Reseptivaihtis: Linssinööri

Aika on kypsä reseptivaihtiksen kolmannelle osalle! Tämä haastattelu on tehty jo kevättalvella, mutta mielestäni oikea julkaisuaika onkin nyt – grillikauden keskellä. On aika tutustua lähemmin Linssinööri -blogia emännöivään Hetaan. Blogi on ollut pystyssä vuodesta 2017 ja ohjeet ovat olleet aika paljon esillä netin vegaaniryhmissä. Hyvin usein keskusteluketjuissa vähintään joku ehdottaa Linssinöörin ohjetta, eikä ihme! 🙂 Samaistun helposti Hetan kokkaustyyliin ja erityisesti seitanohjeet ovat olleet meillä kovassa käytössä. Jo blogin nimi on mielestäni todella kekseliäs ja hauska. Omaa blogia perustaessa muistan miettineeni, että voi kumpa olisin itse keksinyt yhtä oivaltavan nimen! Linssinööri -blogissa on paljon suhteellisen simppeleitä, mutkattomia ja toimivia ruokaohjeita. Pääosassa nimenomaan arkiruoat, joissa ei turhia kikkailla. Ote kokkaamiseen onkin ennenkaikkea rento, Heta on ”allerginen” kaikenlaisille ylimääräisille työvaiheille. Blogin erikoisuutena on myös reseptien lopusta löytyvät sekä aikuisen, että lapsen täysin rehelliset arviot ruoista. Varsinkin lapsen reaktiot ovat välillä niin hyvin kuvattuja, että niille ei voi olla vähintäänkin hymyilemättä. Mutta nyt päästetään Heta vastaamaan kysymyksiin! 🙂

Nyhtökaurastifado on täynnä ihania makuja. (kuva:Linssinööri)

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi!

Moikka, olen Heta, Linssinööri-blogin pitäjä. Tykkään kaikenlaisesta luovasta puuhastelusta, kirjoittaminen ja musiikki ovat tärkeitä niin kuin myös ruokahommat, ja viime aikoina olen vähän viritellyt myös kierrätyshenkisiä käsitöitä. Asun Helsingin Itä-Pasilassa puolison, 3-vuotiaan poikamme ja kahden mustavalkoisen kissaherran kanssa. Varsinaiselta ammatiltani olen toimittaja ja viestijä, teen leipätyökseni opettajien ammattilehteä.


2. Linssinööri -blogissa on toinen toistaan herkullisemman kuuloisia ja mutkattomia reseptejä. Reseptien kehittely näyttää olevan sinulle todellinen intohimo. Kuinka kipinä syttyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta?

Joo, nimenomaan reseptien kehittelyssä on jotain, mikä kiehtoo. En oikeastaan ole koskaan ollut mikään erityinen superkokki tai ruokaintoilija, mutta kasvis- ja vegaanisten ruokien tekeminen on kiinnostanut pitkään. Kiinnostus syttyi varmaan joskus teini-iässä, kun lopetin lihansyönnin eikä ”lihankorvikkeita” tai valmiita kasvisruokia ollut kovin hyvin saatavilla. Oli kivaa, jos sai laitettua jotain täyttävää ja herkullista ilman lihaa. Olin siihen aikaan jossain määrin innoissani sellaisen Puutteenperä-nimisen nettisivun lakto-ovo-vegeresepteistä. Ajankohta oli 90-luvun loppua, jolloin nettikin oli aika uusi juttu. Sivusto näyttää yhä olevan pystyssä, mutta näyttääpä se hauskan retrolta! Vegaaniseen ruuanlaittoon sain ensikosketuksen Chocochilin blogista, oli hienoa tajuta, että täysin vegaanisesti pystyy tekemään kaikkea hyvää, tosin en ehkä siinä vaiheessa vielä kunnolla tajunnut vegaanisuuden pointtia. Kunnolla tempauduin vegaanikokkauksen maailmaan tammikuussa 2015, kun osallistuin ensimmäistä kertaa Vegaanihaasteeseen. Kampanja on todella mahtavasti ja innostavasti suunniteltu: opin paljon helppoja reseptejä, tutustuin vegaanisiin tuotteisiin ja sain tietoa eläinten asemasta eläintuotannossa. Blogi-idea puolestaan syntyi äitiyslomalla, kun olin todennut, että ruuanlaitto voi pikkulapsen kanssa olla todella vaikeaa ja helpoille resepteille on toden totta tarvetta. Tuntui, että helppojen ja nopeiden niksien kehittely voisi olla se oma tontti, mikään pikkutarkkuutta vaativien gourmet-herkkujen kehittelijä en oikein ole.


3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Tempe, ravintohiivahiutaleet ja munakoiso. Tempe on suht uusi tuttavuus, mutta tykkään tosi paljon sen miedosta mutta omaperäisestä mausta ja rakenteesta. Se on täyttävää ja proteiinipitoista, mutta ei mikään tekemällä tehty lihankorvike (joissa ei niissäkään ole mitään vikaa) vaan ihan oma hieno, perinteikäs ruokalajinsa. Ravintohiivahiutaleet taas ovat ihan mahtava maun tuoja moniin ruokiin. Munakoiso on lemppari varsinaisista kasviksista, se on vaan yksinkertaisesti niin hyvää. Olen viime aikoina tehnyt aika usein baba ganoushia, mutta pitäisi opetella tekemään munakoisosta jotain uusiakin ruokalajeja.


4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria/leipomasi herkku? 

Tuli jostain syystä mieleen kanelipullat, joita leivoin joskus opiskeluaikana opiskelukavereille. Ne olivat sellaiset korvapuusteja överimmät kierrepullat, joissa oli paksu ja rapea kanelitäyte. Jotenkin leipoessa kävi niin, että kun piti ottaa kaneli ja ripotella sitä taikinan päälle, tempaisinkin hyllystä vahingossa grillimausteen ja ripsottelin sitä oikein hyvän satsin. Sitten tietysti paniikissa raavin sitä siitä pois ja lisäsin kanelia tilalle, mutta ihan kaikki grillimauste ei lähtenyt pois. Oli sitten pakko jättää se niin, muut maut onneksi kuitenkin peittivät sitä eikä grillimauste nyt ihan täydellisen väärää makumaailmaa ollut. Pullat saivatkin sitten tosi paljon kehuja! En tiedä, oliko se grillimausteen ansiosta vai siitä huolimatta.

Kanatyyliset seitanpihvit ovat yksi monista nerokkaista Linssinöörin seitanohjeista. (kuva: Linssinööri).


