Mummin reseptit: Kahvikehrät

Tässä tulee toinen mummin resepti, joka taitaa olla suurelle yleisölle hieman tuntemattomampi. Kahvikehrät trendasi erityisesti 70- ja 80 -luvulla. Olen syntynyt 1989, mutta mummi tarjosi näitä usein vielä 90 -luvun puolella. Näistä vuokiin leivotuista pullamaisista herkuista minulla on kaikista vahvin muistijälki mummin kahvipöydän herkkuna. Parasta oli, kun runsas täyte kuumeni paiston aikana karamelliksi vuoan pohjalle. Pullan syönnin jälkeen näitä makeita kiteitä piti tietysti pyydystää vuokien pohjalta viimeistä kidettä myöten. Tarina ei kerro mistä mummi on alunperin saanut ohjeen, mutta kyllä nämä reseptit kiersivät kahvipöydästä toiseen ja reseptit vaihtoivat omistajaa. Näillä leivonnaisilla on monta nimeä, joten ehkä kahvikehrä ei sano sinulle mitään. Nämä tunnetaan myös nimellä ”tuntipullat”, ”vaniljahyrrät”, ja eri nimisten leipojien mukaan nimetyt viinerit tai pullat.

Kuten sanottua, kahvikehrät ovat kuin pullia, mutta muutamalla erolla. Taikina sekoitetaan vaivaamisen sijaan, sitä ei kohoteta kuin kerran, eikä taikinaan tule kardemummaa. Taikina on huokea ja mureampi kuin pullassa, hieman viineriä muistuttava. Perinteisen reseptin kananmunat korvasin kikhernepurkin liemellä, eli aquafaballa. Yhdestä säilyke kikhernepurkista tulee n. 1,5 dl aquafabaa, joten yksi purkki riittää yhtä kehräsatsia kohden. Täyte koostuu vegaanisesta voista, vanilja- ja tomusokerista, ja se saa ihanan paahteisen maun uunissa. Niin paahteisen, että muistin ensin näissä olleen pähkinärouhetta. Kokeilin lisätä täytteeseen hasselpähkinärouhetta, mutta maku ei ollutkaan juuri se oikea. Mummi valmisti nämä alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta miksei näitä voisi hieman myös tuunailla halutessaan! Otin myös oikeuden hieman suurentaa täyteen määrää, epäilen että mummikin mitaili siihen tulevia aineksia reilulla kädellä. Tutustu ihmeessä näihin herkkuihin.

Kahvikehrät

  • Annoksia: 25
  • Tulosta

Ainekset

  • 150 g vegaanista voita (esim. Eleplant)
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 25 g hiivaa
  • 1 dl kauramaitoa
  • 1 dl aquafabaa eli kikhernepurkin lientä
  • 2 rkl sokeria

Täyte

  • 120 g vegaanista voita
  • 2 ½ dl tomusokeria
  • 4 tl vaniljasokeria

Pinalle

  • sivelyyn kauramaitoa ja päälle raesokeria

Ohje

  1. Nypi jauhot ja rasvat keskenään. Liuota hiiva hieman lämpimään kauramaitoon ja lisää se jauhoseokseen. Vatkaa aquafaba ja sokeri keskenään kuohkeaksi ja lisää ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi.
  2. Valmista täyte. Vatkaa vegaanisen voin rakenne sileäksi ja sekoita joukkoon tomu- sekä vaniljasokeri.
  3. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi (20×45 cm). Levitä päälle täytettä ohueksi kerrokseksi. Täyte on aika tahmeaa ja vaikeaa käsitellä. Voit helpottaa levittämistä kastamalla sormesi tai vaikka lusikan kylmään veteen, sen jälkeen nokareita on helpompi levittää joko sormilla tai lusikan avulla. Seuraavaksi rullaa taikina tiukaksi rullaksi. Paloittele se noin 2 cm paksuisiksi viipaleiksi. Vuoraa uuninpelti leivinpaperilla. Muotoile viipaleet lappeellaan pyöreiksi ja nosta viipaleet pullavuokiin leivinpaperin päälle. Kehrät kohoavat ja leviävät hieman, joten n. 10-12 kehrää / uuninpelti on hyvä määrä.
  4. Kohota kahvikehrät lämpimässä paikassa leivinliinalla peitettynä n. 30 minuutin ajan. Voitele sitten kauramaidolla ja ripottele pinnalle raesokeria.
  5. Paista varovasti 225`c uunissa n.10 minuuttia. Kehrät ottavat herkästi väriä, joten tarkkaile uunia paiston aikana. Kahvikehrät ovat parhaimmillaan tuoreina ja lämpiminä. Jos säilytät jäkaapissa, lämmitä hieman ennen tarjoilua. Kehrät kestävät hyvin pakastuksen.

