapuja sauvasekoittimella tahnaksi haluamiesi mausteiden ja öljytilkan kera. Tarjoa keitetyn pastan kera.
  4. Peruna- vöner/tofupelti. Lohko pussillinen perunoita ja ripauta öljyä pinnalle. Paahda uunissa miltei kypsäksi ( 225 ´c n. 30 min) ja lisää loppuvaiheessa paketti vöneriä tai paketti marinoitua tai kylmäsavutofua viipaloituna lohkoperunoiden päälle. Jatka kypsennystä vielä n. 10 min, valmista on, kun lohkoperunat ovat kypsiä ja lisukkeet saaneet väriä.
  5. Kikherne -omeletti. Ohjeesta tulee 2 kpl. Sekoita 2 desiin kikhernejauhoja 2 rkl perunajauhoja ja mieleisiäsi mausteita (esim 1 tl paprikajauhetta, 1 tl sipulijauhetta, 0,5 tl mustapippuria, 0,5 tl suolaa/mustaa suolaa) . Lisää joukkoon pienissä erissä 2,5 dl vettä. Anna tekeytyä n. 10 min ja paista rypsiöljyssä kypsäksi molemmin puolin. Täytä kasviksilla.

Vinkki! Nopeiten saat kypsennettyä porkkanat, parsa/kukkakaalin tai vaikkapa bataatin seuraavasti. Leikkaa paloksi ja kypsennä laakeassa kasarissa vesi- ja öljytilkan kera. Sekoittele välillä ja anna muuten kypsyä rauhassa kannen alla.


Lukunurkka: Lapsiperheen vegaanikeittokirja

Tällä kertaa lukunurkassa on vuorossa syksyn odotettu kirjauutuus, Lapsiperheen vegaanikeittokirja – helppo arki Chocochilin resepteillä (Kosmos 2020). Kirjan ovat kirjoittaneet Chocochili -blogista tunnettu keittokirjailija Elina Innanen ja toimittaja sekä tietokirjailija Suvi Auvinen. Kuvat ovat Elinan käsialaa ja kirjan graafisesta suunnittelusta vastaa Sanna-Reeta Meilahti. Suvi on ollut perustamassa Vegefirmaa, jonka asiakkaina on useat isot kasvipohjaisten tuotteiden valmistajat ja missiona tehdä kasvissyönnistä uusi normaali. Vegefirman tunnetuin ponnistus on ollut jo usean vuoden ajan pohjoismaiden suurin kasvisruokatapahtuma Vegemessut Helsingin Kaapelitehtaalla. Suvin ensimmäinen tietokirja ”Lihan loppu”, ilmestyi viime syksynä ja käsittelee lihansyönnin vääjäämätöntä loppua useista eri näkökulmista. Suvilla on pohjalla myös pedagogin opinnot ja yhdessä Elinan ruokaosaamisen kanssa kirjaa onkin lähdetty tekemään vahvalla alan tuntemisella.

Tavallisista keittokirjoista teos eroaa monella tavalla. Se on räätälöity palvelemaan kohderyhmää seuraavasti 1. Kirja pohjautuu kuuden viikon kiertävään ruokalistaan (42 vrk:n päivällinen suunniteltu valmiiksi!) 2. Kirja on tehty yhteistyössä laillistetun ravitsemusterapeutin, Leena Putkosen kanssa. Ruokalistaa noudattamalla voi olla varma, että ruoasta saa tarvittavat ravintoaineet. 3. Kirjassa on myös paljon tietoa ja vinkkejä usein vanhempia askarruttaviin asioihin liittyen vegaaniseen ruokavalioon ja lapsiperheen ruokailuun ylipäätään. 4. Reseptit ovat ravitsemuksellisen sisällön lisäksi myös makumaailmaltaan ja koostumukseltaan suunniteltu sopimaan erityisesti lapsiperheille.

Tällaiselle kirjalle on ollut huutava tarve. Yhä useampi vanhempi haluaisi valmistaa enemmän kasvisruokaa, mutta pää on täynnä kysymyksiä eikä oikein tiedä mistä aloittaa. Lisäksi lasten ruokailun järjestäminen on muutenkin jo valmiiksi välillä todella haastavaa – miten ihmeessä ujuttaa perheen ruokavalioon enemmän kasvisruokaa? Vaikka kasvipohjaisia tuotteita on markkinoilla yhä enemmän ja kasvissyönnistä on tulossa hyvää vauhtia yleisempää, välillä tuntuu, että rämpii suossa vailla suuntaa. Tiedän, että olen oikealla tiellä kokatessasi kasvispohjaista ruokaa, mutta yhteiskunnan normit ovat vahvoja ja usein saa olla perustelemassa valintojaan. Esipuheeseen oli hyvin kiteytetty ajatuksia aiheesta.

”Kasvatuksen tehtävä on valmistaa lapsia siihen maailmaan, jossa he tulevat elämään. Ruoka on merkittävä kysymys ilmastokriisin keskellä kasvavalle sukupolvelle, ja siirtymä kohti kasvipohjaisempaa ruokavaliota on jo meneillään. Meillä on kasvattajina vastuu siitä, että opetamme lapset syömään ilmastokestävää ruokaa jo tänään. ”

Elina Innanen ja Suvi Auvinen, Lapsiperheen vegaanikeittokirja (Kosmos 2020)

Vegaaninen butter tofu, seurana keitettyä ohraa ja wokattua parsakaalia.

Ulkoasu 5/5

Kirjan ulkoasu on raikas ja selkeä. Fontti on vahva ja siten myös helppolukuinen. Kirja on melko kapea leveyssuunnassa, minkä vuoksi sitä on näppärä selata ja se mahtuu hyvin mukaan kokkauspuuhiin keittiöntasolle. Kirja on painava, mutta ei häiritsevän raskas kuitenkaan. Ensisijaisesti kirja on kuitenkin tarkoitettu aikuisen selattavaksi. Ruokakuvat ovat herkullisia, ja niissä itse reseptin ruoka pääsee ehdottomasti oikeuksiinsa. Reseptin toivottu lopputulos ei todellakaan jää epäselväksi ja se on aina ehdoton plussa. Mikään ei ole ikävempää, kun jos joutuu arvailemaan miltä valmiin ruoan tulisi näyttää. Muutamassa kuvassa on myös hieman kohderyhmän elämään kuuluvaa reksivisiittaa (kyniä, piirrustuksia, legoja) tai muuta väriä ja vaihtelua tuomassa. Uskon, että kuvitus on kuitenkin aika hillitty siitäkin syystä, että kohderyhmää ei haluta alleviivata liikaa. Näistä resepteistä on iloa kaikille.

Kirjassa vuorottelevat resepti- ja tieto-osiot. Alkuun kerrotaan kirjan ideasta ja raaka-aineista, vegaaniruoasta ja ravitsemuksesta, raskausajan ja pikkulasten vegaaniruokailusta, sekä kiertävästä ruokalistasta, johon kirja perustuu. Kaupunkien ja kuntien, sekä monen lounaspalveluja tarjoavan yrityksen ruokalistasuunnittelu pohjautuu juurikin kuuden viikon kiertävään ruokalistaan. Jos samantyyppinen suunnitelmallisuus tuo säästöjä ja muita hyötyjä suurille ruokapalvelun tarjoajille, miksei se toisi sitä myös pienempiin keittiöihin? Ja tietysti apua jokapäiväiseen kysymykseen – mitä me syödään tänään? Jokaisella viikonpäivällä on oma ruokalajinsa, ja joissain tapauksissa myös pääraaka-aineensa. Tällöin on helpompaa myös syödä monipuolisesti. Mielestäni kirjan runko on varsin toimiva. Alkuun tuntui, että hieman arvokkaampia raaka-aineita (nyhtökaura, tofu, härkis, beanit, vegenakit ym) käytetään paljon, mutta ne jakautuvatkin aika tasaisesti eri viikoille. Yhdellä viikolla papuja, linssejä ja juureksia hyödynnetään niin paljon, että vain kolmena päivänä seitsemästä käytetään tofua, vegenakkeja ja Bean:itia. Kokonaisuus on siis ravitsemuksellisesti, mutta myös taloudellisesti hyvin tasapainossa. Lisäksi jotkin viikonpäivät ”tukevat toisiaan”, esimerkiksi jos maanantaina peruna & kastike -päivänä tekee tuplasatsin perunalisäkettä, sitä jää myös tiistain nopeiden pannuruokien, kuten esimerkiksi pähkinäisten punajuuripihvien seuraksi lautaselle. Arkipäiville on myös valittu mahdollisimman nopeasti syntyviä ruokia, kun taas viikonlopuille enemmän aikaa vaativia ohjeita.