5. Jos saisit kokata/leipoa jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit/leipoisit ja mitä se olisi?

Ehkä lähestyn tätä nyt enemmän vaikuttamisen kuin mukavan ruokahetken näkökulmasta ja valitsen Donald Trumpin! Voisin laittaa hänelle kanatyylisiä seitanpihvejä. Ateriahetki olisi varmaan ihan kauhea ja hän vihaisi minua ja pihvejäni, mutta sitten hän voisi tviitata siitä jotakin hirveää, ja pihvit tulisivat maailmanlaajuisesti tunnetuiksi. Sitten kaikki järkevät ihmiset ympäri maailman kokeilisivat niitä, ja näin säästettäisiin paljon kanoja kärsimykseltä. Tuosta koettelemuksesta palautuakseni voisin kyllä sitten tehdä vielä toisen satsin pihvejä ja tarjota niitä vaikkapa Margaret Atwoodille, se voisi olla antoisa ja mielenkiintoinen ateria.


Lukunurkka: Ruokaan rakastunut

Tänään lukunurkan arvion saa Marita Erikssonin esikoiskirja Ruokaan rakastunut. Reseptit ja kuvat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ovat Maritan itsensä käsialaa. Kirjan on toimittanut Heidi Holmavuo ja kannesta, ulkoasusta ja taitosta vastaa Olli Järvinen. Marita pitää suosittua aamupaloihin, kasvisruokaan ja terveellisiin herkkuihin erikoistunutta @myblissktchn Instagram -tiliä. Olen seurannut Maritaa jo jonkin aikaa ja menin aivan sekaisin kun kuulin tästä kirjasta. Katsokaa nyt tuota kanttakin, eikö ole hurmaava! Vaikea pukea tätä ajatusta sanoiksi, mutta muotoilisin sen jotenkin näin: Varokaa, täältä tulee katu-uskottava vegaaniherkkujen -boss lady! Ei kuitenkaan jyräävä, tai ilkeämielinen. Vaan viattomasti ruokaan rakastunut alanvaihtaja. Ja sitähän Marita onkin.

Smoothiekulhon taiteilua Maritan ohjeilla. Ei ole helppo laji! 😀

Kuten monet hyvät ideat, tämänkin kirjan kipinä syttyi äitiyslomalla. Marita teki ruokaremontin ja alkoi miettiä uutta kanavaa luovuudelle. Alkoi syntyä reseptejä toisen perään ja samalla hän alkoi viihtyä kameran takana yhä enemmän. 2016 -vuonna alkanut matka on nyt saatu kansien väliin. Aika käydä kimppuun! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirja on totisesti Maritan itsensä näköinen. Kivan hempeän punaisen käyttö taustasävynä tasapainottaa muuten hieman rokahtavaa tyyliä. Kirja on jaettu seitsemään osioon teemoittain. Osioiden välissä on alustustekstiä, ajatuksia tai muita huomioita. ”Keittiötarinat” ja reseptit soljuvat sulassa sovussa läpi kirjan. Kuvat ovat totisesti tässä kirjassa tärkeässä osassa. Ne ovat kauniita ja pysäyttäviä, kuin taideteoksia. Kuvat pääsevät hyvin oikeuksiinsa sivun kokoisina, mutta kirja ei silti ole turhan kookas. Mielestäni oikein sopivan kokoinen kaveri keittiöön.

Reseptit 4/5

Kirjasta löytyy laskelmieni mukaan 69 reseptiä. Kirjan pää-osassa ovat puuro ja sen kyytipojat, herkut (bliss ballssit, vohvelit, raakakakut ym.) ja kulhot sekä smoothiet. Ensimmäisen selailun jälkeen puolet sivuista on hiirenkorvalla. Ääh mitä ihania makuyhdistelmiä, ja nuo värikkäät kuvat! Mieli tekee heti lähteä kauppaan. Tuoreita marjoja ja hedelmiä ja muita pieniä yksityiskohtia pursuavat kulhot ja smoothiet saavat suorastaan pään pyörälle. Kokonaisuuden kruunaa kahdeksan suolaista reseptiä ja kuusi ruokamuistoa. Koko kirjasta eniten odotinkin juuri mainittuja, koska nämä osiot tuovat paljon uutuusarvoa Maritan resepteihin jo ennestään tutustuneille. Suolaisten ohjeiden päätähtiä ovat tofu ja tempe, joista syntyy pientä suolaista purtavaa. Ruokamuistot puolestaan pohjautuvat 96 -vuotiaan Karjalasta kotoisin olevan Lahja -mummun synnyttämiin muistoihin. Mummu on ollut aikaansa edellä ja painottanut aina kasvisvoittoisen ruokavalion terveellisyyttä. Perinneherkut on päivitetty gluteenittomiksi kolmen polven yhteisvoimin. Ruokamuistoja myös minussa herätti uudella tavalla valmistettu rusina-porkkana-raaste ja piimäkakku. Muut osion ohjeet olivat minulle uusia, mutta todella kiehtovia.

Suolaisista ohjeista päädyin kokeilemaan salaattia, joka koostuu paahdetuista perunoista, hyvin maustetusta tofumurusta ja raikkaista lisukkeista. Meillä asuu monta perunafania, joten tämä ruoka sopi kuin nenä päähän. Tässä oli jokaiselle jotain. Lapset herkuttelivat lähinnä perunoilla ja miehen kanssa maistelimme enemmän tofua ja lisukkeita. Kokkaan paljon tofusta ja en vaan koskaan saa siitä tarpeekseni. Olen kuitenkin vähän laiska maustaja, joten nyt tuli kokeiltua jotain ihan uutta. Tähän nimittäin tuli mm. sipulijauhetta, savupaprikaa, cayennepippuria, kanelia ja vaahterasiirappia. Lopputulos oli herkullinen! Kylkeen tein vielä meidän lempidippiä (muusattua avokadoa, valkosipulia ja kaurafraichea). Kokeilin kirjan ohjeista myös mango-omena-inkiväärisorbettia Yosa greek stylen kanssa ja hui se oli täydellistä. Ihanan kylmää ja raikasta, makeaakin, mutta siinä oli myös inkiväärin tuomaa särmää. Sopi hienosti sunnuntaibrunssille.

Tofu- ”chorizo” -perunasalaatti avokadodipillä.