Vinkki! Saat vaihtelua kehriin sekoittamalla täytteen joukkoon vaikkapa kookoshiutaleita, mantelijauhetta/-rouhetta, tai sitruunan kuorta.


Mummin reseptit: Lusikkaleivät

Tästä alkaa blogisarja ”Mummin reseptit”. Mummini menehtyi reilu vuosi sitten. Oma tapani käsitellä kuolemaa on muistella niitä yhteisiä hetkiä, joita koettiin. Mummi oli valtavan luova ja lahjakas tekemään käsillä kaikenlaista. Mummin käsissä syntyi mm. erilaiset maalaukset, ompelukset arkivaatteista hääpukuihin, erilaiset tilkkutyöt ja neulomukset. Käsitöiden lisäksi mummi oli intohimoinen ruoanlaittaja. Mummi rakasti ruokaa ja opetti sen taidon myös meille lapsenlapsille. Suurin osa muistoista liittyykin tavalla tai toisella ruokaan. Jokin sisälläni läikähtää aina oliiviöljyssä paistetun sipulin ja vastakeitetyn marjakiisselin tuoksusta. Varhaislapsuudesta muistan erityisesti lusikkaleivät ja kahvikehrät, joita en sen koomin ole syönyt missään. Luojan kiitos mummin reseptikirjat olivat tallessa ja nyt haluan viedä mummin perintöä eteenpäin veganisoimalla näitä vanhoja klassikoita.

Täytetyt lusikkaleivät saavat ylleen sokerihunnun.

Lusikkaleivät. Nuo ihanat ja söpöt mureat, sokerissa pyöritellyt, marmeladitäytteiset kahvipöydän kruunut! Perinteisessä reseptissä käytetään voita, joka ruskistetaan ennen taikinaan lisäämistä. Mummin reseptistä ei selviä ruskistiko mummi voin, mutta ainakaan sitä ei ole merkattu tekovaiheeksi. Voi hyvin olla, että mummikin veti välillä mutkia suoraksi. Tämä on oikeastaan minun onneni, koska vegaanista voita ei pysty samalla lailla ruskistamaan kuin maitopohjaista. Joka tapauksessa mielestäni näissä pikkuleivissä on kuitenkin todella hyvä maku ja huolella paistettuna (pikkuleivät saavat hieman väriä) maku on myös hivenen paahteinen. Suosittelen siis käyttämään tähän reseptiin vegaanista voita, esimerkiksi Eleplant . Margariinilla (esimerkiksi sininen Keiju) onnistuu myös, mutta valmiin pikkuleivän maku ja rakenne ei ole ihan niin lähellä alkuperäistä.

Ajattelin ensin, että nämä lusikkaleivät muotoillaan ruokalusikalla. Teelusikka on niin pieni, etten voinut uskoa sen riittävän. Testattuani totesin, että taikina kohoaa ja leviää hieman uunissa ja teelusikka on sittenkin oikea väline. Valitse mahdollisimman kupera lusikka, jotta saat pulleita pikkuleipiä. Lusikkaleivät voi myös hyvin pakastaa ennen täyttämistä. Toivottavasti nämä herkut herättävät ihania muistoja myös toisella puolen ruutua!

Lusikkaleivät

  • Annoksia: 30
  • Tulosta

Ainekset

  • 200 g vegaanista voita (esim. Eleplant)
  • 1 ½ dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 ½ tl leivinjauhetta
  • 4 dl vehnäjauhoja

Väliin:

1 dl vadelma- omena- tai aprikoosimarmeladia

Päälle:

sokeria

Ohje

  1. Sulata vegaaninen voi mikrossa ja sekoita sokerit joukkoon. Anna jäähtyä hieman.
  2. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Sekoita huolellisesti rasva-sokeriseokseen.
  3. Vuoraa uuninpelti leivinpaperilla. Ota mahdollisimman kupera teelusikka ja laita siihen taikinaa. Paina taikina tiiviiksi lusikkaa vasten ja ota ylimääräiset taikinat reunoilta pois. Asettele lusikan muotoiset pikkuleivät reilun sentin välein leivinpaperille kupera puoli ylöspäin. Jatka, kunnes taikina on käytetty. Taikinasta tulee n. 30 pikkuleipää.
  4. Paista uunin keskiosassa 175 asteessa n. 10-12 minuuttia, kunnes pikkuleivät ovat saaneet hieman väriä. Anna jäähtyä.
  5. Levitä pikkuleivän tasaiselle puolelle marmeladia ja paina toinen puoli päälle kanneksi. Kierittele lopuksi sokerissa.