Uuniriisi on hauska vuokaruoka ja siitä voi versioida jääkaapin sisällön mukaan.

Reseptit 5/5

Kirja siis pohjautuu kiertävään kuuden viikon ruokalistaan, jossa jokaisella viikonpäivällä on oma ruokalajinsa. Maanantaina kastiketta ja perunaa, tiistaina nopeita pannuruokia, keskiviikkona pastaa, torstaina keittoa, perjantaina herkkuruokaa, lauantaina riisi- ja nuudeliruokia ja sunnuntaina uuniruokia. Yhteensä päivällisreseptejä on 42 kappaletta. Näiden lisäksi kirjasta löytyy reseptit neljään lisukesalaattiin, 12 välipalaan, kuuteen jälkkäriin ja yhdeksän reseptiä lasten kutsuille. Reseptit ovat tyyliltään taattua Chocochiliä ja moni ohje alkaa heti kiinnostaa. Sloppy joe -sämpylät, sushi -bowl, mac & cheese ja kukkakaalikorma vilahtelevat sivuilla, mutta vastapainoksi löytyy paljon perinteisempiäkin kotiruokaklassikoita. Tuoreet yrtit, jokin uusi kasvis ruoan seassa tai muu yksityiskohta vievät ruokalajin kuitenkin vähintäänkin uudelle levelille. Nakkikeitto viimeistellään persiljapestolla, makaronilaatikon sekaan silputaan lehtikaalia ja pyttipannuun parsakaalia. Reseptit ovat helppolukuisia ja ohje kuvineen mahtuu aina yhdelle aukeamalle. Jokaisessa ohjeessa on annos- tai kappalemäärän lisäksi aina myös arvio reseptin kokkaamiseen menevästä ajasta. Ruoanlaiton ripeys on muutenkin otettu ohjeissa huomioon ja usein tekstissä kerrotaan esimerkiksi mitä voit tehdä samalla kun taikina vetäytyy tai paistinpannu kuumenee. Myös muutamia hyviä kikkoja ruoanlaiton nopeuttamiseen löytyy ja esimerkiksi cashewpähkinöiden tuntien liottamisen sijaan ne mikrotetaan mukissa vedellä peitettynä.

Aina kun jotain reseptiä mainostetaan lapsiystävälliseksi, minulla on aika korkeat odotukset. On kaunis ajatus, että lapsi oppii syömään samaa ruokaa kuin aikuiset. Aina se ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Toki lapsia on erilaisia ja kaikilla on omat mieltymyksensä. Vähän suolan ja hieman miedompien mausteiden lisäksi on joitain muitakin asioita, joihin kiinnitän huomiota kokatessani kasvisruokaa nimenomaan lapsille. Kasvikset ja pavut esillä vai piilossa? Kastike ruoan seassa vai erikseen? Onko ruoka sileää vai onko sattumia? Millainen purutuntuma valmiissa ruoassa on? Lapset aistivat ruoan muutenkin vahvasti ja joskus pelkkä tuoksu tai värisävy voi johtaa täystyrmäykseen. Jonkun lapsen lempikasvis voi olla ranskanperuna. Bloggaamisen ja muiden vanhempien vertaistuen myötä olen tutustunut äitiin, jonka lapsi ei syö edes ranskalaisia. Tästä kirjasta löytyy reseptejä todella monipuolisesti ja moneen makuun. Värikkäät kuvat ja herkulliset lisukkeet houkuttavat kokeilemaan, vaikka ensituntumalta ei olisikaan varmaa, onko ruoka menestys.

Paprikahummuspasta oli yllättävän hyvin myös lasten makuun.

Ensimmäisenä kirjan ohjeista kokeiltiin vegaanista butter tofua. Kyseinen ruokalaji on kiinnostanut jo pitkään ja nyt ryhdyin toimeen. Kastikkeeseen lisättävä mantelijauhe toi kivaa täyteläisyyttä ja ruoka onnistui mielestäni kohtuullisen hyvin, vaikka ihan kaikkia mausteita ei kaapeista löytynytkään. Aikuisten kesken tämä oli hitti, lapsille pelkkä tuoksu jo oli liian vahva. Aion ehdottomasti kuitenkin kokata tätä uudestaankin, koska potentiaalia tässä kyllä on.

Seuraavana tehtiin uuniriisiä. Olen tietoisesti vähentänyt riisin kokkaamista, koska kotimaisiakin käyttökelpoisia vaihtoehtoja löytyy nykyään runsaasti. Silloin tällöin se on kuitenkin ihan hauskaa vaihtelua. Vuokaan aseteltiin keitettyä riisiä ja tomaattista Bean it -kastiketta ja lopuksi koko komeus meni vielä toviksi uunin. Lopputulos oli hyvä ja kaikki söivät, ketsupin kera tosin. Lasten kannalta ruoka ei sisältänyt mitään erityisen poikkeavia elementtejä ja plussana oli se, että kuten laatikkoruoissa yleensä, kastike on sekoittuneena muuhun ruokaan ja sen menekki on parempi. Toinen esimerkki tällaisesta ”sekoitetusta” ruoasta on kokeilemamme paprikahummuspasta. Paprika menee meillä tuoreena, mutta ruoissa se on yleensä vältelty raaka-aine. Uskalsin kuitenkin ryhtyä toimeen, koska tässäkään ruoassa ei ollut muita ”epätavallisia” elementtejä. Paahdetuista paprikoista ja kikherneistä surautettu hummus oli herkullista ihan sellaisenaan ja se oli yllättävän pehmeän makuista (joskus hummuksessa on sellainen hieman pistävä sivumaku). Ruokapöydässä tunsin iloa ja ylpeyttä, minä olin uskaltanut kokeilla ja lapset maistelivat rohkeasti. Sovittiin yhdessä, että seuraavalla kerralla korvataan osa paprikasta tutummilla tomaateilla – hyvää varmasti sekin 🙂

Lasten osallistaminen ruoanlaittoon pienestä pitäen kannattaa jos vain aikaa on. Savutofupyörykät voi tehdä moneen eri muotoon 😀

Tavasin melko tarkasti kirjasta löytyvän vinkkiosion valikoiville perheille. Olen lukenut aiheesta paljon kirjallisuutta, mutta silti kappale toi aiheeseen uusia näkökulmia. Lapset ovat usein mukana ruoanlaitossa, mutta useammin jälkkäri- tai leivontapuuhissa, koska pääruoan toivoo valmistuvan mahdollisimman ripeästi. Tästä lähtien aion kuitenkin ajan puitteissa ottaa lapset enemmän mukaan myös pääruoan tekoon. Aivan varmasti ruokaan suhtautuu ennakkoluulottomammin, jos saa tutustua raaka-aineisiin jo valmistusvaiheessa. Savutofupyöryköistä tuli sitäpaitsi paljon parempia täydellisen epätäydellisinä. Tuo resepti oli muutenkin aivan huippu. Simppelit raaka-aineet, nopea tehdä ja niin herkullisia!

