Keväinen kattaus – menu & kattausvinkit by Teija/Pieni astiakauppa

Kevään mittaan on kiva fiilistellä kasvavan valon määrää. Tekee mieli vaihtaa tummat värit iloisempiin ja raskaat maut pirteämpiin. Kattaminen tarkoittaa meillä yleensä lautasta, veistä ja haarukkaa, kuppia. Juhlapyhinä servettiä ja ehkä pöytäliinaa. Joskus repäisin ja laitoin lasten synttäreillä mustikanvarpuja valkoisen liinan päälle. Se oli hyvä idea se. En ole siis kummoinen kattaja. Kun ruoka vihdoin on valmista, ei sillä sen kummemmin muuten ole väliä miltä pöytä näyttää. Pienillä asioilla ruokailutilanteesta voi kuitenkin tehdä aivan erilaisen.

Ensimmäiset Pienen astiakaupan astiat kotiutuivat meidän kaappeihin muutamia vuosia sitten. Astiat ovat siis käsintehtyä Puolalaista keraamiikka pääosin yhdeltä tehtaalta – Ceramica Artystycznasta. Astiakaupan sivuilta voi käydä ihastelemassa astioita ja seuraamassa, kuinka kuviot syntyvät taitavissa käsissä. Meille tuli ensin pieniä kulhoja yksi kerrallaan. Pian huomasin, kuinka aamupuurokin maistui tyystin erilaiselta kun sen söi valkoisen kulhon sijasta vaikkapa kukkakuvioisesta. Sittemmin meille on hankittu myös muutama kookkaampi tarjoilukulho ja pieniä lautasia. Haluaisin oppia käyttämään astioita paremmin hyödyksi kattauksessa ja tuntuman mukaan moni muukin. Tein aiemmin Facebookissa postauksen aiheesta ja moni kyseli astioiden perään. Olen huomannut, että Pienen astiakaupan yrittäjällä Teijalla on silmää kattamiseen muutenkin ja kysäisin häntä haastatteluun. Teija lähti innolla mukaan. Joten tässä olkaa hyvät 🙂

Pieni astiakauppa on nimensä mukaisesti pieni astiakauppa Helsingin Bulevardilla. Kuva: Pieni Astiakauppa

Haastattelussa Teija Tuohimaa/ Pieni Astiakauppa

  1. Pieni Astiakauppa maahantuo kaunista, kestävää ja käsintehtyä keramiikkaa Puolasta. Mistä alunperin syntyi rakkaus näihin astioihin?

V: Olen tutustunut näihin asioihin saksalaisen ystäväni kautta. Kävimme joulumyyjäisissä ja hämmennyin täydellisesti nähdessäni kauniita ja niin kuviollisia astioita. Ostin kuitenkin kolme astiaa aikeinani antaa ne joululahjaksi. No, kävikin niin, että kotiin päästyäni avasin paketit ja olin aivan hullaantunut! Kyseiset astiat eivät koskaan päätyneet joululahjaksi, vaan ovat meidän perheessä edelleen ahkerassa käytössä. Aikaa tuosta on kulunut jo 18 vuotta. Sen sijaan myöhemmin kyllä ostin näitä astioita lahjoiksi 🙂

Sadoista eri kuvioinneista on varaa valita. Kuva: Pieni Astiakauppa

2. Boleslawiec -keramiikka on ihanan värikästä ja erilaisia kuviointeja on mieletön määrä. Millä perusteella valitsette astiat myymälänne valikoimiin? 

V: Kuvioiden valitseminen astioihin vie paljon aikaa ja ajatusta, sillä kuvioita on todellakin satoja mistä valita. Suomalaiset pitävät paljon sini-valkoisista astioista, mutta yritämme myös löytää jotain vihreistä astioista pitäville. Se sinällään on haastavaa, sillä sinisiä kuvioita on valittavana paljon enemmän kuin vihreän sävyisiä. Valitsemme myös aina jotain uusia kuvioita pieniä eriä. 

3. Pieni bonuskysymys tähän väliin (ei tarvitse vastata jos et halua :D). Rehellisesti sanottuna kuinka paljon astioita kotoasi löytyy? Entäpä millaisiin astioihin kannattaa ylipäätään panostaa? 

V: Meiltä kotoa löytyy mielestäni kohtuullinen valikoima astioita: suurin osa on puolalaista Boleslawiec-keramiikkaa, mutta myös Iittalan ja Arabian asioita, uusia sekä vanhoja. 
Tämän päivän suuntaus on, että ostettaisiin vähemmän, mutta laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Ymmärrettävää on, että se ei aina ole mahdollista. Suureen astiaan voi aina laittaa tarjolle myös vähemmän ja tässä keramiikassa se itse asiassa tuo astian kauniit kuviot paremmin vielä esiin, kun esim. kulho ei ole täpötäynnä. Eli isompi on parempi! Toisaalta myös nykyään laitetaan monikulttuurista ruokaa ja monille pienille kupeille on käyttöä. Asioita kannattaa käyttää luovasti eri tarkoituksiin eli pyöreässä piirakkavuoassa voi valmistaa vaikka uunikasviksia tai että suorakaiteenmuotoisessa uunivuoassa voi tehdä piirakan. Nykyään kuluttajat myös arvostavat sitä, että astiat ovat helposti puhdistuvia ja että ne voi pestä koneessa. Myymämme keramiikka on kovan lasituksen ansiosta helposti puhdistuvaa.

Hillityllä servetillä, lasilla ja kukilla kattaukseen saa raikkautta. Kuva: Pieni Astiakauppa

4. Suomalainen design on yleensä melko pelkistettyä myös astioissa. Käytetään paljon valkoista ja hillittyjä kuviointeja. Värikkäistä astioista saa paljon iloa ruokapöytään, mutta astioiden yhdistely saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Kerro parhaat niksisi näyttävän ja iloisen kattauksen aikaansaamiseksi? 🙂 

V: Mielestäni kattaukseen ei kannata suhtautua liian vakavasti! Valkoisilla astioilla saadaan virallinen ja hillitty vaikutelma, joka sopiikin joihinkin tilaisuuksiin. Valkoisiin astioihin on helppo lisätä muutama värillinen ja kuviollinen astia, ja heti saadaan aikaiseksi iloisempi ja rennompi tunnelma. Vieraatkin viihtyvät paremmin pöydässä, missä kaikki ei ole laitettu millilleen. Ruoka ja ruokailu on iloinen asia ja on onni, jos pöydän ympärille saadaan kokoontumaan ystäviä ja sukulaisia. Ruoka yhdistää ja olemme kaikki tyytyväisiä täydellä vatsalla 🙂 Ruoka on myös oiva tapa osoittaa ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta. Kattauksesta ei myöskään kannattaisi ottaa stressiä – astiat ilmaisevat kodin ja sen asukkaiden persoonallisuutta. Jokainen kattaa, niinkuin haluaa ja ehtii 🙂 Jos tekee kauniin kattauksen, sillä myös viestii ruokailijoille, ”tervetuloa” ”kiva saada teidät meille”.
Jonkinlaisina ohjeina voisi olla- ”mix and match” eli käyttää yksivärisiä sekä värikkäitä/kuviollisia astioita. Kirkas lasi rauhoittaa värikästä kattausta.

– Serveteilllä ja lautasliinoilla sekä pöytäliinan tai tablettien avulla voi muuttaa kattauksen luonnetta esim. keväiseksi/ syksyiseksi

– Kukilla tai vihreillä oksilla saa kattaukseen uutta ilmettä

– Kesäaikaan kattaukseen sopivia kukkia ja vihreitä löytyy myös omasta pihasta / luonnosta. Jos kattaus on kovin ’eläväinen’, vihreät oksat maljakossa rauhoittavat

– Lautasliinat voi esimerkiksi sitoa narulla tai nauhalla ja sujauttaa kukan tai vihreän oksan nauha alle

– Kaikkien astioiden ei tarvitse olla samaa sarjaa! Sen ei kannata olla myöskään este kotijuhlien järjestämiseen. Kaikki astiat käyttöön ja ystäviltä lainaksi, jos omat ei riitä

– Pienetkin lapset tykkäävät auttaa kattamisessa ja ottaa osaa, joten annetaan heille mahdollisuus 🙂 Siitä on paljon hyötyä myöhemmin!

Keväinen kattaus

Teijan vinkit luettuani valmistin brunssin, jonka kattamiseen käytin hieman enemmän aikaa. Yllättävää oli, kuinka hyvin eri kuviot ja värit sopivat yhteen, kun niitä tasapainottamassa on hieman hillitympiäkin astioita. Kuten monesta muustakin astiakaapista tässä maassa, meiltäkin löytyy valkoista Iittalaa ja jonkun verran myös Pentikkiä. Ehkä sitä Arabiaakin. Kun ruoka on värikästä, eri ruokalajit yhdistyvät kokonaisuudeksi kun samat sävyt toistuvat sekä astioissa että useassa eri tarjoiltavassa. Vastavärejä kannattaa käyttää hyödyksi. Tarjoile keltainen tai oranssi ruoka sinisestä astiasta, sininen keltaisesta, punainen vihreästä jne. Vain mielikuvitus on rajana. Eikä se tosiaan ole niin vakavaa 🙂

Ruoissa käytin paljon värejä ja raikkaita makuja. Tämä kattaus sopisi hyvin myös pääsiäisen aikaan. Pöydän päätähtenä on kevään kuningasvihannes tankoparsa, jota löytyy kahdestakin ruokalajista. Parsan valmistus helpottui huomattavasti, kun tajusin että sitä ei tosiaan tarvitse keittää. Pannulla wokkaamalla se säilyttää napakkuutensakin helpommin. Paahdettu peruna-parsasalaatti koostuu monesta eri elementistä ja sen voikin tarjota yhdestä astiasta tai osina useasta pienemmästä. Salaatin kanssa tarjotaan raikasta yrttistä kastiketta. Proteiinipitoisesta kikhernejauhoista valmistuvat ”munakkaat” valmistuvat helposti muffinivuoassa ja ovat herkullinen tarjottava ruoan kanssa tai välipalana. Raaka-aineita muuntelemalla niistä voi tehdä lukemattomia eri versioita. Toinen tuhdimpi ruoka on Tofu limonello, jonka ohje löytyy Chocochili -blogista. Sitruunaisia pastoja on pyörinyt nyt somessa paljonkin ja vegaanien versio myös tästä kikhernepastasta sopisi varmasti tähän kattaukseen.

