Tänään lukunurkassa on vuorossa Jere Niemisen legendaarinen Vegaanin kotiruokakirja (Moreeni 2010). Reseptit ja kuvat ovat Jeren itsensä käsialaa. Ulkoasusta ja taitosta vastaa Satu Kontinen. Kirjan teossa on auttanut suuri joukko avustajia ja reseptien testailijoita, mukaan lukien mm. Kamomillan Konditoria – ruokablogia pitävä Satu Saunio. Ilmestymisestä on ehtinyt vierähtää jo kymmenisen vuotta. Tutustuin kirjaan luultavimmin Veganihaasteen reseptipankin kautta, josta löytyykin useita (laskin 13kpl) kirjan reseptejä. Vuosien vieriessä huomasin kokanneeni todella montaa ohjetta kirjasta, jota en ollut koskaan saanut käsiini. Kauan etsiskelin, kunnes ystäväni kanssa tuli ohimennen puhetta kirjasta ja hän kertoi, että hänellä oli ollut oma kappaleensa jo vuosia! Kirja on siis loppuunmyyty, eikä sitä periaatteessa saa ostettua enää mistään. Oman kappaleensa voi kuitenkin vielä löytää kirppiksiltä tai antikvariaatista. Myös monessa kaupunginkirjastossa on oma kappaleensa, joten kirjaa kannattaa tiedustella myös sieltä.
Miksi ajattelin, että tämän kirjan on päästävä lukunurkkaan? Yleensä arvostelen vain uusia kirjoja, mutta vegaanisten keittokirjojen saralla tämä on teos, jota ei vain yksinkertaisesti voi ohittaa. Lisäksi minulla on tietysti omatkin tarkoitusperät. Halusin todella ajatuksella pureutua tähän kirjaan, käyttää sen reseptejä arjen helpotuksina ja ehkä tuoda samalla muutaman idean blogiinkin. Kirja on ollut uraa uurtava teos kymmenen vuotta sitten, ja kyllä siinä on paljon ammennettavaa näin kymmenen vuotta myöhemminkin. Tällä aikaa vegaanisten tuotteiden kirjo on laajentunut valtavasti ja uusia kirjoja ja blogeja resepteineen ilmestynyt hurja määrä. Silti nimenomaan kotiruoka on aihe, jota ei kovin nopeasti veganisoida tarpeeksi. Lisäksi kirja on merkityksellinen myös siksi, että reseptien loihtija on mies. En halua ottaa kantaa sukupuolirooleihin sen enempää, mutta havaintojeni mukaan miehillä on omat suosikkinsa ja makumaailmansa myös vegaanisissa ruokalajeissa. Seitan, savutofu, hernekeitto ja muut kotoisat, välillä hieman raskaammatkin ruoat ovat niitä, joita oma puolisoni usein pyytää tekemään.
”Meillä ei ole ennestään vahvaa kasvisruokakulttuuria, ja Suomessa tarjoillut kasvisruoat ovat usein lainoja sellaisista maista, joissa kasvisruoalla on pidemmät perinteet kuten Välimeren maista tai Aasiasta. Näin ollen tavallisesti kasvissyöjäksi ryhtyessään tulee valinneeksi ruokavalion muutoksia laajemminkin eikä kasvissyöjäksi ryhtyminen ole vain lihan poisjättämistä. Tästä syystä kasvisruoka saattaa joskus vaikuttaa vieraalta ja vaikeasti lähestyttävältä. ”
Jere Niminen, Vegaanin kotiruokakirja (Moreeni 2010)
Yllä oleva lainaus on kirjan alustuksesta. Mielestäni tässä on hyvin tiivistettynä ajatus, mikä osittain on läsnä edelleen. Tällaisia kirjoja tarvitaan, jotta kasvisruoka on entistäkin helpommin lähestyttävää. Ruoka on niin paljon muutakin kuin ruokaa, ja sillä on suuri merkitys, jos tuttua ja turvallista ruokaa pystyy ruokavalion muuttuessa edelleen valmistamaan. Raaka-aineet vain vaihtuvat.
Ulkoasu 3/5
Kirja on nostalginen ilmestys. Pehmeät kannet tekevät siitä helposti selattavan ja tämäkin yksilö on kuitenkin aika hyvin säilynyt kovasta käytöstä huolimatta. Pehmeissä kansissa on se miinus, että se ei istu kirjahyllyyn yhtä hyvin kuin kovakantinen (toisaalta jos kirja on suurimman osan ajasta keittiön pöydällä, se ei liene ongelma). Pehmeiden kansien ansiosta kirja ei myöskään ole kovin painava, vaikka sivuja on 168. Kirjan väritystä hallitsee punaisen, ruskean ja vihreän eri sävyt. Kirjan eri osioiden sivut on värikoodattu, mikä on mielestäni ihan näppärä ominaisuus. Kuvat ovat symppiksiä, osa hieman huonossa valossa otettuja tai muuten vähän epäselviä. Joissain kohti teksti menee kuvan päälle, ja tekstiä joutuu tihrustamaan tarkasti selvää saadakseen. Tästä tulee miinusta, mutta kokonaisuuttaa arvioidessa mielestäni kuvat ovat todellakin sivuseikka. Kymmenen vuotta sitten vegaanisia, suomenkielisiä keittokirjoja oli saatavilla heikosti ja useassa kirjassa oli kuvituskuva/kuvia ei ollut ollenkaan, ei ainakaan kaikista ohjeista. Siinä mielessä kirja oli tälläkin saralla verrattain edistyksellinen.