Savutofupyörykät perunamuusin ja uuniporkkanoiden kanssa.

Kikherneomeletti on meillä ihan vakio aamupala. Kirjan resepti oli varsin toimiva. Perunajauhon lisääminen taikinaan tuo siihen hyvää rakennetta, lopputulos on kuohkeampi ja hieman mehukkaampi kuin pelkillä kikhernejauhoilla. Kala Namak eli musta suola sopii myös ehdottomasti tähän ruokaan, onneksi sitä saa nykyään jo isommista marketeista. Kirjan vinkistä innostuttiin myös kaivamaan piparimuotit ja kirjaimet esiin ja tajusin, että kuopus ei olekaan koskaan päässyt kokeilemaan ”askartelua” kasvisten tai hedelmien kanssa. Hän oli aivan liekeissä! Kylläpä oli hauskaa ja maistuvaa.

Kirjan resepteistä kokeiltiin vielä perunanachoja ja mansikka-porkkanasmoothieta. Perunanachot ovat pellillinen paahdettuja perunasiivuja erilaisilla lisukkeilla ja kastikkeilla. Idea oli tosi kiva ja muunneltavissa oleva konsepti. Smoothie oli ihanan raikas ja pirteä viikonloppuaamun aloitus. Reseptejä jäi vaikka kuinka monta potentiaalista vielä kokeilematta ja erityisesti välipalojen pariin aion palata nopeastikin. Resepteistä on varmasti iloa myös silloin, kun lapset tulevat kouluikään ja alkavat enemmän kiinnostua eri maiden ruokakulttuureista.

Kikherneomeletti -puput riviin järjesty!

Vegaanin näkökulma 5/5

Kaikki kirjan reseptit ovat vegaanisia ja suuri osa on jos ei valmiiksi, niin ainakin muokattavissa myös gluteenittomiksi. Ravitsemusterapeutin kanssa suunniteltu kiertävä ruokalista on mainio kokonaisuus, jota voi käyttää hyödyksi haluamallaan tavalla. Sieltä voi kokkailla ohjeen tai pari, tai käyttää pohjana ja täydentää muutamalla oman perheen suosikilla. Kirjassa on paljon hyvää tietoa ja vinkkejä, sekä runsaasti erityisesti arkeen sopivia reseptejä. Plussana vielä ravitsevat välipalat ja hauskat reseptit lastenkutsuille. Mielestäni se on vielä enemmän, kuin mitä luvattiin. Totean myös, että tämä on todella keittokirja muillekin kuin lapsiperheille. Jo nopean vilkaisun jälkeen voi todeta, että tällaista ruokaa voisi aivan hyvin syödä vaikka yhden hengen sinkkutaloudessa elävä opiskelija.

Yhteispisteet 15/15

Tämän kirjan ja reseptien perään on huudeltu pitkin keskustelupalstoja ja muita somekanavia jo hyvä tovi. Teos tuli tarpeeseen ja se on mitä lupaa. Nerokas paketti. Suosittelen 15/15.


Lukunurkka: Vegaanin kotiruokakirja

Tänään lukunurkassa on vuorossa Jere Niemisen legendaarinen Vegaanin kotiruokakirja (Moreeni 2010). Reseptit ja kuvat ovat Jeren itsensä käsialaa. Ulkoasusta ja taitosta vastaa Satu Kontinen. Kirjan teossa on auttanut suuri joukko avustajia ja reseptien testailijoita, mukaan lukien mm. Kamomillan Konditoria – ruokablogia pitävä Satu Saunio. Ilmestymisestä on ehtinyt vierähtää jo kymmenisen vuotta. Tutustuin kirjaan luultavimmin Veganihaasteen reseptipankin kautta, josta löytyykin useita (laskin 13kpl) kirjan reseptejä. Vuosien vieriessä huomasin kokanneeni todella montaa ohjetta kirjasta, jota en ollut koskaan saanut käsiini. Kauan etsiskelin, kunnes ystäväni kanssa tuli ohimennen puhetta kirjasta ja hän kertoi, että hänellä oli ollut oma kappaleensa jo vuosia! Kirja on siis loppuunmyyty, eikä sitä periaatteessa saa ostettua enää mistään. Oman kappaleensa voi kuitenkin vielä löytää kirppiksiltä tai antikvariaatista. Myös monessa kaupunginkirjastossa on oma kappaleensa, joten kirjaa kannattaa tiedustella myös sieltä.

Miksi ajattelin, että tämän kirjan on päästävä lukunurkkaan? Yleensä arvostelen vain uusia kirjoja, mutta vegaanisten keittokirjojen saralla tämä on teos, jota ei vain yksinkertaisesti voi ohittaa. Lisäksi minulla on tietysti omatkin tarkoitusperät. Halusin todella ajatuksella pureutua tähän kirjaan, käyttää sen reseptejä arjen helpotuksina ja ehkä tuoda samalla muutaman idean blogiinkin. Kirja on ollut uraa uurtava teos kymmenen vuotta sitten, ja kyllä siinä on paljon ammennettavaa näin kymmenen vuotta myöhemminkin. Tällä aikaa vegaanisten tuotteiden kirjo on laajentunut valtavasti ja uusia kirjoja ja blogeja resepteineen ilmestynyt hurja määrä. Silti nimenomaan kotiruoka on aihe, jota ei kovin nopeasti veganisoida tarpeeksi. Lisäksi kirja on merkityksellinen myös siksi, että reseptien loihtija on mies. En halua ottaa kantaa sukupuolirooleihin sen enempää, mutta havaintojeni mukaan miehillä on omat suosikkinsa ja makumaailmansa myös vegaanisissa ruokalajeissa. Seitan, savutofu, hernekeitto ja muut kotoisat, välillä hieman raskaammatkin ruoat ovat niitä, joita oma puolisoni usein pyytää tekemään.

Nakkikastke oli täysosuma.

”Meillä ei ole ennestään vahvaa kasvisruokakulttuuria, ja Suomessa tarjoillut kasvisruoat ovat usein lainoja sellaisista maista, joissa kasvisruoalla on pidemmät perinteet kuten Välimeren maista tai Aasiasta. Näin ollen tavallisesti kasvissyöjäksi ryhtyessään tulee valinneeksi ruokavalion muutoksia laajemminkin eikä kasvissyöjäksi ryhtyminen ole vain lihan poisjättämistä. Tästä syystä kasvisruoka saattaa joskus vaikuttaa vieraalta ja vaikeasti lähestyttävältä. ”

Jere Niminen, Vegaanin kotiruokakirja (Moreeni 2010)

Yllä oleva lainaus on kirjan alustuksesta. Mielestäni tässä on hyvin tiivistettynä ajatus, mikä osittain on läsnä edelleen. Tällaisia kirjoja tarvitaan, jotta kasvisruoka on entistäkin helpommin lähestyttävää. Ruoka on niin paljon muutakin kuin ruokaa, ja sillä on suuri merkitys, jos tuttua ja turvallista ruokaa pystyy ruokavalion muuttuessa edelleen valmistamaan. Raaka-aineet vain vaihtuvat.

