Aika on kypsä reseptivaihtiksen kolmannelle osalle! Tämä haastattelu on tehty jo kevättalvella, mutta mielestäni oikea julkaisuaika onkin nyt – grillikauden keskellä. On aika tutustua lähemmin Linssinööri -blogia emännöivään Hetaan. Blogi on ollut pystyssä vuodesta 2017 ja ohjeet ovat olleet aika paljon esillä netin vegaaniryhmissä. Hyvin usein keskusteluketjuissa vähintään joku ehdottaa Linssinöörin ohjetta, eikä ihme! 🙂 Samaistun helposti Hetan kokkaustyyliin ja erityisesti seitanohjeet ovat olleet meillä kovassa käytössä. Jo blogin nimi on mielestäni todella kekseliäs ja hauska. Omaa blogia perustaessa muistan miettineeni, että voi kumpa olisin itse keksinyt yhtä oivaltavan nimen! Linssinööri -blogissa on paljon suhteellisen simppeleitä, mutkattomia ja toimivia ruokaohjeita. Pääosassa nimenomaan arkiruoat, joissa ei turhia kikkailla. Ote kokkaamiseen onkin ennenkaikkea rento, Heta on ”allerginen” kaikenlaisille ylimääräisille työvaiheille. Blogin erikoisuutena on myös reseptien lopusta löytyvät sekä aikuisen, että lapsen täysin rehelliset arviot ruoista. Varsinkin lapsen reaktiot ovat välillä niin hyvin kuvattuja, että niille ei voi olla vähintäänkin hymyilemättä. Mutta nyt päästetään Heta vastaamaan kysymyksiin! 🙂

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi!

Moikka, olen Heta, Linssinööri-blogin pitäjä. Tykkään kaikenlaisesta luovasta puuhastelusta, kirjoittaminen ja musiikki ovat tärkeitä niin kuin myös ruokahommat, ja viime aikoina olen vähän viritellyt myös kierrätyshenkisiä käsitöitä. Asun Helsingin Itä-Pasilassa puolison, 3-vuotiaan poikamme ja kahden mustavalkoisen kissaherran kanssa. Varsinaiselta ammatiltani olen toimittaja ja viestijä, teen leipätyökseni opettajien ammattilehteä.

2. Linssinööri -blogissa on toinen toistaan herkullisemman kuuloisia ja mutkattomia reseptejä. Reseptien kehittely näyttää olevan sinulle todellinen intohimo. Kuinka kipinä syttyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta?

Joo, nimenomaan reseptien kehittelyssä on jotain, mikä kiehtoo. En oikeastaan ole koskaan ollut mikään erityinen superkokki tai ruokaintoilija, mutta kasvis- ja vegaanisten ruokien tekeminen on kiinnostanut pitkään. Kiinnostus syttyi varmaan joskus teini-iässä, kun lopetin lihansyönnin eikä ”lihankorvikkeita” tai valmiita kasvisruokia ollut kovin hyvin saatavilla. Oli kivaa, jos sai laitettua jotain täyttävää ja herkullista ilman lihaa. Olin siihen aikaan jossain määrin innoissani sellaisen Puutteenperä-nimisen nettisivun lakto-ovo-vegeresepteistä. Ajankohta oli 90-luvun loppua, jolloin nettikin oli aika uusi juttu. Sivusto näyttää yhä olevan pystyssä, mutta näyttääpä se hauskan retrolta! Vegaaniseen ruuanlaittoon sain ensikosketuksen Chocochilin blogista, oli hienoa tajuta, että täysin vegaanisesti pystyy tekemään kaikkea hyvää, tosin en ehkä siinä vaiheessa vielä kunnolla tajunnut vegaanisuuden pointtia. Kunnolla tempauduin vegaanikokkauksen maailmaan tammikuussa 2015, kun osallistuin ensimmäistä kertaa Vegaanihaasteeseen. Kampanja on todella mahtavasti ja innostavasti suunniteltu: opin paljon helppoja reseptejä, tutustuin vegaanisiin tuotteisiin ja sain tietoa eläinten asemasta eläintuotannossa. Blogi-idea puolestaan syntyi äitiyslomalla, kun olin todennut, että ruuanlaitto voi pikkulapsen kanssa olla todella vaikeaa ja helpoille resepteille on toden totta tarvetta. Tuntui, että helppojen ja nopeiden niksien kehittely voisi olla se oma tontti, mikään pikkutarkkuutta vaativien gourmet-herkkujen kehittelijä en oikein ole.