Kirjan alussa on neljä alustuskappaletta. Ensimmäisessä Jere kertoo hieman omista ajatuksistaan kasvissyöjäksi ja vegaaniksi ryhtymisestä ja mitä kirjalla halutaan osoittaa. Kolme seuraavaa kappaletta esittelevät muutamia pulmia, joita vegaaniseen ruoanlaittoon siirtyessä voi kohdata ja tietysti ratkaisuja niihin. Vastauksen saa kysymyksiin ”miten kokkaan ja leivon ilman kananmunaa?”, ”mistä vegaani saa proteiinia?” ja ”mitä vegaani laittaa leivänpäälle?”. Samalla kappaleiden lomassa ohjeistetaan, miten kirjan reseptejä kannattaa toteuttaa ja mitä kannattaa ottaa huomioon.
Reseptit 5/5
Reseptejä kirjasta löytyy 78 kpl, joista pääruokien ohjeita on 56 kpl. Reseptit on jaettu reseptien proteiininlähteiden perusteella seuraavaan viiteen ryhmään: soijarouhe, seitan, soijasuikaleet, tofu, palkokasvit & hamppu & vegaanimakkarat. Loput osiot ovat hampurilaiset, suolaiset pikkupurtavat, perunalisukkeet ja jälkiruoat. Ohjeiden pääpaino on todellakin perinteisissä suomalaisissa kotiruokaklassikoissa kuten nakkikastike, makaronilaatikko, kiusaukset, keitot, karjaton paisti, perunasoselaatikko, leikkeet, murekkeet ja pyörykät. Muutamia ”uusia kotiruokia”, kuten lasagne, wokki, pizza ja hampurilainen on otettu mukaan. Tutun ja kotoisen ruoan lisäksi kirjan lähtökohtana on, että kasvisruokakin voi olla maistuvaa ja täyttävää, mutta silti mutkatonta valmistaa. Sanoisin, että tässä tavoitteessa on onnistuttu. Resepteissä proteiini on pääosassa eikä rasvaakaan ei ole säästelty.
Kirjan resepteissä on lukuisia hienoja oivalluksia ja muita ilahduttavia seikkoja. Seuraavaksi listaan näistä muutamia. Kirja on tehty aikana, jolloin vegaanisten valmistuotteiden kirjo ei ollut vielä kovin laaja. On ihan mahtavaa, että vaihtoehtoja on. On kuitenkin hyvä muistaa, kuinka helposti kuivatuotteistakin saa ruokaa. Ja edullisesti! Soijarouhe. Soijasuikaleet. Mielestäni soijarouhe on edelleen yksi parhaista tavoista korvata tavallisissa resepteissä oleva jauheliha. Yksi kirjan oivalluksista on ennen turvottamista lisätä pannulle reilu loraus öljyä. Tällöin ruoasta tulee täyttävämpää ja maut pääsevät paremmin esiin. Kirjan alustuksessa kerrotaan, että useimmissa resepteissä soijarouheen voi kuitenkin halutessaan korvata kotimaisella härkäpapu- tai hernerouheella. Myös soijasuikaleita käytetään monipuolisesti ja niiden valmistamiseen annetaan hyviä vinkkejä.
Erityisen huomion kohteena kirjassa on myös seitan. Seitan on yksi monista syistä, jonka vuoksi aikoinaan aloin kokkailla enemmän vegaanisesti. Vehnästä erotetaan sitkoproteiini eli vehnägluteeni ja saadaan vehnägluteenijauhoja. Jauhot maustetaan, lisätään hieman jatkeaineita kuten korppu- tai kikhernejauhoja, sekoitetaan nesteen kanssa taikinaksi ja keitetään tai hörytetään ja/tai paistetaan. Tuloksena on sitkoinen, hyvin lihaa muistuttava ja proteiinipitoinen ruoka. Nykyään vehnägluteiinijauhoja saa hyvin varustelluista marketeista, kun aiemmin sitä myivät vain erikoisliikkeet. Kirjassa on yhteensä kahdeksan seitanohjetta, lähinnä erilaisia leikkeitä ja paisteja. Vegaanihaasteen reseptipankista kannatta kokeilla esimerkiksi tätä sienestäjänleike -reseptiä. Kynnys seitanin valmistamisen aloittamiseen saattaa olla korkealla. Lähtökohtaisesti ajattelemme, että jonkin valmistaminen jauhoista alkaen on työlästä. Käytännössä se on kuitenkin vain taikinaksi sekoittamista ja kypsentämistä. Myös seitanin valmistamiseen kirjasta löytyy todella hyviä vinkkejä ja huomioita, joista osa oli minullekin uusia.