Ulkoasu 3/5

Kirja on nostalginen ilmestys. Pehmeät kannet tekevät siitä helposti selattavan ja tämäkin yksilö on kuitenkin aika hyvin säilynyt kovasta käytöstä huolimatta. Pehmeissä kansissa on se miinus, että se ei istu kirjahyllyyn yhtä hyvin kuin kovakantinen (toisaalta jos kirja on suurimman osan ajasta keittiön pöydällä, se ei liene ongelma). Pehmeiden kansien ansiosta kirja ei myöskään ole kovin painava, vaikka sivuja on 168. Kirjan väritystä hallitsee punaisen, ruskean ja vihreän eri sävyt. Kirjan eri osioiden sivut on värikoodattu, mikä on mielestäni ihan näppärä ominaisuus. Kuvat ovat symppiksiä, osa hieman huonossa valossa otettuja tai muuten vähän epäselviä. Joissain kohti teksti menee kuvan päälle, ja tekstiä joutuu tihrustamaan tarkasti selvää saadakseen. Tästä tulee miinusta, mutta kokonaisuuttaa arvioidessa mielestäni kuvat ovat todellakin sivuseikka. Kymmenen vuotta sitten vegaanisia, suomenkielisiä keittokirjoja oli saatavilla heikosti ja useassa kirjassa oli kuvituskuva/kuvia ei ollut ollenkaan, ei ainakaan kaikista ohjeista. Siinä mielessä kirja oli tälläkin saralla verrattain edistyksellinen.

Kirjan alussa on neljä alustuskappaletta. Ensimmäisessä Jere kertoo hieman omista ajatuksistaan kasvissyöjäksi ja vegaaniksi ryhtymisestä ja mitä kirjalla halutaan osoittaa. Kolme seuraavaa kappaletta esittelevät muutamia pulmia, joita vegaaniseen ruoanlaittoon siirtyessä voi kohdata ja tietysti ratkaisuja niihin. Vastauksen saa kysymyksiin ”miten kokkaan ja leivon ilman kananmunaa?”, ”mistä vegaani saa proteiinia?” ja ”mitä vegaani laittaa leivänpäälle?”. Samalla kappaleiden lomassa ohjeistetaan, miten kirjan reseptejä kannattaa toteuttaa ja mitä kannattaa ottaa huomioon.

Tomaattinen tofu-pastavuoka.

Reseptit 5/5

Reseptejä kirjasta löytyy 78 kpl, joista pääruokien ohjeita on 56 kpl. Reseptit on jaettu reseptien proteiininlähteiden perusteella seuraavaan viiteen ryhmään: soijarouhe, seitan, soijasuikaleet, tofu, palkokasvit & hamppu & vegaanimakkarat. Loput osiot ovat hampurilaiset, suolaiset pikkupurtavat, perunalisukkeet ja jälkiruoat. Ohjeiden pääpaino on todellakin perinteisissä suomalaisissa kotiruokaklassikoissa kuten nakkikastike, makaronilaatikko, kiusaukset, keitot, karjaton paisti, perunasoselaatikko, leikkeet, murekkeet ja pyörykät. Muutamia ”uusia kotiruokia”, kuten lasagne, wokki, pizza ja hampurilainen on otettu mukaan. Tutun ja kotoisen ruoan lisäksi kirjan lähtökohtana on, että kasvisruokakin voi olla maistuvaa ja täyttävää, mutta silti mutkatonta valmistaa. Sanoisin, että tässä tavoitteessa on onnistuttu. Resepteissä proteiini on pääosassa eikä rasvaakaan ei ole säästelty.

Kirjan resepteissä on lukuisia hienoja oivalluksia ja muita ilahduttavia seikkoja. Seuraavaksi listaan näistä muutamia. Kirja on tehty aikana, jolloin vegaanisten valmistuotteiden kirjo ei ollut vielä kovin laaja. On ihan mahtavaa, että vaihtoehtoja on. On kuitenkin hyvä muistaa, kuinka helposti kuivatuotteistakin saa ruokaa. Ja edullisesti! Soijarouhe. Soijasuikaleet. Mielestäni soijarouhe on edelleen yksi parhaista tavoista korvata tavallisissa resepteissä oleva jauheliha. Yksi kirjan oivalluksista on ennen turvottamista lisätä pannulle reilu loraus öljyä. Tällöin ruoasta tulee täyttävämpää ja maut pääsevät paremmin esiin. Kirjan alustuksessa kerrotaan, että useimmissa resepteissä soijarouheen voi kuitenkin halutessaan korvata kotimaisella härkäpapu- tai hernerouheella. Myös soijasuikaleita käytetään monipuolisesti ja niiden valmistamiseen annetaan hyviä vinkkejä.

Erityisen huomion kohteena kirjassa on myös seitan. Seitan on yksi monista syistä, jonka vuoksi aikoinaan aloin kokkailla enemmän vegaanisesti. Vehnästä erotetaan sitkoproteiini eli vehnägluteeni ja saadaan vehnägluteenijauhoja. Jauhot maustetaan, lisätään hieman jatkeaineita kuten korppu- tai kikhernejauhoja, sekoitetaan nesteen kanssa taikinaksi ja keitetään tai hörytetään ja/tai paistetaan. Tuloksena on sitkoinen, hyvin lihaa muistuttava ja proteiinipitoinen ruoka. Nykyään vehnägluteiinijauhoja saa hyvin varustelluista marketeista, kun aiemmin sitä myivät vain erikoisliikkeet. Kirjassa on yhteensä kahdeksan seitanohjetta, lähinnä erilaisia leikkeitä ja paisteja. Vegaanihaasteen reseptipankista kannatta kokeilla esimerkiksi tätä sienestäjänleike -reseptiä. Kynnys seitanin valmistamisen aloittamiseen saattaa olla korkealla. Lähtökohtaisesti ajattelemme, että jonkin valmistaminen jauhoista alkaen on työlästä. Käytännössä se on kuitenkin vain taikinaksi sekoittamista ja kypsentämistä. Myös seitanin valmistamiseen kirjasta löytyy todella hyviä vinkkejä ja huomioita, joista osa oli minullekin uusia.

Yksi kirjan neronleimauksista – purkkihernekeiton käyttäminen raaka-aineena.

Facebookin vegaaniryhmissä näkee myös usein kyselyjä ”kuinka saada kasvispyörykät/pihvit pysymään kasassa”? Kirjassa kysymykseen vastataan neljän raaka-aineen voimalla. Korppujauhot, perunajauhot, puurohiutaleet ja hienoksi raastettu raaka peruna. Useimmissa pyörykkäohjeissa käytetään useampaa konstia, jotta haluttu lopputulos saavutetaan. Erityisesti raastetun perunan käyttö on uudenlainen ja erityisen toimiva. Peruna kiinteyttää, pitää koossa ja tuo myös mehukkuutta. Tölkkihernekeiton käyttäminen raaka-aineena on myös asia, johon en ole törmännyt missään muualla. Kuinka helppo tapa käyttää kotimaista hernettä! Hernekeitto on monelle tuttu ja sen maku on melko neutraali, jota voi myös helposti jatkojalostaa. Massa on myös jo valmiiksi melko jähmeää, joten se pysyy aika hyvin kasassa jo valmiiksi. Hernettä on perinteisesti käytetty monipuolisesti suomalaisessa keittiössä. Tutustumisen arvoinen toinen kasviperäinen proteiininlähde, jota on käytetty paljon ruoka-aineena Suomessa 1800 -luvulla on hamppu. Ruokahampun siemenet ovat proteiinipitoisia ja sisältävät paljon hyviä rasvoja. Olen käyttänyt hamppurouhetta lähinnä lisänä ruoissa, mutta kirjan hamppupihvit- ja pyörykät aion ehdottomasti vielä testata.

Soijarouhekiusaus maistui hyvin koko poppoolle. Edullista ja helppoa ruokaa.