3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Tempe, ravintohiivahiutaleet ja munakoiso. Tempe on suht uusi tuttavuus, mutta tykkään tosi paljon sen miedosta mutta omaperäisestä mausta ja rakenteesta. Se on täyttävää ja proteiinipitoista, mutta ei mikään tekemällä tehty lihankorvike (joissa ei niissäkään ole mitään vikaa) vaan ihan oma hieno, perinteikäs ruokalajinsa. Ravintohiivahiutaleet taas ovat ihan mahtava maun tuoja moniin ruokiin. Munakoiso on lemppari varsinaisista kasviksista, se on vaan yksinkertaisesti niin hyvää. Olen viime aikoina tehnyt aika usein baba ganoushia, mutta pitäisi opetella tekemään munakoisosta jotain uusiakin ruokalajeja.

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria/leipomasi herkku? 

Tuli jostain syystä mieleen kanelipullat, joita leivoin joskus opiskeluaikana opiskelukavereille. Ne olivat sellaiset korvapuusteja överimmät kierrepullat, joissa oli paksu ja rapea kanelitäyte. Jotenkin leipoessa kävi niin, että kun piti ottaa kaneli ja ripotella sitä taikinan päälle, tempaisinkin hyllystä vahingossa grillimausteen ja ripsottelin sitä oikein hyvän satsin. Sitten tietysti paniikissa raavin sitä siitä pois ja lisäsin kanelia tilalle, mutta ihan kaikki grillimauste ei lähtenyt pois. Oli sitten pakko jättää se niin, muut maut onneksi kuitenkin peittivät sitä eikä grillimauste nyt ihan täydellisen väärää makumaailmaa ollut. Pullat saivatkin sitten tosi paljon kehuja! En tiedä, oliko se grillimausteen ansiosta vai siitä huolimatta.

5. Jos saisit kokata/leipoa jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit/leipoisit ja mitä se olisi?

Ehkä lähestyn tätä nyt enemmän vaikuttamisen kuin mukavan ruokahetken näkökulmasta ja valitsen Donald Trumpin! Voisin laittaa hänelle kanatyylisiä seitanpihvejä. Ateriahetki olisi varmaan ihan kauhea ja hän vihaisi minua ja pihvejäni, mutta sitten hän voisi tviitata siitä jotakin hirveää, ja pihvit tulisivat maailmanlaajuisesti tunnetuiksi. Sitten kaikki järkevät ihmiset ympäri maailman kokeilisivat niitä, ja näin säästettäisiin paljon kanoja kärsimykseltä. Tuosta koettelemuksesta palautuakseni voisin kyllä sitten tehdä vielä toisen satsin pihvejä ja tarjota niitä vaikkapa Margaret Atwoodille, se voisi olla antoisa ja mielenkiintoinen ateria.

Reseptivaihtis -sarjan toisessa osassa ollaan edelleen Lapissa, kun esittelen teille Kanelikeidas -blogin jauhopeukalon Nooran. Blogi on erikoistunut makeisiin, melko perinteisiin leivonnaisiin, joskin myös raakaherkut ovat lähellä Nooran sydäntä. Helppojen ja superherkullisten reseptien avulla halutaan tuoda vegaaniset herkut osaksi jokaisen elämää. Tutustuin Nooraan Instagramissa noin vuosi sitten ja tunnuimme löytävän heti paljon juteltavaa. Ystävällisyys, innostus vegaaniseen ruokaan ja sympaattinen pohjoisen murre hurmasivat. Noora auttoi minua esimerkiksi kun pohdin, kuinka toteuttaa se perinteinen mansikkakakku vegaanisena. Lähetin kuvan räpellyksestäni ja pian puhelimen näytölle ilmestyi viesti ”Sie teit kakun! Ihan huippua!😍🍰🤘”. Kerran olin kaupassa ja ajattelin tehdä illalla piirakkaa, jonka ohjeen olin nähnyt blogissa. En löytänyt ohjetta enää mistään, joten päätin kysäistä asiasta. Noora sattui olemaan koneella ja sain reseptin muutamassa minuutissa! Ilta pelastui. Piirakka todella hyvää (nim. tacopiirakka takaisin! 😀 ). Seuraavaksi saatte tutustua tähän monitaituriin hieman tarkemmin – siispä kysymykset kehiin!