Facebookin vegaaniryhmissä näkee myös usein kyselyjä ”kuinka saada kasvispyörykät/pihvit pysymään kasassa”? Kirjassa kysymykseen vastataan neljän raaka-aineen voimalla. Korppujauhot, perunajauhot, puurohiutaleet ja hienoksi raastettu raaka peruna. Useimmissa pyörykkäohjeissa käytetään useampaa konstia, jotta haluttu lopputulos saavutetaan. Erityisesti raastetun perunan käyttö on uudenlainen ja erityisen toimiva. Peruna kiinteyttää, pitää koossa ja tuo myös mehukkuutta. Tölkkihernekeiton käyttäminen raaka-aineena on myös asia, johon en ole törmännyt missään muualla. Kuinka helppo tapa käyttää kotimaista hernettä! Hernekeitto on monelle tuttu ja sen maku on melko neutraali, jota voi myös helposti jatkojalostaa. Massa on myös jo valmiiksi melko jähmeää, joten se pysyy aika hyvin kasassa jo valmiiksi. Hernettä on perinteisesti käytetty monipuolisesti suomalaisessa keittiössä. Tutustumisen arvoinen toinen kasviperäinen proteiininlähde, jota on käytetty paljon ruoka-aineena Suomessa 1800 -luvulla on hamppu. Ruokahampun siemenet ovat proteiinipitoisia ja sisältävät paljon hyviä rasvoja. Olen käyttänyt hamppurouhetta lähinnä lisänä ruoissa, mutta kirjan hamppupihvit- ja pyörykät aion ehdottomasti vielä testata.
Kirjan reseptejä on helppo lukea. Raaka-aineet on esitetty loogisesti etenemisjärjestyksessä ja mittayksiköt ovat selkeitä. Jokaisesta reseptistä on kuva samalla aukeamalla reseptin kanssa. Usein ohjeen kyljessä on myös lisukkeen ohje tai vähintään tarjoiluehdotus. Reseptit on mitoitettu yleensä 4 – 6 henkilölle. Muuta ohjeesta ei otsikossa kerrotakaan. Ruokalajit ovat kuitenkin kaikki nopeahkoja valmistaa, eikä kummempia esivalmisteluja välttämättä tarvitse tehdä yhdessäkään ohjeessa. Reseptit on suunniteltu maku, helppous ja täyttävyys edellä. Myös mausteita käytetään paljon, ja kokeilemani reseptit olivat ainakin sellaisenaan varsin hyvän makuisia. Kokkasin kirjasta soijarouhe-perunalaatikkoa, hernepyöryköitä, nakkikastiketta, tomaattista tofu-pastavuokaa ja korvapuusteja. Aiemmin olen kokkaillut myös papupyöryköitä, soijarouhelasagnea ja seitanpihvejä. Linkkaan alle blogistani löytyvät reseptit, joissa on tarkempaa analyysiä ohjeista. Uskon siis että useimmat ohjeet jäävät arkikäyttöön ja tulen löytämään vielä useamman uuden suosikin. Tulevaisuudessa aion kokeilla vielä ainakin kebakkoja, makaronilaatikkoa, keittoa, palapaistia ja hampunsiemen -reseptejä.
Vegaanin näkökulma 5/5
Kirjan kaikki reseptit ovat luonnollisesti valmiiksi vegaanisia, eli kokattavaa riittää. Pääruokia kirjassa on runsaasti ja niissä käytetään varsin budjettiystävällisiä raaka-aineita. Tässä onkin oiva apuri arjen pyörittämiseen. Reseptit ovat perinteistä suomalaista kotiruokaa perinteisessä muodossa. Yksinkertaisuudessaan reseptit ovat myös lapsiystävällisiä. Kirjassa on paljon hyviä oivalluksia ja vinkkejä vegaaniseen ruoanlaittoon ja näistä oivalluksista saa irti varmasti pidemmänkin linjan vegaani. Esimerkiksi gluteenitonta tai ketogeenista ruokavaliota noudattavalle kotikokille kirja ei ehkä ensisilmäyksellä tarjoa paljoakaan kokattavaa. Gluteenittomia ohjeita kuitenkin löytyy ja sovellustaitoinen saa iloa kirjasta. Ketogeeniseen ruokavalioon voisi sopia ainakin hampunsiemen -reseptit.
Yhteispisteet 13/15
Kirja on sympaattinen ja rehellinen keittokirja, oodi vegaanisen suomalaisen kotiruoan ystävälle. Allekirjoittaneen mielestä teos on merkittävä vielä kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen. Tutustu resepteihin Vegaanihaasteen reseptipankissa tai etsi kirjastosta omaan keittiöösi hypisteltäväksi. Lämmin suositus!
Vegaanin ruokavuosi 