Kirjan reseptejä on helppo lukea. Raaka-aineet on esitetty loogisesti etenemisjärjestyksessä ja mittayksiköt ovat selkeitä. Jokaisesta reseptistä on kuva samalla aukeamalla reseptin kanssa. Usein ohjeen kyljessä on myös lisukkeen ohje tai vähintään tarjoiluehdotus. Reseptit on mitoitettu yleensä 4 – 6 henkilölle. Muuta ohjeesta ei otsikossa kerrotakaan. Ruokalajit ovat kuitenkin kaikki nopeahkoja valmistaa, eikä kummempia esivalmisteluja välttämättä tarvitse tehdä yhdessäkään ohjeessa. Reseptit on suunniteltu maku, helppous ja täyttävyys edellä. Myös mausteita käytetään paljon, ja kokeilemani reseptit olivat ainakin sellaisenaan varsin hyvän makuisia. Kokkasin kirjasta soijarouhe-perunalaatikkoa, hernepyöryköitä, nakkikastiketta, tomaattista tofu-pastavuokaa ja korvapuusteja. Aiemmin olen kokkaillut myös papupyöryköitä, soijarouhelasagnea ja seitanpihvejä. Linkkaan alle blogistani löytyvät reseptit, joissa on tarkempaa analyysiä ohjeista. Uskon siis että useimmat ohjeet jäävät arkikäyttöön ja tulen löytämään vielä useamman uuden suosikin. Tulevaisuudessa aion kokeilla vielä ainakin kebakkoja, makaronilaatikkoa, keittoa, palapaistia ja hampunsiemen -reseptejä.

Linssipyörykät

Soijarouhe-perunalaatikko

Hernaripyörykät

Vegaanin näkökulma 5/5

Kirjan kaikki reseptit ovat luonnollisesti valmiiksi vegaanisia, eli kokattavaa riittää. Pääruokia kirjassa on runsaasti ja niissä käytetään varsin budjettiystävällisiä raaka-aineita. Tässä onkin oiva apuri arjen pyörittämiseen. Reseptit ovat perinteistä suomalaista kotiruokaa perinteisessä muodossa. Yksinkertaisuudessaan reseptit ovat myös lapsiystävällisiä. Kirjassa on paljon hyviä oivalluksia ja vinkkejä vegaaniseen ruoanlaittoon ja näistä oivalluksista saa irti varmasti pidemmänkin linjan vegaani. Esimerkiksi gluteenitonta tai ketogeenista ruokavaliota noudattavalle kotikokille kirja ei ehkä ensisilmäyksellä tarjoa paljoakaan kokattavaa. Gluteenittomia ohjeita kuitenkin löytyy ja sovellustaitoinen saa iloa kirjasta. Ketogeeniseen ruokavalioon voisi sopia ainakin hampunsiemen -reseptit.

Pullaa ja kylmää kauramaitoa!

Yhteispisteet 13/15

Kirja on sympaattinen ja rehellinen keittokirja, oodi vegaanisen suomalaisen kotiruoan ystävälle. Allekirjoittaneen mielestä teos on merkittävä vielä kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen. Tutustu resepteihin Vegaanihaasteen reseptipankissa tai etsi kirjastosta omaan keittiöösi hypisteltäväksi. Lämmin suositus!


Keväinen kattaus – menu & kattausvinkit by Teija/Pieni astiakauppa

Kevään mittaan on kiva fiilistellä kasvavan valon määrää. Tekee mieli vaihtaa tummat värit iloisempiin ja raskaat maut pirteämpiin. Kattaminen tarkoittaa meillä yleensä lautasta, veistä ja haarukkaa, kuppia. Juhlapyhinä servettiä ja ehkä pöytäliinaa. Joskus repäisin ja laitoin lasten synttäreillä mustikanvarpuja valkoisen liinan päälle. Se oli hyvä idea se. En ole siis kummoinen kattaja. Kun ruoka vihdoin on valmista, ei sillä sen kummemmin muuten ole väliä miltä pöytä näyttää. Pienillä asioilla ruokailutilanteesta voi kuitenkin tehdä aivan erilaisen.

Ensimmäiset Pienen astiakaupan astiat kotiutuivat meidän kaappeihin muutamia vuosia sitten. Astiat ovat siis käsintehtyä Puolalaista keraamiikka pääosin yhdeltä tehtaalta – Ceramica Artystycznasta. Astiakaupan sivuilta voi käydä ihastelemassa astioita ja seuraamassa, kuinka kuviot syntyvät taitavissa käsissä. Meille tuli ensin pieniä kulhoja yksi kerrallaan. Pian huomasin, kuinka aamupuurokin maistui tyystin erilaiselta kun sen söi valkoisen kulhon sijasta vaikkapa kukkakuvioisesta. Sittemmin meille on hankittu myös muutama kookkaampi tarjoilukulho ja pieniä lautasia. Haluaisin oppia käyttämään astioita paremmin hyödyksi kattauksessa ja tuntuman mukaan moni muukin. Tein aiemmin Facebookissa postauksen aiheesta ja moni kyseli astioiden perään. Olen huomannut, että Pienen astiakaupan yrittäjällä Teijalla on silmää kattamiseen muutenkin ja kysäisin häntä haastatteluun. Teija lähti innolla mukaan. Joten tässä olkaa hyvät 🙂

Pieni astiakauppa on nimensä mukaisesti pieni astiakauppa Helsingin Bulevardilla. Kuva: Pieni Astiakauppa

Haastattelussa Teija Tuohimaa/ Pieni Astiakauppa

  1. Pieni Astiakauppa maahantuo kaunista, kestävää ja käsintehtyä keramiikkaa Puolasta. Mistä alunperin syntyi rakkaus näihin astioihin?

V: Olen tutustunut näihin asioihin saksalaisen ystäväni kautta. Kävimme joulumyyjäisissä ja hämmennyin täydellisesti nähdessäni kauniita ja niin kuviollisia astioita. Ostin kuitenkin kolme astiaa aikeinani antaa ne joululahjaksi. No, kävikin niin, että kotiin päästyäni avasin paketit ja olin aivan hullaantunut! Kyseiset astiat eivät koskaan päätyneet joululahjaksi, vaan ovat meidän perheessä edelleen ahkerassa käytössä. Aikaa tuosta on kulunut jo 18 vuotta. Sen sijaan myöhemmin kyllä ostin näitä astioita lahjoiksi 🙂

Sadoista eri kuvioinneista on varaa valita. Kuva: Pieni Astiakauppa

2. Boleslawiec -keramiikka on ihanan värikästä ja erilaisia kuviointeja on mieletön määrä. Millä perusteella valitsette astiat myymälänne valikoimiin? 

V: Kuvioiden valitseminen astioihin vie paljon aikaa ja ajatusta, sillä kuvioita on todellakin satoja mistä valita. Suomalaiset pitävät paljon sini-valkoisista astioista, mutta yritämme myös löytää jotain vihreistä astioista pitäville. Se sinällään on haastavaa, sillä sinisiä kuvioita on valittavana paljon enemmän kuin vihreän sävyisiä. Valitsemme myös aina jotain uusia kuvioita pieniä eriä. 

3. Pieni bonuskysymys tähän väliin (ei tarvitse vastata jos et halua :D). Rehellisesti sanottuna kuinka paljon astioita kotoasi löytyy? Entäpä millaisiin astioihin kannattaa ylipäätään panostaa? 

