Lähiaikoina olen ollut hieman kyllästynyt meidän pasta-perunalinjaan ja olen yrittänyt kovasti kokeilla muunlaisia lisukkeita. Kotimaisista lisukkeista ihan ykkösiä ovat rikotut ohrasuurimot ja spelttihelmet. Vehnäpohjaisista couscous ja bulgur ovat jo ennalta tuttuja ja käytössä aina silloin tällöin varsinkin salaateissa. Yksi on kuitenkin ravintosisältönsä puolesta ylitse muiden – nimittäin kvinoa.
Vinkit irtonaisen ja maukkaan kvinoan keittämiseen
Tiesitkö, että kvinoa on hyvä kuidun ja raudan lähde ja se sisältää mm. kaikkia yhdeksää elimistön tarvitsemaa välttämätöntä aminohappoa? Oikein valmistettuna se on myös todella herkullista. Ensimmäisillä kokeilukerroilla sain aikaiseksi vain vetistä mössöä. Kun sitten rohkenin avata suuni kaupassa ja kysyä myyjältä, ongelma alkoi ratketa. Irtonaisen ja kuohkean lopputuloksen saavuttamiseksi myyjä vinkkasi ensinnäkin käyttämään ulkomaista kvinoaa. Lisäksi kannattaa käyttää valkoisen ja punaisen kvinoan sekoitusta suhteessa 2-1. Punaisessa kvinoassa on kuori jäljellä, joten se on irtonaisempaa ja sisältää ennemmän kuitua kuin valkoinen. Siinä on myös hieman vahvempi ominaismaku, mutta sekoituksessa se ei maistu paljoakaan. On myös tärkeää huuhtoa kvinoa kunnolla kiehuvalla vedellä ennen keittämistä. Toimenpide poistaa karvasta makua. Kvinoan sekoittelu keittämisen aikana lisää myös sen ”puuroutumista”, joten sekoittele mahdollisimman vähän. Kasvisliemijauheen/kuution lisääminen keitinliemeen pehmentää makua ja pieni öljylisä keiton jälkeen estää myös paakkuuntumista. Kvinoan kaveriksi kokkasin herkullista pataa, jossa on runsaasti kasviksia, herkullisia beanit -suikaleita sekä hehkuvan vihreitä edamame -papuja. Tämä eväsrasia on ihana avata keskellä kirpsakkaa pakkaspäivää, joita on toistaiseksi vielä riittänyt. Lisää vinkkejä herkullisiin eväisiin löydät reseptin alta. Kurkkaa täältä myös kesällä tekemäni kesäcurry luncbox!
Lämmittävä beanit -pata ja kvinoalisäke
Ainekset
- 1 kesäkurpitsa
- 1 paprika
- 1 sipuli
- 3 valkosipulinkynttä
- 2 rkl rypsiöljyä
- 1 pkt Beanit -härkäpapusuikaleita (valkosipuli & yrtit tai naturell)
- 1 tlk (a`400 g) säilykekirsikkatomaatteja/tomaattimurskaa
- 2 rkl sitruunamehua
- 200 g edamame -papuja tai vihreitä herneitä (pakaste)
Kvinoalisäke
- 2 dl vaaleaa kvinoaa
- 1 dl punaista kvinoaa
- pala kasvisliemikuutiota
- 1 rkl rypsiöljyä
Ohje
- Huuhdo ja kuutioi paprika ja kesäkurpitsa. Kuori ja silppua sipulit.
- Kuumenna öljy isossa paistinpannussa ja paista ensin beanit -suikaleet rapsakoiksi. Lisää sipulit pannulle ja kuullota hetki. Lisää paprika ja kesäkurpitsa ja jatka paistamista vielä hetki. Laske sitten lämpöä ja lisää joukkoon säilykekirsikkatomaatit. Anna hautua sillä aikaa, kun valmistat kvinoan.
- Aseta kvinoa tiheäreikäiseen siivilään ja kiehauta vettä vedenkeittimessä. Huuhtele kvinoa kiehuvalla vedellä ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan, n. 15 minuuttia.
- Viimeistele sillä aikaa pata. Lisää sitruunamehu. Jos käytit maustamattomia härkäpapusuikaleita, lisää ripaus suolaa ja pippuria. Kuumenna lopuksi edamamet tai herneet mikrossa pienen vesitilkan kera ja lisää lopuksi padan pinnalle.
- Lisää tilkka rypsiöljyä kypsän kvinoan sekaan ja annostele pataa ja kvinoaa eväsrasioihin. Lisää pinnalle tuoreita yrttejä, edamameja ja loraus öljyä. Padan seuraksi sopivat myös tuoreet tomaatit ja vihreät, marinoidut oliivit.
Vinkki! Beanit -suikaleiden sijaan voit käyttää myös valmiiksi maustettuja, kypsiä soijasuikaleita.
Muokkaa vauvalle!
Vauva voi maistella tätä ruokaa pienin muutoksin 6kk iästä eteenpäin. Jätä beanit suikaleet, suola ja kasvisliemikuutio pois reseptistä. Papuja tai muita palkokasveja voit antaa maisteltavaksi 7 kk iästä alkaen. Lopuksi voit myös hieman hienontaa pataa ja sekoittaa sitä kvinoan kanssa tasaiseksi (irtonaisen koostumuksen ansiosta kvinoalla on taipumus levitä vauvan käsittelyssä ja sitä voi löytyä matoilta ja korvien takaa vielä pitkä tovi ruokailun jälkeen 😀 ).
Olen todellakin se tyyppi, jolle ”eväät” ei tarkoita yhtä eväsleipää. Välillä varsinkin kesätöissä (uudet työkaverit) jopa hävettää viedä omat eväät jääkaappiin – niitä meinaan piisaa! Yksi syy on ainakin se, että vegaaninen ruoka ei useinkaan ole yhtä kaloritiheää kuin sekaruoka, joten tullakseen kylläiseksi, sitä täytyy syödä suhteessa enemmän. Ja mikä olisikaan ikävämpää, kuin tehdä töitä nälkäisenä. Onneksi syöminen ei ole ikävää. Ruokapaussi on parasta päivässä, aamu -ja iltapäiväkahvin lisäksi. Aina välillä sitä jaksaa tehdä ruokaa useammaksi päiväksi. Eväsrasian sisältöön saa aika pienellä vaivalla pientä piristystä väreillä ja erilaisilla tekstuureilla. Eväsrasiana käytän yleensä lasista astiaa, koska se kestää aikaa kaikista parhaiten ja halutessaan myös uuniruoan voi tehdä suoraan astiaan. Erilaiset salaatit ja laatikkoruoat sopivat myös hyvin eväsrasiaan. Keittoakin uskaltaa ottaa mukaan jos rasiaa pystyy säilyttämään suorassa, mutta yleensä laitan muovipussin rasian ympärille kaiken varalta.
Tässä vielä vinkkejä, mitä muuta on kiva ottaa mukaan töihin:
Vegaanin ruokavuosi 