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi! 

Olen Noora, diplomi-insinööri ja tuleva leipuri-kondiittori. Leipomisen lisäksi elämääni kuuluu vahvana osana urheilu, jota harrastan aktiivisesti. Lajivalikoimaan kuuluvat koirahiihto ja -juoksu (molemmat kilpatasolla), uinti ja kuntosali. Lisäksi olen juossut puolimaratoneja, joten tulevaisuudessakin minut tullaan näkemään erilaisissa maantiekisoissa 😉 Lisäksi liikun paljon luonnossa ja vaellan tuntureilla. Olen koiraihminen henkeen ja vereen (kuten harrastuksistakin voi päätellä) ja tällä hetkellä arjen kanssani jakaa suursnautserinarttu Alma. 

2. Kanelikeidas on todella herkuttelijan keidas. Blogissa on toinen toistaan ihanamman näköisiä luomuksia. Kaikesta voi päätellä, että rakastat leipomista. Kuinka kipinä syttyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta/leipomisesta?

Voi kiitos! Mie todella rakastan leipomista, se on parhaimmillaan jopa terapeuttista. Esim. pullataikinan tekeminen käykin hyvin taikinaterapiasta 🙂 Leipominen on ollut osa elämääni niin kauan kuin muistan. Rakas isoäitini (ämmi, niinkö meilläpäin sanothaan) oli Kolarissa tunnettu pitoemäntä ja pidetty leipuri, jonka herkkuja kaikki halusivat. Tavallaan leipominen on tullut minulle vähän kuin veren perintönä. Pienenä autoin äitiä pullien ja kakkujen tekemisessä, sitten myöhemmin aloin itsekseen leipoa eri resepteillä ja yläasteelle mennessä oli kerännyt talteen jo aikamoisen määrän reseptejä! Jossain vaiheessa aloin leipoa vanhempieni perhetuttavien juhliin ja synttäreille. Huolehdin myös kaikista meidän perheen juhlatarjoiluista ihan vapaaehtoisesti. Minulla alkoi myös olla muutamia bravuurireseptejä. Yliopistoaikoina aloin vegaaniksi, mutta samalla leipominen jäi vähemmälle opiskelukiireiden takia. Yritin silti pitää yllä leipomistaitojani leipomalla suklaahippukeksejä, mutakakkua, korvapuusteja… Mutta mieluummin kävin joissain Helsingin raakakakkupaikoissa testailemassa uusia raakakakkuja ❤ (koska raakakakut ovat suosikkejani!!) Vegaaninen leipominen tuli siis luonnollisesti mukaan ruokavaliomuutoksen myötä. Olin kyllä jo ennen vegaaniksi ryhtymistäni innostunut kokeilemaan vegaanisia reseptejä ihan mielenkiinnosta. 

 3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Tämä on todella paha kysymys! Tekisi mieli vastata suklaa, suklaa ja suklaa, koska suklaa on yksinkertaisesti niin hyvää ja monikäyttöistä ja siitä saa taiottua toinen toistaan hurmaavampia herkkuja ja leivonnaisia. No, jos tarkemmin miettii, niin onhan niitä muitakin lemppari raaka-aineita, nimittäin taateli ja maapähkinävoi. Herkkulinjalla siis mennään! Taatelit ovat ihan parhaita monikäyttöisyytensä vuoksi: käytän niitä paljon juuri raakaleivonnassa, mutta niistä saa tehtyä myös taivaallista rawnolaa tai erilaisia raakapalleroita. Sitten se maapähkinävoi: vaatiiko tämä edes selitystä? Täydellistä niin leivonnassa (kuvitelkaapa browniet maapähkinävoikierteellä…) kuin aamupuurossa, banaanijätskissä ja sopii myös ruoanlaittoon. Ja nämä kaikki kolme raaka-ainettahan voi vielä yhdistääkin: taatelit vaan täytetään maapähkinävoilla ja kuorrutetaan suklaalla 🙂

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria/leipomasi herkku? 

Olen leiponut niin paljon, että näitä olisi varmasti monia, kuten siskon ylioppilasjuhliin tekemäni vegaaniset mansikkatäytekakut. Sanoisin kuitenkin, että yksi resepti on aina ollut yli kaiken ja se on perinteinen ruotsalainen kladdkaka, jota olen leiponut paljon. Siis paljon! Harmi vain, ettei kyseinen resepti ole vegaaninen, mutta tarkoitukseni on jossain vaiheessa julkaista tästä kladdkakasta vegaaninen versio. 

 5. Jos saisit kokata/leipoa jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit/leipoisit ja mitä se olisi?

Leipoisin itse kehittelemääni ihanaa porkkanapiirakkaa ruotsalaiselle tv-kokki Leila Lindholmille. Leilan reseptit eivät ole vegaanisia, mutta olisi ihan huippua saada hänet innostumaan vegaanisesta leivonnasta!

*Edit 28.2.2020. Kanelikeidas- blogi on lopetettu.

Reseptit vaihtoon! Sen sijaan, että tuuttaisin teille ainoastaan omia näkemyksiäni, haluan myös esitellä muita kiinnostavia ruokabloggareita. Vaihtikseen kuuluu haastattelu ja sen jälkeen yhden reseptin kokkaaminen toisen blogista. Ensimmäisenä haastatteluvuoroon sain Veikeä verso -blogin ihastuttavan Paulan! Olen kokannut Paulalta muutamia reseptejä jo aiemmin, ihan sattumalta. Se ei olekaan mikään ihme, koska melko todennäköisesti vegaanisia ruokaohjeita googletellessa törmää Paulan ohjeeseen. Blogi on toiminut jo vuodesta 2011 ja sisältöähän siellä riittää. Paulassa on hiven enemmän terveysintoilijaa kuin minussa, jonka vuoksi ohjeet ovatkin tosi mielenkiintoisia. Aina voi oppia jotain uutta! Ruokakuvat ovat myös aivan ihanan värikkäitä ja herkullisia! Pidän myös Paulan tyylistä selittää asiat maanläheisesti ja juurta jaksaen, kuin ystävälle. Esitin Paulalle kiperiä kysymyksiä, tässä vastaukset 🙂

Pssst. Paulan kokkaamat tofuvohvelit ja minun vastaukset näihin samaisiin kysymyksiin löydät täältä.

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi!

Kääk, heti alkuun tämän kaikkien haastattelujen vaikein kysymys! Miten luonnehtia itseään lyhyesti, mutta todenmukaisesti? No, yritetään: 
Hei, olen Paula Rovaniemeltä! Harrastuksenani kirjoittelen (harvakseltaan ja paineita ottamatta) vegaanista ruokablogia, mutta myös arjessani syön hyvin ja paljon. Elämäni Mies nimitteleekin minua syöjättäreksi. Erityisesti minua inspiroi terveellisehköjen reseptien kehittäminen. Harrastan myös mm. omatoimiliikuntaa, pienimuotoista viljelyä ja keräilyä. Ammatiltani olen hortonomi ja teen myös ihmisten auttamiseen liittyvää työtä. Kaiken ohella huolehdin 5- ja 9-vuotiaista perillisistäni sekä kahdesta kissastani.

2. Olet pitänyt ruokablogia jo kahdeksan vuoden ajan! Kaikesta voi päätellä, että todella viihdyt keittiössä. Kuinka kipinä ruoanlaittoon syntyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta?

Kyllä, todella viihdyn keittiössä! Mutta voi kumpa olisi olemassa kiltti kotihaltija, joka siivoaisi sen hurjasta kokkailusta aiheutuneen sotkun! Ruuanlaitto oli ennenmuinoin välttämättömyys kun vegaanisia valmisruokia tai -herkkuja ei juuri ollut (Marie-keksit olivat, mutta lasketaanko niitä nykyisin edes herkuksi). Ruokainnostukseni pääsi tosissaan vauhtiin vasta kun raskausaikana huomasin parantuneeni lähes kokonaan laajoista ruoka-allergioistani ja äitiyslomalla oli aikaa kehitellä reseptejä. 

Vegaaniutta aloittelin jo viime vuosituhannella. Se sai alkunsa siitä kun pääsin läheisesti tutustumaan erilaisiin eläimiin kuten kanoihin, lampaisiin sekä vuohiin (kaikki omia ihania persoonallisuuksiaan!) ja tajusin, etteivät nuo ns. tuotantoeläimet eroa hellityistä lemmikkieläimistä millään merkittävällä tavalla. En pystynyt näkemään niitä enää ruokana tai edes ruuantuotannon välineinä. 

Nykyisin olen hirveän onnellinen vegaaniudestani! Todella helpottavaa tällaiselle tarkan omantunnon ihmiselle! Myös ympäristön ja terveyden kannalta tämä on järkevä valinta.

3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Vain kolme! Oivoi, kaappini pursuavat lempi raaka-aineita! Valitsen kuitenkin:
1) Pakastetut mustaherukat. Niin aromikasta ja kirpeän makeaa lämpimän viime kesän satoa omilta tiluksilta! Pyrin käyttämään joka päivä. Mansikat on jo käytetty ja mustikoita ei viime kesänä meidän metsistä poikkeuksellisesti löytynyt.
2) Kikhernejauhot. Piiloutuvat vehnäjauhojen sijasta esim. lättyihin ja vohveleihin. Ravintoarvot aivan toista luokkaa! Samasta syystä arvostan myös soija- ja mantelijauhoja.
3) Kaura (eikun porkkana tai sittenkin banaani, kurkuma tai…) Kaurapuuro on vain niin paras iltapala. Lempeä ja ihana. Siihen vielä maapähkinävoita ja marjoja (ja/tai banaania) niin on herkku! Myös Lidlin kaurasydän-leipä on aivan huippu!

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria? 

Kokkaan jatkuvasti tosi paljon, mutta mikään yksittäinen itse kokkaamani ei nouse ylimmäksi. Siksi sanoisin, että ikimuistoisin soppa on eräällä kurssillani tehty nuudelikeitto, johon innokkailla osallistujilla lipsahti chiliä niin kovasti, että tarpeeksi urheaa syöjää ei löytynyt ja koko kattilallinen joutui biojätteeseen. 

5. Jos saisit kokata jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit ja mitä se olisi?

Olen vähän tällainen tynnyrissä eläjä ja tunnen julkisuuden henkilöiden edesottamuksia erittäin huonosti. Tähän hätään valitsen kuitenkin Jenni Haukion, jota tarkemmin tuntematta kuitenkin uskon olevan kiinnostunut tämän tyyppisestä ruokavaliosta. Hänestä on, tänne pieneen tynnyriini, huokunut kärsivällisen lempeää asennetta, jota itse vielä harjoittelen ja luulen hänen olevan oikein miellyttävää ruokaseuraa. 
Mutta mitä ihmettä hänelle kokkaisin? Iik, kääk, hmmm…valinnan vaikeus ja ressin paikka! Ainon tofuvohvelit moninaisin täyttein olisivat kyllä vahvasti vaihtoehto. Mukavan rentoa, mutta kuitenkin hieman erilainen ruokalaji. Ja jälkkäriäkin pitäisi tietysti olla. Saattaisin kallistua johonkin suklaiseen… vaikkapa vasta kehittämääni proteiinisuklaakakkua, marjoja ja vaniljajätskiä (vegaanista tietty!). Mutta mitä tahansa tarjolla olisikin, niin tärkeintä on mukava ja rento meininki!