V: Meiltä kotoa löytyy mielestäni kohtuullinen valikoima astioita: suurin osa on puolalaista Boleslawiec-keramiikkaa, mutta myös Iittalan ja Arabian asioita, uusia sekä vanhoja. 
Tämän päivän suuntaus on, että ostettaisiin vähemmän, mutta laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Ymmärrettävää on, että se ei aina ole mahdollista. Suureen astiaan voi aina laittaa tarjolle myös vähemmän ja tässä keramiikassa se itse asiassa tuo astian kauniit kuviot paremmin vielä esiin, kun esim. kulho ei ole täpötäynnä. Eli isompi on parempi! Toisaalta myös nykyään laitetaan monikulttuurista ruokaa ja monille pienille kupeille on käyttöä. Asioita kannattaa käyttää luovasti eri tarkoituksiin eli pyöreässä piirakkavuoassa voi valmistaa vaikka uunikasviksia tai että suorakaiteenmuotoisessa uunivuoassa voi tehdä piirakan. Nykyään kuluttajat myös arvostavat sitä, että astiat ovat helposti puhdistuvia ja että ne voi pestä koneessa. Myymämme keramiikka on kovan lasituksen ansiosta helposti puhdistuvaa.

Hillityllä servetillä, lasilla ja kukilla kattaukseen saa raikkautta. Kuva: Pieni Astiakauppa

4. Suomalainen design on yleensä melko pelkistettyä myös astioissa. Käytetään paljon valkoista ja hillittyjä kuviointeja. Värikkäistä astioista saa paljon iloa ruokapöytään, mutta astioiden yhdistely saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Kerro parhaat niksisi näyttävän ja iloisen kattauksen aikaansaamiseksi? 🙂 

V: Mielestäni kattaukseen ei kannata suhtautua liian vakavasti! Valkoisilla astioilla saadaan virallinen ja hillitty vaikutelma, joka sopiikin joihinkin tilaisuuksiin. Valkoisiin astioihin on helppo lisätä muutama värillinen ja kuviollinen astia, ja heti saadaan aikaiseksi iloisempi ja rennompi tunnelma. Vieraatkin viihtyvät paremmin pöydässä, missä kaikki ei ole laitettu millilleen. Ruoka ja ruokailu on iloinen asia ja on onni, jos pöydän ympärille saadaan kokoontumaan ystäviä ja sukulaisia. Ruoka yhdistää ja olemme kaikki tyytyväisiä täydellä vatsalla 🙂 Ruoka on myös oiva tapa osoittaa ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta. Kattauksesta ei myöskään kannattaisi ottaa stressiä – astiat ilmaisevat kodin ja sen asukkaiden persoonallisuutta. Jokainen kattaa, niinkuin haluaa ja ehtii 🙂 Jos tekee kauniin kattauksen, sillä myös viestii ruokailijoille, ”tervetuloa” ”kiva saada teidät meille”.
Jonkinlaisina ohjeina voisi olla- ”mix and match” eli käyttää yksivärisiä sekä värikkäitä/kuviollisia astioita. Kirkas lasi rauhoittaa värikästä kattausta.

– Serveteilllä ja lautasliinoilla sekä pöytäliinan tai tablettien avulla voi muuttaa kattauksen luonnetta esim. keväiseksi/ syksyiseksi

– Kukilla tai vihreillä oksilla saa kattaukseen uutta ilmettä

– Kesäaikaan kattaukseen sopivia kukkia ja vihreitä löytyy myös omasta pihasta / luonnosta. Jos kattaus on kovin ’eläväinen’, vihreät oksat maljakossa rauhoittavat

– Lautasliinat voi esimerkiksi sitoa narulla tai nauhalla ja sujauttaa kukan tai vihreän oksan nauha alle

– Kaikkien astioiden ei tarvitse olla samaa sarjaa! Sen ei kannata olla myöskään este kotijuhlien järjestämiseen. Kaikki astiat käyttöön ja ystäviltä lainaksi, jos omat ei riitä

– Pienetkin lapset tykkäävät auttaa kattamisessa ja ottaa osaa, joten annetaan heille mahdollisuus 🙂 Siitä on paljon hyötyä myöhemmin!

Keväinen kattaus

Teijan vinkit luettuani valmistin brunssin, jonka kattamiseen käytin hieman enemmän aikaa. Yllättävää oli, kuinka hyvin eri kuviot ja värit sopivat yhteen, kun niitä tasapainottamassa on hieman hillitympiäkin astioita. Kuten monesta muustakin astiakaapista tässä maassa, meiltäkin löytyy valkoista Iittalaa ja jonkun verran myös Pentikkiä. Ehkä sitä Arabiaakin. Kun ruoka on värikästä, eri ruokalajit yhdistyvät kokonaisuudeksi kun samat sävyt toistuvat sekä astioissa että useassa eri tarjoiltavassa. Vastavärejä kannattaa käyttää hyödyksi. Tarjoile keltainen tai oranssi ruoka sinisestä astiasta, sininen keltaisesta, punainen vihreästä jne. Vain mielikuvitus on rajana. Eikä se tosiaan ole niin vakavaa 🙂

Ruoissa käytin paljon värejä ja raikkaita makuja. Tämä kattaus sopisi hyvin myös pääsiäisen aikaan. Pöydän päätähtenä on kevään kuningasvihannes tankoparsa, jota löytyy kahdestakin ruokalajista. Parsan valmistus helpottui huomattavasti, kun tajusin että sitä ei tosiaan tarvitse keittää. Pannulla wokkaamalla se säilyttää napakkuutensakin helpommin. Paahdettu peruna-parsasalaatti koostuu monesta eri elementistä ja sen voikin tarjota yhdestä astiasta tai osina useasta pienemmästä. Salaatin kanssa tarjotaan raikasta yrttistä kastiketta. Proteiinipitoisesta kikhernejauhoista valmistuvat ”munakkaat” valmistuvat helposti muffinivuoassa ja ovat herkullinen tarjottava ruoan kanssa tai välipalana. Raaka-aineita muuntelemalla niistä voi tehdä lukemattomia eri versioita. Toinen tuhdimpi ruoka on Tofu limonello, jonka ohje löytyy Chocochili -blogista. Sitruunaisia pastoja on pyörinyt nyt somessa paljonkin ja vegaanien versio myös tästä kikhernepastasta sopisi varmasti tähän kattaukseen.

Jälkiruoaksi paistoin Crohveleita, eli vohveleita kaupan valmiista Croissant -taikinasta (pieni säilyketölkki, löytyy valmisruokahyllystä). Herkun valmistat näin: avaa purkki valmista croissant -taikinaa, venytä valmiiksi leikatut palat neliöiksi, paista vohveliraudan välissä, pyöritä kaneli-sokeriseoksessa ja tarjoile haluamiesi lisukkeiden kanssa! Postauksen alla olevassa kuvassa crohvelin päällä on marjoja ja suklaa-pähkinälevitettä, koska lapset vaativat. Keväisempää twistiä annokseen saisi kun vohvelin päälle kokoaisi marjojen sijaan hieman kauravispistä ja maustamattomasta kaura/soijajogurtista sekoitettua vaahtoa, tuoretta mangoa ja passionhedelmää. Ja ehkä vähän sitä suklaata. Nam!

Keväinen kattaus kokonaisuudessaan.
Vahvat värit ovat näyttäviä. Bongaa oranssi väri kolmesta paikasta ja keltainen kuvan joka lautaselta.
Värikkäistä ja näyttävistä kulhoista tarjottaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kulho ei ole täpötäynnä.
Kukat tuovat paljon ilmettä ja juhlan tuntua kattaukseen.

Keväinen kattaus

Pääruoat

Vegaaniset aamupalamuffinit

Keväinen paahdettu peruna-parsasalaatti

Tofu limonello (Chocochili)

Jälkiruoka

Crohvelit haluamillasi lisukkeilla

Juomaksi

Vichyä, porkkana-inkiväärimehua, kahvia, teetä

Pääsiäispöydän jälkiruoaksi sopisi mainiosti myös nämä herkut: Pupun pullakupit tai Kookos-limepiiras.

Haastattelu on tehty jo aiemmin tänä vuonna, ennen poikkeusolojen alkua. Ystäviä ja sukulaisia ei toki nyt ole mahdollista kutsua syömään. Juuri nyt kuitenkin jokainen tarvitsee piristystä ja omankin perheen kesken kannattaa mahdollisuuksien mukaan kokoontua pöydän ääreen ja nauttia kivasti katetusta hyvästä ruoasta.


Keväinen paahdettu peruna-parsasalaatti G

Kevät on täällä! Tykkään kovasti fiilistellä kaikilla ihanilla raikkailla mauilla pääsiäisen lähestyessä. Tämä salaatti sisältää paljon kaikkea ja se on helposti muunneltavissa. Joskus kokoan sen kaikkinensa kulhoon, mutta toisinaan se katetaan pöytään komponentteina. Tuolloin jokainen voi koota haluamansa annoksen pienistä kulhoista.

Paahdetut perunat on herkullinen pohja salaatille ja kivaa vaihtelua pastasalaatille. Tankoparsa on jo useampana vuonna kuulunut meidän pääsiäisherkkuihin. Aloin valmistamaan parsaa useammin kun tajusin, että keittämisen sijaan se kannattaa vain wokata kevyesti pannulla.

Keväinen paahdettu peruna-parsasalaatti

  • Annoksia: 6
  • Tulosta

Ainekset

Salaatti

  • 1 kg perunoita
  • 3 rkl rypsiöljyä
  • 1 tl suolaa
  • ½ tl mustapippuria
  • 1 pkt (a`300g) marinoitua tofua
  • ½ punasipuli
  • 1 nippu tankoparsaa
  • 1 rkl rypsiöljyä
  • ripaus suolaa
  • 1 rs kirsikkatomaatteja
  • 1 pss jääsalaattia
  • 250 g tuoretta pinaattia

Kastike

  • ½ dl rypsiöljyä
  • 2 rkl balsamiviinietikkaa
  • 2 rkl sinappia
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 2 dl silputtua persiljaa

pinnalle paahdettuja cashewpähkinöitä, sitruunansiivuja

Ohje

  1. Aseta uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pese perunat huolellisesti. Lohko perunat ja pyörittele öljyssä. Lisää suola ja mustapipuri. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja asettele perunat sille tasaisesti. Siirrä uuniin.
  2. Ota marinoitu tofu pakkauksesta. Viipaloi suunnilleen puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja painele talouspaperilla enin neste pois.  
  3. Paahda perunoita noin 20–25 minuuttia, ja lisää sitten tofuviipaleet perunoiden päälle. Paahda vielä n. 10 minuuttia,  kunnes perunat ovat kypsiä ja tofu sekä perunat ovat saaneet hieman väriä. Ota uunista ja anna jäähtyä. 
  4. Huuhtele parsat ja poista kannat (n. 1-2cm varresta). Kuori ja viipaloi punasipuli. Kuumenna laakea paistinpannu ja lisää tilkka öljyä. Kuullota sipuli ja lisää parsat. Wokkaa parsoja n. 5 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä, mutta silti vielä napakkoja. Mausta suolalla. 
  5. Huuhtele salaatti, pinaatti ja kirsikkatomaatit. Halkaise kirsikkatomaatit. 
  6. Kokoa salaatti laakeaan astiaan. Jääsalaatti, pinaatti ja kirsikkatomatit pohjalle, paahdetut perunat päälle, kolmas kerros parsa-punasipuliseosta ja päälle vielä paahdetut tofut. Aineksia on paljon, joten voit joko koota kaikki yhteen tai tarjota osan aineksista erikseen pienistä kulhoista. 
  7. Mittaa rypsiöljy, balsamiviinietikka, sinappi ja sitruunamehu kulhoon ja vispaa voimakkaasti. Kääntele persiljasilppu joukkoon. Lisää salaatin pinnalle tai tarjoa erikseen. 

Vinkki! Tästä salaatista saa muokattua monia versioita. Tofun voi vaihtaa paketilliseen pannulla paistettua Yosa kaurapalaa tai muutamaan desiin kypsiä vihreitä linssejä. Kesällä se valmistuu uusista perunoista ja päälle sopii hienosti myös mansikat!


Lukunurkka: Chocochilin arkiruokaa – 30 minuutin vegaanireseptit

Chocochilin arkiruokaa – 30 minuutin vegaanireseptit on Elina Innasen viides keittokirja. Elina on pitänyt suosittua Chochochili -ruokablogia jo 11 vuoden ajan. Kun Elina kyseli lukijoilta reseptitoiveita, todella usein vastaus kuului ”nopeaa arkiruokaa”. Tottahan se on, joka päivä täytyy syödä ja välillä tuntuu, että ideat ovat todella vähissä. Samat perunat ja makaronit lisukkeilla kiertää kehää. Simppeleille vegaanisille resepteille oli siis tilausta ja tässä niitä nyt on, koko kirjan täydeltä.

Elina on vegaanisen reseptiikan konkari, jonka ohjeita pidetään mutkattomina ja luotettavina. Sellaisina, joihin moni sekasyöjäkin turvautuu, vaikka ei olisi koskaan ennen kokkaillut mitään tarkoituksella vegaanista. Olen syönyt paljon Elinan ohjeilla tehtyä ruokaa. Erityisesti juhlissa tai illanistujaisissa, kun kysyn ”voinko syödä tätä” tai ”mistä otit ohjeen” , joku huikkaa ”joo, se on sen Chochochilin”. En oikein tiedä miksi, mutta itse en ole kovinkaan paljoa Elinan ohjeisiin tutustunut. Jotain kohtuu uutta siis tiedossa! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirjan ulkoasu on raikas ja simppeli. Fontti on helppolukuista ja selkeää. Kirja tuntuu tukevalta käteen ja sivut pysyvät hyvin auki. Jo heti kansikuva kertoo kirjan näkökulman arkiruokaan – mitään perinteistä kotiruokaa ei ole luvassa. Ruokakuvat ovat myös yksinkertaisia ja kauniita. Kuvausrekvisiittaa on käytetty todella vähän, itse ruoka on ehdottomasti pääosassa. Mitä enemmän kirjaa selailee, sitä enemmän tulee vakuuttuneeksi siitä, että suurin toive tällä hetkellä olisi saada maistaa. Edes vähän.

Monissa vegaanisia reseptejä sisältävissä keittokirjoissa on nykyään alustuksena kappale, jossa kerrotaan resepteissä käytettävistä raaka-aineista. Niin tässäkin. Mielestäni se on täysin aiheellista, vaikka moni sekasyöjäkin kokeilee ja tutustuu rohkeasti kasvipohjaisiin tuotteisiin ja ne saattavat olla jo kovinkin tuttuja. Kuitenkin jokaisella kokkaajalla on ne omat suosikkiraaka-aineet, joita voi olla hyvä avata hieman enemmän. Elinan reseptit ovat saaneet vaikutteita monista eri kulttuureista ja esimerkiksi harissat, misot ja tahinit ovat ihan perus mausteita. Minullekin oli ihan aiheellista lukea mitä eroa on vaalealla ja tummalla tahinilla – ilmankos se oli niin kitkerää. Lisäksi kirjan alussa on myös aukeamallinen vinkkejä ruoanlaiton nopeuttamiseksi. Toden totta, hyvä järjestys ja kunnon välineet nopeuttavat ruoanlaittoa! Raaka-aineiden esivalmistelu ja esimerkiksi pastan keitinveden esikiehauttaminen vedenkeittimessä jäävät varmasti käyttöön meidän keittiössä.

Välipalapöydässä tänään – kvinoavispipuuro!

Reseptit 5/5

Reseptit on jaoteltu seitsemään osioon. Kirjasta löytyy 9 salaattia, 8 keittoa, 13 pääruokaa, 10 pasta & nuudeliruokaa, 7 leipää/burgeria/wrappia, 6 välipalaa ja 8 jälkkäriä. Täytyy sanoa, että olin aluksi hieman hämmentynyt kirjan reseptikattauksesta. Arkiruokaa – mitä arkiruokaa nämä ovat? Olin niin juurtunut mielikuvaan siitä mitä arkiruoka on, että en osannut nähdä mitä kaikkea se voisi olla. Niimpä, ei arkiruoan tarvitse aina olla perinteistä kotiruokaa. Töiden jälkeen ruoan täytyy olla pöydässä ripeästi, joten se taitaakin olla tärkein kriteeri. On ihan ok syödä vaikka lämpimiä voileipiä/wrappeja ruokaisalla täytteellä vaikkei olekaan viikonloppu. Kun vihdoin pääsin ulos boksista, aloin innostua toden teolla. Juuri tätä olin odottanut. Uusia ideoita, tapoja ja makuja.

Kerrottakoon tässä välissä, että ohjeet olivat helppolukuisia ja testaamissani resepteissä annettu aikamääre piti paikkansa. Erityisen hyvilläni olin siitä, että taas oli varattu koko aukeama ohjeelle. Yhdellä vilkaisulla, kääntämättä sivua näet siis aina sekä selkeän ohjeen, että kuvan ruoasta.

Resepteistä ensimmäisenä alkoi kiinnostaa runsaat salaatit, pasta & nuudeliruoat sekä kaikki missä on tofua. Tofu worshipper, minä täällä! Laskin, että kirjan 61 reseptistä 13 käytetään tofua, joten vaihtoehtoja riittää. Ohjeissa hyödynnetään kekseliäästi kasviksia ja yrttejä, sekoitetaan herkullisia kastikkeita ja marinadeja ja käytetään luovasti mausteita. Aineksia ei kuitenkaan ole ympätty ohjeisiin huvin vuoksi, vaan jokaisen ainesosan käyttö tuntuu olevan harkittua. Kyllähän se on jo aiemmin tullut todettua, kuinka paljon yksikin mauste voi muuttaa ruoan makua. Yhtä kaikki, ruoanlaiton ripeyden ohella ruoan herkullisuuteen todella kiinnitetään huomiota.

Ensimmäisenä ohjeista kokeilin kvinoavispipuuroa. Ohjeeseen tuli makeuttajaksi omenasosetta ja siinä kehotettiin käyttämään kotimaista kvinoaa, koska se puuroutuu paremmin kuin ulkomailta tuotu. Ohjeen pystyi siis tekemään kokonaan kotimaisista aineksista, eikä siinä ole lisättyä sokeria juurikaan. Puolukkasurvoksen ja turkkilaistyyppisen kaurajogurtin kanssa puuro maistui hyvin. Kvinoalle ominainen hieman kitkerä maku tuli kuitenkin hieman häiritsevästi läpi. Tähän ratkaisuksi Elina vinkkasi, että puuron tekoon voisi puolukan sijaan käyttää joitain miedompia tai makeampia marjoja. Täytyy testata!

Nuudelisalaatti oli maukas, raikas ja täynnä rouskuvia kasviksia.

Seuraavaksi valmistin saunaeväät minulle ja ystävälleni. Tofuwrapit ja välipalasmoothiet olivat täys kymppi. Wrappiin käärittiin mausteista tofukokkelia, hummusta ja salaattisekoitusta. En ollut aiemmin uskaltanut maustaa kylmäsavutofua sen kummemmin ja se saikin ihan uuden ulottuvuuden lisämausteista. Smoothieen taas surautettiin mm. soijarahkaa, kasvimaitoa, vadelmia ja ruusunmarjasosetta. Pakastealtaasta löytyvä ruusunmarjasose oli minulle ihan uusi juttu. Se sopi mainiosti smoothieen ja oli kyllä herkkua ihan sellaisenaankin.

Kirjassa oli useita todella houkuttelevia salaattiohjeita. Runsaita ja herkullisen näköisiä. Rakastan sellaisia salaatteja, joita syödessä on täysi työ analysoida mitä kaikkea edessä olevasta kulhosta löytyy ja miten raaka-aineet on käsitelty ja maustettu. Moni näistä salaateista sopisi varmasti myös illanistujaisiin tai buffet -pöytään. Tällä kertaa kokeilin nuudelisalaattia joka oli wokin tyyppinen, paitsi että mitään muita aineksia ei kuumennettu kuin nuudelit ja tofu. Vihersalaatti puuttui täysin, mutta tuoreita yrttejä oli runsaasti. Salaatti oli törkeän hyvää. Suurin ahaa -elämys oli, että parsakaali on herkullista raakanakin. Itse asiassa parempaa kuin kypsänä.

Yhden kattilan gnoccit valmistui kymmenessä minuutissa.

Pääruoista testasin yhden kattilan gnocceja, joka oli lähimpänä meidän perinteistä arkiruokaa. Ruoka oli todella vaivaton ja taisi itseasiassa valmistua kymmenessä minuutissa. Ulkonäkö ei ollut kummoinen, mutta maku oli kohdillaan. Täydellistä ruokaa kirpeässä pakkasessa ulkoilun jälkeen.

Pastaruokia oli myös useita houkuttelevia, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tofu limonelloa. Tähän resepti löytyy myös Chochochilin blogista täältä. Olin lukenut ruoasta paljon hehkutusta, ja se ei pettänyt. Pasta on vegaaniversio helsinkiläisen Cafe Bar no 9:n suositusta pollo limonello -kanapastasta. Täyteläistä kastiketta taittaa reilu tujaus sitruunaa, ja se värjäytyy kauniin keltaiseksi kurkumalla. Pastan seassa on herkullisia tofupaloja ja persilja viimeistelee kokonaisuuden. Tämä on niin sanotusti koukuttavaa settiä. Itse lisäsin ohjeeseen vielä sitruunankuorta ja saapuvan kevään kunniaksi wokkasin päälle tankoparsaa. Mistähän muuten johtuu, että tätä arvostelua tehdessä on usein tehnyt mieli parsaa? 😀

Tofu limonello on ihanan keväinen pastaruoka.

Vegaanin näkökulma 4/5

Kaikki Chochochilin ohjeet ovat luonnollisesti vegaanisia. Monet ohjeet ovat myös pienin muutoksin muokattavissa gluteenittomiksi. Resepteissä käytettävät raaka-aineet ovat myös hankittavissa kohtuullisella budjetilla. Jotkut reseptit ovat itseasiassa todellista budjettiruokaa. Kirja lunastaa kaikin tavoin lupauksensa ja on oiva apuri niin arkena kuin viikonloppunakin. Aivan takuuvarmasti löytyy myös uutta kokattavaa, niin kekseliäitä ohjeet ovat.

Mietin pitkään, voinko olla antamatta täysiä pisteitä tästä viimeisestä osiosta. Koin sen kuitenkin oikeutetuksi. Koska tottakai, kerron nimenomaan sellaisen vegaanin näkökulman, jolla on lapsia. Ainut miinuspiste tulee siis siitä, että näitä ruokia on hieman hankala asettaa varsinkin arkena pöytään, jossa istuu kaksi tarha-ikäistä. Lempiruokanaan keitetty peruna. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan, tiedäthän jo että Elina on kirjoittamassa Suvi Auvisen kanssa lapsiperheen vegaanikeittokirjaa! Mahtavaa.

Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 14/15. Kirjan avulla valmistat nopeasti herkullista, värikästä ja monipuolista vegaaniruokaa. Saat uusia ideoita ja opit ehkä käyttämään enemmän mausteita ja yrttejä. Ennen kaikkea käsityksesi arkiruoasta saattaa muuttua. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän kirjaan 🙂

*kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta