Aika on kypsä reseptivaihtiksen kolmannelle osalle! Tämä haastattelu on tehty jo kevättalvella, mutta mielestäni oikea julkaisuaika onkin nyt – grillikauden keskellä. On aika tutustua lähemmin Linssinööri -blogia emännöivään Hetaan. Blogi on ollut pystyssä vuodesta 2017 ja ohjeet ovat olleet aika paljon esillä netin vegaaniryhmissä. Hyvin usein keskusteluketjuissa vähintään joku ehdottaa Linssinöörin ohjetta, eikä ihme! 🙂 Samaistun helposti Hetan kokkaustyyliin ja erityisesti seitanohjeet ovat olleet meillä kovassa käytössä. Jo blogin nimi on mielestäni todella kekseliäs ja hauska. Omaa blogia perustaessa muistan miettineeni, että voi kumpa olisin itse keksinyt yhtä oivaltavan nimen! Linssinööri -blogissa on paljon suhteellisen simppeleitä, mutkattomia ja toimivia ruokaohjeita. Pääosassa nimenomaan arkiruoat, joissa ei turhia kikkailla. Ote kokkaamiseen onkin ennenkaikkea rento, Heta on ”allerginen” kaikenlaisille ylimääräisille työvaiheille. Blogin erikoisuutena on myös reseptien lopusta löytyvät sekä aikuisen, että lapsen täysin rehelliset arviot ruoista. Varsinkin lapsen reaktiot ovat välillä niin hyvin kuvattuja, että niille ei voi olla vähintäänkin hymyilemättä. Mutta nyt päästetään Heta vastaamaan kysymyksiin! 🙂

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi!

Moikka, olen Heta, Linssinööri-blogin pitäjä. Tykkään kaikenlaisesta luovasta puuhastelusta, kirjoittaminen ja musiikki ovat tärkeitä niin kuin myös ruokahommat, ja viime aikoina olen vähän viritellyt myös kierrätyshenkisiä käsitöitä. Asun Helsingin Itä-Pasilassa puolison, 3-vuotiaan poikamme ja kahden mustavalkoisen kissaherran kanssa. Varsinaiselta ammatiltani olen toimittaja ja viestijä, teen leipätyökseni opettajien ammattilehteä.

2. Linssinööri -blogissa on toinen toistaan herkullisemman kuuloisia ja mutkattomia reseptejä. Reseptien kehittely näyttää olevan sinulle todellinen intohimo. Kuinka kipinä syttyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta?

Joo, nimenomaan reseptien kehittelyssä on jotain, mikä kiehtoo. En oikeastaan ole koskaan ollut mikään erityinen superkokki tai ruokaintoilija, mutta kasvis- ja vegaanisten ruokien tekeminen on kiinnostanut pitkään. Kiinnostus syttyi varmaan joskus teini-iässä, kun lopetin lihansyönnin eikä ”lihankorvikkeita” tai valmiita kasvisruokia ollut kovin hyvin saatavilla. Oli kivaa, jos sai laitettua jotain täyttävää ja herkullista ilman lihaa. Olin siihen aikaan jossain määrin innoissani sellaisen Puutteenperä-nimisen nettisivun lakto-ovo-vegeresepteistä. Ajankohta oli 90-luvun loppua, jolloin nettikin oli aika uusi juttu. Sivusto näyttää yhä olevan pystyssä, mutta näyttääpä se hauskan retrolta! Vegaaniseen ruuanlaittoon sain ensikosketuksen Chocochilin blogista, oli hienoa tajuta, että täysin vegaanisesti pystyy tekemään kaikkea hyvää, tosin en ehkä siinä vaiheessa vielä kunnolla tajunnut vegaanisuuden pointtia. Kunnolla tempauduin vegaanikokkauksen maailmaan tammikuussa 2015, kun osallistuin ensimmäistä kertaa Vegaanihaasteeseen. Kampanja on todella mahtavasti ja innostavasti suunniteltu: opin paljon helppoja reseptejä, tutustuin vegaanisiin tuotteisiin ja sain tietoa eläinten asemasta eläintuotannossa. Blogi-idea puolestaan syntyi äitiyslomalla, kun olin todennut, että ruuanlaitto voi pikkulapsen kanssa olla todella vaikeaa ja helpoille resepteille on toden totta tarvetta. Tuntui, että helppojen ja nopeiden niksien kehittely voisi olla se oma tontti, mikään pikkutarkkuutta vaativien gourmet-herkkujen kehittelijä en oikein ole.

3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi?

Tempe, ravintohiivahiutaleet ja munakoiso. Tempe on suht uusi tuttavuus, mutta tykkään tosi paljon sen miedosta mutta omaperäisestä mausta ja rakenteesta. Se on täyttävää ja proteiinipitoista, mutta ei mikään tekemällä tehty lihankorvike (joissa ei niissäkään ole mitään vikaa) vaan ihan oma hieno, perinteikäs ruokalajinsa. Ravintohiivahiutaleet taas ovat ihan mahtava maun tuoja moniin ruokiin. Munakoiso on lemppari varsinaisista kasviksista, se on vaan yksinkertaisesti niin hyvää. Olen viime aikoina tehnyt aika usein baba ganoushia, mutta pitäisi opetella tekemään munakoisosta jotain uusiakin ruokalajeja.

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria/leipomasi herkku? 

Tuli jostain syystä mieleen kanelipullat, joita leivoin joskus opiskeluaikana opiskelukavereille. Ne olivat sellaiset korvapuusteja överimmät kierrepullat, joissa oli paksu ja rapea kanelitäyte. Jotenkin leipoessa kävi niin, että kun piti ottaa kaneli ja ripotella sitä taikinan päälle, tempaisinkin hyllystä vahingossa grillimausteen ja ripsottelin sitä oikein hyvän satsin. Sitten tietysti paniikissa raavin sitä siitä pois ja lisäsin kanelia tilalle, mutta ihan kaikki grillimauste ei lähtenyt pois. Oli sitten pakko jättää se niin, muut maut onneksi kuitenkin peittivät sitä eikä grillimauste nyt ihan täydellisen väärää makumaailmaa ollut. Pullat saivatkin sitten tosi paljon kehuja! En tiedä, oliko se grillimausteen ansiosta vai siitä huolimatta.

5. Jos saisit kokata/leipoa jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit/leipoisit ja mitä se olisi?

Ehkä lähestyn tätä nyt enemmän vaikuttamisen kuin mukavan ruokahetken näkökulmasta ja valitsen Donald Trumpin! Voisin laittaa hänelle kanatyylisiä seitanpihvejä. Ateriahetki olisi varmaan ihan kauhea ja hän vihaisi minua ja pihvejäni, mutta sitten hän voisi tviitata siitä jotakin hirveää, ja pihvit tulisivat maailmanlaajuisesti tunnetuiksi. Sitten kaikki järkevät ihmiset ympäri maailman kokeilisivat niitä, ja näin säästettäisiin paljon kanoja kärsimykseltä. Tuosta koettelemuksesta palautuakseni voisin kyllä sitten tehdä vielä toisen satsin pihvejä ja tarjota niitä vaikkapa Margaret Atwoodille, se voisi olla antoisa ja mielenkiintoinen ateria.