Jälkiruoaksi paistoin Crohveleita, eli vohveleita kaupan valmiista Croissant -taikinasta (pieni säilyketölkki, löytyy valmisruokahyllystä). Herkun valmistat näin: avaa purkki valmista croissant -taikinaa, venytä valmiiksi leikatut palat neliöiksi, paista vohveliraudan välissä, pyöritä kaneli-sokeriseoksessa ja tarjoile haluamiesi lisukkeiden kanssa! Postauksen alla olevassa kuvassa crohvelin päällä on marjoja ja suklaa-pähkinälevitettä, koska lapset vaativat. Keväisempää twistiä annokseen saisi kun vohvelin päälle kokoaisi marjojen sijaan hieman kauravispistä ja maustamattomasta kaura/soijajogurtista sekoitettua vaahtoa, tuoretta mangoa ja passionhedelmää. Ja ehkä vähän sitä suklaata. Nam!

Keväinen kattaus kokonaisuudessaan.
Vahvat värit ovat näyttäviä. Bongaa oranssi väri kolmesta paikasta ja keltainen kuvan joka lautaselta.
Värikkäistä ja näyttävistä kulhoista tarjottaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kulho ei ole täpötäynnä.
Kukat tuovat paljon ilmettä ja juhlan tuntua kattaukseen.

Keväinen kattaus

Pääruoat

Vegaaniset aamupalamuffinit

Keväinen paahdettu peruna-parsasalaatti

Tofu limonello (Chocochili)

Jälkiruoka

Crohvelit haluamillasi lisukkeilla

Juomaksi

Vichyä, porkkana-inkiväärimehua, kahvia, teetä

Pääsiäispöydän jälkiruoaksi sopisi mainiosti myös nämä herkut: Pupun pullakupit tai Kookos-limepiiras.

Haastattelu on tehty jo aiemmin tänä vuonna, ennen poikkeusolojen alkua. Ystäviä ja sukulaisia ei toki nyt ole mahdollista kutsua syömään. Juuri nyt kuitenkin jokainen tarvitsee piristystä ja omankin perheen kesken kannattaa mahdollisuuksien mukaan kokoontua pöydän ääreen ja nauttia kivasti katetusta hyvästä ruoasta.


Keväinen paahdettu peruna-parsasalaatti G

Kevät on täällä! Tykkään kovasti fiilistellä kaikilla ihanilla raikkailla mauilla pääsiäisen lähestyessä. Tämä salaatti sisältää paljon kaikkea ja se on helposti muunneltavissa. Joskus kokoan sen kaikkinensa kulhoon, mutta toisinaan se katetaan pöytään komponentteina. Tuolloin jokainen voi koota haluamansa annoksen pienistä kulhoista.

Paahdetut perunat on herkullinen pohja salaatille ja kivaa vaihtelua pastasalaatille. Tankoparsa on jo useampana vuonna kuulunut meidän pääsiäisherkkuihin. Aloin valmistamaan parsaa useammin kun tajusin, että keittämisen sijaan se kannattaa vain wokata kevyesti pannulla.

Keväinen paahdettu peruna-parsasalaatti

  • Annoksia: 6
  • Tulosta

Ainekset

Salaatti

  • 1 kg perunoita
  • 3 rkl rypsiöljyä
  • 1 tl suolaa
  • ½ tl mustapippuria
  • 1 pkt (a`300g) marinoitua tofua
  • ½ punasipuli
  • 1 nippu tankoparsaa
  • 1 rkl rypsiöljyä
  • ripaus suolaa
  • 1 rs kirsikkatomaatteja
  • 1 pss jääsalaattia
  • 250 g tuoretta pinaattia

Kastike

  • ½ dl rypsiöljyä
  • 2 rkl balsamiviinietikkaa
  • 2 rkl sinappia
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 2 dl silputtua persiljaa

pinnalle paahdettuja cashewpähkinöitä, sitruunansiivuja

Ohje

  1. Aseta uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pese perunat huolellisesti. Lohko perunat ja pyörittele öljyssä. Lisää suola ja mustapipuri. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja asettele perunat sille tasaisesti. Siirrä uuniin.
  2. Ota marinoitu tofu pakkauksesta. Viipaloi suunnilleen puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja painele talouspaperilla enin neste pois.  
  3. Paahda perunoita noin 20–25 minuuttia, ja lisää sitten tofuviipaleet perunoiden päälle. Paahda vielä n. 10 minuuttia,  kunnes perunat ovat kypsiä ja tofu sekä perunat ovat saaneet hieman väriä. Ota uunista ja anna jäähtyä. 
  4. Huuhtele parsat ja poista kannat (n. 1-2cm varresta). Kuori ja viipaloi punasipuli. Kuumenna laakea paistinpannu ja lisää tilkka öljyä. Kuullota sipuli ja lisää parsat. Wokkaa parsoja n. 5 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä, mutta silti vielä napakkoja. Mausta suolalla. 
  5. Huuhtele salaatti, pinaatti ja kirsikkatomaatit. Halkaise kirsikkatomaatit. 
  6. Kokoa salaatti laakeaan astiaan. Jääsalaatti, pinaatti ja kirsikkatomatit pohjalle, paahdetut perunat päälle, kolmas kerros parsa-punasipuliseosta ja päälle vielä paahdetut tofut. Aineksia on paljon, joten voit joko koota kaikki yhteen tai tarjota osan aineksista erikseen pienistä kulhoista. 
  7. Mittaa rypsiöljy, balsamiviinietikka, sinappi ja sitruunamehu kulhoon ja vispaa voimakkaasti. Kääntele persiljasilppu joukkoon. Lisää salaatin pinnalle tai tarjoa erikseen. 

Vinkki! Tästä salaatista saa muokattua monia versioita. Tofun voi vaihtaa paketilliseen pannulla paistettua Yosa kaurapalaa tai muutamaan desiin kypsiä vihreitä linssejä. Kesällä se valmistuu uusista perunoista ja päälle sopii hienosti myös mansikat!


Lukunurkka: Chocochilin arkiruokaa – 30 minuutin vegaanireseptit

Chocochilin arkiruokaa – 30 minuutin vegaanireseptit on Elina Innasen viides keittokirja. Elina on pitänyt suosittua Chochochili -ruokablogia jo 11 vuoden ajan. Kun Elina kyseli lukijoilta reseptitoiveita, todella usein vastaus kuului ”nopeaa arkiruokaa”. Tottahan se on, joka päivä täytyy syödä ja välillä tuntuu, että ideat ovat todella vähissä. Samat perunat ja makaronit lisukkeilla kiertää kehää. Simppeleille vegaanisille resepteille oli siis tilausta ja tässä niitä nyt on, koko kirjan täydeltä.

Elina on vegaanisen reseptiikan konkari, jonka ohjeita pidetään mutkattomina ja luotettavina. Sellaisina, joihin moni sekasyöjäkin turvautuu, vaikka ei olisi koskaan ennen kokkaillut mitään tarkoituksella vegaanista. Olen syönyt paljon Elinan ohjeilla tehtyä ruokaa. Erityisesti juhlissa tai illanistujaisissa, kun kysyn ”voinko syödä tätä” tai ”mistä otit ohjeen” , joku huikkaa ”joo, se on sen Chochochilin”. En oikein tiedä miksi, mutta itse en ole kovinkaan paljoa Elinan ohjeisiin tutustunut. Jotain kohtuu uutta siis tiedossa! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirjan ulkoasu on raikas ja simppeli. Fontti on helppolukuista ja selkeää. Kirja tuntuu tukevalta käteen ja sivut pysyvät hyvin auki. Jo heti kansikuva kertoo kirjan näkökulman arkiruokaan – mitään perinteistä kotiruokaa ei ole luvassa. Ruokakuvat ovat myös yksinkertaisia ja kauniita. Kuvausrekvisiittaa on käytetty todella vähän, itse ruoka on ehdottomasti pääosassa. Mitä enemmän kirjaa selailee, sitä enemmän tulee vakuuttuneeksi siitä, että suurin toive tällä hetkellä olisi saada maistaa. Edes vähän.

Monissa vegaanisia reseptejä sisältävissä keittokirjoissa on nykyään alustuksena kappale, jossa kerrotaan resepteissä käytettävistä raaka-aineista. Niin tässäkin. Mielestäni se on täysin aiheellista, vaikka moni sekasyöjäkin kokeilee ja tutustuu rohkeasti kasvipohjaisiin tuotteisiin ja ne saattavat olla jo kovinkin tuttuja. Kuitenkin jokaisella kokkaajalla on ne omat suosikkiraaka-aineet, joita voi olla hyvä avata hieman enemmän. Elinan reseptit ovat saaneet vaikutteita monista eri kulttuureista ja esimerkiksi harissat, misot ja tahinit ovat ihan perus mausteita. Minullekin oli ihan aiheellista lukea mitä eroa on vaalealla ja tummalla tahinilla – ilmankos se oli niin kitkerää. Lisäksi kirjan alussa on myös aukeamallinen vinkkejä ruoanlaiton nopeuttamiseksi. Toden totta, hyvä järjestys ja kunnon välineet nopeuttavat ruoanlaittoa! Raaka-aineiden esivalmistelu ja esimerkiksi pastan keitinveden esikiehauttaminen vedenkeittimessä jäävät varmasti käyttöön meidän keittiössä.

Välipalapöydässä tänään – kvinoavispipuuro!