Reseptit ovat loogisesti jäsenneltyjä ja pää-osin selkeitä. Yksi seikka tosin hieman häiritsi. Haluan keittokirjani ehdottomasti niin, että ainesosaluettelo ja teko-ohje mahtuvat samalle aukeamalle. Tässä kirjassa tällainen menettely ei ole joka ohjeen kohdalla mahdollista, koska myös sivun kokoinen kuva on samalla aukeamalla. Hieman laajempi raaka-ainelista tai pidemmät teko-ohjeet johtavat siihen, että tekstiä täytyy jatkaa seuraavalle aukeamalle. Tämä teettää hieman lisätyötä reseptejä lukiessa, kun sivuja joutuu käännellä kesken ohjeen. Toisaalta ohjeiden kirjoitustapaa on kyllä mietitty perusteellisesti ja joissain ainesosalistoissa on ympättynä työvaiheita (esim. raaka-aineen perässä lukee kuinka se tulee esikäsitellä) , jotta teko-ohje olisi lyhyempi. Annan kuitenkin myös paljon arvoa sille, että kuva on samalla aukeamalla ainesosalistan kanssa, koska se tekee myös kirjan selailusta eli ”mieluilusta” mielekkäämpää. Joskus täytyy priorisoida ja tämä oli kuitenkin hyvä ratkaisu näinkin 🙂


Vegaanin näkökulma 4/5

Kirjan kaikki reseptit ovat lähtökohtaisesti vegaanisia ja gluteenittomia, mahtavaa! Tunne on sama, kuin astuessa sisään vegaaniystävälliseen ravintolaan. Oikeasti, voinko ottaa ihan mitä vain?!! 😀 Yhä useammat noudattavat myös gluteenitonta ruokavaliota, jonka yhdistäminen vegaaniseen ruokavalioon nähdään usein melko haastavana. Tämä kirja siis ilahduttaa molempia! Toki kirjan ihanat kuvat saavat veden kielelle varmasti aivan jokaiselta, ruokavalioon katsomatta.

Omasta keittiöstäni löytyy aineksia useisiin kirjan resepteihin jo valmiiksi. Lasken itseni kuitenkin jonkinsorttiseksi ruokahifistelijäksi. Tästä päästäänkin seuraavaan ajatukseen. Tämä kirja on hifistelykirja. Monet reseptit tai annokset koostuvat useista elementeistä ja työvaiheet vaativat jonkinlaista etukäteisvalmistelua. Tuoreita marjoja, eksoottisiakin hedelmiä ja arvokkaita pähkinöitä käytetään runsaasti, joten kustannukset reseptiä kohden nousevat melko korkeiksi. Kirjan johdannossa sanotaankin todella osuvasti seuraavaa: ”Tämän kirjan tarkoitus on olla pikamatka pois arjesta. Halpa loma, helppo terapia, mitä vain, joka saa sinut unohtamaan hetkeksi arjenjuoksun ja vastaamattomat sähköpostit”. Meillä tämä kirja on varmasti käytössä juurikin silloin, kun on varaa panostaa ja tuoda vähän luksusta pöytään. Kuten esimerkiksi kiireettöminä viikonloppuaamuina.

Mango-omena-inkiväärisorbetti ystävysten brunssilla.


Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 13/15. Tekijänsä näköinen, selkeästi omaa linjaansa toteuttava inspiraation lähde. Kirjaa selailee haltioituneena, vaikka ei olisi aikomustakaan ryhtyä kokkauspuuhiin. Kun haluat arjen luksusta tai ruokahalu on kateissa, tässä on oiva lääke. Erityisesti gluteenitonta ruokavaliota noudattava tai muuten erityisen kokeilunhaluinen vegaani saa kirjasta paljon irti.


Kanelinen bataattikulho (reseptivaihtis Kanelikeidas)

Tälläkin kertaa valinta oli vaikea, mutta päädyin kuitenkin blogin ensimmäiseen reseptiin, eli porkkanapiirakkaan. Ohje on ollut todellinen menestys Nooran lähipiirissä enkä epäile yhtään. Niin herkkua se on. Piirakan kaveriksi pyöräytin älyttömän helpon bataattikulhon, jonka idea on myös Nooralta peräisin. Minulla ei ole ollut tapana sekoittaa suolaista ja makeaa. Vielä ammattikoulussa olin se, joka nyppi säilykehedelmät salaatista ja söi vasta aterian jälkeen. Hedelmiä, nehän ovat jälkiruokaa! Kun Noora alkoi puhua tästä bataattikulhosta, epäröiden aloin kuitenkin kiinnostua. Vuoden päivät kypsyttelin ideaa ja onneksi kokeilin! Tässä tämä nyt on, vihannesta (toki makeaa sellaista) kulhossa happamien marjojen, pähkinävoin ja mausteisen porkkanapiirakan kanssa. Ah, sinunkin täytyy kokeilla!

Kanelinen bataattikulho

  • Servings: 1
  • Print

Muista tämä ohje silloin, kun muutenkin lämmität uunia. Kypsiä bataatteja voi säilyttää jääkaapissa hyvin peitettynä useita päiviä ja niistä saa helposti vaikkapa lounaan tai välipalan.

Ingredients

-1 pieni bataatti (n.200 g)

-n.2 dl kauramaitoa

-ripaus kanelia (Ceylon)

Directions

  1. Aseta uuni 200 asteeseen.
  2. Halkaise bataatti kahtia ja levitä leikkuupinnalle rypsiöljyä. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja asettele bataatinpuolikkaat pellille leikkuupinta ylöspäin. Paahda uunissa noin 35 minuuttia tai kunnes kypsiä.
  3. Ota uunista ja anna jäähtyä hieman. Irrota kuori varovaisesti ja siirrä sisus kulhoon. Lisää joukkoon tarpeen mukaan kauramaitoa ja aja soseeksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Mausta kanelilla.
  4. Tarjoiluun happamia marjoja, mantelivoita ja murustettua porkkanapiirakkaa.

Huom! Bataattimassa itsessään on gluteeniton, kun käytät gluteenitonta kauramaitoa. Lisukkeeksi käy mantelivoi, marjat ja rapsakkuutta voit lisätä vaikkapa gluteenittomasta granolasta.

Muokkaa vauvalle! Voit antaa myös vauvan (6kk) maistella massaa. Lisukkeena maistuvat ripaus mantelivoita ja kohmeiset marjat.

Apuri ottaa koristeluhommat vakavasti.

Palataan vielä tähän porkkanapiirakkaan. Noudatin ohjetta täsmällisesti, paitsi että paistoin taikinan ihan tavallisessa lasagnevuoassa. Piirakasta tuli korkea, mutta sepäs ei haitannut. Leikkasin osan korkeudesta pois, eikä ylijääneille paloille tarvinnut kauaa miettiä sijoituskohdetta.

Porkkanaraastetta tuli aika paljon ja kuten ohjeessa mainittiin, se sai olla karkeaa. Paiston aikana se kuitenkin sulautui pohjaan, eikä valmiissa leivonnaisessa ole suuria porkkanan paloja. Pohjasta tulikin aivan uskomattoman kuohkea (varmaankin juuri siksi, kun raaste ei ole niin kosteaa). Maku taas oli mausteinen, juuri sopivan makea. Sitruunainen kuorrute tasapainotti kivasti. Tämä oli valhetelematta parasta porkkanapiirakkaa/kakkua mitä olen maistanut.

Pieniä paljoa voi syödä useamman 😀

Reseptivaihtis: Kanelikeidas

Reseptivaihtis -sarjan toisessa osassa ollaan edelleen Lapissa, kun esittelen teille Kanelikeidas -blogin jauhopeukalon Nooran. Blogi on erikoistunut makeisiin, melko perinteisiin leivonnaisiin, joskin myös raakaherkut ovat lähellä Nooran sydäntä. Helppojen ja superherkullisten reseptien avulla halutaan tuoda vegaaniset herkut osaksi jokaisen elämää. Tutustuin Nooraan Instagramissa noin vuosi sitten ja tunnuimme löytävän heti paljon juteltavaa. Ystävällisyys, innostus vegaaniseen ruokaan ja sympaattinen pohjoisen murre hurmasivat. Noora auttoi minua esimerkiksi kun pohdin, kuinka toteuttaa se perinteinen mansikkakakku vegaanisena. Lähetin kuvan räpellyksestäni ja pian puhelimen näytölle ilmestyi viesti ”Sie teit kakun! Ihan huippua!😍🍰🤘”. Kerran olin kaupassa ja ajattelin tehdä illalla piirakkaa, jonka ohjeen olin nähnyt blogissa. En löytänyt ohjetta enää mistään, joten päätin kysäistä asiasta. Noora sattui olemaan koneella ja sain reseptin muutamassa minuutissa! Ilta pelastui. Piirakka todella hyvää (nim. tacopiirakka takaisin! 😀 ). Seuraavaksi saatte tutustua tähän monitaituriin hieman tarkemmin – siispä kysymykset kehiin!

Herkullisia raakapalloja. Saisiko olla maapähkinä-maca, hasselpähkinä-kaakao vai kaneli-tahini? (kuva:Kanelikeidas).

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi! 

Olen Noora, diplomi-insinööri ja tuleva leipuri-kondiittori. Leipomisen lisäksi elämääni kuuluu vahvana osana urheilu, jota harrastan aktiivisesti. Lajivalikoimaan kuuluvat koirahiihto ja -juoksu (molemmat kilpatasolla), uinti ja kuntosali. Lisäksi olen juossut puolimaratoneja, joten tulevaisuudessakin minut tullaan näkemään erilaisissa maantiekisoissa 😉 Lisäksi liikun paljon luonnossa ja vaellan tuntureilla. Olen koiraihminen henkeen ja vereen (kuten harrastuksistakin voi päätellä) ja tällä hetkellä arjen kanssani jakaa suursnautserinarttu Alma. 


2. Kanelikeidas on todella herkuttelijan keidas. Blogissa on toinen toistaan ihanamman näköisiä luomuksia. Kaikesta voi päätellä, että rakastat leipomista. Kuinka kipinä syttyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta/leipomisesta?

Voi kiitos! Mie todella rakastan leipomista, se on parhaimmillaan jopa terapeuttista. Esim. pullataikinan tekeminen käykin hyvin taikinaterapiasta 🙂 Leipominen on ollut osa elämääni niin kauan kuin muistan. Rakas isoäitini (ämmi, niinkö meilläpäin sanothaan) oli Kolarissa tunnettu pitoemäntä ja pidetty leipuri, jonka herkkuja kaikki halusivat. Tavallaan leipominen on tullut minulle vähän kuin veren perintönä. Pienenä autoin äitiä pullien ja kakkujen tekemisessä, sitten myöhemmin aloin itsekseen leipoa eri resepteillä ja yläasteelle mennessä oli kerännyt talteen jo aikamoisen määrän reseptejä! Jossain vaiheessa aloin leipoa vanhempieni perhetuttavien juhliin ja synttäreille. Huolehdin myös kaikista meidän perheen juhlatarjoiluista ihan vapaaehtoisesti. Minulla alkoi myös olla muutamia bravuurireseptejä. Yliopistoaikoina aloin vegaaniksi, mutta samalla leipominen jäi vähemmälle opiskelukiireiden takia. Yritin silti pitää yllä leipomistaitojani leipomalla suklaahippukeksejä, mutakakkua, korvapuusteja… Mutta mieluummin kävin joissain Helsingin raakakakkupaikoissa testailemassa uusia raakakakkuja ❤ (koska raakakakut ovat suosikkejani!!) Vegaaninen leipominen tuli siis luonnollisesti mukaan ruokavaliomuutoksen myötä. Olin kyllä jo ennen vegaaniksi ryhtymistäni innostunut kokeilemaan vegaanisia reseptejä ihan mielenkiinnosta. 

 3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Tämä on todella paha kysymys! Tekisi mieli vastata suklaa, suklaa ja suklaa, koska suklaa on yksinkertaisesti niin hyvää ja monikäyttöistä ja siitä saa taiottua toinen toistaan hurmaavampia herkkuja ja leivonnaisia. No, jos tarkemmin miettii, niin onhan niitä muitakin lemppari raaka-aineita, nimittäin taateli ja maapähkinävoi. Herkkulinjalla siis mennään! Taatelit ovat ihan parhaita monikäyttöisyytensä vuoksi: käytän niitä paljon juuri raakaleivonnassa, mutta niistä saa tehtyä myös taivaallista rawnolaa tai erilaisia raakapalleroita. Sitten se maapähkinävoi: vaatiiko tämä edes selitystä? Täydellistä niin leivonnassa (kuvitelkaapa browniet maapähkinävoikierteellä…) kuin aamupuurossa, banaanijätskissä ja sopii myös ruoanlaittoon. Ja nämä kaikki kolme raaka-ainettahan voi vielä yhdistääkin: taatelit vaan täytetään maapähkinävoilla ja kuorrutetaan suklaalla 🙂

Lapissa munkit leivotaan kamman muotoon ja maustetaan aniksella. (kuva:Kanelikeidas)

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria/leipomasi herkku? 

Olen leiponut niin paljon, että näitä olisi varmasti monia, kuten siskon ylioppilasjuhliin tekemäni vegaaniset mansikkatäytekakut. Sanoisin kuitenkin, että yksi resepti on aina ollut yli kaiken ja se on perinteinen ruotsalainen kladdkaka, jota olen leiponut paljon. Siis paljon! Harmi vain, ettei kyseinen resepti ole vegaaninen, mutta tarkoitukseni on jossain vaiheessa julkaista tästä kladdkakasta vegaaninen versio. 

 5. Jos saisit kokata/leipoa jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit/leipoisit ja mitä se olisi?

Leipoisin itse kehittelemääni ihanaa porkkanapiirakkaa ruotsalaiselle tv-kokki Leila Lindholmille. Leilan reseptit eivät ole vegaanisia, mutta olisi ihan huippua saada hänet innostumaan vegaanisesta leivonnasta!


Veikeä vegaanin kanakeitto (reseptivaihtis Veikeä Verso)

Minulla oli todellisia vaikeuksia valita Paulalta resepti (niin paljon ihania vaihtoehtoja!), mutta lopulta tämä keitto nousi ylitse muiden. Tällaiselle kotoisalle ”matalan kynnyksen” keitolle on aina paikkansa. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään reilusti erilaisia tuoreita vihanneksia, mutta ihan niin kunnianhimoiselle linjalle en lähtenyt. Ehkä vielä joskus meidänkin perheessä kaikki syövät paprikaa ja lehtikaalta. Kunnioitin kuitenkin useassa kohtaa Paulan reseptiä, kuten siinä, että en nimittäin lisännyt keittoon kasvisliemikuutiota – vaikka se hankalaa olikin. Yllätyksekseni maku oli todella kohdillaan ilmankin, hienoa! Tämä on huippuherkkua!

Veikeä vegaanin kanakeitto

  • Servings: 5
  • Print

Ingredients

-1 pkt (a`320 g) Hälsans Kök fileesuikaleita

-6 isoa perunaa

-2 porkkanaa

-2 sipulia

-1 ½ tl kurkumaa

-1 ½ tl currya

-1 pss (a`200g) pakasteherneitä tai herne-maissi-paprikaa

-2 dl kaurakermaa

-2 valkosipulin kynttä

-1 tl suolaa

-½ tl mustapippurirouhetta

Directions

1.Ota fileesuikaleet huoneenlämpöön.

2.Kuori ja pilko perunat, porkkanat ja sipuli. Siirrä kattilaan ja lisää vettä niin paljon, että ne peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi.

3.Lisää curry ja kurkuma. Purista valkosipulinkynnet joukkoon. Jatka kypsennystä, kunnes perunat ja porkkanat ovat melkein kypsiä.

4.Pilko fileesuikaleita hieman pienemmiksi paloiksi. Halutessasi voit kuullottaa suikaleet pannulla öljytilkassa, mutta tämä ei ole ollenkaan välttämätöntä. Lisää fileesuikaleet ja pakastekasvikset. Kuumenna hetki.

5.Viimeistele keitto kaurakermalla, suolalla ja pippurilla. Tarjoa rouskuvan näkkileivän kera!

Hälsans Kökin fileesuikaleisiin minut tutustutti toinen Paula ja se on ollut menoa siitä lähtien – ihan huippu tuote! Suikaleet ovat siis täysin käyttövalmiita, eikä niitä ei tarvitse edes sen kummemmin maustaa. Pakkaus voi tuntua hintavalta, mutta se on oikeasti melko kookas ja riittoisa. Painoahäviötä ei kummemmin tapahdu enää kuumennettaessa.

Muokkaa vauvalle!

Myös vauva (7kk eteenpäin) voi syödä tätä maukasta keittoa. Ota vauvan annos sivuun ennen suolan lisäämistä ja käytä fileesuikaleiden (sisältää suolaa) tilalla vaikkapa murustettua maustamatonta tofua.


Reseptivaihtis : Veikeä verso

Reseptit vaihtoon! Sen sijaan, että tuuttaisin teille ainoastaan omia näkemyksiäni, haluan myös esitellä muita kiinnostavia ruokabloggareita. Vaihtikseen kuuluu haastattelu ja sen jälkeen yhden reseptin kokkaaminen toisen blogista. Ensimmäisenä haastatteluvuoroon sain Veikeä verso -blogin ihastuttavan Paulan! Olen kokannut Paulalta muutamia reseptejä jo aiemmin, ihan sattumalta. Se ei olekaan mikään ihme, koska melko todennäköisesti vegaanisia ruokaohjeita googletellessa törmää Paulan ohjeeseen. Blogi on toiminut jo vuodesta 2011 ja sisältöähän siellä riittää. Paulassa on hiven enemmän terveysintoilijaa kuin minussa, jonka vuoksi ohjeet ovatkin tosi mielenkiintoisia. Aina voi oppia jotain uutta! Ruokakuvat ovat myös aivan ihanan värikkäitä ja herkullisia! Pidän myös Paulan tyylistä selittää asiat maanläheisesti ja juurta jaksaen, kuin ystävälle. Esitin Paulalle kiperiä kysymyksiä, tässä vastaukset 🙂

Pssst. Paulan kokkaamat tofuvohvelit ja minun vastaukset näihin samaisiin kysymyksiin löydät täältä.

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi!

Kääk, heti alkuun tämän kaikkien haastattelujen vaikein kysymys! Miten luonnehtia itseään lyhyesti, mutta todenmukaisesti? No, yritetään: 
Hei, olen Paula Rovaniemeltä! Harrastuksenani kirjoittelen (harvakseltaan ja paineita ottamatta) vegaanista ruokablogia, mutta myös arjessani syön hyvin ja paljon. Elämäni Mies nimitteleekin minua syöjättäreksi. Erityisesti minua inspiroi terveellisehköjen reseptien kehittäminen. Harrastan myös mm. omatoimiliikuntaa, pienimuotoista viljelyä ja keräilyä. Ammatiltani olen hortonomi ja teen myös ihmisten auttamiseen liittyvää työtä. Kaiken ohella huolehdin 5- ja 9-vuotiaista perillisistäni sekä kahdesta kissastani.

Paulan rakas harrastus. (Kuva: Veikeä Verso)

2. Olet pitänyt ruokablogia jo kahdeksan vuoden ajan! Kaikesta voi päätellä, että todella viihdyt keittiössä. Kuinka kipinä ruoanlaittoon syntyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta?

Kyllä, todella viihdyn keittiössä! Mutta voi kumpa olisi olemassa kiltti kotihaltija, joka siivoaisi sen hurjasta kokkailusta aiheutuneen sotkun! Ruuanlaitto oli ennenmuinoin välttämättömyys kun vegaanisia valmisruokia tai -herkkuja ei juuri ollut (Marie-keksit olivat, mutta lasketaanko niitä nykyisin edes herkuksi). Ruokainnostukseni pääsi tosissaan vauhtiin vasta kun raskausaikana huomasin parantuneeni lähes kokonaan laajoista ruoka-allergioistani ja äitiyslomalla oli aikaa kehitellä reseptejä. 

Vegaaniutta aloittelin jo viime vuosituhannella. Se sai alkunsa siitä kun pääsin läheisesti tutustumaan erilaisiin eläimiin kuten kanoihin, lampaisiin sekä vuohiin (kaikki omia ihania persoonallisuuksiaan!) ja tajusin, etteivät nuo ns. tuotantoeläimet eroa hellityistä lemmikkieläimistä millään merkittävällä tavalla. En pystynyt näkemään niitä enää ruokana tai edes ruuantuotannon välineinä. 

Nykyisin olen hirveän onnellinen vegaaniudestani! Todella helpottavaa tällaiselle tarkan omantunnon ihmiselle! Myös ympäristön ja terveyden kannalta tämä on järkevä valinta.

3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Vain kolme! Oivoi, kaappini pursuavat lempi raaka-aineita! Valitsen kuitenkin:
1) Pakastetut mustaherukat. Niin aromikasta ja kirpeän makeaa lämpimän viime kesän satoa omilta tiluksilta! Pyrin käyttämään joka päivä. Mansikat on jo käytetty ja mustikoita ei viime kesänä meidän metsistä poikkeuksellisesti löytynyt.
2) Kikhernejauhot. Piiloutuvat vehnäjauhojen sijasta esim. lättyihin ja vohveleihin. Ravintoarvot aivan toista luokkaa! Samasta syystä arvostan myös soija- ja mantelijauhoja.
3) Kaura (eikun porkkana tai sittenkin banaani, kurkuma tai…) Kaurapuuro on vain niin paras iltapala. Lempeä ja ihana. Siihen vielä maapähkinävoita ja marjoja (ja/tai banaania) niin on herkku! Myös Lidlin kaurasydän-leipä on aivan huippu!

Paulan blogista löytyy todella paljon myös ihania makeita herkkuja, kuten tämä proteiinisuklaakakku! (Kuva: Veikeä Verso)

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria? 

Kokkaan jatkuvasti tosi paljon, mutta mikään yksittäinen itse kokkaamani ei nouse ylimmäksi. Siksi sanoisin, että ikimuistoisin soppa on eräällä kurssillani tehty nuudelikeitto, johon innokkailla osallistujilla lipsahti chiliä niin kovasti, että tarpeeksi urheaa syöjää ei löytynyt ja koko kattilallinen joutui biojätteeseen. 

5. Jos saisit kokata jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit ja mitä se olisi?

Olen vähän tällainen tynnyrissä eläjä ja tunnen julkisuuden henkilöiden edesottamuksia erittäin huonosti. Tähän hätään valitsen kuitenkin Jenni Haukion, jota tarkemmin tuntematta kuitenkin uskon olevan kiinnostunut tämän tyyppisestä ruokavaliosta. Hänestä on, tänne pieneen tynnyriini, huokunut kärsivällisen lempeää asennetta, jota itse vielä harjoittelen ja luulen hänen olevan oikein miellyttävää ruokaseuraa. 
Mutta mitä ihmettä hänelle kokkaisin? Iik, kääk, hmmm…valinnan vaikeus ja ressin paikka! Ainon tofuvohvelit moninaisin täyttein olisivat kyllä vahvasti vaihtoehto. Mukavan rentoa, mutta kuitenkin hieman erilainen ruokalaji. Ja jälkkäriäkin pitäisi tietysti olla. Saattaisin kallistua johonkin suklaiseen… vaikkapa vasta kehittämääni proteiinisuklaakakkua, marjoja ja vaniljajätskiä (vegaanista tietty!). Mutta mitä tahansa tarjolla olisikin, niin tärkeintä on mukava ja rento meininki!


Lukunurkka: Samasta padasta 2 : Puolessa tunnissa

Lukunurkan ensimmäisenä kirjana aloittaa suositun Samasta padasta- huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi -kirjan jatko-osa. Samasta padasta 2 : Puolessa tunnissa -kirjan (Readme) on kirjoittanut ruokatoimittaja Outi Väisänen äitiyslomallaan. Kuvat ovat Riikka Katinkosken ottamia, kuvituksesta vastaa Anna Salmi ja graafisesta suunnittelusta ja taitosta Mottowasabi. Kirja on tehty kaikille perheille, jotka haluavat kokata huippuhyvää ruokaa nopeasti. Jokaisen kirjan ruoan valmistamiseen menee puolisen tuntia, joskin jotkut ruoat vaativat pidemmän kypsennyksen tai tekeytymisen. Kaikki ruoat sopivat myös vauvalle ja ohjeeseen onkin merkitty tarkasti, kuinka vauvan ruoka valmistetaan ”samassa padassa” ja mitä lisätään yli 1 -vuotiaiden ruokaan.

Kirjan ensimmäisestä osasta on tällä hetkellä menossa seitsemäs painos. En itse ole tuohon kirjaan päässyt tutustumaan, joten nyt olikin korkea aika päästä Samasta padasta -kirjojen pariin!

Ulkoasu 5/5

Kirja on kuin karkki, visuaalisesti todella ihastuttava. Kuvista suorastaan pomppaa silmille ihanaa ruoka-iloa. Kylläisiä, sottaisia, metkuilevia ja iloisia lapsia. Ihmettelyä, oivaltamista ja nautiskelua. Värimaailma on yhtenevä ja fontit sopivat yhteen. Kertakaikkiaan ihana paketti! Painoa kirjalla on miltei kilo (994g sanoi meidän keittiövaaka), joten mikään kauhean ketterä keittiökaveri se ei ole. Tämä kuitenkin annettakoon anteeksi, koska haluttu aukeama pysyy hyvin auki juuri koon ansiosta.


Reseptit 4/5

Kirjassa on hyvässä suhteessa pääruokia, välipaloja ja jälkiruokia. Reseptit on kirjattu selkeästi ja ne etenevät loogisesti. Reseptisivuilla seikkailee myös ”rähmäkäpälä” -symbolit, jotka kertovat, mihin vaiheisiin lapsen voi ottaa mukaan. Aivan todella nerokasta! Lisäksi joillain sivuilla on maisteluvinkki, eli ehdotuksia niistä raaka-aineista, joita lapsi voi napsia ruoan valmistuessa. Tykkään. Usein on tilanteita, että ruoanlaittoruokaa vain yksinkertaisesti täytyy olla ja kasvikset tekevät hyvin kauppansa suoraa leikkuulaudalta napsittuna. Kirjassa on reseptien lisäksi myös paljon tietoa ja ajatuksia pienten syömisestä. Outi kertoo omia kokemuksiaan ja näkemyksiään ja ravitsemuksesta kertoo välillä myös asiantuntija. Reseptien laadinnassa pääpaino on selkeästi ollut nopeudessa, helppoudessa ja herkullisuudessa. Samasta padasta itselle ja vauvalle. Oivallan, että tämä ei ole mikään ton-ton -kirja. Ihmettelen kuitenkin, ettei ohjeissa ole minkäänlaisia merkintöjä soveltuvuudesta eri ruokavalioihin. Minua ainakin olisi ilahduttanut suuresti pieni V (vegaaninen) tai G (gluteeniton) -merkintä reseptien yhteydessä.

Kirjassa on paljon inspiroivia ruokalajeja. Jokaisessa ohjeessa on jotain tuttua, mutta vähintään jokin uusi yksityiskohta. Joko se on erilainen maustamistyyli, jokin uusi raaka-aine tai vaikkapa valmistustapa. Hyvinä esimerkkeinä lakritsalla maustettu porkkanakeitto, uunissa valmistuva tomaattipasta ja mustikkahummus. Pohdin pitkään, mitä reseptiä kokeilisin ensin. Kirjan kahdesta vegaanisesta pääruoka -ohjeesta valitsin sen, joka todennäköisemmin maistuu meillä kaikille. Olin kuitenkin ulkona mukavuusalueelta, koska tässä ruoassa oli enemmän ja erilaisia mausteita kuin yleensä käytämme. Limettinen linssipata oli lisukkeineen pöydässä alle tunnissa. Pata maistui ihanalta ja se oli myös täyttävää. Ohjeessa vinkattiin, että mukaan olisi voinut lisätä vielä paketin nyhtökauraa. Vaihdoin sen kuitenkin pikaisesti pannulla paahdettuihin kikherneisiin ja kouralliseen pähkinöitä. Näin ollen ruoka oli melko budjettiystävällinen. Ohje oli myös todella riittoisa, satsista söisi varmasti kuusi aikuista. Lapsille mausteet olivat vähän liikaa, mutta seuraavalla kerralla tiedän maistella aktiivisemmin jo tekovaiheessa. Kerkesimme jo kokeilla myös loputtomia ruissämpylöitä. Sämpylöiden idea on hauska. Taikina tarvitsee vain sekoittaa ja se kohoaa jääkaapissa itsekseen. Kerralla voi valmistaa ison satsin ja sitten pitkin viikkoa paistella tuoreita sämpylöitä, taikina näet säilyy viikonkin jääkaapissa. Sämpylät olivat herkullisia, tosin niissä oli hieman liikaa puruvastusta 1,5 v:lle. Sämpylöiden löydät täältä.

Testissä limettinen linssipata. Lisukkeena täysjyväriisiä, paahdettuja kikherneitä ja cashew -pähkinöitä, maustamatonta soijajogurttia, limelohkoja ja ohutta rieskaleipää.

Vegaanin näkökulma 2/5

Kirjan ruokamanifesti, kohta 8: ”Yes ve gan! Vegereseptejä on reilusti. Kun maustat kasvisruoan hyvin, se maistuu koko perheelle”. Minä sanoisin kuitenkin, että ”Yes, we lacto-ovo.” Kirjassa on 17 kasvisruokaohjetta pääruokiin ja niistä kaksi on vegaanista. Juustoa, voita, kuohukermaa ja munia käytetään paljon. Kasvisruoissa juusto on harmittavan isossa roolissa. Mielestäni on vähintäänkin hullunkurista korvata liha toisella eläinperäisellä proteiinilla näinä maailman aikoina, kun hyllyt notkuvat täysin kasviperäisiä vaihtoehtoja. Juusto on toki aika helppo jättää pois, mutta munien korvaaminen on jo hankalampaa ja sitä täytyy soveltaa aina tapauskohtaisesti. Lisäksi maito ja kananmuna ovat melko yleisiä allergeeneja varsinkin pienillä lapsilla.

Vegaanisia puuroja, leipiä, smoothieita ja jälkkäreitä kirjasta löytyy 15 kpl. Välipalat ovat värikkäitä ja osassa ei ole lainkaan valkoista sokeria. Vegaania ilahduttaa pehmeästä tofusta surautettavasta vegaanin suklaavanukas ja pannukakut, jotka sopivat sekä vegaanille, että gluteenittomaan ruokavalioon. Kaiken kaikkiaan täysin vegaanisia reseptejä kirjan 63 ohjeesta on 17 kpl. Pienin muutoksin (yhden raaka-aineen vaihtamalla) vegaanisia ohjeita olisi 14 kpl lisää. Potentiaalia siis on, mutta vegaanin näkökulmaa ei tuoda esille. Sitä on ajateltu jossain määrin, mutta ei sitten kuitenkaan.


Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 11/15. Hieno paketti. Varmasti uusia ideoita keittiöön, kannustavaa ja iloista tunnelmaa. Tietoakin. Sekasyöjäperhe, jolla ei ole allergioita ilahtuu tästä varmasti. Vegaania ei varsinaisesti kutsuta saman padan ääreen. Potentiaalia on, mutta sitä ei tuoda esille. Välipaloilla ei ruokita perhettä päivällisaikaan eikä täytetä puolison eväsrasiaa. Jos osaat soveltaa ohjeita sujuvasti, saattaa tästä kirjasta olla iloa kuitenkin.



Ääk se on täällä, olkaa hyvä!

Moi! Terve! Hei vaan! Ääh, nyt jännittää 😀 Minusta ei koskaan pitänyt tulla bloggaajaa. Ei koskaan. Lähiaikoina olen kuitenkin haastanut monia mielipiteitäni ja näkemyksiä asioista. Ehkä syy on 30v kriisi, ehkä jokin muu. Kuitenkin olen yhä enemmän sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus muuttua ja niin myös mielipiteillä. Niimpä olen nyt tehnyt paljon ”yövuoroja” (ainut aika pienten lasten kanssa, kun johonkin asiaan voi keskittyä) ja yrittänyt saada selkoa vimpainten, teemojen, pikakoodien ja linkkien maailmasta. Ja nyt vihdoin saan esitellä teille blogini.

Kirjoitin päävalikkoon muutamia tekstejä, jotka auttavat sisäistämään, mistä tässä kaikessa on oikeastaan kyse. Ruokavuoden tarinan ja lisää minusta voit lukea täältä. Kokkausfilosofia löytyy täältä. Blogiin läheisesti liittyvästä Pikkumassujen ruokavuosi -projektista voit lukea täältä.

Ja sitten asiaan, eli blogin sisältöön. Keskiössä ovat ehdottomasti vegaaniset kasvisruokareseptit, jotka on suunniteltu maistumaan koko perheelle. Kyselin yhdessä Facebook -ryhmässä, millaiselle blogille voisi olla kysyntää. Aivan älyttömän moni jaksoi vastata ja sain läjäpäin vinkkejä ja ajatuksia. Olen todella kiitollinen joka ikisestä. Kommentit auttoivat ihan älyttömän paljon. Kaikkia toiveita en pysty toteuttamaan, mutta joitain ainakin.

  • Helppoja ja nopeita ohjeita. Suurin osa tulee olemaan tällaisia. Pyrin kehittämään entistä enemmän ohjeita, joissa ei olisi montaa työvaihetta.
  • Keittoja ja vuokaruokia. Jep, näitä on tulossa.
  • Isoja satseja ja niistä jatkojalostusvinkkejä. Tämä oli hyvä huomio. Ohjeet taitavat pää-asiassa olla 4-6 hengelle. Harkitsen kuitenkin esimerkiksi ”tee tuplana” -raaka-ainelistan lisäämistä joihinkin ojeisiin.
  • Kotimaisia perus raaka-aineita. Pää-asiassa kotimaisia, helppous ja hinta menevät kuitenkin joissakin tapauksissa edelle.
  • Jos jotain kalliita raaka-aineita, loppuun vinkki voiko korvata jollain tai mihin laittaa lopun paketista. Hyvä huomio, tähän yritän kiinnittää huomiota. Minullakin on kaiken maailman pussin loppuja kaapit täynnä.
  • Maininta, miten voi muokata vauvalle sopivaksi. Vauvoille sopivia ohjeita ylipäätään pyydettiin paljon. Olen ollut tässä aina hieman arka, koska alle 1v:n ruokailun kanssa saa olla aika tarkkana. Olen kuitenkin nyt lisännyt kaikkiin vauvoille sellaisenaan sopiviin resepteihin tägin ”alle 1v” ja muokkauksin sopiviin ”muokkaa vauvalle”. Kyseisten ohjeiden lopusta löytyy kohta ”muokkaa vauvalle”, jossa kerrotaan tarkemmin reseptin muokkaamisesta pikkuihmiselle.
  • Vinkkejä ja reseptejä synttäritarjoiluihin. Oi kyllä varmasti näitäkin tulee!
  • Vähän rasvaa, suolaa ja sokeria. Näin sen olla pitää. En kuitenkaan pidä näitä itseisarvona. Lisäksi sokeri, ihan se valkoinenkin, mielestäni kuuluu elämään.
  • Max 5 lausetta ennen ohjetta. Mainio idea. Tätä aion ihan oikeasti yrittää toteuttaa. Jos en saa kaikkea tiivistettyä, reseptin jälkeen saattan vielä jatkaa höpinöitä.
  • Max 2 kuvaa. Ei työvaihekuvia, ellei jotain erityistä. Valmis tulos kiinnostaa. Jep, tähän pyrin.
  • Valmistusaika kerrottuna, aktiivinen ja passiivinen aika eriteltynä. Löytyy.
  • Helppo selata puhelimella! Tätä olen pitänyt miltei tärkeimpänä ominaisuutena. Halusin kuitenkin tietyn teeman, eikä se aukea puhelimella aivan kuten toivoin. Homma on kuitenkin pääpiirteittäin kunnossa ja tähän saattaa myöhemmin tulla vielä parannuksia. Hakukoneoptimoinnissa on vielä työsarkaa.

Lisäksi toivottiin suurpiirteisiä hinta- ja ravinnetietoja. Näihin ei rahkeet tällä hetkellä riitä. Yritän kuitenkin pitää kynnyksen melko matalana reseptejä julkaistessa. Reseptin kehittäminen, testaaminen, hiominen, kuvaaminen ja kirjoittaminen on jo sinänsä saavutus. Näihin voin kuitenkin palata vielä myöhemmin, jos toivotaan. Gluteenittomia ja viljattomia ohjeita pyydettiin myös paljon. Gluteeniton ruoan laitto ja leipominen on minun ”heikko kohta”, eli osaamista ei paljoa löydy – vielä. Panostan kuitenkin selkeisiin merkintöihin, jotta valmiiksi gluteenittomat ohjeet löytyvät helposti.

Loppuun haluaisin vielä sanoa asian, jota on aika vaikea muotoilla, mutta yritän kuitenkin. Se syy, miksi en alun perin ajatellut perustavani blogia. En tiedä sinusta, mutta minulla on tapa ajatella näin: jos jotain ei nää, sitä ei ole olemassa. Hassua, eikö totta. Kerron sinulle nyt tämän. Tiedän ruoanlaitosta ja syömisestä paljon. Oikeastaan paljonkaan muusta en sitten tiedäkkään. Myös arki on aikamoista kaaosta, ihan kuin kaikilla muillakin. Tämä alla oleva kuva, kuten kaikki muutkin ruokakuvat täällä, ovat vähintään 70% lavastettuja. Tämä on ainut siedettävä kuva, joka minulla on minusta ja lapsista keittiössä. Yleisin uniformuni omassa keittiössäni on sotkuinen tukka, lämpökerraston kulahtaneet kalsarit ja toppi, johon yleensä joku on vähintäänkin käynyt pyyhkimässä nenänsä. Mutta lukijoiden parhaaksi, pyrin kuitenkin jonkinlaiseen esteettisyyteen. Tiivistettynä – tämä ei siis ole miltä näyttää, mutta se on lukijan omaksi parhaaksi. Heh.

Kiitos että olet siellä, tästä tämä lähtee!

❤ :lla Aino