Reseptit 5/5

Reseptit on jaoteltu seitsemään osioon. Kirjasta löytyy 9 salaattia, 8 keittoa, 13 pääruokaa, 10 pasta & nuudeliruokaa, 7 leipää/burgeria/wrappia, 6 välipalaa ja 8 jälkkäriä. Täytyy sanoa, että olin aluksi hieman hämmentynyt kirjan reseptikattauksesta. Arkiruokaa – mitä arkiruokaa nämä ovat? Olin niin juurtunut mielikuvaan siitä mitä arkiruoka on, että en osannut nähdä mitä kaikkea se voisi olla. Niimpä, ei arkiruoan tarvitse aina olla perinteistä kotiruokaa. Töiden jälkeen ruoan täytyy olla pöydässä ripeästi, joten se taitaakin olla tärkein kriteeri. On ihan ok syödä vaikka lämpimiä voileipiä/wrappeja ruokaisalla täytteellä vaikkei olekaan viikonloppu. Kun vihdoin pääsin ulos boksista, aloin innostua toden teolla. Juuri tätä olin odottanut. Uusia ideoita, tapoja ja makuja.

Kerrottakoon tässä välissä, että ohjeet olivat helppolukuisia ja testaamissani resepteissä annettu aikamääre piti paikkansa. Erityisen hyvilläni olin siitä, että taas oli varattu koko aukeama ohjeelle. Yhdellä vilkaisulla, kääntämättä sivua näet siis aina sekä selkeän ohjeen, että kuvan ruoasta.

Resepteistä ensimmäisenä alkoi kiinnostaa runsaat salaatit, pasta & nuudeliruoat sekä kaikki missä on tofua. Tofu worshipper, minä täällä! Laskin, että kirjan 61 reseptistä 13 käytetään tofua, joten vaihtoehtoja riittää. Ohjeissa hyödynnetään kekseliäästi kasviksia ja yrttejä, sekoitetaan herkullisia kastikkeita ja marinadeja ja käytetään luovasti mausteita. Aineksia ei kuitenkaan ole ympätty ohjeisiin huvin vuoksi, vaan jokaisen ainesosan käyttö tuntuu olevan harkittua. Kyllähän se on jo aiemmin tullut todettua, kuinka paljon yksikin mauste voi muuttaa ruoan makua. Yhtä kaikki, ruoanlaiton ripeyden ohella ruoan herkullisuuteen todella kiinnitetään huomiota.

Ensimmäisenä ohjeista kokeilin kvinoavispipuuroa. Ohjeeseen tuli makeuttajaksi omenasosetta ja siinä kehotettiin käyttämään kotimaista kvinoaa, koska se puuroutuu paremmin kuin ulkomailta tuotu. Ohjeen pystyi siis tekemään kokonaan kotimaisista aineksista, eikä siinä ole lisättyä sokeria juurikaan. Puolukkasurvoksen ja turkkilaistyyppisen kaurajogurtin kanssa puuro maistui hyvin. Kvinoalle ominainen hieman kitkerä maku tuli kuitenkin hieman häiritsevästi läpi. Tähän ratkaisuksi Elina vinkkasi, että puuron tekoon voisi puolukan sijaan käyttää joitain miedompia tai makeampia marjoja. Täytyy testata!

Nuudelisalaatti oli maukas, raikas ja täynnä rouskuvia kasviksia.

Seuraavaksi valmistin saunaeväät minulle ja ystävälleni. Tofuwrapit ja välipalasmoothiet olivat täys kymppi. Wrappiin käärittiin mausteista tofukokkelia, hummusta ja salaattisekoitusta. En ollut aiemmin uskaltanut maustaa kylmäsavutofua sen kummemmin ja se saikin ihan uuden ulottuvuuden lisämausteista. Smoothieen taas surautettiin mm. soijarahkaa, kasvimaitoa, vadelmia ja ruusunmarjasosetta. Pakastealtaasta löytyvä ruusunmarjasose oli minulle ihan uusi juttu. Se sopi mainiosti smoothieen ja oli kyllä herkkua ihan sellaisenaankin.

Kirjassa oli useita todella houkuttelevia salaattiohjeita. Runsaita ja herkullisen näköisiä. Rakastan sellaisia salaatteja, joita syödessä on täysi työ analysoida mitä kaikkea edessä olevasta kulhosta löytyy ja miten raaka-aineet on käsitelty ja maustettu. Moni näistä salaateista sopisi varmasti myös illanistujaisiin tai buffet -pöytään. Tällä kertaa kokeilin nuudelisalaattia joka oli wokin tyyppinen, paitsi että mitään muita aineksia ei kuumennettu kuin nuudelit ja tofu. Vihersalaatti puuttui täysin, mutta tuoreita yrttejä oli runsaasti. Salaatti oli törkeän hyvää. Suurin ahaa -elämys oli, että parsakaali on herkullista raakanakin. Itse asiassa parempaa kuin kypsänä.

Yhden kattilan gnoccit valmistui kymmenessä minuutissa.

Pääruoista testasin yhden kattilan gnocceja, joka oli lähimpänä meidän perinteistä arkiruokaa. Ruoka oli todella vaivaton ja taisi itseasiassa valmistua kymmenessä minuutissa. Ulkonäkö ei ollut kummoinen, mutta maku oli kohdillaan. Täydellistä ruokaa kirpeässä pakkasessa ulkoilun jälkeen.

Pastaruokia oli myös useita houkuttelevia, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tofu limonelloa. Tähän resepti löytyy myös Chochochilin blogista täältä. Olin lukenut ruoasta paljon hehkutusta, ja se ei pettänyt. Pasta on vegaaniversio helsinkiläisen Cafe Bar no 9:n suositusta pollo limonello -kanapastasta. Täyteläistä kastiketta taittaa reilu tujaus sitruunaa, ja se värjäytyy kauniin keltaiseksi kurkumalla. Pastan seassa on herkullisia tofupaloja ja persilja viimeistelee kokonaisuuden. Tämä on niin sanotusti koukuttavaa settiä. Itse lisäsin ohjeeseen vielä sitruunankuorta ja saapuvan kevään kunniaksi wokkasin päälle tankoparsaa. Mistähän muuten johtuu, että tätä arvostelua tehdessä on usein tehnyt mieli parsaa? 😀

Tofu limonello on ihanan keväinen pastaruoka.

Vegaanin näkökulma 4/5

Kaikki Chochochilin ohjeet ovat luonnollisesti vegaanisia. Monet ohjeet ovat myös pienin muutoksin muokattavissa gluteenittomiksi. Resepteissä käytettävät raaka-aineet ovat myös hankittavissa kohtuullisella budjetilla. Jotkut reseptit ovat itseasiassa todellista budjettiruokaa. Kirja lunastaa kaikin tavoin lupauksensa ja on oiva apuri niin arkena kuin viikonloppunakin. Aivan takuuvarmasti löytyy myös uutta kokattavaa, niin kekseliäitä ohjeet ovat.

Mietin pitkään, voinko olla antamatta täysiä pisteitä tästä viimeisestä osiosta. Koin sen kuitenkin oikeutetuksi. Koska tottakai, kerron nimenomaan sellaisen vegaanin näkökulman, jolla on lapsia. Ainut miinuspiste tulee siis siitä, että näitä ruokia on hieman hankala asettaa varsinkin arkena pöytään, jossa istuu kaksi tarha-ikäistä. Lempiruokanaan keitetty peruna. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan, tiedäthän jo että Elina on kirjoittamassa Suvi Auvisen kanssa lapsiperheen vegaanikeittokirjaa! Mahtavaa.

Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 14/15. Kirjan avulla valmistat nopeasti herkullista, värikästä ja monipuolista vegaaniruokaa. Saat uusia ideoita ja opit ehkä käyttämään enemmän mausteita ja yrttejä. Ennen kaikkea käsityksesi arkiruoasta saattaa muuttua. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän kirjaan 🙂

*kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta


Porkkanapiirakka (reseptivaihtis Kanelikeidas)

Kanelikeidas -blogi on harmillisesti lopetettu. Sain kuitenkin Nooralta luvan siirtää tämän kerrassaan hurmaavan herkullisen porkkanapiirakan talteen omaan blogiini. Ohje on ollut todellinen menestys Nooran lähipiirissä enkä epäile yhtään. Niin herkkua se on. Mehevän ja mausteisen pohjan päälle levitetään kermaisen sitruunaista kuorrutetta ja lopuksi komeus koristellaan pähkinärouheella. Pohjaan tulee melko paljon porkkanaraastetta, mutta se sulautuu hyvin taikinaan joten älä epäröi 🙂 Tämä piirakka on oivallinen tarjottava, kun haluat hurmata vieraat kahvipöydässä.

Porkkanaleivokset

  • Annoksia: 12
  • Tulosta

Ainekset

Pohja:

  • 5,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 0,5 tl suolaa
  • 2 tl kanelia
  • 1 tl neilikkaa
  • 0,5 tl muskottipähkinää
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 3,5 dl fariinisokeria tiiviiksi puristettuna
  • 1 dl rypsiöljyä
  • 0,5 dl omenasosetta
  • 2 dl kauramaitoa
  • 1 tl omenaviinietikkaa
  • 4,5 dl raastettua porkkanaa (raaste saa olla karkeaa)
  • 100 g rouhittuja saksanpähkinöitä

Kuorrutus: 

  • 1 prk (225 g) Tofutti-soijatuorejuustoa
  • 100 g vegaanista margariinia (esim. Tummansininen Keiju)
  • 1 dl tomusokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 0,5 sitruunan raastettu kuori

Pinnalle: 

  • Mantelirouhetta

Ohje

  1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 
  2. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda, suola ja mausteet keskenään. 
  3. Mittaa toiseen kulhoon fariinisokeri, rypsiöljy, omenasose ja kauramaito ja sekoittele kunnes sokeri on sulanut. Lisää joukkoon lopuksi omenaviinietikka ja sekoita. 
  4. Sekoita jauhoseos nesteiden sekaan ja lisää joukkoon porkkanaraaste ja saksanpähkinärouhe. Sekoita kevyesti. 
  5. Kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (30 cm x 22 cm) ja paista noin 30 minuuttia. 
  6. Kuorrutusta varten sekoita kaikki ainekset yhteen ja levitä jäähtyneen piirakkapohjan päälle. Koristele mantelirouheella.

Vinkki! Leivokset kannattaa valmistaa jo tarjoilua edeltävänä päivänä, jolloin ne ehtivät maustua ja mehevöityä jääkaapissa. Tällöin maut tulevat entistä paremmin esiin!

Piirakan päälle levitetään ihanaa sitruunaista ja kermaisen pehmeää kuorrutusta.

Lukunurkka: Kasvisruokaa viisaasti

Lukunurkkaan on saapunut arvioitavaksi Duodecimin syksyllä julkaisema ”Kasvisruokaa viisaasti”. Kirjan ovat kirjoittaneet joukko asiantuntevia naisia: Eeva Voutilainen (ETL, ravitsemustieteiden yliopisto-opettaja), Soili Soisalo (MMM, ruoan ja ravitsemuksen erikoistoimittaja) ja Anna-Liisa Elorinne (FT, kotitaloustieteiden professori). Kauniiden ruokakuvien takana on Viimeistä murua myöten – blogin Saara Atula.

Duodecim, eli Suomalainen lääkäriseura on tieteellinen yhdistys, joka kehittää lääkärin ammattitaitoa ja käytännön työtä. Kustannus Oy Duodecim julkaisee terveydenhuollon ammattilaisille suunnattuja tietosisältöjä, mutta tuottaa myös luotettavaa ja ymmärrettävää tietoa terveydestä ja sairauksista myös ihan tavallisille kansalaisille ammatista riippumatta. Kun kuulin, että Duodecim julkaisee kirjan, jossa käsitellään kasvisruokavalioita, ja että sen sisällöstä on puolet reseptejä – ja vielä vegaanisia sellaisia, olin todella innoissani. Vau. Tammikuussa 2016 huolellisesti koottu vegaaniruokavalio lisättiin Valtion ravitsemussuosituksiin sopivana ruokavaliona niin odottaville- ja imettäville äideille kuin lapsille ja nuorillekin. Nyt luvassa olisi paljon tutkimustietoa aiheesta ja vielä näin kauniissa paketissa herkullisten reseptien kera. Eiköhän aloiteta!

ULKOASU 5/5

Kooltaan kirja juuri sopiva. Tukevat kannet, ei liikaa painoa ja mikä parasta, integroitu nauha joka toimii kirjanmerkkinä! Minulla näitä kirjanmerkkejä vaan pitäisi olla parisen kymmentä, niin täynnä hiirenkorvia nämä keittokirjat tuppaa olemaan 😀

Kirjan kannen kuvitus on ihanan raikas ja runsas. Valkoisella taustalla tuoreen ja houkuttelevan näköisiä hedelmiä ja kasviksia. Voi melkein tuntea miten ihanasti pienet naattiporkkanat napsahtaisivat haukatessa. Kuvituksesta tulee hieman mieleen myös kaikkien tuntema ruokaympyrä ja ehkä sitä tässä vähän haetaankin. Inspiroiduimme heti taiteilemaan myös oman versiomme, jonka näet yltä. Paljon sitä lastenhuoneestakin löytyy syötävää, eikä tässä ollut kuin ehkä puolet. Kirjasta ensimmäiset kahdeksankymmentä sivua on tietoa ja loppupuolisko vegaanisia reseptejä. Tieteen näkökulma on vahvasti läsnä ja aihetta lähestytään monelta eri kantilta. Yleisen tason jälkeen puhutaan mm. ympäsristönäkökulmasta, terveyshyödyistä, koostamisesta eri-ikävaiheissa ja käydään läpi myös muutamia erityiskysymyksiä. Käytännön vinkkejäkin on luvassa. Bongasin tästä osiosta erityisesti neuvoja minulle vieraisiin, mutta kiinnostaviin menetelmiin, versotukseen ja hapattamiseen.

Kansikuvan tyyppiset kuvituskuvat jatkuvat myös muutamilla sivuilla kirjan sisällä. Tieteellisen tekstin lomaan on lisätty kuvituskuvia ja erilaisia havainnollistavia taulukoita. Reseptien ruokakuvat ovat puolestaan todella kauniita ja yksityiskohtaisia. Olen tottunut lukemaan keittokirjoja, joissa kuvat ovat iloisia ja värikkäitä. Omaan makuuni tunnelma kirjan kansien sisällä oli hieman liian tunnelmallinen, mutta sehän on täysin makuasia 🙂

Ihanat marjamuffinit nautittiin lämpiminä kylmän kauramaidon kera.

RESEPTIT 3/5

Kirjan ohjeissa on käytetty kekseliäästi ja monipuolisesti erilaisia kasviksia. Onko mieleesi tullut esimerkiksi tehdä keitetystä palsternakasta majoneesin tyyppistä kastiketta tai pyöritellä ryöpätystä pinaatista ja pähkinöistä pyöryköitä? Ohjeen aineksissa on vähän kovaa rasvaa ja sokerin määrä on minimissä. Myös erilaisia viljoja käytetään monipuolisesti ja valkoisia vehnäjauhoja on usein korvattu jollain ravinteikkaammalla vaihtoehdolla. Todisteeksi ohjeiden ravitsemuksellisesta laadusta jokaisen ohjeen ravintosisältö (energia, proteiinit, rasvat, hiilihydraatit, kuidut ja suola) annosta kohden on kirjattuna ohjeen viereen.

Kirjasta löytyy reseptejä lähinnä kevyisiin lounaisiin, leivonnaisiin ja välipaloihin. Mukana on myös muutama vuokaruoka, jotka houkuttelivat kovasti kokeilemaan. Useasti vain kävi niin, että kun kokkailulle olisi ollut hyvä hetki, taas jokin ainesosa oli jäänyt kauppaan. Mielestäni kirjan parhaimmistoa ovatkin reseptit, jotka ovat simppeleitä. Ohjeista kokeilimme ensimmäisenä marjamuffineja, jotka olivat välitön hitti. Muistan varmasti ikuisesti tilanteen, kun herkkujenkin kanssa kranttu 5v istuu kahvipöydässä ja yhtäkkiä huomaan hänen edessään viiden muffinin käärepaperit siististi pinkassa 😀

Rapeat kvinoaruudut ja kermainen puolukkavispi mansikkakastikkeella.

Yhtenä iltana nautittiin tavallista parempi iltapala, eli kvinoaruudut ja puolukkavispi mansikkakastikkeella. Kerrassaan nerokas idea käyttää kvinoaa leipätaikinaan. Kvinoa lisää taikinan ravitsevuutta (kuitua & proteiinia) ja tekee rakenteesta ihanan kuohkean. Kaapissa minulla ei ollut kuin tummaa kvinoaa, mutta sekin sopi varsin mainiosti. Olisin syönyt yksin puoli leipää, jos pöydässä ei olisi ollut muitakin. Puolukkavispi oli myös lasten mielestä todellista herkkua. Marjapuuroa, johon vatkattiin loppuvaiheessa hieman kaurakermaa. Herkku viimeisteltiin mansikkakastikkeella. Kirjassa vinkattiin tekemään vaihteeksi kastike vadelmista ja maustamaan kastike lakritsijauheella, nam! Vadelma ja lakritsa ovat huikea makupari, tuota versiota täytyy ehdottomasti kokeilla joku kerta.

Porkkana-auringonkukansiemenlevite.

Kirjassa oli monta ihanaa levitettä, joista kokeilin porkkana-auringonkukansiemenlevitettä. Porkkanoita paahdettiin uunissa grillivastuksen alla ja sen jälkeen surautettiin tahnaksi pannulla nopeasti paahdettujen auringonkukansiemenien kanssa. Levitteen rakenne jäi rouheaksi ja se maistui todella maukkaalta leivän päällä. Kokeilemisen arvoinen olisi varmasti vielä myös tämä savukauralevite.

Kirjassa käytetään paljon kotimaisia raaka-aineita ja se on varmasti ihan tarkoituksellista. Tästä tuleekin suuri plussa, koska usein törmään keskusteluihin, joissa halutaan tehdä enemmän kasvisruokaa, mutta pohditaan miten tehdä sitä kotimaisista aineksista. Ohjeissa on kuitenkin myös vaikutteita ympäri maailmaa Italiasta Marokkoon ja Meksikosta Aasiaan. Kirjan reseptien makumaailma on siis laaja ja kokeilunhaluinen löytää varmasti paljon uusia ohjeita. Olisin halunnut kokata myös jotain lämmintä arkiruokaa kirjan reseptillä, mutta potentiaalista ehdokasta ei vain tuntunut löytyvän. Lapsiystävällisiksi ohjeiksi mainostettiin erityisesti pizzaa, makaronilaatikkoa ja tortilloja papukastikkeella. Toivoisin tilanteen olevan toisin, mutta meidän lapsille ei olisi varmastikaan uponnut pizza chilillä, sipulilla, herkkusienillä ja oliiveilla, makaronilaatikko tomaattimurskalla ja yrttimausteella tai tortillat, joissa on chilillä maustettua paputäytettä sekä palsternakkakastiketta. Lisäksi ainesosalistat olivat melko pitkiä ja usein ohjeista ei oikein osannut päätellä, voiko jonkin ainesosan korvata vai onko se juuri se pieni/suuri ja ratkaiseva osa ruokaa. Pieni miinus tulee myös siitä, että reseptin vieressä ei ole aina tilaa kuvalle. Välillä täytyy siis harppoa eteen tai taaksepäin nähdäkseen kuvan kyseisestä reseptistä.

VEGAANIN NÄKÖKULMA 3/5

Kirjan resepteissä on käytetty ainoastaan kasvipohjaisia aineksia, joten niistä kaikki sopivat sellaisenaan vegaanille. Huippua! Ennen reseptiosiota mainitaan, että ohjeet ovat maidottomia, munattomia ja kolesterolittomia. Erityisruokavalioiden symboleja ei ohjeista enää erikseen löydy, eikä gluteenittomuuteen sen kummemmin ole kiinnitetty huomiota. Eikä se olisi tässä tarpeellistakaan. On tosiaan ilahduttavaa, että tässä on nyt hyvä nippu ohjeita, joiden ravitsemuksellinen laatu on varmasti kunnossa. Kun tekee mieli syödä jotain hyvää tekevää, ei muuta kuin kirja käteen ja valitsemaan 🙂 Kaksi aukeamaa kirjasta on myös varattu ”vegaanin päivän ruoat” -kokonaisuudelle. Yleisellä tasolla kerrotaan kuinka paljon mistäkin ruokaryhmästä aikuisen tai leikki-ikäisen tulisi syödä saadakseen tarvittavat ravinto-aineet. Lisäksi osiosta löytyy esimerkkipäivä, jossa on kerrottu yksityiskohtaisesti mitä esimerkillinen vegaanin ruokapäivä voisi pitää sisällään. Esimerkkipäivä on toteutettu myös toistamiseen käyttäen kirjan ohjeita. Jos mietityttää, päivän ruokia voi hieman vertailla omiin ruokatottumuksiinsa ja tehdä johtopäätöksiä.

Kirjassa on paljon hyvää faktaa, joka on varmasti luotettavaa ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa. Tekijät ovat tunnistaneet monia vegaaneiksi ryhtyvien yleisiä kysymyksiä. Esimerkiksi FODMAP -ruokavaliosta tuntuu nyt olevan kovin moni kiinnostunut ja kirjasta bongasin näppärän taulukon ja hyviä vinkkejä kyseiseen ruokavalioon soveltuvista kasvipohjaisista tuotteista. En kuitenkaan voi mitään sille, että jokin minua asiatekstin sävyssä häiritsee. Silmilleni välähtää muunmuassa otsikot ”nitraatit ja muuta varottavaa”, ”juomissa voi piillä vaaroja” ja ”kasvisruoka kuluttaa hampaita”. Suomalaisten kasvisten kulutus ei näinä päivinä ole yleisestä keskustelusta huolimatta lähellekään sillä tasolla kuin pitäisi. Mielestäni edelleen pitäisi puhua paljon enemmän siitä, kuinka vaarallista on olla syömättä kasviksia, kuin syödä niitä. Toki kirjassa korostetaan myös sitä, kuinka monia hyötyjä kasvisruokavalio tuo niin terveydelle kuin ympäristöllekin. On varmasti tarkoitettu hyvää, mutta ehkä tietyt lauseet olisi voinut muotoilla erilaisella tyylillä tai jättää jopa kokonaan pois.

Reseptien puolesta kirja sopii mielestäni kokeilunhaluisille kokkaajille, jotka haluavat valmistaa varmasti monipuolista ja ravitsevaa vegaanista kasvisruokaa. Lapsiperhe löytää reseptipaletista käytettäväksi lähinnä välipaloja ja leivonnaisia. Toki jos osaa luontevasti muokata ohjeita tai lapset ovat erityisen kaikkiruokaisia, kokattavaa löytyy varmasti enemmänkin. Uusia ideoita ja vinkkejä keventämiseen kirja tuo varmasti kokeneenkin kasviskokin keittiöön.

YHTEENVETO

Kirja saa yhteispisteet 11/15p. Kaikenkaikkiaan kirjasta jäi hieman hämmentynyt fiilis. Kirjaa mainostetaan seuraavalla lauseella ”keittokirja jokaiselle kasvisruoasta kiinnostuneelle”. Minusta se ei ole sitä. Suosittelisin kirjaa kasvisruokavalion ravitsemuksellisesta laadusta erittäin kiinnostuneelle, kasvisruokavalion riittävyydestä tai koostamisesta huolestuneelle sekä terveydenhuollon ammattilaisille. Kauniisiin kansiin mahtuu kuitenkin paljon luotettavaa tutkimustietoa ja kirjan reseptit todistavat, että terveellinen ja suositukset täyttävä, sekä herkullinen vegaaniruoka todellakin mahtuvat samalle lautaselle.

*kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.


Jokapaikan nyhtökaurapiirakka (reseptivaihtis Linssinööri)

Monelle Linssinööri tarkoittaa ensisijaisesti hyviä seitan -ohjeita. Niitä löytyykin jokalähtöön, aina pääsiäispaistista joulupöytään ja keskikesän grillailuhetkiin. Oma suosikkini on ehdottomasti kanatyyliset seitanpihvit, joihin lisään vielä reilusti valkosipulia. Seitanin valmistus on kuitenkin melko aikaavievää puuhaa ja nyt halusin kokeilla jotain tosi simppeliä.

Tämän piirakan pyöräytin itseasiassa aamulla, muiden vielä nukkuessa. Jätin leipomisen viimetinkaan ja yllätyksekseni huomasin, että ohje oli vielä yksinkertaisempi kuin olin ensisilmäyksellä katsonut (alkuperäisen ohjeen löydät täältä). Täytteen aineksia ei tarvitse kuullottaa pannulla! Paprikan pilkkominen taitaa olla työläin osuus, eikä siinäkään kauaa vierähdä. Piirakka hävisi kyläpaikassa hyvin nopeasti parempiin suihin. Raikkaan salaatin kanssa se oli oikein maistuva iltapala. Täyte hyytyy soijajogurtin ansiosta ja piirakka pysyy hyvin kasassa. Pidin tästä kovasti myös siksi, että lopputulos on ruokaisa, mutta ei kovin raskas. Juustoa kun ei täytteeseen laiteta, eikä sitä kaipaakaan. Nyt ohjeeseen! 🙂

Tämä piirakka syntyy todella vain muutamasta aineksesta.

Jokapaikan nyhtökaurapiirakka

Ainekset

  • 1 pkt valmista piirakkataikinaa (suolaista, esim. Pirkka piirakkataikina)
  • 1 pkt nyhtökauraa (nude)
  • 1 paprika
  • 1 rkl öljyä
  • 1 tl sitruunamehua
  • 1 tl vaahterasiirappia
  • 1 tl broilerimaustetta
  • ½ tl paprikajauhetta
  • ½ tl juustokuminaa
  • 2 dl soijajogurttia
  • 2 dl sipulinmakuista kaurakermaa

Ohje

  1. Käsittele piirakkataikina paketin ohjeen mukaan. Kuutioi paprika.
  2. Sekoita kulhon pohjalla öljy, sitruunamehu, vaahterasiirappi, broilermauste, paprikajauhe ja juustokumina. Nypi nyhtökaura hieman pienemmiksi palasiksi ja lisää kulhoon. Sekoita mausteliemi tasaisesti nyhtökauran joukkoon.
  3. Lisää vielä soijajogurtti, kaurakerma ja paprikakuutiot.
  4. Kaada täyte piirakkapohjan päälle. Paista 200 asteessa noin 35 minuuttia.

Vinkki! Piirakkaan sopivat hyvin myös vaikkapa aurinkokuivatut tomaatit.

Uunista ulos!

Lukunurkka: Vegaanin kotiruokaa osa 2.

Nyt arvion saa Paula Heinosen keväällä ilmestynyt Vegaanin kotiruokaa. Paula pitää siis suosittua Pidempi Korsi -vegaaniruokablogia, jossa kokataan kotoisasti herkullisia vegaanisia ruokia ja leivonnaisia. Vegaanin kotiruokaa tarjoaa nimensä mukaisesti suomalaiset kotiruokareseptit vegaanisina versioina. Kirjan reseptit ja ruokakuvat ovat Paulan itsensä käsialaa.

Olen kokkaillut paljon Paulan reseptejä ja monet niistä ovat jääneet arki-arsenaaliin. Kotiruoka taas on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Kotiruoka tarkoittaa tuttuja makuja ja rakenteita (lapset tykkää) sekä täytettä eväsrasiaan (mies tykkää). Kyllä kiitos. Vielä jos ruoka on nopea valmistaa, kiinnostaa vielä enemmän! Olin siis odottanut tätä kirjaa jo tovin. Lisäksi olen saanut kunnian tutustua Paulaan lähemmin kevään aikana, joten olen hieman myös myötäelänyt kirjan valmistumisprosessia. Jännittävää, eiköhän aloiteta! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirjan teemaväri on raikkaan kirkas vihreä. Opus erottuu varmasti muista keittokirjoista, joten kotonakaan sitä ei kauaa tarvitse hyllystä etsiä. Kirjassa on yli 200 sivua ja se painaakin yli kilon. Kovien kansien ansiosta sitä on silti helppo käsitellä. Kirjassa on paljon kuvia. Ruokakuvat ovat yksinkertaisia ja houkuttelevia ja niissä itse asia on aina pää-osassa. Jokaisesta reseptistä on suuret, koko sivun kuvat. Eri kappaleiden välillä on myös fiilistelykuvia. Näiden parhaimistoa mielestäni on tietenkin kuvat, joissa pienet, supersöpöt ihmisenalut vierailevat ruokapöydässä.

Kirjan alussa on kymmenen kohdan alustus lukijalle, jossa kerrotaan kirjan sisällöstä ja kuinka ohjeita kannattaa lähestyä. Seuraavilla aukeamilla on kasviproteiinien sekä kasvimaitojen ”pikakurssi”, eli selostetaan eri tuotteiden ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista. Vaikka itselle moni asia on jo itsestäänselvyys, täytyy muistaa, että monelle nämä tuotteet ovat edelleen vieraita. Nämä selostukset madaltavat varmasti kynnystä ryhtyä kokeilemaan ohjeita.

Vegaanin kotiruokaa on täynnä ihanan värikkäitä ja simppelejä ruokakuvia. (Kuva: Paula Heinonen).

Reseptit 4/5

Reseptit on jaoteltu valmistustavan tai ruokalajin mukaan. Kirjasta löytyy 10 kastiketta, 10 keittoa, 17 liedellä valmistettavaa ruokaa, 17 uunissa valmistettavaa ruokaa, 13 viikonloppu -ruokaa ja 24 makeaa syötävää. Kaikki klassikot nakkikastikkeesta kaalilaatikkoon ja Hanna-tädin kakkuihin löytyy. Makaronilaatikolle on ohjeita jopa kaksin kappalein, mikä onkin vähintäänkin kohtuullista.

Maustepippuri ja rakkaus taitavat olla ne ainekset, jotka antavat kotiruoille sen ”mummon kosketuksen”. Näissä ohjeissa ei varmasti ole unohdettu kumpaakaan. Paulan tyyli on muutenkin mutkaton ja perinteinen, ohjeet ovat helposti lähestyttäviä. Ohjeissa ei ole kovin kummallisia aineksia ja työvaiheiden määrä on minimissä. Aika moni ohje sisältää jotain valmista kasviproteiinituotetta, kuten Oumphia, Vöneriä, Nyhtökauraa tai einespyöryköitä. Pidän myös tallaisia ohjeita varsin tarpeellisina, koska monesti arkiruoka on juurikin einesten täydentämistä monipuoliseksi ateriaksi. Samalla ohjeissa kuitenkin korostetaan kasvisten syönnin tärkeyttä ja vinkataan muista tavoista toteuttaa ohjetta. Kerrotaan esimerkiksi mitä kasviksia kastikkeen joukkoon voi lisätä tai miten eri tavoin ruoan voi maustaa. Miltei kaikissa ruokakuvissa on myös salaatti tai lisuke mukana, joten tätäkään asiaa ei tarvitse lähteä uudestaan pohtimaan. En tiedä sinusta, mutta itselläni on monesti seuraavanlainen ongelma. Lounaan tai päivällisen valmistettuani totean, että ruokaa on tehty, mutta ei sitten kuitenkaan ole. Tarkoitan siis, että sitä ei välttämättä jääkään seuraavalle päivälle tai eväsrasian täytteeksi. Tämän kirjan ruoista todella moni ruokalaji on sellainen, jota voi syödä seuraavana päivänä ja sopii myös evääksi. Laatikot ja keitot ovat tyypillisesti tällaisia ruokia. Keitot -osio oli muutenkin erityisen ilahduttava. Lapsetkin syövät tosi mielellään keittoja ja soppaa on helppo tehdä kerralla isompi kattila. Jostain kumman syystä vegaanisia versioita perinteisille keitoille on erityisen haastava keksiä. Bongasin useamman uuden vaihtoehdon!

Kasviproteiinien listassa palkokasvit saavat Paulalta ykköspaikan. Kirjan jokaisen ohjeen kasviproteiininlähteen voi vaihtaa papuihin tai linsseihin. Kirjan kiinnostavimpia ohjeita ovatkin mielestäni juuri ohjeet, joissa papuja tai linssejä on käytetty uudella tavalla. Currylla maustettu linssikastike, papukiusaus, makaronilaatikko linsseillä ja lehtikaalilla sekä kikhernecarbonara houkuttelivat. Päätin kokeilla viimeiseksi mainittua yhtenä pitkän päivän iltana, jolloin tarvitsin illallista vain ja ainoastaan itselleni. Kaurakermalla, valko- ja kevätsipulilla, vegaanisella parmesaniraasteella sekä tujauksella sitruunamehua tämä pastaruoka oli taivaallista ja valmista viidessätoista minuutissa.

Kikhernecarbonara on supernopea ja maukas arkiruoka.

Toinen kokeilemani ohje oli pannukakku. Pannukakku on aina varma ja laiskan vaihtoehto silloin, kun ei jaksa ryhtyä paistamaan lättyjä. Ainekset sekaisin ja uuniin. Olen aiemmin tehnyt pannukakkuni kauramaitoon, mutta nyt noudatin ohjetta täsmällisesti ja tein taikinan soijamaitoon. Tulos oli herkullinen. Maku oli pyöreämpi ja täyteläisempi. Tämä pannukakku onnistui hienosti, vaikka käyttämäni uuni oli jo vanha, vinossa ja parhaat päivänsä muutenkin jo nähnyt. Mökin varastossa paistui todellakin paras pannukakku ikinä, joka ei tarvinnut seurakseen kuin tuoreita marjoja ja nokareen kauravispiä.

Vegaaninen pannukakku onnistui hienosti myös mökkiolosuhteissa ja katosi todella nopsaan parempiin suihin!

Kirjan pannukakkuohje julkaistiin hiljattain myös netissä . Artikkelin yhteydessä käytiin keskustelua ohjeesta ja huomio kiinnittyi tietysti sokerin määrään. Taikinaan tulee toki reilusti sokeria, mutta saman verran (tai itseasiassa enemmän) tulee myös yhteen netin suosituimmista pannukakku -ohjeista. Monesti ajatellaan edelleen, että kasvisruoka ja erityisesti vegaaninen kasvisruoka tarkoittavat ensisijaisesti terveellistä. Se on toki monesti sitäkin. Tässä kirjassa on kyse uuden ajan kotiruoasta, joka on sitä tuttua ja turvallista, mutta vegaanista. Tällöin on helpompi ottaa nämä ruoat osaksi arkea, kun ne ovat oikeasti helposti lähestyttäviä. Lorautetaan kastikkeeseen kermaa ja herkutellaan silloin tällöin makealla pannukakulla, ihan kuin ennenkin. Tehdään se kuitenkin ”uuden ajan tyyliin”!

Ainoa miinuspiste tulee reseptien uutuusarvosta. Tähän kirjaan on koottu parhaimmistoa, mikä tarkoittaa, että osa on jo julkaistu muualla. Jos seuraat aktivisesti blogia tai sinulla on jo Paulan aiemmin kirjoittama kirja, olet melko varmasti törmännyt osaan ohjeista jo aiemmin.

Vegaanin näkökulma 5/5

Kirjan kaikki ohjeet ovat luonnollisesti vegaanille soveltuvia. Erityisesti alustustekstien ja mutkattomien ohjeiden ansiosta kirja sopii hienosti myös ensimmäiseksi oppaaksi henkilölle, jolle vegaaninen kasvisruoka on ihan uusi juttu. Perinteisten kotiruokien kautta on helppo lisätä kasviperäisten ainesten osuutta ruokavaliossa. Kokeneempikin vegaani löytää myös varmasti uusia ideoita ruokapöytään. Bonuksena osa ohjeista vaatii aktiivista kokkausaikaa vain pienen hetken ja ainekset lähtevät kaupasta mukaan pikkurahalla. Esimerkiksi lapsiperheen ruokavastaava laittaa tanssiksi tässä vaiheessa 😀

Yhteispisteet 14/15

Tämä keittokirja on mielestäni sellainen paketti, että voin suositella sitä ihan jokaiseen talouteen, joka vain on kiinnostunut kokeilemaan uuden ajan kotiruokaa. Olit sitten vasta kiinnostunut kasvisruoasta tai jo pidemmän linjan harrastaja – tarvitset tämän kirjan!


Lukunurkka: Vegaanin kotiruokaa osa 1 – Haastattelussa Paula Heinonen

Lukunurkkaan on tällä kertaa saapunut arvioitavaksi Paula Heinosen keväällä ilmestynyt Vegaanin kotiruokaa. Paula pitää suosittua Pidempi Korsi -vegaaniruokablogia, jossa kokataan kotoisasti herkullisia vegaanisia ruokia ja leivonnaisia. Paulalta on aiemmin (2016) ilmestynyt Vegeä -niminen keittokirja, jossa oltiin kesäisissä tunnelmissa. Vegaanin kotiruokaa tarjoaa nimensä mukaisesti suomalaiset kotiruokareseptit vegaanisina versioina.

Alkukeväästä, kun tiet olivat vielä loskaiset ja hallitus myllerryksessä – tapahtui muutakin! Kuten tämä ihana päivä. Olin vielä kotona nuorimmaisen kanssa. Syötiin banaanijäätelöä aamupalaksi ja lähdettiin sitten Paulan luo kylään. Pirpana teki tehokasta tupatarkastusta ja minä yritin napsia kuvia Paulan kokkaillessa. Ilmassa oli jännitystä, olihan uusi keittokirja jo pitkällä. Minun täytyi (ja täytyy edelleen) nipistää itseäni välillä. ”Tässä minä nyt olen, Paula Heinosen kotona!”. Käytin tietysti tilanteen hyväksi ja halusin kuulla lisää kirjan aiheesta ja tekoprosessista. Joten tässä olkaa hyvät 🙂

1. Miten kirjan aihe valikoitui?
Se tapahtui suurinpiirtein tammikuun 2018 Vegaanihaasteen jälkeen, kun päätin kirjoittaa Vegaanin kotiruokaa -kirjan. Alkuvuoden vegaanihaasteen aikana käy todella vilkas keskutelu facebook-ryhmissä. Jatkuvasti törmää siihen, että ihmiset haluavat vinkkejä täyttäviin arkiruokiin ja varsinkin reseptejä tuttuihin kotiruoka -klassikoihin. Vegaaninen kotiruoka on ollut mulle sydämen asia ja reseptit olivat kutakuinkin pöytälaatikossa valmiina toimintaan. Kirjaa ennen olin jo jakanutkin näitä klassikkoreseptejä blogissa ja niille oli paljon kysyntää.

2. Mistä sait inspiraatiota kirjan tekoprosessin aikana?
Mulla on sellainen fiilis, ettei mun hirveästi tarvinnut kaivella inspiraatiota kirjan teon aikana. Kaikki sujui aika luonnostaan ja heräsin joka päivä innoissani tekemään kirjaa. Toki selailin ruokakuvia Pinterestissä muistuttaakseni itselleni lisätä jotain koristeita ruoka-annoksen päälle. Lisäksi googlasin tietenkin suomalaisten tämän hetken suosikkiruoat saadakseni vahvistuksen, että olin oikeilla jäljillä.

3. Kerro vähän reseptin kehittämisprosessista? Oliko joitain ohjeita, joita testasit useita kertoja? 
Niinkuin tuossa aikaisemmin sanoin, niin reseptit kutakuinkin olivat jo valmiina. Tämä on sellaista ruokaa, jota kokkaan päivittäin. Se miten kehittelin reseptejä kirjan teon aikana, niin yritin tehdä kaikesta vieläkin helpompaa ja simppeliä. Kirjassa ei ole kuin ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta mitään vaikeasti saatavilla olevia raaka-aineita, taikka outoja mausteita. Teen myös reseptit sillä tavoin, että saan pidettyä mitat helppoina ja huolettomina. Eli mun ohjeissa ei tarvitse mittailla neljännesosia otsa kurtussa, vaan toivon mukaan kun reseptin oppii niin pelkkä koura riittää mitaksi.

4. Keittokirjan tekeminen on varmasti iso projekti, jonka aikana sattuu ja tapahtuu. Tapahtuiko joitain hauskoja kommelluksia? 
Tätä tapahtuu muutenkin kuin vain kirjan teon aikana – unohdan aina jonkun tärkeän ainesosan kauppaan. Omasta mielestä se on vain ärsyttävää, mutta kun sitä tapahtuu jatkuvasti niin tuleehan siitä jo pikkuhiljaa komediaa.

5. Henkilökohtainen lempiohje? (jos tätä saa kysyä :D)
Tähän ei ole yhtä vastausta, koska eri päivinä kaipaa erilaisia ruokia. Jos nyt yksi pitää nostaa niin kirjan Oumphista tehty Stroganoff – kun sen tekee oikeana päivänä, se on taivaallista!

Loppuun vielä neljä nopeaa kysymystä.

Neljä raaka-ainetta, joita löytyy aina kaapista?
Sipulia, pastaa, soijarouhetta ja ketsuppia.


Yksinkertaisin kotiruoka syntyy?
Ylläolevista aineksista! Yksinkertaisia kotiruokia missä on vain muutama ainesosa on hurjan monia, mutta lähestyisin asiaa näin. Yksinkertaisin kotiruoka on sellainen, joka on niin tuttu, että sen valmistaminen sujuu kuin tanssi. Mä kokkailen usein makaronilaatikkoa päivinä kun mun aivot on jo antanut kaikkensa – se on sellainen ruokalaji mitä oon kokannut 1001 kertaa, joten keittiössä ei tarvitse ruokaa laittaessa ajatella mitään vaan kroppa työskentelee melkein kuin itsekseen. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?


Rakkain kotiruokamuisto?
Hyviä kotiruokamuistoja löytyy paljonkin mummoloista, jotka ovat tosin melko jauhelihapainotteisia. Niistä on päällimäisenä mielessä se, että ruuassa maistaa eron jos siihen on ripoteltu ripaus rakkautta ❤ . Uudempina rakkaina kotiruokamuistoina ovat ne, kun on onnistunut veganisoimaan jonkun lapsuuden ruuan. Tässä on tietenkin isossa roolissa myös tuotteiden kehitys.


Paras pöytäseura? 
Kylläpä on Aino vaikeita kysymyksiä! Olen ollut mukana Vegaaniliiton toiminnassa täällä Vaasassa nyt vuoden alusta ja siellä on kyllä ihan supermukavia tyyppejä. Heidän kanssa on tullut istuttua pöydän ääressä jo aika moneenkin otteeseen. Valitsen heidät!


Reseptivaihtis: Linssinööri

Aika on kypsä reseptivaihtiksen kolmannelle osalle! Tämä haastattelu on tehty jo kevättalvella, mutta mielestäni oikea julkaisuaika onkin nyt – grillikauden keskellä. On aika tutustua lähemmin Linssinööri -blogia emännöivään Hetaan. Blogi on ollut pystyssä vuodesta 2017 ja ohjeet ovat olleet aika paljon esillä netin vegaaniryhmissä. Hyvin usein keskusteluketjuissa vähintään joku ehdottaa Linssinöörin ohjetta, eikä ihme! 🙂 Samaistun helposti Hetan kokkaustyyliin ja erityisesti seitanohjeet ovat olleet meillä kovassa käytössä. Jo blogin nimi on mielestäni todella kekseliäs ja hauska. Omaa blogia perustaessa muistan miettineeni, että voi kumpa olisin itse keksinyt yhtä oivaltavan nimen! Linssinööri -blogissa on paljon suhteellisen simppeleitä, mutkattomia ja toimivia ruokaohjeita. Pääosassa nimenomaan arkiruoat, joissa ei turhia kikkailla. Ote kokkaamiseen onkin ennenkaikkea rento, Heta on ”allerginen” kaikenlaisille ylimääräisille työvaiheille. Blogin erikoisuutena on myös reseptien lopusta löytyvät sekä aikuisen, että lapsen täysin rehelliset arviot ruoista. Varsinkin lapsen reaktiot ovat välillä niin hyvin kuvattuja, että niille ei voi olla vähintäänkin hymyilemättä. Mutta nyt päästetään Heta vastaamaan kysymyksiin! 🙂

Nyhtökaurastifado on täynnä ihania makuja. (kuva:Linssinööri)

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi!

Moikka, olen Heta, Linssinööri-blogin pitäjä. Tykkään kaikenlaisesta luovasta puuhastelusta, kirjoittaminen ja musiikki ovat tärkeitä niin kuin myös ruokahommat, ja viime aikoina olen vähän viritellyt myös kierrätyshenkisiä käsitöitä. Asun Helsingin Itä-Pasilassa puolison, 3-vuotiaan poikamme ja kahden mustavalkoisen kissaherran kanssa. Varsinaiselta ammatiltani olen toimittaja ja viestijä, teen leipätyökseni opettajien ammattilehteä.


2. Linssinööri -blogissa on toinen toistaan herkullisemman kuuloisia ja mutkattomia reseptejä. Reseptien kehittely näyttää olevan sinulle todellinen intohimo. Kuinka kipinä syttyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta?

Joo, nimenomaan reseptien kehittelyssä on jotain, mikä kiehtoo. En oikeastaan ole koskaan ollut mikään erityinen superkokki tai ruokaintoilija, mutta kasvis- ja vegaanisten ruokien tekeminen on kiinnostanut pitkään. Kiinnostus syttyi varmaan joskus teini-iässä, kun lopetin lihansyönnin eikä ”lihankorvikkeita” tai valmiita kasvisruokia ollut kovin hyvin saatavilla. Oli kivaa, jos sai laitettua jotain täyttävää ja herkullista ilman lihaa. Olin siihen aikaan jossain määrin innoissani sellaisen Puutteenperä-nimisen nettisivun lakto-ovo-vegeresepteistä. Ajankohta oli 90-luvun loppua, jolloin nettikin oli aika uusi juttu. Sivusto näyttää yhä olevan pystyssä, mutta näyttääpä se hauskan retrolta! Vegaaniseen ruuanlaittoon sain ensikosketuksen Chocochilin blogista, oli hienoa tajuta, että täysin vegaanisesti pystyy tekemään kaikkea hyvää, tosin en ehkä siinä vaiheessa vielä kunnolla tajunnut vegaanisuuden pointtia. Kunnolla tempauduin vegaanikokkauksen maailmaan tammikuussa 2015, kun osallistuin ensimmäistä kertaa Vegaanihaasteeseen. Kampanja on todella mahtavasti ja innostavasti suunniteltu: opin paljon helppoja reseptejä, tutustuin vegaanisiin tuotteisiin ja sain tietoa eläinten asemasta eläintuotannossa. Blogi-idea puolestaan syntyi äitiyslomalla, kun olin todennut, että ruuanlaitto voi pikkulapsen kanssa olla todella vaikeaa ja helpoille resepteille on toden totta tarvetta. Tuntui, että helppojen ja nopeiden niksien kehittely voisi olla se oma tontti, mikään pikkutarkkuutta vaativien gourmet-herkkujen kehittelijä en oikein ole.


3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Tempe, ravintohiivahiutaleet ja munakoiso. Tempe on suht uusi tuttavuus, mutta tykkään tosi paljon sen miedosta mutta omaperäisestä mausta ja rakenteesta. Se on täyttävää ja proteiinipitoista, mutta ei mikään tekemällä tehty lihankorvike (joissa ei niissäkään ole mitään vikaa) vaan ihan oma hieno, perinteikäs ruokalajinsa. Ravintohiivahiutaleet taas ovat ihan mahtava maun tuoja moniin ruokiin. Munakoiso on lemppari varsinaisista kasviksista, se on vaan yksinkertaisesti niin hyvää. Olen viime aikoina tehnyt aika usein baba ganoushia, mutta pitäisi opetella tekemään munakoisosta jotain uusiakin ruokalajeja.


4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria/leipomasi herkku? 

Tuli jostain syystä mieleen kanelipullat, joita leivoin joskus opiskeluaikana opiskelukavereille. Ne olivat sellaiset korvapuusteja överimmät kierrepullat, joissa oli paksu ja rapea kanelitäyte. Jotenkin leipoessa kävi niin, että kun piti ottaa kaneli ja ripotella sitä taikinan päälle, tempaisinkin hyllystä vahingossa grillimausteen ja ripsottelin sitä oikein hyvän satsin. Sitten tietysti paniikissa raavin sitä siitä pois ja lisäsin kanelia tilalle, mutta ihan kaikki grillimauste ei lähtenyt pois. Oli sitten pakko jättää se niin, muut maut onneksi kuitenkin peittivät sitä eikä grillimauste nyt ihan täydellisen väärää makumaailmaa ollut. Pullat saivatkin sitten tosi paljon kehuja! En tiedä, oliko se grillimausteen ansiosta vai siitä huolimatta.

Kanatyyliset seitanpihvit ovat yksi monista nerokkaista Linssinöörin seitanohjeista. (kuva: Linssinööri).


5. Jos saisit kokata/leipoa jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit/leipoisit ja mitä se olisi?

Ehkä lähestyn tätä nyt enemmän vaikuttamisen kuin mukavan ruokahetken näkökulmasta ja valitsen Donald Trumpin! Voisin laittaa hänelle kanatyylisiä seitanpihvejä. Ateriahetki olisi varmaan ihan kauhea ja hän vihaisi minua ja pihvejäni, mutta sitten hän voisi tviitata siitä jotakin hirveää, ja pihvit tulisivat maailmanlaajuisesti tunnetuiksi. Sitten kaikki järkevät ihmiset ympäri maailman kokeilisivat niitä, ja näin säästettäisiin paljon kanoja kärsimykseltä. Tuosta koettelemuksesta palautuakseni voisin kyllä sitten tehdä vielä toisen satsin pihvejä ja tarjota niitä vaikkapa Margaret Atwoodille, se voisi olla antoisa ja mielenkiintoinen ateria.


Lukunurkka: Ruokaan rakastunut

Tänään lukunurkan arvion saa Marita Erikssonin esikoiskirja Ruokaan rakastunut. Reseptit ja kuvat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ovat Maritan itsensä käsialaa. Kirjan on toimittanut Heidi Holmavuo ja kannesta, ulkoasusta ja taitosta vastaa Olli Järvinen. Marita pitää suosittua aamupaloihin, kasvisruokaan ja terveellisiin herkkuihin erikoistunutta @myblissktchn Instagram -tiliä. Olen seurannut Maritaa jo jonkin aikaa ja menin aivan sekaisin kun kuulin tästä kirjasta. Katsokaa nyt tuota kanttakin, eikö ole hurmaava! Vaikea pukea tätä ajatusta sanoiksi, mutta muotoilisin sen jotenkin näin: Varokaa, täältä tulee katu-uskottava vegaaniherkkujen -boss lady! Ei kuitenkaan jyräävä, tai ilkeämielinen. Vaan viattomasti ruokaan rakastunut alanvaihtaja. Ja sitähän Marita onkin.

Smoothiekulhon taiteilua Maritan ohjeilla. Ei ole helppo laji! 😀

Kuten monet hyvät ideat, tämänkin kirjan kipinä syttyi äitiyslomalla. Marita teki ruokaremontin ja alkoi miettiä uutta kanavaa luovuudelle. Alkoi syntyä reseptejä toisen perään ja samalla hän alkoi viihtyä kameran takana yhä enemmän. 2016 -vuonna alkanut matka on nyt saatu kansien väliin. Aika käydä kimppuun! 🙂

Ulkoasu 5/5

Kirja on totisesti Maritan itsensä näköinen. Kivan hempeän punaisen käyttö taustasävynä tasapainottaa muuten hieman rokahtavaa tyyliä. Kirja on jaettu seitsemään osioon teemoittain. Osioiden välissä on alustustekstiä, ajatuksia tai muita huomioita. ”Keittiötarinat” ja reseptit soljuvat sulassa sovussa läpi kirjan. Kuvat ovat totisesti tässä kirjassa tärkeässä osassa. Ne ovat kauniita ja pysäyttäviä, kuin taideteoksia. Kuvat pääsevät hyvin oikeuksiinsa sivun kokoisina, mutta kirja ei silti ole turhan kookas. Mielestäni oikein sopivan kokoinen kaveri keittiöön.

Reseptit 4/5

Kirjasta löytyy laskelmieni mukaan 69 reseptiä. Kirjan pää-osassa ovat puuro ja sen kyytipojat, herkut (bliss ballssit, vohvelit, raakakakut ym.) ja kulhot sekä smoothiet. Ensimmäisen selailun jälkeen puolet sivuista on hiirenkorvalla. Ääh mitä ihania makuyhdistelmiä, ja nuo värikkäät kuvat! Mieli tekee heti lähteä kauppaan. Tuoreita marjoja ja hedelmiä ja muita pieniä yksityiskohtia pursuavat kulhot ja smoothiet saavat suorastaan pään pyörälle. Kokonaisuuden kruunaa kahdeksan suolaista reseptiä ja kuusi ruokamuistoa. Koko kirjasta eniten odotinkin juuri mainittuja, koska nämä osiot tuovat paljon uutuusarvoa Maritan resepteihin jo ennestään tutustuneille. Suolaisten ohjeiden päätähtiä ovat tofu ja tempe, joista syntyy pientä suolaista purtavaa. Ruokamuistot puolestaan pohjautuvat 96 -vuotiaan Karjalasta kotoisin olevan Lahja -mummun synnyttämiin muistoihin. Mummu on ollut aikaansa edellä ja painottanut aina kasvisvoittoisen ruokavalion terveellisyyttä. Perinneherkut on päivitetty gluteenittomiksi kolmen polven yhteisvoimin. Ruokamuistoja myös minussa herätti uudella tavalla valmistettu rusina-porkkana-raaste ja piimäkakku. Muut osion ohjeet olivat minulle uusia, mutta todella kiehtovia.

Suolaisista ohjeista päädyin kokeilemaan salaattia, joka koostuu paahdetuista perunoista, hyvin maustetusta tofumurusta ja raikkaista lisukkeista. Meillä asuu monta perunafania, joten tämä ruoka sopi kuin nenä päähän. Tässä oli jokaiselle jotain. Lapset herkuttelivat lähinnä perunoilla ja miehen kanssa maistelimme enemmän tofua ja lisukkeita. Kokkaan paljon tofusta ja en vaan koskaan saa siitä tarpeekseni. Olen kuitenkin vähän laiska maustaja, joten nyt tuli kokeiltua jotain ihan uutta. Tähän nimittäin tuli mm. sipulijauhetta, savupaprikaa, cayennepippuria, kanelia ja vaahterasiirappia. Lopputulos oli herkullinen! Kylkeen tein vielä meidän lempidippiä (muusattua avokadoa, valkosipulia ja kaurafraichea). Kokeilin kirjan ohjeista myös mango-omena-inkiväärisorbettia Yosa greek stylen kanssa ja hui se oli täydellistä. Ihanan kylmää ja raikasta, makeaakin, mutta siinä oli myös inkiväärin tuomaa särmää. Sopi hienosti sunnuntaibrunssille.

Tofu- ”chorizo” -perunasalaatti avokadodipillä.

Reseptit ovat loogisesti jäsenneltyjä ja pää-osin selkeitä. Yksi seikka tosin hieman häiritsi. Haluan keittokirjani ehdottomasti niin, että ainesosaluettelo ja teko-ohje mahtuvat samalle aukeamalle. Tässä kirjassa tällainen menettely ei ole joka ohjeen kohdalla mahdollista, koska myös sivun kokoinen kuva on samalla aukeamalla. Hieman laajempi raaka-ainelista tai pidemmät teko-ohjeet johtavat siihen, että tekstiä täytyy jatkaa seuraavalle aukeamalle. Tämä teettää hieman lisätyötä reseptejä lukiessa, kun sivuja joutuu käännellä kesken ohjeen. Toisaalta ohjeiden kirjoitustapaa on kyllä mietitty perusteellisesti ja joissain ainesosalistoissa on ympättynä työvaiheita (esim. raaka-aineen perässä lukee kuinka se tulee esikäsitellä) , jotta teko-ohje olisi lyhyempi. Annan kuitenkin myös paljon arvoa sille, että kuva on samalla aukeamalla ainesosalistan kanssa, koska se tekee myös kirjan selailusta eli ”mieluilusta” mielekkäämpää. Joskus täytyy priorisoida ja tämä oli kuitenkin hyvä ratkaisu näinkin 🙂


Vegaanin näkökulma 4/5

Kirjan kaikki reseptit ovat lähtökohtaisesti vegaanisia ja gluteenittomia, mahtavaa! Tunne on sama, kuin astuessa sisään vegaaniystävälliseen ravintolaan. Oikeasti, voinko ottaa ihan mitä vain?!! 😀 Yhä useammat noudattavat myös gluteenitonta ruokavaliota, jonka yhdistäminen vegaaniseen ruokavalioon nähdään usein melko haastavana. Tämä kirja siis ilahduttaa molempia! Toki kirjan ihanat kuvat saavat veden kielelle varmasti aivan jokaiselta, ruokavalioon katsomatta.

Omasta keittiöstäni löytyy aineksia useisiin kirjan resepteihin jo valmiiksi. Lasken itseni kuitenkin jonkinsorttiseksi ruokahifistelijäksi. Tästä päästäänkin seuraavaan ajatukseen. Tämä kirja on hifistelykirja. Monet reseptit tai annokset koostuvat useista elementeistä ja työvaiheet vaativat jonkinlaista etukäteisvalmistelua. Tuoreita marjoja, eksoottisiakin hedelmiä ja arvokkaita pähkinöitä käytetään runsaasti, joten kustannukset reseptiä kohden nousevat melko korkeiksi. Kirjan johdannossa sanotaankin todella osuvasti seuraavaa: ”Tämän kirjan tarkoitus on olla pikamatka pois arjesta. Halpa loma, helppo terapia, mitä vain, joka saa sinut unohtamaan hetkeksi arjenjuoksun ja vastaamattomat sähköpostit”. Meillä tämä kirja on varmasti käytössä juurikin silloin, kun on varaa panostaa ja tuoda vähän luksusta pöytään. Kuten esimerkiksi kiireettöminä viikonloppuaamuina.

Mango-omena-inkiväärisorbetti ystävysten brunssilla.


Yhteenveto

Kirja saa yhteispisteet 13/15. Tekijänsä näköinen, selkeästi omaa linjaansa toteuttava inspiraation lähde. Kirjaa selailee haltioituneena, vaikka ei olisi aikomustakaan ryhtyä kokkauspuuhiin. Kun haluat arjen luksusta tai ruokahalu on kateissa, tässä on oiva lääke. Erityisesti gluteenitonta ruokavaliota noudattava tai muuten erityisen kokeilunhaluinen vegaani saa kirjasta paljon irti.

*kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta